Studiotyöskentely ›

Mikael: Mun mielestä Madonnan Ray Of Life -albumilla on suurimmaksi osaksi aivan tajuttoman hieno laulusoundi ja leyv on muutenkin aivan mahtava!
 
Tällä alueella mulla onkin vielä paljon opittavaa :D.
 
..ja nyt täysin aiemmista postauksista irrallinen ja ei kenellekään suoraan suunnattu OFF TOPIC.
..löylyä kiukaaseen.
 
Tän päivän moderni turboahdettu, kvantisoitu ja tunetettu saundi trigattuine samplerumpuineen menee pian pois muodista ihan samalla tavalla kuin 80-90 lukujen kliseiset gate/reverb/choruspelleilyt, mutta ajan trendeistä piittaamaton persoonallinen (ja "luonnollinen") saundi toimii aina.
 
Ihmisääni ei muutu trendien mukana, eikä mene koskaan pois muodista. Miksi siis tunettaa, levittää ja lytätä tehden siitä jotain mitä se ei ole?
 
Tää nykymeininki johtaa siihen, että kohta kukaan ei enää uskalla laulaa ilman autotunea, koska se kuulostaa "väärältä". Rumpalit opettelee soittamaan supertiukassa timessä ilman groovea, koska niin kaikilla levyilläkin soitetaan jne.
 
Joskus se yksinkertaisin lähestymistapa on paras. Jätetään äänitteeseen jotain siitä artististakin ja lopputulos kuulostaa yhtä hyvältä vuosienkin päästä.

samantien: Tällä alueella mulla onkin vielä paljon opittavaa :D.
 
..ja nyt täysin aiemmista postauksista irrallinen ja ei kenellekään suoraan suunnattu OFF TOPIC.
..löylyä kiukaaseen.
 
Tän päivän moderni turboahdettu, kvantisoitu ja tunetettu saundi trigattuine samplerumpuineen menee pian pois muodista ihan samalla tavalla kuin 80-90 lukujen kliseiset gate/reverb/choruspelleilyt, mutta ajan trendeistä piittaamaton persoonallinen (ja "luonnollinen") saundi toimii aina.
 
Ihmisääni ei muutu trendien mukana, eikä mene koskaan pois muodista. Miksi siis tunettaa, levittää ja lytätä tehden siitä jotain mitä se ei ole?
 
Tää nykymeininki johtaa siihen, että kohta kukaan ei enää uskalla laulaa ilman autotunea, koska se kuulostaa "väärältä". Rumpalit opettelee soittamaan supertiukassa timessä ilman groovea, koska niin kaikilla levyilläkin soitetaan jne.
 
Joskus se yksinkertaisin lähestymistapa on paras. Jätetään äänitteeseen jotain siitä artististakin ja lopputulos kuulostaa yhtä hyvältä vuosienkin päästä.
 
Komppaan täysin tätä, sait plussan.

samantien:
 
Tää nykymeininki johtaa siihen, että kohta kukaan ei enää uskalla laulaa ilman autotunea, koska se kuulostaa "väärältä". Rumpalit opettelee soittamaan supertiukassa timessä ilman groovea, koska niin kaikilla levyilläkin soitetaan jne.
 
Joskus se yksinkertaisin lähestymistapa on paras. Jätetään äänitteeseen jotain siitä artististakin ja lopputulos kuulostaa yhtä hyvältä vuosienkin päästä.
 
Arvostan tätä mielipidettä.
 
Itse koen, että lahjakkaiden soittajien ja laulajien korjaaminen autotuneilla sun muilla on silkkaa ajanhukkaa. Samalla musiikista katoaa eläväisyys ja inhimillisyys, minkä takia myös mielenkiinto meinaa monen tuotoksen kohalla kadota kokonaan. Biiseissä ei yksinkertaisesti ole mitä kuunnella. Eräs viisas ihminen sanoi minulle aikoinaan, että musiikin pitää olla jollakin tavalla "ärsyttävää", sen pitää herättää jotakin tuntemuksia. Jos kaikki on täydellisessä balanssissa, timessä ja tunessa, niin mikä herättää mielenkiinnon? Tottakai biisit voi olla hyviä ja sanotukset koskettavia, mutta noin niinkun äänikuvan kannalta tarkasteltuna monet teokset on meikäläisen mielestä aika turhauttavia kuunnella tänäpäivänä.
 
