Studiotyöskentely ›

Onkos tossa XY:ssä tärkeää olla jotenkin erityisen suuntaavat mikit saadakseen sterokuvaa paremmin talteen, vai sopiiko tohon mitkä tahansa mikit? Oon joskus Shuren 58:lla ottanut stereoambienssia XY:llä ja kuulosti kohtalaisen hyvältä sellaiseen rokkiin.
 
Hertta, superhertta ja joissakin tapauksissa myös hyperhertta käyvät. Muut mikit eivät sitten joko ole XY:tä (esim kahdesta kasikuviosta tulee Blümlein) tai eivät toimi (esim pallokuviomikit).
 
Mutta siis vielä kerran: vaihevirhettä ei pidä pelätä. Kuulemme koko ajan vaihevirhettä ympärillämme - kokonaisuus pitää vain saada toimimaan.

Kitaralla E3 ja bassolla oktaavia matalammalta, eli E2.
 
Eikös kitara ja basso soi oikeasti oktaavia alempaa kuin on kirjoitettu?
Kitaran matalin E on perustaajuudeltaan siis 82 Hz.

Eikös kitara ja basso soi oikeasti oktaavia alempaa kuin on kirjoitettu?
Kitaran matalin E on perustaajuudeltaan siis 82 Hz.
 
Joo, just siksi ne on E3 ja E2, eikä E4 ja E3.
 
C4 on keski-C, tiedäthän, se siinä pianon avaimenreiän kohdalla
:-)

Olen samaa mieltä kiven kanssa siitä, ettei vaihevirhettä kannata pelätä. Vaihevirheisellä soundilla voi parhaassa tapauksessa saada vaikka Grammyn. :)
 
Yksi muistisääntö, jota minä noudatan aina äänityksissä: Jos on kaksi mikrofonia vastakkain, toiseen AINA vaiheenkääntö. Tällainen tilanne tulee eteen esim. virvelissä.
 
EDIT: Niin ja toinen mikä tuli mieleen, niin kitarakaapin mikitys sekä edestä, että takaa.

Monestihan nuo jytyt kitarasanudit perustuu just vaihevirheeseen...

Yksi muistisääntö, jota minä noudatan aina äänityksissä: Jos on kaksi mikrofonia vastakkain, toiseen AINA vaiheenkääntö. Tällainen tilanne tulee eteen esim. virvelissä.
 
Riippuu virvelistä. Joskus ylä- ja alamikki samassa vaiheessa vain kuulostaa paremmalta.

Riippuu virvelistä. Joskus ylä- ja alamikki samassa vaiheessa vain kuulostaa paremmalta.
 
Riippuu sen halutun "piikin" aallonpituudesta ja virvelin syvyydestä, mikkien etäisyydestä toisiinsa.
 
Mutta joo, sanotaan vaikka niin, että kun jonkun mikin kapseli osoittaa aivan eri suuntaan kuin muut (virvelin alamikki, 2 puolelta mikitetty umpikalvobassari, underheadit, combon takamikki...) on syytä ainakin kokeilla auttaako vaiheenkääntö soundin löytymistä.

Signaalin vaiheella tarkoitetaan kyllä yleensä taajuudesta riippuvaa viivettä, vaiheenkääntö invertoimalla ei muuta sitä mitenkään. Kahden äänitettävästä kohteesta eri etäisyydellä olevan mikrofonin signaalien summaus aiheuttaa joidenkin taajuuksien summausta ja joidenkin nollausta, tätä ilmiötä sanotaan vaihevirheeksi.
 
Jos toinen signaali tässä tilanteessa invertoidaan muuttuu kampasuodinefekti vain käänteiseksi (eli kuulostaa erilaiselta koska kuopista tulee huippuja ja päinvastoin). Vaihetta voisi muuttaa allpass-suotimella (kokopäästösuodin, kuulostaa omituiselta suomennokselta). Tällainen suodin muuttaa vain signaalin vaihetta viivästyttämällä sitä, mutta se ei vaikuta taajuusvasteeseen kuten muut suotimet.
 
Vaihetta voi muuttaa myös pelkällä viiveellä, jonka vaikutus vaiheeseen on lineaarinen. Kaikki suotimet lukuunottamatta vaihelineaarisia suotimia (esim. DSP FIR suotimet) muuttavat signaalin vaihetta. Sen vuoksi vaihevirhettä (summausvirhettä) voi tulla myös audiosoftassa jos pre-sendistä signaalia lähetetään kaiulle jonka Mix asetus on sellainen että sekä suora että kaiutettu signaali menee siitä läpi (eli alle 100%), ja kanavan EQ on käytössä (esim. leikkaa alapäätä tai korostaa yläpäätä).
 
No tietenkin itse kaiuissa tapahtuu vaihevirhettä tosi paljon, kuten normaalissa akustiikassakin (kaiun pre-delay kannattaa kuitenkin tarkistaa ettei se ole nollautunut). Vaiheenkäännöllä voidaan tosiaan tehdä pieniä korjauksia (riippuen tilanteesta), kokopäästösuodin olisi myös hyvä työkalu, tosin sellaisia ei taida juuri olla kaupan (pitäisi rakentaa itse). Esim. phaser-efektipedaaleissa käytetään nimenomaan moduloituja allpass-suotimia (yleensä niitä on useampi sarjassa).
 
