Studiotyöskentely ›

Jos tekee suoran enkoodauksen/dekoodauksen, ei informaatiosta katoa mitään. Kaikki muutokset välillä tietenkin muokkaavat stereokuvaa, mutta esim. jokin dippi EQ-lla.. ei mitään hätää. Riippuu tietenkin myös konvertterin laadusta.
 

 
Eip. Ihan normaalia dekoodausta. M-kanavan + stereoraidan yhdistäminen vastaa itse asiassa M-kanavan tason nostamista ennnen dekooderia.
 
EDIT: Paitsi tietysti jos M-kanavaa on jotenkin työstetty.
 
Ja ihan muistutuksena niille, jotka eivät kaavaa muista:
 
Encode:
 
L+R = M (MID)
L-R = S (SIDE)
 
Decode:
 
M+S = L (LEFT)
M-S = R (RIGHT)
 
..
 
Suosittelen kokeilemaan!
 
Voisiko joku ystävällisesti selittää mitä tämä siis tarkoittaa/tekee? Tarviiko sitä kotidemottaja?

Voisiko joku ystävällisesti selittää mitä tämä siis tarkoittaa/tekee? Tarviiko sitä kotidemottaja?
 
Ei tarvitse.
 
M/S -jutuilla leikkimisellä saadaan muuteltua stereoinformaation määrää. M = kaikki, mikä on monoa, S= kaikki muu, eli panoroidut jutut, tilat ym. Sillä on myös hyvin helppo rikkoa stereokuva.
 
Jos VST-plugareiden käyttämiseen on mahdollisuus, kokeile MSED -plugaria:
 
http://www.voxengo.com/downloads/
 
Moodi asentoon "inline".

Har-Bal
 
Onko kokemuksia Har-Bal-ohjelmasta? Sitä voi käyttää taajuusanalysaattorina ja muokata oman masterinsa jonkin "hyvän" levyn mukaiseksi. Sillä voi myös tasata taajuuskäyrän kuopat ja piikit, joka on ko. ohjelman tekijöiden mukaan merkittävää, koska tällöin musasta tulee miellyttävämpää kuulijalle.

Har-Bal
 
Onko kokemuksia Har-Bal-ohjelmasta? Sitä voi käyttää taajuusanalysaattorina ja muokata oman masterinsa jonkin "hyvän" levyn mukaiseksi. Sillä voi myös tasata taajuuskäyrän kuopat ja piikit, joka on ko. ohjelman tekijöiden mukaan merkittävää, koska tällöin musasta tulee miellyttävämpää kuulijalle.
 
Teoriassa varmaan ihan kiva idea.

Teoriassa varmaan ihan kiva idea.
 
Ja onhan tollanen Logicissakin. Kyllä se jotain tekee mut eipä... Ptäis löytää selllanen softa johon voit ajaa sun raidat ja sit se miksaa sulle referenssilevyn mukaisen saundin.
 
Jos sellanen tulee ni mä rupeen tekee jotain ihan muuta...

En ole masterointiguru, mutta kysäisisin että onko muut käyttäneet Adobe Auditionin 2:n mukana tulevaa iZotopen multibandcompressoria masterointiin? Tykkään ihan helkkaristi!
 
Mun mielestä Audition on muutenkin oikein passeli värkki kaikennäköiseen aaltoeditointiin. Olihan se ennen CoolEdit ja kaikkee..

onko muut käyttäneet Adobe Auditionin 2:n mukana tulevaa iZotopen multibandcompressoria masterointiin?
 
Justiinsa ekaa kertaa olen testaillut yhden teatteriproggiksen tiimoilla. Ei paskempi, mutta en varmaankaan omaan musiikkiini käyttäisi.

hyvillä plugareilla masterointi tuntuu onnistuvan, saa tulemaan lujempaa ja herättää miksauksen "henkiin". Mutta odotanpa että pääsee laadukkaalla rauta-vehkeellä kokeilemaan.

M/S -jutuilla leikkimisellä saadaan muuteltua stereoinformaation määrää. M = kaikki, mikä on monoa, S= kaikki muu, eli panoroidut jutut, tilat ym. Sillä on myös hyvin helppo rikkoa stereokuva.

Jos VST-plugareiden käyttämiseen on mahdollisuus, kokeile MSED -plugaria
 
Tähän tarkoitukseen olen ite käyttänyt MDA:n Image-plugaria.
Ilmainen VST-plugari, http://mda.smartelectronix.com/.
 
