Studiotyöskentely ›

mutta lähelle päästin että legendaarinen "brown tone" olis löytynyt seuraavaksi
 
Onko demo tallella ? Ja tarkoittanet "ihmeaine ruskeaa", onko joku pystynyt musalla tuohon ?
Todella mielenkiintoista, ja kiehtovaa. Antaa aivan uusia näkymiä äänityksiin, saati sitten livenä!

ejhfi: Tätä kokeilin ja vaihdoin nopsan takaisin. Ei toiminut sitten pätkääkään, tilanne oli täysin päinvastainen eli 96% ajasta vastavaiheinen ja honottava.
 

 
Joo siis mitään 'ongelmaahan' ei ole ja ja soundi on ihan juuri niin kuin pitääkin eli Leslieltä kuulostaa, juuri sellaiselta miltä 50-luvun puulepan pitääkin kuulostaa. Ilmiö häviää myös silloin, kun summaan kaikki kolme raitaa yhteen. Minua vain jäi kiinnostamaan tämä - sanotaanko nyt sitten vaikka - "ilmiö" ja se, että en ole koskaan ennen asiaan jaksanut kiinnittää huomiota. Pitäisi varmaan keksiä joku automaattinen vaiheenkäännin, joka kääntäisi vaiheen aina silloin nurin päin sen punaisen sekunnin ajaksi, kun signaali piipahtaa miinuksen puolella ja heti taas takaisin ja portaattomasti vielä mielellään. Tämä on kuulkaas ystävät hyvät periaatteellista sotaa tuulimyllyjä vastaan tarkoituksena vääntää dopplerista puhdas stereo vaikka vesurilla. Sitten kun ehkä sen olen kerran onnistunut tekemään, voinkin palata taas takaisin vanhaan ja todeta, että voitinpas sinut mokoma kähhähhää :D
En ymmärrä laisinkaan, että miksi. Mutta näin ajatuksen tasolla jos lepan ominaisluonne eli vaihevirheet häiritsee, niin kannattaisi varmaan kokeilla yläroottorille M/S -retseomikitystä?

ejhfi: Pitäisi varmaan keksiä joku automaattinen vaiheenkäännin, joka kääntäisi vaiheen aina silloin nurin päin sen punaisen sekunnin ajaksi, kun signaali piipahtaa miinuksen puolella ja heti taas takaisin ja portaattomasti vielä mielellään.
 
Onhan noita laitteita joissa on portaaton vaiheenkääntö, tosin mä en tiedä miten ne toimii. Mutta sellaiselle kontrolleritracki, niin vois olla sitä mitä haetaan.
 
Tosin epäilen, että jos alat kääntää vaihetta signaalista jossa vaiheen kuuluukin siirtyä, tullaan samaan ongelmaan kuin vastavaiheisen signaalin kanssa. Ehkä toiseen mikkiin joku viive, alle 20ms, vois toimia?

BubbleBob: Onko demo tallella ? Ja tarkoittanet "ihmeaine ruskeaa", onko joku pystynyt musalla tuohon ?
Todella mielenkiintoista, ja kiehtovaa. Antaa aivan uusia näkymiä äänityksiin, saati sitten livenä!
 
Ei ole tallella, onneksi (se levy on kyllä ilmestynyt aikapäiviä, mut ilman mitään diagonaalisia stereoita). Mutta avain oli siis rakentaa koko stereokentän kokoinen kitara ja kääntää asteittain vaihe niin että äärilaidat ovat vastavaiheessa. Saattoi siinä olla jotain mid-side -kikkailuakin jolla imaisin kitaran kokonaan pois keskeltä.
 
Todella levottoman kuuloista oli se.
:-)

cozmo: En ymmärrä laisinkaan, että miksi. Mutta näin ajatuksen tasolla jos lepan ominaisluonne eli vaihevirheet häiritsee, niin kannattaisi varmaan kokeilla yläroottorille M/S -retseomikitystä?
 
On erittäin kutkuttava ajatus alkaa kokeilemaan näitä hieman eksoottisempina pidettyjä tekniikoita blumleinia, MS:ää, ortfia ja ossia eri etäisyyksillä äänilähteestä ja tsegata kuinka signaali noissa käyttäytyy.
 
Kivi: Ehkä toiseen mikkiin joku viive, alle 20ms, vois toimia?
 
Kokeilin viivyttää toista raitaa, mutta tilanne oli se, että vastavaiheisuus ei poistunut, vaan siirtyi eri kohtaan viiveen mukaan. Tietysti, jos tosiaan jo heti lähdössä asettaisi kanavaan viiveen, sotkisi keskenään sekä viivesignaalia että suoraa, niin mitä sitten mahtaisi tapahtua?
 
