Studiotyöskentely ›

isojussi:
E: Semmonen 150 - 200 / päivä mullakin on ollu ajatuksissa, mikä lienee kalustoni ja kokemukseni suhteen kohtuullista, muttei polje alan hintatasoa.
 
Tuosta on hyvä lähteä, kunhan ei tuosta enää halvenna. Tuo taitaa olla tällä hetkellä se kuoppa johon hinnat ovat pudonneet sen jälkeen kun jokainen kotiäänittelijä päätti ryhtyä tarjoamaan studiopalveluja periaatteella että "työkaluthan työn tekevät".
 
Jokaisella joka työtään julkisesti tarjoaa on kumminkin (ja mä en tajua, miten tämä voi olla niin vaikeaa ymmärtää) vastuu koko alan palkkatasosta. Kyllä se asiakas säästää ja maksaa vähän enemmänkin, arvostaapa sessiota sitten enemmän; ne halvat hinnat voidaan perinteiseen tapaan sijoittaa siihen että ne jotka käyttävät studioita koko ajan pystyvät sen myös tekemään tarvitsematta turvautua harrastepajoihin.
 
On ihan normaali asia että satunnaiskäyttjä maksaa enemmän. On myös totta, että jos joku tarjoaa suhteellisen kelvollista studiota satasella päivä niin että siellä syntyvä jälki on vielä ihan kuunneltavaa, hän tekee suoraan hallaa omalle alalleen niin alan arvostuksen kuin palkkatason puitteissa, ja syyllistyy epäreiluun kilpailuun sellaisia muita alalla toimijoita kohtaan, joiden pitäisi saada työstä myös toimeentulo.
 
Aikaisemmin se oppirahakäytäntö ja harjoittelu työssä oli suhteellisen vaatimatonta, eikä siitä vielä ollut vakavaa uhkaa. Mutta tämän hetken kotistudiotarjonta on jotain niin uskomatonta, että se asettaa koko alan perusteet uusiksi. Että studioita ylipäänsä edes voi olla olemassa, on yksinomaan sen ansiota että monet uudet yrittäjät panostavat enemmän laitteisiin kuin osaamiseen, eikä se äänityön tutkinto valitettavasti vielä takaa osaamista, olipa opinahjona Pirkanmaan Ammattioppilaitos tai Full Sail USA.
 
:-( :-( :-( yleis-murheellisia hymiöitä koko alan tulevaisuuden puolesta.

Hieno kirjoitus Kiveltä - plussaa tulee!
 
Yks asia pitää myös muistaa - vaikka kuinka onkin laitteita saatavilla, mikään ei korvaan sitä, että äänittäjällä - miksaajalla - masteroijalla on käsitys ja mieluiten soittokokemusta siitä musiikinlajista, jota on ikuistamassa.

Ymmärrän ton Kiven & kumppaneiden pointin varsin hyvin.
 
Dilemma vaan monen kohdalla on se, että tätä touhua harrastellaan, ei tehdä työkseen. Leipärahat tienataan jossain muualla ja äänittelypuuha on samanlainen harrastus kuin vaikka jalkapallo tai lenkkeily jollekin muulle. Ja tää problematiikka siitä, että tekniikka ja vehkeet on halventunut ja yksinkertaistunut niin, että jokapojalla on varaa & mahdollisuus moisia hommata, on tän touhun tietty mahdollistaneet.
 
Mitä tällaisen harrastelijan pitäisi teidän mielestä tehdä? Hampaat irvessä en ala harrastelemaan, mulle ainakin jonkun nauhan väsääminen on jo itsessään se palkinto, joka riittää. Ja toisaalta mitään mun ei ole pakko tehdä, leipärahat ja kilkkeisiin uppoava massi tulee ihan muualta. Maksaa se harrastus kuin harrastus.
 
Ja lähtökohta on luonnollisesti se (ainakin omalla kohdalla), että jos joku haluaa varmasti timangia jälkeä, niin kannattaa maksaa reilusti ammattimiehelle ja ammatti-studiolle. Tämän myös itse teen aina selväksi.
 