Näppärä jos tarvii upottaa joku stereona äänitetty matsku johonkin kohtaan stereokuvaa. Ja periaatteessa jos kyseisestä stereojutusta pitää erikseen käsitellä stereokuvan keskellä tai sivuilla olevaa materiaalia niin voi tehdä kopioita useammalle raidalle ja sitten säätää imagella siten että yksi on oikea, toinen vasen ja kolmas mid.

hyvillä plugareilla masterointi tuntuu onnistuvan, saa tulemaan lujempaa ja herättää miksauksen "henkiin".
 
Mä en ole oikein käsittänyt tätä juttua, että miksi biisi pitää saada soimaan mahdollisimman kovalla. Jos joku tuntuu joskus tulevan liian hiljaisella, niin säädän volumenapista kovemmalle. En mä ainakaan levyjä kuunnellessa koskaan kuuntele miksausta ja masterointia, vaan biisejä. Tietenkin miksaukseen silloin kiinnittää huomiota, jos siellä on jotain todella pahasti pielessä.
 
Ostan levynikin mieluummin alkuperäispainoksina enkä remasteroituina, jos vain suinkin mahdollista. Haluan saada ne juuri sellaisina, mitä ne olivat ilmestyessään. Muistan kun joskus penskana (about 12 vuotiaana) menin ostamaan Seinäjoen Anttilasta jotain AC/DC:n levyä, mutta niitä ei enää saanut muuta kuin remasteroituina. Menin kysymään myyjältä, että löytyiskö remasteroimattomia versioita. Myyjä ei meinannut millään käsittää miksi haluaisin niitä, katsoi vaan minua oudosti. Nyt vielä 14 vuotta myöhemminkin levyhyllyssäni olevat remasteroidut versiot noista levyistä kaivertavat mieltä. Täytyy yrittää löytää ne alkuperäispainokset...
 
Niin ja tämä ei siis ole mikään provo ketään kohtaan. Aidosti vaan ihmettelen, että miksi niitä soundeja täytyy hinkata niin älyttömästi, jos biisit vaan ovat hyviä. Hyvä biisi ei mun mielestä kaipaa miksauksessa kuin tasojen säätämistä. Kaikki muu säätö pitäisi mun mielestä jättää soittajille soittovaiheeseen ja miksaajalle mikkien valintaan ja sijoitteluun. Huonoja tai mitäänsanomattomia biisejä voi jälkeen päin ruuvata ja hinkata vaikka maailman tappiin, mutta eivät ne siltikään yhtään sen paremmalta kuulosta.

Mä en ole oikein käsittänyt tätä juttua, että miksi biisi pitää saada soimaan mahdollisimman kovalla.
 
Mun mielestä se nyt vaan sattuu olemaan tämän hetken villitys ja varsinkin populaarimusiikkia halutaan soimaan kovaa, jotta se ei soisi hiljempaa kun kilpailiansa. Masteroinnin idea tässä mielessä on tehdä musiikista tuote, jota myydään ja sen ei haluta olevan huonompi kun muut missään asiassa.
 
Ostan levynikin mieluummin alkuperäispainoksina enkä remasteroituina, jos vain suinkin mahdollista. Haluan saada ne juuri sellaisina, mitä ne olivat ilmestyessään.
 
Varmasti alkuperäinen on jollakin tavalla "arvokkaampi", kun remasteroitu, mutta jos ei olisi muuta kun se remasteroitu, niin olisiko se sitten yhtään arvokkaampi? Alkuperäispainoksien harvinaisuus on osa niiden viehätystä minusta. Voin toki olla myös väärässä. Remasteroinneissa on vähän sellainen rahastamisen maku minusta.
 
Niin ja tämä ei siis ole mikään provo ketään kohtaan. Aidosti vaan ihmettelen, että miksi niitä soundeja täytyy hinkata niin älyttömästi, jos biisit vaan ovat hyviä.
 
Niitä saundeja pitää hinkata sen takia paljon, että se on hauskaa ja siitä oppii aina jotain uutta! :) Yrityksenä saada biisi toimimaan jopa paremmin, kun pelkkänä äänityksenä. Mutta siinä olen samaa mieltä, että turha hifistely on hanurista ja masterointi pitäisikin tehdä nimenomaan biisin ehdoin, eikä minkään muun, kuten lujaa soimisen, selkeyden yms. periaatteiden ehdoin.