Jännä, tosi jännä juttu tää Leslie .. pyöriviä roottereita .. ihminen kuulee epäkeskosti huojuvaa ääntä ... jännä ...

Hei nythän mä hokasin: Pysäytä se leslie, niin pysyy vaiheessa :)

dewil: Hei nythän mä hokasin: Pysäytä se leslie, niin pysyy vaiheessa :)
 
Mä mietin tuota jo eilen :-D
 
Tässä on sellainen ongelma, että koska leslien soundi perustuu vaihesiirtymään kahden signaalin välillä, vaiheen tarkka kontrollointi saa sen automaattisesti kuulostamaan joltain ihan muulta kuin itseltään. Samanvaiheista lepaa ei olekaan, tai on, sellainen kitaristien suosima phaser-pedaali mikä vastaa oikean lepan signaalia sen jälkeen kun se on monotettu.
 
Phaser ei kuitenkaan kuulosta lepalta, mikä johtuu just siitä, että siinä kampasuodatus pääsee leikkaamaan ja korostamaan ääneksen ennen kuin me sen kuulemme. Ainoa mun näkemäni tapa saada soundi pysymään aitona on pitää se edes jossain määrin stereona ja antaa stereon puolien vaiheen kääntyä rauhassa.
 
Mut ainahan saa kokeilla. Ehkä lopputulos hyvinkin avaa uusia maailmoja. Kannatan ehdottomasti kaikkea kokeilua äänitysvaiheessa, se palkitsee yleensä itsensä ...vaikkakin... no, vuosia takaperin eräs siihen aikaan varsin suosittu tuottajakaverini oli studiossa äänittämässä bändiä, ja kitaristi halusi sitten äänittää soolon niin, että pieni pignose-vahvistin laitettiin suureen peltiseen paperikoriin, ja tämä sitten mikitettiin jollain esoteerisella tavalla.
-"No miltä se soundas" kysyin minä innoissani
-"Pieneltä patterivahvistimelta peltisessä paperikorissa" vastasi kaveri. "Miltä semmonen nyt soundaa, ei kovin kivalta."
:-D

dewil: Hei nythän mä hokasin: Pysäytä se leslie, niin pysyy vaiheessa :)
 
Juu, muuten kyllä mut kun se on mua nopeempi :D

Ajattelin tulla teille taas saivartelemaan. Ihan aikuisten oikeasti te kaikki käytätte jatkuvasti vaihe-termiä vähän hassusti. Ja vieläpä niin, että se näyttää merkitsevän joka puheenvuorossa vähän eriasiaa. Tosta saatte perustiedot.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Phase_(waves)
 
Stereosignaali koostuu kahdesta signaalista, jotka ovat välillä samassa vaiheessa, välillä vastavaiheessa tai niiden välissä. Me voimme helposti MS-kodauksella erottaa toisistaan summasignaalin ja erotussignaalin. Tämä summasignaali koostuu niistä asioista, jotka ovat yhteistä kanaville, se sisältää kaiken monoinformaaation. Erotussignaali taas sisältää stereoinformaation. Goniomittarilla voidaan tutkia näiden välistä suhdetta. Olennaista on, että musiikinteon kannalta tällä mittarilla ei haeta mitään virheitä. Ei ole edellenkään olemassa mitään vaihevirhettä. (Sanakirjat tai wikipedia eivät tunne tätä sanaa. Phase-error, phase-mistake.) MS-koodauksen avulla voimme myös vaikuttaa näiden väliseen tasapainoon. Jos materiaali tuntuu sisältävän liikaa stereoinformaatiota, sitä voidaan vähentää MS-tekniikalla tai panoroimalla kanavia keskemmälle.
 
Stereona äänitetty leslie ja vastaavat pyörivät kaiutinsysteemit moduloivat stereokuvaa. Jos mikrofonit ovat asetettu niin, että niiden etäisyys roottorin keskipisteestä on sama, tietyssä kohdassa pyörimistä kaiutin on tasan keskellä mikrofoneihin nähden. Silloin saamme aikaiseksi monosignaalin, jos heijastukset jätetään huomioimatta. Toisessa ääripäässä on tilanne, jossa kaiutin on mahdollisimman lähellä toista mikrofonia. Tällöin saamme aikaan maksimaalisen streoinformaation kanavien välille. Tämä syntyy kanavien voimakkuuserojen vaikutuksesta ja kanavien välisestä viiveerosta. Jälkimmäinen saa aikaan myös vaihe-eroja, jotka riippuvat viiveen ja aallonpituuden suhteesta. Viivästetyllä urkusignaalilla sinänsä ei ole tällöin ole mitään erityistä vaihekulmaa viivästämättömään nähden, koska urulla ei soiteta yhtä sinisignaalia. Urun sävelen tai soinnun äänekset ovat tällöin suhteessä toisiinsa. Vaihekulmien tarkastelun kannalta tilanne on varsin kaaottinen.
 