Liian täydellinen on liian täydellinen ja joskus täydellinen on vain epätäydellisyyksien summa.

samantien:
Ihmisääni ei muutu trendien mukana, eikä mene koskaan pois muodista. Miksi siis tunettaa, levittää ja lytätä tehden siitä jotain mitä se ei ole?
 
Tää nykymeininki johtaa siihen, että kohta kukaan ei enää uskalla laulaa ilman autotunea, koska se kuulostaa "väärältä". Rumpalit opettelee soittamaan supertiukassa timessä ilman groovea, koska niin kaikilla levyilläkin soitetaan jne.
 
Joskus se yksinkertaisin lähestymistapa on paras. Jätetään äänitteeseen jotain siitä artististakin ja lopputulos kuulostaa yhtä hyvältä vuosienkin päästä.
 
Joo tästähän on ollut paljonkin keskustelua. Muodit tulee ja menee ja oon periaatteessa pitkäti samaa mieltä. Mutta, kaikki noi työkalut voi olla oikein käytettynä ihan kelpo apuna myös luomummassa tuotannossa. Kannattaa olla avarakatseinen :D

Mikael: Mutta, kaikki noi työkalut voi olla oikein käytettynä ihan kelpo apuna myös luomummassa tuotannossa.
 
Jep, kuhan vaan ei kerro kenellekään :D

Mikael: Joo tästähän on ollut paljonkin keskustelua. Muodit tulee ja menee ja oon periaatteessa pitkäti samaa mieltä. Mutta, kaikki noi työkalut voi olla oikein käytettynä ihan kelpo apuna myös luomummassa tuotannossa. Kannattaa olla avarakatseinen :D
 
Nimenomaan OIKEIN KÄYTETTYNÄ. Hyvällä maulla ;) Ei korjata sitä mikä ei ole rikki.

samantien: Nimenomaan OIKEIN KÄYTETTYNÄ. Hyvällä maulla ;) Ei korjata sitä mikä ei ole rikki.
 
Ihan mielenkiinnosta, miksi luonnoton soundi on automaationa huonompi kuin luomu?
 
Jos siis jätetään nyt pois kaikki "ihmiskorvan luontainen herkkyys"-tyyliset skeidat ja Kylmän sodan pappojen nostalgiafiilistely?
 
Enkä siis tarkoita nyt mitenkään hyökätä jäsen samantietä vastaan, vaan mua vaan ihan oikeasti kummastuttaa.
 
E: Ja anteeksi Ot.

saastara: Ihan mielenkiinnosta, miksi luonnoton soundi on automaationa huonompi kuin luomu?
 
Jos siis jätetään nyt pois kaikki "ihmiskorvan luontainen herkkyys"-tyyliset skeidat ja Kylmän sodan pappojen nostalgiafiilistely?
 
Enkä siis tarkoita nyt mitenkään hyökätä jäsen samantietä vastaan, vaan mua vaan ihan oikeasti kummastuttaa.
 
E: Ja anteeksi Ot.
 
Ei mulla oo mitään luonnotonta saundia vastaan. Kyllä itsekin tykkään välillä pistää kompuraa pumppaamaan ja väännellä EQ:t eksoottisiksi. Eikä miksauksessa kaikkien soittimien oo pakko olla aina edes balanssissa. Monesti on jopa parempi että lehmänkello kuuluu lujemmalla kuin mikään muu ;)
 
Elottomaksi prosessoitu saundi on se jota ei voi sietää. Se että otetaan siitä artistin performanssista fiilis ja ihmisyys pois. Tehdään siitä tasapaksua tuubaa joka ei liikuta millään tavalla ja artistin tehtäväksi jää enää hyvännäköisenä oleminen promokuvissa.

samantien:
Tän päivän moderni turboahdettu, kvantisoitu ja tunetettu saundi trigattuine samplerumpuineen menee pian pois muodista ihan samalla tavalla kuin 80-90 lukujen kliseiset gate/reverb/choruspelleilyt, mutta ajan trendeistä piittaamaton persoonallinen (ja "luonnollinen") saundi toimii aina.
 
Ihmisääni ei muutu trendien mukana, eikä mene koskaan pois muodista. Miksi siis tunettaa, levittää ja lytätä tehden siitä jotain mitä se ei ole?
 
