Studiotyöskentely ›

Viilataanko musiikkia siis vain pienelle osalle yleisöä, joka osaa arvostaa sitä komppikitaran kaiun paikkaa stereokuvassa? Jos näin, niin miksi? Tokihan viilatumpi lopputulos varmasti kuulostaa puukorvaankin paremmalta, mutta huomataanko esmes sitä "parempien kamojen vaikutusta" ollenkaan tosimaailmassa?
 
Kyllä mä uskon, että hyvin tehty musa soundaa hyvältä ainakin jollain tunne/aisti tasolla kaikille. Siinä mielessä vaivannäkö laadukkaan äänitteen luomisessa varmasti kannattaa.

Kyllä mä uskon, että hyvin tehty musa soundaa hyvältä ainakin jollain tunne/aisti tasolla kaikille. Siinä mielessä vaivannäkö laadukkaan äänitteen luomisessa varmasti kannattaa.
 
Näinpä se varmasti onkin. Sitäpaitsi onko siinä nyt järkeä tehdä juosten kusten, jos kerran rahkeet riittävät parempaan? Olisi vain kiva tietää, millainen saundi sen kaduntallaajan mielestä on sellanen, mitä voi äänitteellä kuunnella. Toisaalta tekeepä pelimiehet kama-armadalla sitä rupista saundia ihan tarkoituksellakin. (minkä hyväksi saundaaminen on varmaan entistä vaikeempaa)

Mun mielestä hyvään lopputulokseen pääsee sillä tavalla että soittaja soittaa hyvin, hyvän kuuloista soitinta, joka nauhoitetaan hyvillä mikeillä. Jos nauhoitusvaiheessa kaikki on kunnossa niin eihän silloin tarvita edes mitään plugareita :)
 
Joo mut mitäs sitten kun se muu bändin miehistö tulee paikalle ja alkaa vääntää omia osuuksiaan nauhalle?
Sen jälkeen pitäis saada se koko paketti kasaan niin että se kuulostaa bändiltä.
 
Tietysti joillekin artisteille on aika ehdotonta että kaikki tulee nauhalle just niinkuin se on. Vaikea esim. kuvitella että vaikka Tom Waitsin levyjen tunnelmat olis jälkikäteen sinne luotu.

Sanonpa vain, että perussuomalainen miehinen munanjatkevarustekilpailu on saavuttanut studiotkin.. Ennen väännettiin 4-8 raidalle helvetin hienon kuuloisia juttuja ilman plugareita, digihärpäkkeitä, hiton tehokkaita koneita ymv roskaa (tietenkään en itse elänyt tuota aikaa mutta kuitenkin)..
 
Nykyään ostetaan studiot täyteen hiton kalliita leluja ja sitten ollaan huuli pyöreinä, että mitäs hittoa tehdään.. Ja vaikka tiedettäisiinkin, on muita leluja niin paljon, ettei ole tarvetta erikoistua siihen yhteen juttuun. Etenkin nuoremmissa aloittelijoissa tämä tuntuu olevan semmoinen kirjoittamaton sääntö.. mahdollisimman paljon kaikkea mahdollisimman vähällä rahalla.
 
Parilla kelpo mikillä ja luottoefektillä jotka tuntee vaikka unissaan saa paljon enemmän aikaan kuin hirmuisella digiarmeijalla. Toki hyvä tila jelppaa.. Ja ehkä sillä häiskällakin siellä tiskin takana on jotakin merkitystä.. :)
 
E: Tulipas vihaisen kuuloinen.. Enkä nyt missään nimessä sano olevani joku kokenut asiantuntija. Olen vain huommannut, että tämmöistä valitettavaa ylivarustelua on etenkin nuoremmassa polvessa havaittavissa. Ei sillä ettenkö olisi siihen itsekin syyllistynyt.

Mun mielestä Xenoble on oikeassa...
 
Biisi, arri, muusikot, tila, kuuntelu ja sit ne kamat. Kamatkin siis ihan tärkeitä juu mutta vain jos perusasiat ovat kunnossa...
 
Silti kamojen pitää olla melko kovia tätä nykyä että innostuu! ;) (Sitäpaitsi joskus jo kohtaa miksattavaksi ihan jees biisejä hyvillä ellei loistavilla muusikoilla ja arreilla, taltioituina ok tiloissa oikein hyvin! :P )

Käytetääs aina toimivaa kokkaus analogiaa:
 
Opiskeluaikoina pirkan tortellinit, hk:n roiskeläpät ja perus pussinuudelit
ajoivat asiansa erittäinkin hyvin.
 
Siitä kun sitten oppi kokkaamaan muutakin kuin puuroa, niin huomasi
pikkuhiljaa raaka aineiden tärkeyden ja monimuotoisuuden, puhumattakaan mausteista. Kuinka esimerkiksi curryja on moneen lähtöön. Toiset ovat makeampia, toiset tulisempia, niin ja ne kaikki maistuvat paremmilta tuoreina.
 
