Studiotyöskentely ›

Kaiuttimien roudaaminen sessioon mukaan saattaa olla este. Myöskin, esim tuossa Otakappelissa on niin raju kaiku, ettei samassa tilassa kuunnellessa saisi touhusta mitään käsitystä. Tän takia ottaisin kahdella parilla. Jos ei ambienssina niin yksi pari lähempänä, toinen vähän kauempana ja käyttää miksauksessa jompaa kumpaa paria.
 
Oon kyllä ottamassa Genet messiin. K240M lähtee kanssa mukaan varmuudeksi. Kaukokaapelia on muutama kymmenen metriä, löytyiskö sieltä joku hyvä koppi missä vois pitää "tarkkaamoa"?
 
Nojoo, tuun käymään kohta sun kämpillä Aki, jutellaa sitte lissää. Pistäs Adamit valmiiks testausta varten =)

Kaiuttimien roudaaminen sessioon mukaan saattaa olla este.
 
Miksi? Niiden ei tarvitse olla hyvät, mutta tämmöisistä asioista päätösten tekeminen on luurikuuntelun perusteella lähes mahdotonta. Toinen vaihtoehto on mennä harjoituksiin jonkun walkman -tyylisen laitteen kanssa, siirrellä mikkejä, muuttaa kulmaa, tehdä hyvät muistiinpanot ja kuunnella jossain muualla myohemmin.
 
Myöskin, esim tuossa Otakappelissa on niin raju kaiku, ettei samassa tilassa kuunnellessa saisi touhusta mitään käsitystä.
 
Niin, se voi olla hankalaa, mutta luurien kanssa se on vielä hankalampaa.
 
Tän takia ottaisin kahdella parilla.
 
Kahdesta väärin sijoitellusta parista ei summaamalla tule yhtä hyvää. Jos lähempi pari on liian lähellä, sen lisäksi, että suoran äänen ja kaiun suhde on väärä, myös tonaliteetti on väärä, eikä sitä voi korjata kaikua/ambienssiparia lisäämällä.
 
Jos ei ambienssina niin yksi pari lähempänä, toinen vähän kauempana ja käyttää miksauksessa jompaa kumpaa paria.
 
Ilman muuta, jos on raidat ja mikrofonit riittää. Kuitenkin, kaksi paria ei riitä, jos asettelu tehdään summamutikassa, joten jossain välissä pitää kuitenkin kuunnella kaiuttimissa ennen kuin painetaan "record".
 
t. Marko

Nostetaanpas tämäkin hyvä ketju esille =)
 
Elikkä lisäneuvoa olisin kaivannut näihin kuoroäänityksiin... Olen menossa äänittämään 7-jäsenistä naiskuoroa, joka laulaa kevyehköä mutta aika kuulastakin matskua melko klassisilla äänillä. Äänitys tapahtuu akustiikaltaan hyvässä, korkeassa seurakunnan tilassa joka on n. 12 x 6 metriä. Siitä pystyy väliovilla erottamaan tarvittaessa n.5 x 4 m tilan.
 
Kysymyksenä ovat lähinnä mikki-valinnat. Paikalla on joka tapauksessa:

- Roden NT-5 -pari, jonka lisäksi vuokrattavakseni on tarjottu
- KM-184 -paria, sekä
- AKG 414 -paria.
 
Kahdesta viimeisestä voin vuokrata vain toisen parin. Olen kääntymässä Neumannien suuntaan. Ajattelin alustavasti lähteä liikenteeseen pistämällä ne ORTF-kuvioon pari-kolmen metrin päähän siten että mikit osoittavat kuoron reunoille. Soundiin en haluaisi kovin paljon huonetta, vaan enemmän sellaista gospel-otetta.
 
Olisko kenelläkään mitään mielipiteitä siitä kannattaisiko ottaa Neumannit vai AKG:t? Ja tietysti jos muitakin mietteitä on, otan ne kiitollisuudella vastaan. Esivahvistimia on käytössä 6 kpl ja raitoja paljon.
 
Yksi ongelmansa on nämä joissakin biiseissä mukana olevat soolot...miten voitaisiin varmistaa, että ne kuuluvat tarpeeksi, jos koko juttu yleisesti otetaan esim. yhdellä stereoparillla. Pitäisikö yrittää lykätä soppaan myös muita mikrofoneja soololaulajaa varten? Tästäkin tulee miksauksessa haasteita,koska mikkiin vuotaa myös muiden laulua, eikä näin olleen soolo-mikkiä voida tuoda ylös vain soolojen kohdalla.

Olisko kenelläkään mitään mielipiteitä siitä kannattaisiko ottaa Neumannit vai AKG:t? Ja tietysti jos muitakin mietteitä on, otan ne kiitollisuudella vastaan. Esivahvistimia on käytössä 6 kpl ja raitoja paljon.
 
Yksi ongelmansa on nämä joissakin biiseissä mukana olevat soolot...miten voitaisiin varmistaa, että ne kuuluvat tarpeeksi, jos koko juttu yleisesti otetaan esim. yhdellä stereoparillla.
 
