Studiotyöskentely ›

Yleensä kitarasta on kyllä parasta saada ylimääräinen turha alapää (ja särö) pois ihan vahvistinta säätämällä ja mikrofonien sijoittelulla.
 
Osaako joku sanoa miksi sitten kitarakaappi mikitetään usein todella läheltä, jolloin proximity efekti lisää botnea entisestään???
Livenähän tuon ymmärtää, mutta studiossa ei yleensä tarvitse vuodoista huolehtia.
 
Itsekin olen huomannut että sinne 150-200Hz kohdalle se bassoleikkuri asettuu sähkökitaroissa.
 
"numetal" saundin olen löytänyt matalavireisestä kitarasta ja "moniosaisesta särötyksestä". (suomeksi: "multiple gain stage" ;)
Samalla lailla botnea voi leikkailla vex, kunhan basson saundi on kunnossa.

Jos lähtösaundissa ei ole bassoa, niin ei sitä enää loihdi mistään takaisinkaan.
 
Mistäs siihen kukkopilliin sitten?

Mistäs siihen kukkopilliin sitten?
 
Oktaaverilla ja subharmoonisten lisäimellä tietysti. Mikki kannattaa laittaa sinne about pyrstön kohalle, sieltä lähtee parhaat botnet.

Osaako joku sanoa miksi sitten kitarakaappi mikitetään usein todella läheltä, jolloin proximity efekti lisää botnea entisestään??? Livenähän tuon ymmärtää, mutta studiossa ei yleensä tarvitse vuodoista huolehtia.
 
Koska kauempaa mikitetty vahvistin kuulostaa juuri siltä - kaukaiselta. Pääosan ajasta se ei kuulosta sopivalta rokissa ja hevissä.

Osaako joku sanoa miksi sitten kitarakaappi mikitetään usein todella läheltä, jolloin proximity efekti lisää botnea entisestään???
 
Proksimiteetti on mikkikohtainen juttu, kaikissa mikeissä sitä ei oo ollenkaan, toisissa se tulee parin sentin alueella esiin ja kolmansissa riittää kun ollaan kämmenen leveyden päässä. Mutta anyway, proksimiteetti ei oo ongelma kitaranmikityksessä.
 
Sen sijaan kaiuttimessa kun on monta erilaista, eri muotoista ja erisyvyistä ääntä säteilevää kohtaa, kaapissa monta kaiutinta, ja ympärillä heijastava tila, on ymmärrettävä että mitä kauempana se mikki on, sitä useammanlaista versiota samasta äänestä siihen tulee. Mikä ei välttämättä ole toivottavaa kampasuodatuksen ja vaihe-eronkaan kannalta. Diffuusio- ja ambienssimikit ovat erikseen, ensisijaisesti tarvitaan tiukka taltiointi pieneltä alueelta kaiuttimen kartiota, ja that's it.
 
Ja siksi mikki tuodaan lähelle.

Korostusta vai leikkeilyä mielummin juttuun sanon joku sanoi että equulla lähinnä pitäis leikellä.

Starlia: JPQ:lla on lukihäiriö, hän ei siis oikein "voi mitään itselleen". No offense, mutta ei sorreta vähempiosaisia tjsp.
 
EDIT: No mikäli oikein tuon hieman epäselväksi jääneen lausahduksen tulkitsin, niin sanoisin, että useasti leikkaaminen on turvallisempi vaihtoehto. Boostaaminen aiheuttaa erilaisia muutoksia ääneen ja joskus sekin voi toimia. Esimerkiksi basarin soundia hakiessa korostan joskus joitain taajuuksia. En tiedä johtuuko vaiheiden sotkeutumisesta tms. mutta jotenkin niillä saa eri soundit aikaan.

Kun kaikki projektit ovat erilaisia, joku tekee etnoa ja toinen hard-corea, kannattanee lähestyä ajatusta siltä kantilta, että mitkä instrumenttien taajuudet sotkevat toisiaan, minkä haluaa kuuluvan selkeästi. Kitaroiden alarekisterin leikkaamisen syy esim. on juuri siinä, että etenkin raskailla soundeilla ne sekoittuvat bassoon, ja molemmat kärsivät. Jos biisissä on kohta, jossa on pelkkä kitarakomppi tai riffi, voi alakeristerikin ehkä möyrytä mukana, mutta kun basso hyppää mukaan, kannattaa skittaa leikata. Oikein kaikuva/pitkään soiva matala tomikin voi tärvätä basson eroteltavuuden.
Ne kokonaissointia puurouttavat tekijät varmaan löytyvätkin juuri tuolta alarekisterin puolelta. Itse olen vielä ihan noviisi näissä hommissa.