Tää nykymeininki johtaa siihen, että kohta kukaan ei enää uskalla laulaa ilman autotunea, koska se kuulostaa "väärältä". Rumpalit opettelee soittamaan supertiukassa timessä ilman groovea, koska niin kaikilla levyilläkin soitetaan jne.
 
Kumoat itsesi noissa parissa väitteessä :P Ensin sanot, että "luomu" on ikuista ja sitten pelkäät, että "nykymeininki" on tullut jäädäkseen.
 
Omasta mielestäni koko väittely on absurdi, kun tehdään musiikkia ei siinä pidä olla mitään sääntöjä. Mikään tapa tehdä musiikkia ei ole sen oikeampi tai aidompi. Ylipäätään siinä, että muutetaan ilman liikettä jännitteen vaihteluksi (mahdollisesti myös nolliksi ja ykkösiksi) ja siitä takaisin ilman liikkeeksi on jo jotain niin luonnotonta. Saati sitten sitten sähkökitarat ja bassot, tahi sähköllä toimivat kosketinsoittimet. Mutta mitä väliä sillä on, jos ne kuulostavat hyvältä?
 
Jos tehdään "luomua" vain luomun vuoksi, niin ei siinäkään ole mitään väärää, jos haluaa rajoittaa horisonttiaan, niin siinä ei ole mitään pahaa. Joskus rajoitetuissa puitteissa työskentely on antoisampaa kuin rajattomien mahdollisuuksien suossa tarpominen. Lopputulos on kuitenkin se millä on väliä, ei ne keinot jolla siihen päästään. Kaikki tämä teknologia on kuitenkin vain välineitä, välineitä joilla voidaan toteuttaa se mitä siellä pään sisällä soi. Ei pidä antaa minkään rajoittaa omaa luovuuttaan, ainakaan millään keinotekoisilla "ei näin voi tehdä kun ei Beatleskaan tehnyt näin" ajatuksilla, koska tuskimpa Beatlesin jäsenet miettivät mitään "ei herranjumala näin voi tehdä, kun ei näin tehty 40-luvulla!".
 
Musiikki on nimenomaan illuusiota jostakin, kuulijalle pitäisi välittyä se maailma mitä tekijä haluaa välittää. Oli se sitten verrattavissa Lotr elokuvien mahtipontiseen paatokseen tai Chaplinin kulkuriin (näin niinkuin toisesta taiteenmuodosta vertailupohjaa hakien), ei sillä ole väliä miten tämä illuusio saavutetaan. Kamerakulmia vaihtelemalla, savulla ja peileillä, piirroksilla, CGI:llä... ne ovat vain välineitä illuusion välittämiseen. Samaa pätee musiikkiin, ei ole väliä millä keinolla illuusio luodaan, pääasia että se vastaa sitä mitä tekijä halusi.

Esp: Kumoat itsesi noissa parissa väitteessä :P Ensin sanot, että "luomu" on ikuista ja sitten pelkäät, että "nykymeininki" on tullut jäädäkseen.
 
Enpäs :)
Sanon että "luomu" (saundi), jos sitä siksi on pakko kutsua, kuulostaa aina yhtä hyvältä, eikä ole menossa minnekään.. ainakaan niin kauan kuin ihmiset vielä laulaa suuta aukomalla.
 
Nykymeininki ei ole tullut jäädäkseen. Se menee ohi heti kun uusi trendi pamahtaa ilmoille. Soitto vaan muuttuu, kun ihmiset ottaa vaikutteita tän päivän tunetetusta ja kvantisoiduista musasta.
 
Saundi ja soitto on 2 eri asiaa.
 
Omasta mielestäni koko väittely on absurdi, kun tehdään musiikkia ei siinä pidä olla mitään sääntöjä. Mikään tapa tehdä musiikkia ei ole sen oikeampi tai aidompi. Ylipäätään siinä, että muutetaan ilman liikettä jännitteen vaihteluksi (mahdollisesti myös nolliksi ja ykkösiksi) ja siitä takaisin ilman liikkeeksi on jo jotain niin luonnotonta. Saati sitten sitten sähkökitarat ja bassot, tahi sähköllä toimivat kosketinsoittimet. Mutta mitä väliä sillä on, jos ne kuulostavat hyvältä?
 