Eli pitäisikö kiva harrastus muuttaa vakavaksi duuniksi, lopettaa koko homma vai mikä olisi hyvä ratkaisu? Että ei koe tuhoavansa jonkun elantoa. Joka ei tietty ole mitenkään fiksua.

Varmasti yksi keskeisiä syitä miksi studiotyön hinta on tullut koko ajan alaspäin on se, että näitä ns. "palveluita" tarjoaa erilaiset yksityiset henkilöt ja kotistudiot, joilla ei kuitenkaan ole mitään kaupallista yritystä taustalla. Onhan se halpaa kun ei maksa hommasta veroja, eikä sen kummemin yksityisenä palvelun myyjänä kanna mitään vastuuta tuotoksistaan. Tätä kutsumme harmaaksi taloudeksi.
 
Sitä en kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt, että minkä takia bändit jotka tekee demonsa/promonsa/omakustannelevynsä kotistudiossa, eivät kuule sitä äänenlaadullista eroa oikeassa studiossa ammattilaisen toimesta tehtyyn tuotokseen?
Vai kuulevatko, mutta ajatellaan että se kämppädemon lopputulos on omasta mielestä jo riittävän lähellä oikeaa levyä?
 
En missään nimessä väheksy kotistudioiden puuhastelua harrastuksena (öö.. teenhän sitä itsekin), mutta totuus on se että lisääntynyt kotiäänittely ja vähentynyt oikeiden studiosessioiden määrä on aiheuttanut materiaalin laadun keskimääräisen heikkenemisen. Siitäkin huolimatta että hyvälaatuista äänityskalustoa on yhä useammalla, siitä seuraa auttamattomasti halu jättää se varsinainen studiosessio väliin ja tehdä homma kokonaan itse. Ennen äänitettiin demot treenikämpällä kasettimankalla, ja veivattiin varsinaiset sessiot sitten oikeassa studiossa. Nyt äänitetään se varsinainen sessiokin treenikämpällä alusta loppuun itse. Tokihan asialla on peilikuvansakin, keskinkertaisesti äänitetyn materiaalin määrä on kasvanut radikaalisti ja on olemassa kohtalaisia äänitteitä joita ei olisi koskaan tullut edes tehtyä ilman omaa kotistudiota.
 
Kaupalliset levyt jotka on tarkoitettu jo lähtökohtaisesti julkiseen myyntiin ovat tietysti eri asia, lähinnä pohdin ja mietin tässä keskenkertaisen bändin tekemää kotidemoa.

Groovi: Varmasti yksi keskeisiä syitä miksi studiotyön hinta on tullut koko ajan alaspäin on se, että näitä ns. "palveluita" tarjoaa erilaiset yksityiset henkilöt ja kotistudiot, joilla ei kuitenkaan ole mitään kaupallista yritystä taustalla. Onhan se halpaa kun ei maksa hommasta veroja, eikä sen kummemin yksityisenä palvelun myyjänä kanna mitään vastuuta tuotoksistaan. Tätä kutsumme harmaaksi taloudeksi.
 
Täytyy varmaan alkaa tekeen veroilmoitusta esim. kopasta kaljaa tai ~2€ / tunti tehdystä työstä...
 
Sitä en kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt, että minkä takia bändit jotka tekee demonsa/promonsa/omakustannelevynsä kotistudiossa, eivät kuule sitä äänenlaadullista eroa oikeassa studiossa ammattilaisen toimesta tehtyyn tuotokseen?
 
Yksi syy saattaa olla siinä, että joissain nyrkkipajoissa syntyy jo ihan kelvollista jälkeä. Pois se musta, mutta hinta- / laatusuhde se varmaan tähänkin vaikuttaa.
 
Vai kuulevatko, mutta ajatellaan että se kämppädemon lopputulos on omasta mielestä jo riittävän lähellä oikeaa levyä?
 
Aika vähän varmaan tehdään kunnon levyjä nyrkkipajoissa. Väittäisin, että demo / omakustanne / whatevah kevyemmällä linjalla mennään.

