just opettelin käyttämään montaa monikanavakompuraa masterissa peräkkäin, jotta sais asioita lyttyyn, kovalle ja pumppaamaan, ja sillee et liikutaan siinä digitaalisärön rajoilla. ei tää nyt kaikes musas toimi, mut ite diggaan kyl.
sit jos haluu jotain muuta, ni iskee vanhat doorsit vinyylisoittimeen
kaikella on puolensa IMO ''On moraalitonta antaa tyhmien ihmisten pitää rahansa'' |
Master Fader: 256 kbit mp3 on aivan riittävä formaatti hyvin moneen tilanteeseen. Sitä paitsi minua aiemmalle sukupolvelle vinyyli oli aivan riittävän hyvä formaatti kuunnella musiikkia ja nauttia siitä. Selvää on, että 256 kbit mp3 on todella paljon parempi formaatti teknisesti kuin vinyylilevy. (Kuinkahan moni väittää vastaan. :))
Jos ei se ero ämpärin ja musiikin välillä muuten aukea niin kuuntele miten pellit elikkä symbaalit soi. Ei sillä kuuntelijan kannalta ole merkitystä jos formaatti on teknisesti parempi jos se kuulostaa paskalta. Been there - done that - don't ask. |
Roki: Jos ei se ero ämpärin ja musiikin välillä muuten aukea niin kuuntele miten pellit elikkä symbaalit soi. Ei sillä kuuntelijan kannalta ole merkitystä jos formaatti on teknisesti parempi jos se kuulostaa paskalta.
Kyllä 256 kbps on jo aika hyvä. Tietysti tarkassa kuuntelussa siinäkin huomaa puutteita mutta lp-vinyylien soundi lähempänä keskustaa se vasta hirveetä kuraa onkin, jolloin jopa 128 kbps mp3 on jo usein parempi. Tietysti aina voidaan väitellä kaiverruksen ja soittimien laadusta mutta yleisesti ottaen älppäreiden puoliskojen viimeiset biisit on sellaista säröpuuroa, ettei paljon viitsi kuunnella.
(Menneisiin vuosikymmeniin jämähtäneillä vinyylidiggareilla on tietysti omat mielipiteensä.) ...siis mun mielestä. Ja poppia noista -> | DIVARi | Cupido | |
Pop Corn
masterhat
Roki
Timo JM