Ei mitään.
 
Lopputulos on kuitenkin se millä on väliä, ei ne keinot jolla siihen päästään. Kaikki tämä teknologia on kuitenkin vain välineitä, välineitä joilla voidaan toteuttaa se mitä siellä pään sisällä soi. Ei pidä antaa minkään rajoittaa omaa luovuuttaan, ainakaan millään keinotekoisilla "ei näin voi tehdä kun ei Beatleskaan tehnyt näin" ajatuksilla, koska tuskimpa Beatlesin jäsenet miettivät mitään "ei herranjumala näin voi tehdä, kun ei näin tehty 40-luvulla!".
 
Taisit ottaa Beatles kommentit tosissaan :P
 
Lopputulos on todellakin se millä on väliä. Ei mulla oo mitään näitä työvälineitä vastaan, jos niillä saa parannettua lopputulosta. Mutta onko se turboprosessoitu tasapaksu hengetön lätinä sitten parannus mihinkään hommansa osaavan muusikon esitykseen?
 
Ei korjata sitä mikä ei ole rikki :)

samantien: Lopputulos on todellakin se millä on väliä. Ei mulla oo mitään näitä työvälineitä vastaan, jos niillä saa parannettua lopputulosta. Mutta onko se turboprosessoitu tasapaksu hengetön lätinä sitten parannus mihinkään hommansa osaavan muusikon esitykseen?
 
tottakai genren ehdoilla on aina mentävä, eikä itselle tulisi mieleenkään trigata jazzbassaria sunrise avenue -samplella, mutta ihmisille on muodostunut mielikuva pop/rock-soundista, jossa stemmojen kuuluu olla nipussa ja jokainen snareisku yhtä lujalla. jos näin ei ole, lopputulos kuulostaa "väärältä".
 
e: useimmiten lisäksi käy niin, että jos ne kaikki efektit ja kikkailut ottaa pois, ei siitä biisistä jää jäljelle mitään. (-:
e2: vastataans samalla varsinaiseen kysymykseenkin, eli saturaatiohommissa Mikaelin mainitseman LoFin lisäksi Tapehead ja levitykset teen Digin omalla delaylla, josta tarvittaessa saa chorustakin messiin.

Mulla alkoi just seuraavan prokkiksen esituotanto, ja koko homma lähtee liikkeelle oikeastaan yhdestä, tärkeimmästä pisteestä; kuinka biisi tullaan laulamaan/tulkitsemaan. soitin laulajalle ja tehtiin diili; sillä aikaa kun mä teen ideakartan ja suunnitelman tuotannollisista ratkaisuista, laulaja valmistelee mulle ehdotuksen laulutyylistä, eli itsestään lähtevästä saundista. kun laulu on valmisteltu, siirrytään biisin muuhun rakenteeseen ja sovitetaan lisää. mä haluan, että kun laulaja lopputuotteessa avaa suunsa ekasta tahdista lähtien, on kuulija myyty, vaikkei siellä olisi efektin efektiä. viimeisimmässä tuotannossani huomasin etten perinteisen kaiun jälkeen tarvinnut enää mitään efektiä parantaakseni saundia. kompressori ja eq oli tärkeimmät työkalut, mutta ylivoimaisesti eniten käytin aikaa laulun tuottamiseen.
 
huonosti lauletun päällä monikin hyvä efekti maistuu kermalta kuran päällä.
 
laulunopettaja on paras lauluplugari :)

koopop: Mulla alkoi just seuraavan prokkiksen esituotanto, ja koko homma lähtee liikkeelle oikeastaan yhdestä, tärkeimmästä pisteestä; kuinka biisi tullaan laulamaan/tulkitsemaan. soitin laulajalle ja tehtiin diili; sillä aikaa kun mä teen ideakartan ja suunnitelman tuotannollisista ratkaisuista, laulaja valmistelee mulle ehdotuksen laulutyylistä, eli itsestään lähtevästä saundista. kun laulu on valmisteltu, siirrytään biisin muuhun rakenteeseen ja sovitetaan lisää. mä haluan, että kun laulaja lopputuotteessa avaa suunsa ekasta tahdista lähtien, on kuulija myyty, vaikkei siellä olisi efektin efektiä. viimeisimmässä tuotannossani huomasin etten perinteisen kaiun jälkeen tarvinnut enää mitään efektiä parantaakseni saundia. kompressori ja eq oli tärkeimmät työkalut, mutta ylivoimaisesti eniten käytin aikaa laulun tuottamiseen.
 