Cornflake: Täytyy varmaan alkaa tekeen veroilmoitusta esim. kopasta kaljaa tai ~2€ / tunti tehdystä työstä
 
No ei nyt ihan niin, mutta jos veloittaa 200 euroa päivästä, se alkaa olla jo jonkinmoinen liksa pimeästi duunaavalle harrastajalle.
 
Monethan tekee äänityksiään ihan pelkästään oman bändin tai omien projektien ääressä, mutta ne jotka varsinaisesti syövät kaupallisten studioiden leipää, ovat ne juurikin kohtalaisen kelvollisesti äänittävät nyrkkipajat jotka tekevät hommaa selvästi edullisemmin kuin oikeat studiot, ja puuhastelevat tyystin omaan laskuun.

Groovi: No ei nyt ihan niin, mutta jos veloittaa 200 euroa päivästä, se alkaa olla jo jonkinmoinen liksa pimeästi duunaavalle harrastajalle.
 
Tasan totta. Tällaista en ainakaan itse harrasta. Eikä varmaan kukaan moisia summia maksaisikaan. Samalla rahalla saa jo ammattimiehen.
 
ne jotka varsinaisesti syövät kaupallisten studioiden leipää, ovat ne juurikin kohtalaisen kelvollisesti äänittävät nyrkkipajat jotka tekevät hommaa selvästi edullisemmin kuin oikeat studiot, ja puuhastelevat tyystin omaan laskuun.
 
Jep, totta. Tämä on tosiaan ongelma. Verot pitää maksaa, jos on mistä maksaa.

kivi: Tuosta on hyvä lähteä, kunhan ei tuosta enää halvenna. Tuo taitaa olla tällä hetkellä se kuoppa johon hinnat ovat pudonneet sen jälkeen kun jokainen kotiäänittelijä päätti ryhtyä tarjoamaan studiopalveluja periaatteella että "työkaluthan työn tekevät"..
 
Tästä tulee mieleen se mitä tapahtui mainosmusan värkkääjille 80-90 lukujen taitteessa. Hinnoittelu oli melkoista alaspäin syöksyä.

Cornflake: Ymmärrän ton Kiven & kumppaneiden pointin varsin hyvin.
 
Dilemma vaan monen kohdalla on se, että tätä touhua harrastellaan, ei tehdä työkseen. Leipärahat tienataan jossain muualla ja äänittelypuuha on samanlainen harrastus kuin vaikka jalkapallo tai lenkkeily jollekin muulle. Ja tää problematiikka siitä, että tekniikka ja vehkeet on halventunut ja yksinkertaistunut niin, että jokapojalla on varaa & mahdollisuus moisia hommata, on tän touhun tietty mahdollistaneet.
 
Mitä tällaisen harrastelijan pitäisi teidän mielestä tehdä? Hampaat irvessä en ala harrastelemaan, mulle ainakin jonkun nauhan väsääminen on jo itsessään se palkinto, joka riittää. Ja toisaalta mitään mun ei ole pakko tehdä, leipärahat ja kilkkeisiin uppoava massi tulee ihan muualta. Maksaa se harrastus kuin harrastus.

 
No onko sille jokin syy, että teet kaljakori tai 2e/h palkalla? Jäisikö ne hommat muuten kokonaan väliin? Vai äänitettävät heput on niin tuttuja "ettei kehtaa pyytää enempää"?
 
Mun mielestä on monta syytä pyytää kunnollinen hinta työstä. Kallis kalusto, jota täytyy päivittää, spesiaali-tilat ja tätä hommaa sitäpaitsi joutuu opiskelemaan, opettelemaan, harjoittelemaan ja harrastamaan paljon pidempään kuin vaikka lääkäri omaa hommaansa ennenkuin siitä voi pyytää mitään hintaa. Lisäksi koko ala on kuitenkin vähän marginaali-touhua (paitsi tietty meidän mielestä), mikä kyllä sais kanssa näkyä hintalapussa.

axelsson: No onko sille jokin syy, että teet kaljakori tai 2e/h palkalla?
 
Riittää mulle. Rahani teen muualla, tätä teen ihan kun on kliffaa puuhaa. Ton vaivanpalkan käytän lähinnä siihen että vien naisen syömään. Edellisen kaljakorin tarjosin seuraavalle bändille, joka tuli lauteille.
 