Kun kaikki projektit ovat erilaisia, joku tekee etnoa ja toinen hard-corea, kannattanee lähestyä ajatusta siltä kantilta, että mitkä instrumenttien taajuudet sotkevat toisiaan, minkä haluaa kuuluvan selkeästi. Kitaroiden alarekisterin leikkaamisen syy esim. on juuri siinä, että etenkin raskailla soundeilla ne sekoittuvat bassoon, ja molemmat kärsivät. Jos biisissä on kohta, jossa on pelkkä kitarakomppi tai riffi, voi alakeristerikin ehkä möyrytä mukana, mutta kun basso hyppää mukaan, kannattaa skittaa leikata. Oikein kaikuva/pitkään soiva matala tomikin voi tärvätä basson eroteltavuuden.
Ne kokonaissointia puurouttavat tekijät varmaan löytyvätkin juuri tuolta alarekisterin puolelta. Itse olen vielä ihan noviisi näissä hommissa.
 
Näyttää kuitenkin olevan perus knowhowta muille jakaa!!!

vipu5:
Näyttää kuitenkin olevan perus knowhowta muille jakaa!!!
 
Sarkasmia? Harmittaahan se kun joku uskaltaa kirjoittaa tänne ilman todistettua kymmenien vuosien ammatillista kokemusta aiheesta. Ja vieläpä ihan perusasioista, ei ollut edes kertoa mitään ennenkuulumatonta uutta üüber-kikkaa... Eikä edes mitään faktaa. Menee bitti-avaruutta iso pala hukkaan.
 
Mua ainakin vetää ikenistä.

vipu5:
 
Sarkasmia? Harmittaahan se kun joku uskaltaa kirjoittaa tänne ilman todistettua kymmenien vuosien ammatillista kokemusta aiheesta. Ja vieläpä ihan perusasioista, ei ollut edes kertoa mitään ennenkuulumatonta uutta üüber-kikkaa... Eikä edes mitään faktaa. Menee bitti-avaruutta iso pala hukkaan.
 
Mua ainakin vetää ikenistä.
 
Ei ollut sarkasmia. Olin tosissani.
 
edit: Tää on taas tää netin perusjuttu: Kaikki vaikuttaa kusipäiltä.

Kaikki vaikuttaa kusipäiltä.
 
Hymiöllä on iso merkitys ;)

vipu5:
Ei ollut sarkasmia. Olin tosissani.
 
edit: Tää on taas tää netin perusjuttu: Kaikki vaikuttaa kusipäiltä.
 
Siinä tapauksessa auoin ihan turhaan päätäni. Sorry.

vipu5:
 
Siinä tapauksessa auoin ihan turhaan päätäni. Sorry.
 
Nou problem.

Starlia: JPQ:lla on lukihäiriö, hän ei siis oikein "voi mitään itselleen". No offense, mutta ei sorreta vähempiosaisia tjsp.
 
EDIT: No mikäli oikein tuon hieman epäselväksi jääneen lausahduksen tulkitsin, niin sanoisin, että useasti leikkaaminen on turvallisempi vaihtoehto. Boostaaminen aiheuttaa erilaisia muutoksia ääneen ja joskus sekin voi toimia. Esimerkiksi basarin soundia hakiessa korostan joskus joitain taajuuksia. En tiedä johtuuko vaiheiden sotkeutumisesta tms. mutta jotenkin niillä saa eri soundit aikaan.
 
Jokin mulla tosiaan kirjotusta tekee huonoksi mutta käsitit oikein. Lisäksi korostus lisää kohinaa. PS. Muistetaan tosiaan kaikki kaikissa meissa jokin puute varmasti.