huonosti lauletun päällä monikin hyvä efekti maistuu kermalta kuran päällä.
 
laulunopettaja on paras lauluplugari :)
 
Täähän pätee ihan kaikkeen. Mitä parempi biisi, sovitus, soitto, äänitys, sitä helpompi on miksata ja sitä vähemmän tarvitsee mitään efektejä tai kikkailua jotta musa kuulostaa hyvältä.

Mikael: Täähän pätee ihan kaikkeen. Mitä parempi biisi, sovitus, soitto, äänitys, sitä helpompi on miksata ja sitä vähemmän tarvitsee mitään efektejä tai kikkailua jotta musa kuulostaa hyvältä.
 
Nimenomaan. Matsku kuulostamaan niin lähelle haluttua lopputulosta kuin mahdollista jo ennen äänitystä.

samantien: Enpäs :)
Sanon että "luomu" (saundi), jos sitä siksi on pakko kutsua, kuulostaa aina yhtä hyvältä, eikä ole menossa minnekään.. ainakaan niin kauan kuin ihmiset vielä laulaa suuta aukomalla.
 
Nykymeininki ei ole tullut jäädäkseen. Se menee ohi heti kun uusi trendi pamahtaa ilmoille. Soitto vaan muuttuu, kun ihmiset ottaa vaikutteita tän päivän tunetetusta ja kvantisoiduista musasta.
 
Saundi ja soitto on 2 eri asiaa.
 
Kaikki on tullut jäädäkseen, jotkin asiat muuttuvat ja kehittyvät, syntyy uusia tapoja tehdä asioita, mutta vanhat jäävät sinne pohjalle ja jatkavat elämäänsä. Joskus mennään myös ympäri ja tullaan yhteen. Tässäkin ketjussa mainittu gatettu virvelikaiku on edelleen käytössä, tosin ei ihan niin voimakkaana efektinä kuin 80-luvulla jne.
 
Osa ottaa vaikutteita tunetetusta ja kvantisoidusta, osa ei. Eipä sillä ole oikeastaan väliä, muusikoillakin oman tyylinsä ja itsensä etsiminen ottaa usein aikaa, jossain vaiheessa keksitään, ettei sillä ole väliä miten joku sanoo (tai miten joku muu tekee jotain), vaan sillä miten itse haluat tehdä.
 
samantien:
Ei mitään.
 
Taisit ottaa Beatles kommentit tosissaan :P
 
Lopputulos on todellakin se millä on väliä. Ei mulla oo mitään näitä työvälineitä vastaan, jos niillä saa parannettua lopputulosta. Mutta onko se turboprosessoitu tasapaksu hengetön lätinä sitten parannus mihinkään hommansa osaavan muusikon esitykseen?
 
Kyllä, internetin välityksellä viestiminen on vähän sellaista, että on helppo jälkikäteen sanoa "taisit ottaa ton tosissaan :P" ;)
 
Hommansa osaava muusikko, hyvä biisi, toimiva sovitus... valitettavan usein jokin noista kolmesta puuttuu (jos ei kaikki) ja sitten on vain tehtävä jotain sillä materiaalilla mitä on käytössä. Ei se kuitenkaan tee siitä musiikista tekijälleen yhtään sen vähemmän arvokasta.
 
samantien: Ei korjata sitä mikä ei ole rikki :)
 
Tuohon ei ole mitään lisättävää, koska olen täysin samaa mieltä.

koopop: Mulla alkoi just seuraavan prokkiksen esituotanto, ja koko homma lähtee liikkeelle oikeastaan yhdestä, tärkeimmästä pisteestä; kuinka biisi tullaan laulamaan/tulkitsemaan. soitin laulajalle ja tehtiin diili; sillä aikaa kun mä teen ideakartan ja suunnitelman tuotannollisista ratkaisuista, laulaja valmistelee mulle ehdotuksen laulutyylistä, eli itsestään lähtevästä saundista. kun laulu on valmisteltu, siirrytään biisin muuhun rakenteeseen ja sovitetaan lisää. mä haluan, että kun laulaja lopputuotteessa avaa suunsa ekasta tahdista lähtien, on kuulija myyty, vaikkei siellä olisi efektin efektiä. viimeisimmässä tuotannossani huomasin etten perinteisen kaiun jälkeen tarvinnut enää mitään efektiä parantaakseni saundia. kompressori ja eq oli tärkeimmät työkalut, mutta ylivoimaisesti eniten käytin aikaa laulun tuottamiseen.
 