Ei varmaan pitäisi avata suutaan, kun ei ole kuorojen äänittämistä kokemusta muuta kuin vähän, mutta kommentoinpa silti.. :) Jos kuoro ei ole pro-tasoa, niin mä ottaisin varmaan AKG:t, koska uskoisin, että niillä saisi pehmeämmän soundin => virheet ei kuulu yhtä selvästi. Neumanneista ei kyllä ole kokemusta, joten tämä on taas mutua.
 
Voiko soolot äänittää erikseen jälkikäteen? Jos ei, niin onnistuisiko niin, että soololaulaja olisi hieman kuoron edessä ja sille tulisi oma 58 tai vastaava, mikä vaiheistettaisiin suhteessa päämikkeihin jos vuotoja tulee liikaa. Mikkiä sitten auki sen verran kuin tarvis. Tätä käytetään ainakin usein livenä jos kuorolla on solisteja. Toinen vaihtoehtohan voisi olla se, että erottaa solistin kokonaan kuorosta ja pistää omaan tilaansa laulamaan luurit päässä.

Mä kyl laittaisin noi noikut nimenomaan ORTFiin ja kuoron puolympyrään ja kahtelisin oikean paikan tolle parille. Noikuissa on valmiiksi kuumempi signaali kuin AKG:ssa, joten siin voittaa hieman kohinasuhteessa, jos etarit ei oo ihan maailman parhaimpia. Noi AKG:t on ihan hyviä mikkejä, mut tuosta pehmeyedestä en nyt kyl sit tiä. Mun korvaan siel yläkerrassa on jotain outoa 8kHz < ylöspäin. 184set antaa kivan yläkerran ja sitäpaitti ei se mikkivalinta peitä muusikon soittovirheitä:D Noissakin hommissa eiks se juttu niinku oo et pyritään taltioida bändi niin realistisen kuuloisesti kuin voidaan, ja kelaillaan siin ennen äänitystä miten siitä saadaan vielä paremman kuuloinen nim.om. mikkivalinnoilla, sijoittelulla, etareilla jnejne...Mä oo noissa kuorohommissa yleensä törkänny solistille oman mikin (yleensä isokalvonen konkka), minkä sitten olen jarrutellut pääparin kohalle. Jos on isokin kuoro (yli 30 henkee) niin yleensä toimivaks ratkaisuks on päätyny kaks kasia reunoille ja hertta keskelle vähän niinku LCR:D Joskus noissa kirkkovedoissa on kyl tosi hankalat olosuhteet kun tarttee taltioida urutkin ja kuoron samaanaikaan ja koko pändi vetää lehteriltä... varsinkin jos kirkon akustiikka on huono.

Mistään en mitään tiedä, mutta kun meidän kuoroa äänitettiin, oli mikitys seuraava:
 
Keinopään kanssa kaksi pallokuvioista pikkukalvokonkkaa siinä kuoronjohtajan pään päällä (ja muistaakseni sen kaverina XY-stereopari herttakuvioisia pikkukalvokonkkia, sen merkitys jäi minulle arvoitukseksi). Sekä sopraanolle, että altolle oli XY-parit pikkukalvokonkkia, tenorille laajakalvokonkka ja bassolle putkimikki ja stemmat kaarella omien mikkiensä edessä ja kuoro kokonaisuudessa kaarella kirkon alttarilla, johtaja keskikäytävällä sellaisella etäisyydellä, että kuulosti parhaalta.
 
Äänittäjä itse sanoi ottavansa optimitilanteessa koko satsin keinopäällä ja muut mikit olivat lähinnä varmistamassa lopputulosta. Muistaakseni päämikkeinä oli kaksi DPA:n 4006:a.

No niin, jälkipolville dokumentoinnin nimessä vähän kokemuksia tuosta sessiosta jota varten yllä kysyin neuvoja. Olen nyt miksannut biisit, joten nyt on jo joku käsitys millaista jälkeä tuli :) Näytettä en voi laittaa, koska ovatten lainabiisejä kaikki tyynni.
 
Kyseessä oli siis 7-jäseninen naiskuoro. Itsellä kun ei ole kuoro-äänitys -kokemusta, painotin kuorolle kuukausia etukäteen, etttä sovitusten tulee sitten olla vimpan päälle kunnossa, kun aletaan äänittämään. Olivatkin hoitaneet tuon ihan kiitettävästi Minidiscin avulla äänittäen treenejään ja analysoimalla ja korjailemalla virheitään.
 
Äänityspaikkana oli iso uudehko monitoimitalo, jonka isoimmassa huoneessa ajateltiin alustavasti äänittää. Huone oli tyyliin 15 m x 5 metriä ja hyvin korkea, kuin erittäin suuri luokkahuone. Akustoitu hyvin, joten kaikuja ei ollut. Parin testiäänityksen jälkeen jälki kuulosti ok:lta muttei mitenkään ihmeemmältä, ehkä hieman tunkkaiselta. Kuoro harjoitteli huvikseen joskus myös viereisessä pitkässä ja kovan kuuloisessa käytetävässä, jossa kuulemma oli 'todella helppo laulaa' ja soundi kuulosti "isolta". Käytäväkin oli melko korkea, joten laatikkomaisuutta ei pahemmin soundissa ollut. Eiku kamat kantoon ja mikit & kuoro käytävälle.
 