Paljon on puhetta kitaran bassoleikkurista, mutta onko olemassa mitään optiimia sääntöä siihen, mistä alkaen pitäisi ylä-ääniä leikata pois? Varsinkin näillä kirotuilla digitaalihärpättimillä (multiefektit ja amplitubet) tuntuu korkeita taajuuksia tulevan mukaan aika reilusti. Päteekö tähän tuo jo aikaisemmin tullut sääntö siitä, että bassokitara hoitaa basson, kitara middlet ja lautaset sitten treblet?

Paljon on puhetta kitaran bassoleikkurista, mutta onko olemassa mitään optiimia sääntöä siihen, mistä alkaen pitäisi ylä-ääniä leikata pois?
 
Tässä vois olla pikkasen ilkeä ja sanoa, että korvat ovat aika hyvät apuvälineet mutta enhän mä nyt sellaista sanois ;-)

Paljon on puhetta kitaran bassoleikkurista, mutta onko olemassa mitään optiimia sääntöä siihen, mistä alkaen pitäisi ylä-ääniä leikata pois? Varsinkin näillä kirotuilla digitaalihärpättimillä (multiefektit ja amplitubet) tuntuu korkeita taajuuksia tulevan mukaan aika reilusti. Päteekö tähän tuo jo aikaisemmin tullut sääntö siitä, että bassokitara hoitaa basson, kitara middlet ja lautaset sitten treblet?
 
Itse olen pohtinut tätä myös! Hirveen helposti kitarat jää tunkkaiseksi ja silloin tuntuu että sitä ihan ylintä ylää pitää boostata että saa ns. levy-yhtiö presenceä. Eli siis että kitara kuulostaa siltä että se on siinä lähellä ja läsnä.
 
(tai vielä parempi lausahdelma: Milläs sen levy-yhtiö presencen tekee särökitaroihin? Taaskin taidan puhua Linkin Park Nu-Metal saundista...)
 
Mutta joo, minä siis tunnun aina boostaavaan yläkertaa eikä sinällään liittynyt tähän leikkaamiseen... :) Tosin siis ihan ylintä 6K - 10K.
 
Mallintavissa on todella ilkeä piikki jossain 3K:n tienoilla. En tiedä miksei tähän ole kiinnitetty huomiota. Vai onks se vaan se niiden saundi...? Ainakin Line6 tuottaa moisen.

Tässä vois olla pikkasen ilkeä ja sanoa, että korvat ovat aika hyvät apuvälineet mutta enhän mä nyt sellaista sanois ;-)
 
Eiei, tuo on vaikeaa koska miksaan vain ja ainoastaan spectrumin avulla! :)
 
No ei, ajattelin vaan että kun täällä on ollut juttua näistä yleisistä leikattavista taajuuksista, ja jollain saattaisi olla jokin vinkki tai kokemusta siitä, että kuinka korkealle uskaltaa kitaroita vuodattaa ettei kuuntelijan elämys esimerkiksi autokaiuttimilla kovaa luukuttaen mene täysin piloille. Siis huonojen kaiuttimien lisäksi.
 
Kuuntelemalla se tietysti selviää, yleensä siinä 16kHz jälkeen alkaa tulla sellaista kihinää, ettei enää kannata pitää mukana. Loiva lasku tästä sitten eq:ssa.

Eiei, tuo on vaikeaa koska miksaan vain ja ainoastaan spectrumin avulla! :)
 
No ei, ajattelin vaan että kun täällä on ollut juttua näistä yleisistä leikattavista taajuuksista, ja jollain saattaisi olla jokin vinkki tai kokemusta siitä, että kuinka korkealle uskaltaa kitaroita vuodattaa ettei kuuntelijan elämys esimerkiksi autokaiuttimilla kovaa luukuttaen mene täysin piloille. Siis huonojen kaiuttimien lisäksi.
 
Kuuntelemalla se tietysti selviää, yleensä siinä 16kHz jälkeen alkaa tulla sellaista kihinää, ettei enää kannata pitää mukana. Loiva lasku tästä sitten eq:ssa.
 
Livenä huomannu tämmöisen. Tiedä sitten toimiiko nauhalla.
Leikkaa kitaroista kaikki yläpäät veke jostain 4-6 kilon paikkeilta (eli siis leikkurilla poikki), tän jälkeen niitä voi luukuttaa ihan helvetisti ilman et ne häiritsee laulua tai mitn muutakaan. Toimii tommosessa perusrokissa/boogiessa parhaiten.
 
Anteeks