huonosti lauletun päällä monikin hyvä efekti maistuu kermalta kuran päällä.
 
laulunopettaja on paras lauluplugari :)
 
Olen kade tuosta projektista, kuulostaa oikeasti todella mielenkiintoiselta työtavalta. Harmi vain, että tuossa genressä mihin itse olen pitkälti jumiutunut käytännön syistä, pääsee harvemmin työskentelemään tuolta pohjalta.

Mikael: Täähän pätee ihan kaikkeen. Mitä parempi biisi, sovitus, soitto, äänitys, sitä helpompi on miksata ja sitä vähemmän tarvitsee mitään efektejä tai kikkailua jotta musa kuulostaa hyvältä.
 
Mun on pakko nipottaa tästä vaan sen verran, että mun mielestä tää on ihan täyttä skeidaa. Tai sitten me vaan puhutaan täysin eri asioista, mikä on kyllä erittäin todennäköistä. ;)
 
Totta kai se on totta, että kun homma on tehty esituotanto-, sovitus-, ja äänitysvaiheessa kunnolla, niin ei miksauksessa tarvi liukujen nostamista ja pientä hiomista lukuunottamatta hirveästi tehdä. Mä en kuitenkaan ole koskaan valmis ohittamaan säröjä, kaikuja, kompuroita ymv efektejä täysin tarpeettomina missään vaiheessa miksausprosessia. Oli lähdemateriaali kuinka A-luokkaa tahansa.
 
Mutta kuten sanoin, me puhutaan tässä nyt selkeästi eri asioista.. Mä hahmotan käytettävät efektit ymv jutut olennaisena esteettisenä ratkaisuna levyn taiteellista sisältöä katsoen. En niinkään siten, että "tää laulaja on ihan perseestä, mites tääkin raita nyt pelastetaan..?". Vaikka totta on, että jälkimmäinen häppeninki on huomattavasti yleisempi..

saastara: Mun on pakko nipottaa tästä vaan sen verran, että mun mielestä tää on ihan täyttä skeidaa. Tai sitten me vaan puhutaan täysin eri asioista, mikä on kyllä erittäin todennäköistä. ;)
 
No eri asioistahan tässä jutellaan. Kyllä mäkin tykään miksatessa tehdä yhtä jos toistakin - välillä paljonkin. Mun pontti kaikessa yksinkertaisuudessaan oli se, että kun on hyvin tehty asiat ennen sitä miksaamista niin voi korjaamisen sijaan keskittyä olennaiseen ja se olennainenkin on helpompaa ja mukavampaa.
 
Mä en kuitenkaan ole koskaan valmis ohittamaan säröjä, kaikuja, kompuroita ymv efektejä täysin tarpeettomina missään vaiheessa miksausprosessia. Oli lähdemateriaali kuinka A-luokkaa tahansa.
 
Mulla ainakin on niin, että mitä parempi on soitto-/laulusuoritus ja mitä paremmalla soundilla se on äänitetty niin sitä vähemmän mä tunnen tarvetta miksatessa tehdä sille asioita. Pitää myös osata olla tekemättä mitään - sekin on taiteellinen ratkaisu. Ja mitä efekteihin tulee niin aika monesti mä diggaan tehdä ne jo äänitysvaiheessa yhdessä soittajan/bändin kanssa ainakin mitä instrumenttiefektointiin tulee. Mitä vähemmän noita päätöksiä jättää sinne miksaukseen sen parempi (ainahan voi toki ottaa myös puhtaat asiat backup-hengessä talteen). Ja mitä lähempänä biisin tekemistä on valinnat, sen paremmin sitä saavuttaa sen hengen mitä kulloinkin on tavoiteltu. Joskus voi olla että miksaus on vasta monen kuukauden päästä jolloin äänitystilanteen fiilikset ja kelailut ovat jo liian kaukana...