Jäisikö ne hommat muuten kokonaan väliin?
 
Ei.
 
Vai äänitettävät heput on niin tuttuja "ettei kehtaa pyytää enempää"?
 
Ei. Välillä on ihan frendejä, yleensä ei.

Whoa, musta tulee siis jossain vaiheessa kovempi jätkä ku lääkäreistä.

jannu: Whoa, musta tulee siis jossain vaiheessa kovempi jätkä ku lääkäreistä.
 
Mutta musta ei tule ikinä yhtä kovaa jätkää kuin putkimiehistä!

virtalahde: Mutta musta ei tule ikinä yhtä kovaa jätkää kuin putkimiehistä!
 
Offtopic: - se johtuu vain siitä, että mikkivuodot ovat keskimäärin huomattavasti halvempia ja ongelmattomampia kuin putkivuodot -

Groovi:
 
Sitä en kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt, että minkä takia bändit jotka tekee demonsa/promonsa/omakustannelevynsä kotistudiossa, eivät kuule sitä äänenlaadullista eroa oikeassa studiossa ammattilaisen toimesta tehtyyn tuotokseen?
Vai kuulevatko, mutta ajatellaan että se kämppädemon lopputulos on omasta mielestä jo riittävän lähellä oikeaa levyä?
 

 
Tuota, tulee ihan mieleen yksi tilanne, missä kyllä kuulen eron kotistudion ja ammattimaisen studion välillä. Tässä tilanteessa ero on kotistudion hyväksi.
En nyt sen enempi mainitse mutta voi olla noinkin päin.
Ammattilaisissakin näkyy olevan eroja...
Hyvin tehty on hyvin tehty, oli sitten missä vaan.
 
Itse en vieläkään ole niitä kotinauhoituksia tehnyt vaikka nyt kalustoakin alkaisi olla.

Moi,
 
Huomasin tässä (ja voi olla että joku kirjoittikin mikä meni ohi) erään kyseisen seikan, mikä itselle on tullut hieman yllätyksenäkin.
 
Alkuketjussa ainakin kirjoiteltiin mitä voi maksaa itselleen palkkaa, muttei oikeastaan muusta?. Jos tekee töitä (miksaus/äänitys/yms) jossain muualla kuin kotona, niin ei todellakaan kannata unohtaa paikan vuokraa, sähkölaskua, vesilaskua, nettiä, laitteiden huoltoa, eteenkin vanhojen analogisten kamojen (mikrofonit/etuasteet/soittimet/yms.. juuri korjattiin lexiconin 224XL takaisin käyttökuntoon ja maksoi melkein 700e. maksaa myös mikrofonien/preamppien/kitarastyrkkareiden putkien vaihdot, yms, yms) ja kaikenlainen muu omituinen. Esim. meiltä hävisi valot kun jokin outo sähköoikku teki tepposensa. sähkömies kävi ja meni luonnolisesti taloyhtiön piikkin, mutta esim. oman tilan omistajalla olisi mennyt omaan piikkiin.. (samoin kuin kaikki mahdolliset putkien hajoamiset, joka myös meillä koettiin.. ensin kylmä ja sitten kuuma ja yms, yms). Tässä ei varmasti muistunut läheskään kaikki, mutta palkanmaksun lisäksi kaiken tämän ylläpitäminen voi olla aika kallistakin.. Ja firman verojen ja muiden maksujen jälkeen ei tuosta 40 kympistäkään tunnissa niin kauheasti käteen jää..
 
minun 5 senttiäni..
Jonne

humppahanuristi: Tuota, tulee ihan mieleen yksi tilanne, missä kyllä kuulen eron kotistudion ja ammattimaisen studion välillä.
 