Ei masteroinnin tarkoitus ole saada kaikkea soimaan lujempaa, vaan tehdä tavarasta eheä kokonaisuus, joka on valmiina monistukseen.
 
Kertakaan en ole vielä nähnyt projektia, jossa jotain äänenlaadullista parannusta ei pystyisi tekemään. Ihmeen paljon myös tulee tehtyä projekteja, joita ei tosiaankaan limitoida tappiin asti vaan pikemminkin niin, että laitan limitterin masteriin, pistän levyn lujimman biisin soimaan ja katson mittarista gainia nostaen, koska piikki juuri ja juuri napsahtaa kattoon.
 
Sitten on tietysti hullun lujaa soivia levyjä. Ei niissäkään mitään vikaa ole, jos soundi on hyvin tehty ja se voimakkuus pukee genreä. Metsään mennään silloin kun yritetään tuupata tappiin jotain, joka ei tahdo sinne mennä tai jolle se ei sovi.

Aidosti vaan ihmettelen, että miksi niitä soundeja täytyy hinkata niin älyttömästi, jos biisit vaan ovat hyviä. Hyvä biisi ei mun mielestä kaipaa miksauksessa kuin tasojen säätämistä. Kaikki muu säätö pitäisi mun mielestä jättää soittajille soittovaiheeseen ja miksaajalle mikkien valintaan ja sijoitteluun. Huonoja tai mitäänsanomattomia biisejä voi jälkeen päin ruuvata ja hinkata vaikka maailman tappiin, mutta eivät ne siltikään yhtään sen paremmalta kuulosta.
 
Kyllä niitä alkuperäisiä AC/DC levyjäkin (kuten kaikkia muitakin) on hinkattu vaikka kuinka paljon. Ne on vaan tehty sen ajan laitteilla, taidoilla, mieltymyksillä jne. Aina hinkataan jos tavoitellaan suuria myyntilukuja.

Mun mielestä se nyt vaan sattuu olemaan tämän hetken villitys ja varsinkin populaarimusiikkia halutaan soimaan kovaa, jotta se ei soisi hiljempaa kun kilpailiansa.
 
Tämä lähtökohta on kyllä mun mielestä niin ankea kuin olla ja voi. Tällaisessa toiminnassa ei ole mitään luottoa biisin hyvyyteen, vaan koko homma perustuu ihmisten manipulointiin ja sitä kautta biisin myyvyyteen. Tästä ei tosin tarvitse alkaa vääntämään. Tämä on vaan henk. koht. mielipiteeni eikä absoluuttinen totuus.
 
Kertakaan en ole vielä nähnyt projektia, jossa jotain äänenlaadullista parannusta ei pystyisi tekemään.
 
Tälläkään en halua nyt mitenkään hyökätä, mutta miksi sitä äänenlaadullista parannusta täytyisi tietyn pisteen jälkeen enää tehdä :)? Mun mielestä esim. AC/DC:n ensimmäinen levy kuulostaa paljon paremmalta kokonaisuudelta kuin viimeisin lätty, vaikka aikaa ja teknologian kehitystä on välissä sellaiset 25 vuotta. Mulle se biisien hyvyys menee niin paljon soundien edelle. Jos tarkastellaan pelkkiä soundeja, niin se uusin on paljon parempi, mutta kun kysytään kumman haluan pitää levyhyllyssäni ja kumpi heitetään jokeen, niin vastaan että pidän sen ensimmäisen. Ja jos joku kysyy, että enkö haluaisi kuulla High Voltagea äänitettynä nykypäivän tekniikalla, niin vastaisin että en. Eivät ne biisit mun mielestä kuulostaisi yhtään sen paremmilta, kuin mitä ne nyt ovat. Ajan tällä kaikella nyt takaa vaan sitä, että kenelle ne uberhifisoundit ovat oikeasti niin tärkeät, jos biisit vaan toimivat omasta mielestä erittäin hyvin.
 
Kyllä niitä alkuperäisiä AC/DC levyjäkin (kuten kaikkia muitakin) on hinkattu vaikka kuinka paljon. Ne on vaan tehty sen ajan laitteilla, taidoilla, mieltymyksillä jne. Aina hinkataan jos tavoitellaan suuria myyntilukuja.
 