On hyvin tyypilistä, kun puhumme stereoäänestä, että käytämme vaihe sanaa tilanteissa, joissa itseasiassa tarkoitamme viiveasioita. Erityisesti, jos puhumme soittimen äänittämisestä, joka tuottaaa monia ääniä (ei rumpu), vaihekulmista puhuminen on aivan turhaa, koska me emme voi niitä loppujen lopuksi edes käsittää ilman valtavaa tietokoneavusteista materiaalin analysointia, mikä ei liity millään tavalla musiikin tekemiseen. Ne, mitkä voimme käsittää, ovat kanavien viive-ero ja stereoinformaation määrä.
 
Eikä mitään vaihevirhettä edelleenkään ole. Enintään se voisi tarkoittaa kanavien välistä tahatonta polariteettieroa. "Painoin vahingossa polariteetinkääntönapin pohjaan." Tämä voisi olla vaihevirhe.

ejhfi: On erittäin kutkuttava ajatus alkaa kokeilemaan näitä hieman eksoottisempina pidettyjä tekniikoita blumleinia, MS:ää, ortfia ja ossia eri etäisyyksillä äänilähteestä ja tsegata kuinka signaali noissa käyttäytyy.
Eksoottisempina? Tuskin sentään. Kaikki varsin mainioita ja eritoten käyttökelpoisia, klassisessa musiikissa varsinkin käytetään paljon kutakin.
Jännä, tosi jännä juttu tää Leslie .. pyöriviä roottereita .. ihminen kuulee epäkeskosti huojuvaa ääntä ... jännä ...
Nyt ollaan jännän äärellä.

cozmo: Eksoottisempina? Tuskin sentään. Kaikki varsin mainioita ja eritoten käyttökelpoisia, klassisessa musiikissa varsinkin käytetään paljon kutakin.
 
Onhan se kiinalainen ruokakin eksoottisempaa kuin perunat ja läskisoosi, vaikka onkin ihan yhtä käyttökelpoista ja suht arkipäistä mokkoa sekin - monelle jopa arkipäiväisempää kuin potut ja soosi. A/B stereopari on perunat ja X/Y se läskisoosi :)
 
Nyt ollaan jännän äärellä.
 
Nimen omaan!
 
:D

Enintään se voisi tarkoittaa kanavien välistä tahatonta polariteettieroa.
 
Tästä lähtien pitää siis sen sijaan, että sanoisi "siirrän vähän tota toista mikkiä styrkkarin edessä, kun soundi kuulostaa hiukan vaiheiselta" sanoa "siirrän vähän tota toista mikkiä styrkkarin edessä, kun kanavien välissä on tahatonta polariteettieroa".

"siirrän vähän tota toista mikkiä styrkkarin edessä, kun soundi kuulostaa hiukan vaiheiselta"
Vaiheinen? "kuulostaa siltä, että mikit ovat vaiheessa" ?

cozmo: Vaiheinen? "kuulostaa siltä, että mikit ovat vaiheessa" ?
 
Puhekielen ilmaisu, joka on tarttunut korvaan joskus sinä vuonna, kun rautanaulatkin tehtiin vielä puusta.

Kertokaas tyhmemmälle, mitä tarkoittaa, kun soundi kuulostaa vaiheiselta. Miltä se kuulostaa? Onko sen vastakohta se, että soundi kuulostaa epävaiheiselta? Onko se jotain hyvää vai huonoa vai voiko siitä sanoa jotain sellaista? Voisiko sitten sanoa, että teen tästä soundista vaiheisemman? Mun kaveripiirissä, kun ei sillä tavalla sanota. Mä yritin kovasti keksiä, miten se käännettäisiin englanniksi, mutta en keksinyt. Netistä joku sanakirja käänsi sanan vaiheinen sanaksi phaser. Se siis kääntyisi niin, että "this sound sounds like a phaser". Mikäs siinä. :)
 
Vastaavasti, mitä tarkoittaa, että mikit ovat vaiheessa? Muuta, kuin että niiden välillä ei ole viive-eroa? Jos se tarkoittaisi sitä, miksi ei sitten puhuttaisi, niin kuin asiat ovat? Vai tarkottaisiko se kampasuodatettua taajuusvastetta? Viive nimittäin summaustilanteessa johtaa siihen. Mutta emme me aisti näitä vaihesiirtyminä vaan taajuusvasteen muutoksina.
 