Jossain vaiheessa sitä sitten rupesi kiinnittämään huomiota myös työvälineisiin.
Kunnon leikkuulauta, kattilat, veitset ja veitsenterottimet nyt vaan tekevät ruoanlaitosta niin paljon nautittavampaa ja uskokaa tai älkää, niilläkin on vaikutusta lopputulokseen.
Pataruoissa esimerkiksi valurautapata on ihan erimaailmasta, kuin paraskaan teflonkattila.
Ja esim. valkosipulin makuun vaikuttaa yllättävän paljon se, onko se puristettu pusertimella, vai leikattu veitsellä ja jopa sekin, onko se veitsi tylsä, vai terävä!!!

Käytetääs aina toimivaa kokkaus analogiaa:
 
Opiskeluaikoina pirkan tortellinit, hk:n roiskeläpät ja perus pussinuudelit
ajoivat asiansa erittäinkin hyvin.
 
Siitä kun sitten oppi kokkaamaan muutakin kuin puuroa, niin huomasi
pikkuhiljaa raaka aineiden tärkeyden ja monimuotoisuuden, puhumattakaan mausteista. Kuinka esimerkiksi curryja on moneen lähtöön. Toiset ovat makeampia, toiset tulisempia, niin ja ne kaikki maistuvat paremmilta tuoreina.
 
Jossain vaiheessa sitä sitten rupesi kiinnittämään huomiota myös työvälineisiin.
Kunnon leikkuulauta, kattilat, veitset ja veitsenterottimet nyt vaan tekevät ruoanlaitosta niin paljon nautittavampaa ja uskokaa tai älkää, niilläkin on vaikutusta lopputulokseen.
Pataruoissa esimerkiksi valurautapata on ihan erimaailmasta, kuin paraskaan teflonkattila.
Ja esim. valkosipulin makuun vaikuttaa yllättävän paljon se, onko se puristettu pusertimella, vai leikattu veitsellä ja jopa sekin, onko se veitsi tylsä, vai terävä!!!
 
Silkkaa rautaa.. :)

Silkkaa rautaa.. :)
 
Valurautaa jopa!

Viilataanko musiikkia siis vain pienelle osalle yleisöä, joka osaa arvostaa sitä komppikitaran kaiun paikkaa stereokuvassa? Jos näin, niin miksi? Tokihan viilatumpi lopputulos varmasti kuulostaa puukorvaankin paremmalta, mutta huomataanko esmes sitä "parempien kamojen vaikutusta" ollenkaan tosimaailmassa?
 
No mun mielestä sillä ei ole väliä tiedostetaanko näitä juttuja erikseen. Uskonpa kumminkin, että kyllä tommoselle perus puurokorvallekin huippulaadukas toki kuulostaa paremmalle kuin "ihan hyvä ja toimiva" vaikka se ei sitä ite just erikseen hiffaiskaan :) Ja onhan nää aika pitkälle mielipidekysymyksiä, että mikä kuulostaa paremmalle. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
 
Hyvät biisit ja tunnelman välittyminenhän se kaikkein tärkein kuitenkin lienee :-)
 
Edit: kunhan höpötän, ite vielä sen verta nyyppä näissä jutuissa I guess :P

Silkkaa rautaa.. :)
 
Jep. Tossakin oli se homma, että ensin pitää opetella kokkauksen perusjutut ennen kuin mennään polttamaan se creme brulee pohjaan. Mutta kyllä hyvä kokki loihtii vaatimattomammistakin raaka-aineista paremman sopan, mitä tumpelo Michelin-ravintolan kamoista.

Vaikka tässä jo tulikin periaatteessa noi oleelliset: biisi, arri, näkemys, tuottaja, soittajat, soittimet, tila, äänittäjä, miksaaja (ei aina tossa järjestyksessa) ja sit noiden jälkeen vasta ne vehkeet, niin ymmärrän kyllä miksi vehkeistä on helpointa keskustella. Noita muita kun on sen verran hankalampi laittaa samalle viivalle ja niistä yleisesti kokemusta ei ole niin laajalti mahdollista hankkia. Soittimista ja niiden vahvistimista ja lisälaitteista ehkä, mutta niilläkin on oikeastaan omat palstat. Mut noita alkupään juttuja kun ei omaksi voi hankkia ja niitä testailla niin paha mennä vertailemaan. Ehkäpä tästä syystä näistä vehkeistä riittää eniten keskusteltavaa - varsinkin halvemmista vehkeistä joihin useammilla on varaa ja näin mahdollisuus testailla - ja tästä syystä helposti saa sen vaikutelman, että ne vehkeet ovat tekijöille jotenkin tärkeimpiä, vaikka näin ei varmaan kenenkään vähänkään hommia tehneen mielestä ole.
 
Tunnustan kyllä että esimerkiksi jonkun omasta mielestä kelpo vehkeen omistaminen on mielihyvää aiheuttava asia.

^ Jep. Mutta valaskaas, että mikä on arri? :P

^ Jep. Mutta valaskaas, että mikä on arri? :P
 
Sovitus, arrangement, veikkaisinpa.