Parin testiäänityksen ja luureista kuuntelun jälkeen homma kuulosti heti kättelyssä ihan toiselta...paljon paremmalta. Teimme vielä pari testiäänitystä ja sitten oli eka päivä pulkassa. Seuraavana aamuna majapaikassa vertailimme ja kuuntelimme äänityksiä kunnon kaiuttimilla kumpaa tilaa päätyisimme käyttämään. Päädyimme mm. neutraalin maallikkomielipiteen myötä käytävään, sillä siellä äänitettävät (joulu)laulut kuulostivat hyviltä, isoilta ja juhlaviltakin. Vähän olin huolissani siitä ettei kaikua enää saa jälkikäteen pois haluttaessa, mutta ajateltiin kuitenkin mennä fiiliksen kanssa, jos kerran laulajillakin oli siellä mukavampi laulaa (odotettavissa olisi siis parempilaatuinen esitys).
Opetus: yritä löytää se tila, jossa kuoro kuulostaa parhaalta ilman ylimääräisiä apuvälineitä/vippaskonsteja.
 
Äänityspaikalla käytevässä kokeilimme ensin optimaalista paikkaa mikeille: kävelin kuoron edessä heidän laulaessaan, ja lopulta päädyin ORTF:n jälkeen mikittämään kuoron Neumann KM-185-parilla XY:llä noin 1,5 metrin päästä, kuoron ollessa hienoisesti puoliympyrässä. Varmuudeksi laitoin AKG:n 414 cardioidilla samoille kohdin, varmistamaan että keskellä välillä laulava soololaulaja saataisiin kuuluville myös. Kuoron jäsenten paikat merkattiin teipeillä lattiaan jotta asettelu olisi melko stabiili. Etuasteina toimivat Mackiet, jotka riittivät takaamaan ihan kivan tuloksen. Alussa tuli kuitenkin yliohjattua niitä, ja onneksi säröt kuultiin aamun kaiutinkuuntelussa. Ihme että luureista ko. säröä ei kuullut. Homma hoitui gainia vähentämällä.
Opetus: raahaa ne monitoritkin paikan päälle. Luurit eivät riitä!
 
Ongelmaksi osoittautui joissain biiseissä tarvittava piano-säestys. Olin varmistanut pianon olevan MIDI-lähtöinen, joten piano-biiseissä otin kaiken myös MIDInä sisään. Onneksi, sillä laitteen oma audio ei ollut kovinkaan kehuttavaa. Pianon äänen laitoimme monitoreihin, A (pianistia varten) ja B (kuoroa varten). Viimeksi mainittu yritettiin sijoittaa siten, että mikit ottaisivat sitä mahd. vähän. Volume siinä jouduttiin kylläkin vetämään niin alas laulumikkeihin vuodon estämiseksi, että kuorolla oli välillä vireongelmia. Vähän asiaa helpotti se että annoimme soolo-laulajalle luurit, josta hän kuuli pianon. OPETUS: Yritä hommata kuorolaisille luurit, jos mukana on säestävä soitin.
 
Pienen ongelman aiheutti pianon koskettimiston kolkunta, joka vuosi laulumikkeihin. Tätä koitimme paikata pistämällä vuorausta/eristystä pianon eteen, niin ettei se kuuluisi mikkeihin päin. Onnistuimme eristyksessä ihan ok tiheällä kumipohjaisella huopa-matolla =)
 
Jälkikäteen äänityksiä miksatessani en ole voinut kuin ihmetellä Neumannien laadukasta jälkeä: äänet ovat kuulaita ja tasapainoisia ja tila on tallentunut erittäin todentuntuisesti ja kuitenkin hieman imartelevasti. Stereokuva oli äänityksissä liiankin laaja, joten olen panoroinut kanavat n. klo 21 ja 3:een. Pianon äänitin MIDI-raidan avulla soundimoduulista, josta saan irti hyvät pianosoundit. Lauluun käytin hiukan kompressoria ottamaan piikit pois, ja aika suurta kirkko-kaikua, koska tämä matsku tuntuu sitä tarvitsevan. Tarkistin asian referoimalla erään ammattimaisen kuoron samantyyppistä CD:tä. Kaiun asetusten kanssa kannattaa käyttää aikaa, sillä ainakin jotkin asetukset antoivat hyvinkin metallimaista kaikua, jotka korkeissa äänissä olivat melko riipiviä. Tuon kaikusoundin mukana nousee tai kaatuu koko projekti, koska se on olennainen osa kuoron 'soundia'.
 
Tällasia. Toivottavasti tästä on jollekin apua, jos tulee tehtyä eka kertaa kuoro-äänitystä :)