Pitää muistaa, että ihmisen kyky kuulla vaihe-siirtymiä on olematon. Siihen luottavat kaikki kaiutinsuunnittelijatkin rakentaessaanjakosuotimia tai refleksikoteloita. Pystyykö joku kuulemaan, että bassojen vaihe siirtyy 180-astetta viritystaajutta kohti? Kaiutinvalmistajat luottavat siihen, että ei pysty.
 
Tiedoksi vielä niille, jotka eivät tiedä, niin mikrofonietuasteissa on yleensä nappi, jolla voidaan kääntää signaalin polariteetti toisin päin. Tätä namiskuukkelia kutsutaan myös vaiheenkääntö napiksi, mikä on aivan oikein, mutta monet ovat sitä mieltä, että edellinen on parempi termi, koska kysymyksessä ei ole varsinaisesti vaihesiirto. (Tämän käsitteen voitte oppia siitä wikipedia linkistä, jonka pistin tänne aikaisemmin.) Kysymys on signaalin peilikuvasta. Yhtä vähän kuin peilikuvakaan voi olla enemmän tai vähemmän peilikuva, signaalin polariteettikaan ei voi olla enemmän tai vähemmän jotain. Nappi on pohjassa tahi ei.

Master Fader: Kertokaas tyhmemmälle, mitä tarkoittaa, kun soundi kuulostaa vaiheiselta. Miltä se kuulostaa?
 
Miltä sun mielestäsi kuulostaa soundi, jossa on havaittavissa tätä polariteettieroa tai sitten vastaavasti ei ole? Miksi me käytämme esim. ilmaisua "vähän hyvä" kun tarkoitamme erittäin hyvää jne? Miksi värillistä maailmaa pitää tulkita mustavalkoisena tai miten voi kuulla jonkun olevan hiljaa? Täytyy varmaan vääntää lisää balanssia.

Pitäiskö mun tulkita tää niin, että sä et osannut selittää? Sitten mä en oikein osaa vastata sun kysymykseen, kun mä en ymmärrä sitä. Mä en tiedä, mitä sä tarkoitat polaritettierolla tässä tapauksessa. Mutta jos sä kysyt, miltä kuulostaa vaikkapa kaksi vierekkäistä mikkiä summattuna, joiden polariteetit ovat vastakkain, mä voin vastata siihen. Hyvin hiljaiselta ja ohuelta. Sitäkö sä tarkoitat? Ja pistetään vaan balanssit suoraan täysille. Mitä sitä kainostelemaan.

Mutta jos sä kysyt, miltä kuulostaa vaikkapa kaksi vierekkäistä mikkiä summattuna, joiden polariteetit ovat vastakkain, mä voin vastata siihen. Hyvin hiljaiselta ja ohuelta.
 
Niin se kuulostaa joo. Jatkan pallon muotoisen kolmikulmiokartion vääntämistä.

Vaiheinen on StarTrekissä käytetty "ase", jolla voi tehdä moninaisia muitakin asioita - muistaakseni - vaiheisen ääni on lyhyt "ZY" kaiutettuna.
 
Kelpaisiko kansalle näin:
Kyseessähän on äänen vastakkais-aallon peittokohta, joka syntyy joko poikkeavan etäisyyden takia, tai muun äänilähteen seurauksena.

Kertokaas tyhmemmälle, mitä tarkoittaa, kun soundi kuulostaa vaiheiselta. Miltä se kuulostaa?
 
En tiedä, eikai se mikään eksakti termi ole. Mä miellän sen sellaiseksi vähän ikävän ja kolkon kuuloiseksi äänien vuorovaikutukseksi johon ei saa oikein kunnolla otetta. Vähän niinkuin vuodot mikeissä: hyvä vuoto tuo tilaa ja leveyttä, paha taas rikkoo ja sekoittaa soundin.
 
Yleensä kun sitä kääntönappia painelee kuunnellen monona, niin jompikumpi vaihoehdoista yleensä saa matskun soimaan paremmin. Sitten kun kuuntelun avaa stereoksi, niin sitten se vasta soikin.