Ihmettelen vain miksi niitä täytyy vielä jälkikäteenkin alkaa hinkata remasterien muodossa. Biisit eivät toimi remastereissa yhtään sen paremmin kuin alkuperäispainoksissa. Itse asiassa vaan ärsyttää kuunnella niitä uudelleenmasteroituja lättyjä kun tietää, että jotkut ilkeät produuccerit ovat menneet sotkemaan paskaiset sormensa kultaan :). Mutta kuten itsekin totesit, niin myyntilukuja sillä tavoitellaan eikä parempaa musaa, mikä on puolestaan suoraan arschlockista.

Tälläkään en halua nyt mitenkään hyökätä, mutta miksi sitä äänenlaadullista parannusta täytyisi tietyn pisteen jälkeen enää tehdä :)?
 
Ei tarvitsekaan. Se on projektiin osallistuvien ihmisten päätettävissä oleva asia, ja masteroijakin voi siihen vaikuttaa. Asioita voi parantaa johonkin pisteeseen asti, ja siitä eteenpäin ollaan enemmänkin väkisinvääntämis-linjalla.
 
Entäpä jos biisi on huono, mutta soundista saa kelvollisen? Jotain sille pitää tehdä että sen jaksaa kuunnella.

Ihmettelen vain miksi niitä täytyy vielä jälkikäteenkin alkaa hinkata remasterien muodossa. Biisit eivät toimi remastereissa yhtään sen paremmin kuin alkuperäispainoksissa. Itse asiassa vaan ärsyttää kuunnella niitä uudelleenmasteroituja lättyjä kun tietää, että jotkut ilkeät produuccerit ovat menneet sotkemaan paskaiset sormensa kultaan :). Mutta kuten itsekin totesit, niin myyntilukuja sillä tavoitellaan eikä parempaa musaa, mikä on puolestaan suoraan arschlockista.
 
No otetaan vaikka se ACDC esimerkiksi tässä kohdin. Jos se alkuperäinen, vinyyliä silmälläpitäen tehty kultainen miksaus ja masterointi olis kuultavilla, niin veikkaan että kuulostais aika vitun kauhealta nykyformaatein ja -laittein toistettuna. Siksipä cd- ja muille versioille tehdyt remiksaukset ja masteroinnit on tarpeen, että saadaan siitä originaalista kultahipusta poistettua vaikka EMI:n aikanaan oletuksena käyttämä joka kanavan +10dB @ 10kHz-korostus joka loppujen lopuksi vinyylillä soundaa ihan hyvältä (tjeu: dark side of the moon).
 
Sitäpaitsi mistä sä tiedät onko ne täällä junteissa alunperin myydyt vinyylit samasta masternauhasta kun alkuperäiset Aussipainokset? Siinäkin voi olla yks kultasuodatin-nauhasiirto välissä, ja vinyylilakkauskin voi olla ihan eri, eli yläpäät ei oo yhtään niinku Angus olis halunnu...
 
Toi myyntiluku-läppä on jotenki ihastuttavan naivi. Eikai niitä levyjä varaston hyllyille seisotettaviksi pidä tehdä? Vai pitäiskö ne olla ilmaisia? En tajua.

No otetaan vaikka se ACDC esimerkiksi tässä kohdin. Jos se alkuperäinen, vinyyliä silmälläpitäen tehty kultainen miksaus ja masterointi olis kuultavilla, niin veikkaan että kuulostais aika vitun kauhealta nykyformaatein ja -laittein toistettuna. Siksipä cd- ja muille versioille tehdyt remiksaukset ja masteroinnit on tarpeen, että saadaan siitä originaalista kultahipusta poistettua vaikka EMI:n aikanaan oletuksena käyttämä joka kanavan +10dB @ 10kHz-korostus joka loppujen lopuksi vinyylillä soundaa ihan hyvältä (tjeu: dark side of the moon).
 
Mun stereot ei onneksi ole niin hifit, että noiden korostuksien olemassaoloa tai niiden puutetta huomaisi. Tai vaikka huomaisikin, niin mulle noilla ei ole merkitystä. Helkatin hyvältä ne mun korvaan kuulostavat. Mulle kelpaa ihan hyvin ne vinyylimasteroinnit :D.
 