Mutta vaihevirheestä ei sinällään ole haittaa jos se vain ei vaikuta liian voimakkaasti jollakin taajuusalueella, sen kanssa on vaan opittava elämään. Esim. ovareiden ja rumpumikkien etäisyydellä voi pelata jonkin verran (ennen äänitystä) ja hakea ovareille sopiva etäisyys jolla virvelisaundi ovari- ja virvelimikit summattuna kuulostaa hyvältä, eli ei tärvele virvelisaundia. Softamiksauksessa vastaavasti virveliraitaa voi yrittää viivästyttää (tai ovariraitaa edistää) sopivasti siten että vaihe vastaa ovarikanavasta tulevan virvelin vaihetta. Tuo jälkimmäinen tapa on vain käytännössä aika hankala koska sillä ei koskaan päästä 100% tulokseen koska viivettä voi säätää vain 1/fs (näytetaajuuden käänteisluku) aikayksiköissä. Parhaan tuloksen saisi periaatteessa käyttämällä sekä mikkien siirtämistä että delayta. Käytännön tilanteessa säätäminen menee vain liian monimutkaiseksi, eikä lopputuloksessa kuitenkaan tunnu olevan hirveästi eroa varsinkin jos äänitys tehdään vähänkin kaikuisessa ympäristössä (mitä itse olen kokeillut esim. treenikämppä-äänityksissä negatiivista delayta ovarikanavalle sillä on ollut vain kohtuullisen pieni vaikutus). Ehkä helpointa olisi lähimikittää pellit, eli olla käyttämättä overheadeja, tai sitten käyttää vain niitä. Mutta ilman muuta paras ratkaisu olisi parantaa ensin äänitystilan akustiikkaa jonka jälkeen noissa säädöissä olisi jotakin tolkkua.

Kitaralla E3 ja bassolla oktaavia matalammalta, eli E2.
 
Ton linkitetyn listan mukaan E1 ja E2, helppo muistissäntö on että kitaran A on 110Hz.

Yksi muistisääntö, jota minä noudatan aina äänityksissä: Jos on kaksi mikrofonia vastakkain, toiseen AINA vaiheenkääntö. Tällainen tilanne tulee eteen esim. virvelissä.
 
Tuo on analogikaudelta jäänyt haamuajatus...nykyään, kun joka jätkä voi aaltomuotoja vertailla näytöltä, huomaa, ettei virvelin ylä- ja alamikin signaali ole kovinkaan samanlaista ääni-informaatiota. Oikeestaan se olis pitäny jo kuulla korvilla, ettei alamikin räsäys voi aiheuttaa vaihevirhettä päällä olevan mikin signaalille. Riippuu tietenkin jos virvelin vire on matala ja alakalvokin soi, mutta yleensä se vain räsähtää. Ite luotan siihen, että virvelin mattosaundi tulee overeista ja paljon pehmeämmin. Siinä en ole kyllä mhelinin kuvaamia vaihevirheonkelmia havainnu. Lähimikitetyn ja overeista vuotavan virvelin ääni-informaatiot ovat myös aika lailla erilaiset..johtunee siitä..tai siitä ettei overit ole niin kovalla miksauksessa kuin lähimikillä poimittu virppa, jolloin overit ei kumoa niin paljon virvelin aaltoja.
 
Käänteistä vaihetta käytetään mm. suurissa PA järjestelmissä, jossa osa alapäistä luukutetaan toiseen suuntaan käänteisellä vaiheella, jolloin lavalle tuleva jyske pienenee ja osaltaan jopa häviää. Se on aika hurjaa. Tuli vaan mieleen...

Ton linkitetyn listan mukaan E1 ja E2, helppo muistissäntö on että kitaran A on 110Hz.
 
Hetkonen hetkonen, missa kohtaa nyt menee pieleen? Olenko ma ymmartanyt jotain nyt ihan taysin vaarin, kun olen aina ajatellut A:n olevan 220Hz ja se viritysmittarien 440Hz olis ensimmainen (parillinen?) harmoninen tjsp? Tarkistin noi savelet viela guitar pro:sta ja se vaitti kitaran E-kielen olevan E3.

Kyllä se kitaran SE (heh) A on 220 Hz, eli 6-kielisen toiseksi paksuin kieli standardivireessä.

Kyllä se kitaran SE (heh) A on 220 Hz, eli 6-kielisen toiseksi paksuin kieli standardivireessä.
 
Ei muuten ole, vaan satakymmenen hertsiä. Täytyy katsos muistaa, että kitara soi oktaavia alempaa, kuin mihin kitaranuotit tavataan kirjoittaa.
 
Ääniraudan 440 hertsinen a löytyy ykköskielen vitosnauhalta, 220 oktaavia alempaa g-kielen kakkosvälistä, se A on 110 hz. Basisti soittaa A:nsa jotakuinkin 55 hertsistä.

Käänteistä vaihetta käytetään mm. suurissa PA järjestelmissä, jossa osa alapäistä luukutetaan toiseen suuntaan käänteisellä vaiheella, jolloin lavalle tuleva jyske pienenee ja osaltaan jopa häviää. Se on aika hurjaa. Tuli vaan mieleen...
 
Tuo taakse suunnattu ääni pitää myös viivästää, jolloin tuloksena on kardioidi suuntakuvio koko PA-systeemille.

Vaihevirhe terminä on minusta ollut aina jotenkin harvinaisen huono
ja harhaanjohtava. Minusta olisikin parempi puhua vaihe-eroista.
 
Mut joo, vakiintunut terminologia etc...