Kuka osaisi kertoa mikä erottaa laadullisesti kotistudion ammattimaisesta studiosta? Tarkoitan tällä sitä, että tästäkin maasta löytyy ihan yhtä lailla Akukonin suunnittelemia kotistudioita kuin vinttikammarissa pyöriviä ammattipajoja, joiden laitearsenaalit ovat laadullisesti yhtä monenkirjavia aina Altosta Rupert Neveen. Eikö myöskään kotistudio voi olla muuta kuin kotistudio ts. eikö esim. allekirjoittaneen verkstaagi ole silloin kotistudio, kun myyn palvelun yrityksen nimissä, vaikka olenkin sen itselleni kotistudioksi tehnyt? Pitääkö siis kotijuusto-nimike ottaa pois silloin, kun tuote ilmestyy kaupan hyllylle?

ejhfi: Kuka osaisi kertoa mikä erottaa laadullisesti kotistudion ammattimaisesta studiosta?
Niin, no sama kuin mikä on ammattimuusikko ja harrastelija.
 
Tässä kyseisessä tapauksessa, johon viittasin ammattistudio on sellainen, jossa tehdään myös isojen levy-yhtiöiden levynauhoitukset ja miksaukset. Kotistudio taas sellainen, että kotikoneella jonkun audacityn tms. ilmaisohjelman avulla makuuhuoneessa tai olkkarissa vedetty äänite purkkiin.
 
Näin voisi käsittää karkeasti tuon eron.
Kyllähän on ns. kotistudioita, joista löytyy ihan samat ohjelmat ja laitteet kuin jossain levy-yhtiön studiossa.
Äänitteiden teknisessä laadussa ei sitten varmaankaan eroa ole.

ejhfi: Kuka osaisi kertoa mikä erottaa laadullisesti kotistudion ammattimaisesta studiosta? Tarkoitan tällä sitä, että tästäkin maasta löytyy ihan yhtä lailla Akukonin suunnittelemia kotistudioita kuin vinttikammarissa pyöriviä ammattipajoja, joiden laitearsenaalit ovat laadullisesti yhtä monenkirjavia aina Altosta Rupert Neveen.
 
Tekijä.
 
Ammattilainen tekee hommaa työkseen, erilaisia projekteja tulee ja syntyy kuukaudessa sen verran mitä joillakin harrastelijoilla ehkä parissa vuodessa.
Kamat ei merkitse oikeastaan yhtään mitään jos ei niitä osaa käyttää. Ei se riitä että osaa siihen Neven etuseen tai Urein kompuraan lyödä virrat päälle ja kytkeä laitteen signaaliketjuun. Siitä on ainakin paljolti kyse.
 
Yleensä pro vs. amatööri -miksauksessa erottuu usein ammattimaisesti tehty kokonaisuus. Hajontaa toki on, onhan olemassa hyviä ja lahjakkaita harrastelijoita ja samaan aikaan varsin vaatimattomia ammattilaisia.
 
Paha se tietysti on yleistää, mutta omien kokemusten perusteella usein harrastelijan miksauksesta puuttuu se biisin alusta loppuun kantava punainen lanka. Ammattilainen jäsentää miksauksen loogisesti "kaikelle on aikansa ja paikkansa" kun amatööri usein yrittää tehdä putkikatseisesti vain ns. hyvää soundia. Kuunnellaan siis yksittäisiä soittimia ja niiden soundia - liimataan ne päälekkäin, ja unohdetaan koko biisin looginen rakentaminen pala palalta kuulijan mielenkiintoa ylläpitäväksi äänimaisemaksi.
 
Toinen vahvasti kokemusperään nojaava tekijä on hyvät lähtösoundit ja niiden aikaansaaminen. Kun on valtavasti kokemusta mikittämisestä, miksaamisesta ja erilaisten äänilähteiden soundista, koko homma lähtee liikkeelle aivan eri lähtötilanteesta, kuin amatöörillä joka kaivaa juuri postin tuoman ja uutuuden kiiltävän t-bonen mikin pussistaan. Ammattilaisella on jo etukäteen näkemys halutusta lähtösoundista kyseiseen biisiin tai biisin kohtaan, koska pääkopassa on olemassa oma "soundikirjasto" vuosien varrelta. Sitä kirjastoa ei amatöörille ole voinut vielä syntyä.
 
Niin, ja sitä paitsi missäs muuallakaan ne hyvät soundit luodaan kuin lähtötilanteessa, koska tuhkasta ei tule timanttia vain vetämällä se jonkun purkin läpi.