Sitäpaitsi mistä sä tiedät onko ne täällä junteissa alunperin myydyt vinyylit samasta masternauhasta kun alkuperäiset Aussipainokset? Siinäkin voi olla yks kultasuodatin-nauhasiirto välissä, ja vinyylilakkauskin voi olla ihan eri, eli yläpäät ei oo yhtään niinku Angus olis halunnu...
 
Ei tälläkään ole mulla merkitystä. Niin kauan kun saan vaan ne versiot, mitkä ensimmäisenä olivat täällä meillä tarjolla, niin se riittää.
 
Toi myyntiluku-läppä on jotenki ihastuttavan naivi. Eikai niitä levyjä varaston hyllyille seisotettaviksi pidä tehdä? Vai pitäiskö ne olla ilmaisia? En tajua.
 
Juu, tiedän kyllä että se kuulostaa naiivilta ajattelutavalta, mutta kun on rokkenrollista ja omista kuuntelufiiliksistä kysymys, niin silloin mä haluan pitää naiivin ajattelutavan. Kun levy on kerran tehty, niin se pitäisi sitten olla siinä. En mä sitä ostaisi, jos siellä olisi jotain sellaista mitä en pystyisi kuuntelemaan. Yhdessäkään vanhassa AC/DC:n LP-masterissa, jotka on kännetty CD:lle, ei ole yhtään mitään mikä mua häiritsisi. Haluan ne, enkä mitään vanhojen vellien uudelleenlämmittelyjä.
 
Toisaalta en usko, että ne levyt olisivat kaupan hyllyille jääneet, vaikka uudet painoksetkin olisivat olleet täysin samanlaisia kuin ensimmäiset. En usko että kukaan olisi kaupan tädille mennyt valittamaan, että en suostu ostamaan näitä levyjä, koska niitä ei ole remasteroitu. Toisaalta itse olen jättänyt monta versiota ostamatta sen vuoksi, että ne ovat olleet remastereita, joissa on parhaimmassa tapauksessa sisällyslehden tekstejä ja jopa kuvia muutettu alkuperäispainokseen verrattuna. Mun kohdalla remasterointi yksinkertaisesti syö kuuntelufiilistä. Haluan levyni paskoilla ja tuhnuisilla soundeilla, enkä digitaalistudiossa nykypäivän standardien mukaan ruuvatuilla taajuuksilla ;).

Mun kohdalla remasterointi yksinkertaisesti syö kuuntelufiilistä. Haluan levyni paskoilla ja tuhnuisilla soundeilla, enkä digitaalistudiossa nykypäivän standardien mukaan ruuvatuilla taajuuksilla ;).
 
Rautalankaa:
 
Jos sulla ei ole niitä 70-luvun aarteita vinyyleinä, niin voit samantien unohtaa kaiken puritanismin. Suoraan cd:lle siirrettynä (ilman ko. formaatille tarkoitettua masterointia) ne kuulostavat joltain ihan muulta kuin oli alunperin tarkoitus. Helvetin paljon paskemmalta - väärällä tavalla. Ja se sun tuhnukin korostuu ihan väärillä taajuusalueilla.
 
Vinyylit, toisaalta...

Rautalankaa:
 
Jos sulla ei ole niitä 70-luvun aarteita vinyyleinä, niin voit samantien unohtaa kaiken puritanismin. Suoraan cd:lle siirrettynä (ilman ko. formaatille tarkoitettua masterointia) ne kuulostavat joltain ihan muulta kuin oli alunperin tarkoitus. Helvetin paljon paskemmalta - väärällä tavalla. Ja se sun tuhnukin korostuu ihan väärillä taajuusalueilla.
 
Vinyylit, toisaalta...
 
Joo-o, vinyylit ovatkin kaikkein hienoin vaihtoehto ja kyllä aika monet esim. juuri AC/DC:n levyistä löytyvät hyllystä sekä vinyyleinä että cd:nä. Mutta eivät vinylitkään mulle soundiensa vuoksi kolahda. Tykkään niistä eniten, koska niitä kuunnellessa on enemmän fiilistä. Tai no tuovat ne soundiin hieman lisää rahinaa ja suhinaa, mikä puolestaan nostaa fiilistä entisestään ;).

Kun otsikko on "Masterointi - lyhyt oppimäärä" niin kiinnostaakohan ihmisiä lukea sivun mittaista selostusta jonkun yksittäisen m.nettiläisen kuuntelumieltymyksistä ja ajatuksista remasteroinneista?
 
-
 
Ei, ei kiinnosta.