Sovitus, arrangement, veikkaisinpa.
 
Oukkidoukki, kiitti.

Ite veivaan about 500e kamoilla ja yleensä syntyvä soundi ei (omasta mielestäni ainakaan) oo 1000x huonompi, kuin 500000e kamoilla varustetussa studiossa. Toki mun 500e kamojen kanssa pelaaminen on paljon rajatumpaa, kun aina o käytettävä samaa kompuraa ja kaikua, mutta onneks oon suhteellisen sinut vaatimattoman laitteistoni kanssa, niin pääosin saan sen aina ulostamaan sellaista soundia ku tarves on.
 
Sitte nuo koko valmistelu-, äänitys-, miksaus-, ja masterointiprosessien peruskäsitteet o hyvä tietää niin silloin ymmärtää paremmin erilaisia laitteitakin.
 
Ja viimeisimpänä, muttei suinkaa vähäisempänä se, että oma korva pitää saada alusta asti sinuiksi kuuntelun kanssa. On kysessä sitten paskat halpa-halli pöntöt, tai tonnin genelecit.
 
Tällästä ny yht'äkkiä tuli mieleen... Tuskin mitää absoluuttista kuitenkaan!

Itse uskon rajattuun laitevalikoimaan, vaikka puuhaankin eri hommien parissa kuin valtaosa täällä. Muutama luottopeli + täydellinen perstuntuma siitä, mitä ne tekevät ja jälkeä syntyy. Kun kamalistaansa uudistaa, kannattaa oikeasti vaan luopua niistä joistain vanhoista jutuista. IMO, YMMV jne..
 
Soittajat, sovitus, tila.. Kaikki hiton tärkeitä. Mutta puhtaasti kamoista puhuttaessa se kuuntelu. Jotenkin huvittavaa nähdä pajoja, joissa on tolkuton kamalista mutta päältä näkee että paikan kuuntelulla ei ihan oikeasti kuule, mitä siellä tehdään. ;) Tarkoitan siis pönttöjä luokassa satasen Alesikset/Thomannin halvimmat.
 
Tottumiskysymys toki, ja kuuntelupuoli nyt ainkin on makuasia.

Mulla on itsellä ollut muutama valaiseva kokemus siitä, mitä edes hieman "tavallinen" kuuntelija huomioi. Kyseessä on olleet muutamakin laulaja, joilla ei ole ollut laulamisen lisäksi juuri kokemusta musiikin teosta: he eivät tunnistaneet konerumpuja aidosta ja kerran äänitysvaiheessa kun annoin ohjeen, että kuuntelee bassoa (josta kätevästi olisi tunnistanut sisääntulot) niin eipä ko henkilö edes tiennyt mikä se basso on - siis ei erottanut sitä muista soittimista.
 
Keskimääräiselle kuluttajalle on uskoakseni melkein sama onko se musankuunteluväline c-kasetti, CD tai iPod, kun kummiskin pääosa musiikista kuunnellaan jollain 50 euron mankalla tai kahden euron nappikuulokkeilla.
 
Ja ehkäpä Zappan viisaus kannattaa muistaa: "Radio myy". Uudet biisit ym kuullaan yhä useimmiten duunipaikan 20 vuotta vanhalla Philipsin monoradiolla paikallisradioitten kompuroitten läpi...eli olen aikalailla sitä mieltä, että jo edellä tehty arvio hirveän viilamisen ym tekemisestä ehkä 10% kuuntelijoista pitänee paikkansa, mutta se ei ole mikään syy tehdä huonosti silti.

Vaan se hyvä kuuntelu tekovaiheessa mahdollistaa nimenomaan sen, että tavara myös toimii niillä markan kuulokkeilla ja Anttilan kotistereoilla..

Ite veivaan about 500e kamoilla ja yleensä syntyvä soundi ei (omasta mielestäni ainakaan) oo 1000x huonompi, kuin 500000e kamoilla varustetussa studiossa. Toki mun 500e kamojen kanssa pelaaminen on paljon rajatumpaa, kun aina o käytettävä samaa kompuraa ja kaikua, mutta onneks oon suhteellisen sinut vaatimattoman laitteistoni kanssa, niin pääosin saan sen aina ulostamaan sellaista soundia ku tarves on.
 
Joku on sanonut et 1000$ sijoitus kamoihin parantaa lopputulosta 3:lla prosentilla. Eli muutos 500 ja 1000 välillä ei oo sama kuin 5000 ja 10000 välillä.
 
Pieni huomio vaan hinta-laatusuhteista äänityskamoissa...

Joku on sanonut et 1000$ sijoitus kamoihin parantaa lopputulosta 3:lla prosentilla. Eli muutos 500 ja 1000 välillä ei oo sama kuin 5000 ja 10000 välillä.
 
Pieni huomio vaan hinta-laatusuhteista äänityskamoissa...
 
Heh, ja täähän on varmaan absoluuttinen totuus.