Minusta ammattimaisessa studiossa on :
 
* Kaikki tarpeelliset ja laadukkaat kamat (mitä kertyy paljon jos varautuu suht. moneen erillaiseen tilanteeseen), jotka on kytketty kunnolla (esim. patchbay, kaukokaapelit,yms), ettei aikaa mene tunteja, kun äänittäjä / paikan pitäjä kääntää ja vääntää johtoja mikserin, yms muun laitesysteemien välissä/takana. Eli kaikki on suoraan "modulaarisesti" nopeasti kytkettävissä ja kokeiltavissa. (Jo se että kaikki on suht kunnossa ja piuhoitettu nielee yllättävän paljon rahaa..)
 
* Kunnon soitto/miksaustilat (akustiikaltaan eteenkin huomioon otettu), sekä mielellään kunnon oleskelutilat, ilmastointi (on muuten aika tärkeä asia kun on paljon ihmisiä rokkaamassa). Sellaiset tilat missä voi nauhoittaa esim. rummut. ja jokin pieni tai isompi keittiön tapainen, jossa tehdä ruokaa jos valmis"pitsa" alkaa rasittamaan. Myös erilaisia soittimia (parhaimmillaan flyygeliosastoa), erilaisia vahvistimia ja nuppeja ja mahd. kitaroita (hyviä sellaisia, ei mitään TBone guitarhellrack v.2 osastoa ;-) ), yms.. Myös paikan viihtyisyys soisi olevan yleisellä tasolla kondiksessa kun taidetta mennään rokkaamaan..
 
* Ammattitaitoinen äänittäja/tuottaja tarjolla. Tämä siis kenellä on kokemusta jostakin muustakin kamoista kuin Alto kompressori/eq/etuaste yhdistelmistä ja kuka myös osaisi niitä käyttää. Ja pieni ripaus sosiaalisia taitojakaan ei varmaan ole pahitteeksi. :)
 
Tässä nyt ainakin miten itse koen ammattimaisemman studion kontra kotisellaiseen.. Pikkupajoissahan on suht. kallis tietokone, se yksi hyvähkö stereoetuaste, pari Röden mikkiä, hyvähkö/riittävä AD ja kuuntelu persiillään :). Ja Naapurit tietenkin koputtaa seiniin ja lattiaan jo klo 20.. (nojoo, tässä kunnon vastakkainasettelua haen :) )
 
Ja kuumeessa tässä houreilen, kun itsekin yrittää miettiä kunnon tilaa ja tarvetta johon toivottovasti lähitulevaisuudessa olisimme rojuinemme muuttamassa..
 
ejhfi: Kuka osaisi kertoa mikä erottaa laadullisesti kotistudion ammattimaisesta studiosta?

jonnevaltonen: Minusta ammattimaisessa studiossa on :
 
Tähän juuri viittasin, koska aika monessa ihan harrastepajassa nämä asiat on tänä päivänä kohdallaan ja tekijällä voi olla ammattitaitoakin vaikka kuinka pitkältä ajalta. Tilanne voi olla myös tietenkin päinvastainen eli näkemystä, kokemusta, referenssiä etc. löytyy vaikka kuinka, mutta laitteissa, tiloissa ym. oheisjutuissa olisi vaikka kuinka paljon parantamisen varaa. Ihme kyllä sellaisiakin autotalleja ja muita kopperoita löytyy, joissa tehdään ihan listoilla menestyvää ja laadukasta materiaalia todella vaatimattomilla puitteilla ja vermeillä, ehkäpä jopa osa-aikaisestikin. Vastakohtana tälle löytyy myös mahdottoman hienoja tiloja ja ratkaisuja, joissa tehdään työtä kokopäiväisesti, mutta ilman näkyvämpää meriittiä tai edes kelvollista jälkeä. Tänä päivänä on siis ainakin oman kokemuksen mukaan vaikea vetää idioottivarmoja yhtäläisyyksiä rinnastamalla Risto Asikaisen ja ultramodernin prostudion vs. naapurin Jampan ja autotalliprojektistudion.