Studiotyöskentely ›

Zammy: Subbaria voi kuitenkin vahvasti harkita nimenomaan huonoon akustiikkaan jos on valmis näkemään vaivaa sen säätämisen kanssa.
 
Joo siis "huonossa" tilassa subbari on nimenomaan parempi vaihtoehto kuin saman kaistan toistavat pääkaiuttimet, koska ne voidaan sijoittaa suht. vapaasti ja tarkoituksenmukaiseksi, eli seinäheijastukset ja huonemoodit minimoiden. Kuulemma neljä subbaria jokaisen huoneen sivun puoliväliin sijoitettuna tuottaisi tasaisimman bassotoiston. Kaksi subbaria nurkissa tai sivuilla + tuo Anti-mode olisi seuraavaksi paras ratkaisu.

kivi: Toivottavasti tuo ei ollut sarkasmia tai ironiaa.
 
;-)
 
Ei todellakaan, käsi sydämellä. Ilahdun rakentavasta ja hyvästä
keskustelusta. Hyviä pointteja koskien itse ketjua (monitorit) puhumattakaan tästä paikallisten diilereiden roolista suhteessa kasvavaan
verkkokauppaan, merkittävä asia, argumentointi kumpaankin suuntaan
on perusteltua. H.

mhelin: Joo siis "huonossa" tilassa subbari on nimenomaan parempi vaihtoehto kuin saman kaistan toistavat pääkaiuttimet, koska ne voidaan sijoittaa suht. vapaasti ja tarkoituksenmukaiseksi, eli seinäheijastukset ja huonemoodit minimoiden. Kuulemma neljä subbaria jokaisen huoneen sivun puoliväliin sijoitettuna tuottaisi tasaisimman bassotoiston. Kaksi subbaria nurkissa tai sivuilla + tuo Anti-mode olisi seuraavaksi paras ratkaisu.
 
Tää on nyt jotain kotiteatteriharrastajien ja Otaniemen insinöörien tiedettä, jolla ehkä saadaan aikaan miellyttävä kuuntelu mutta samalla menetetään kuuntelun kriittisyys. Ei todellakaan näin, jos mieli miksatakin.
:-(

kivi: Tää on nyt jotain kotiteatteriharrastajien ja Otaniemen insinöörien tiedettä, jolla ehkä saadaan aikaan miellyttävä kuuntelu mutta samalla menetetään kuuntelun kriittisyys. Ei todellakaan näin, jos mieli miksatakin.
:-(
 
Perusteluita kehiin - ja diskriminointi pois, se ei kuulu tälle foorumille (yllättävän moni kotiteatteriharrastaja ja insinööri on myös muusikko, hekö eivät tänne kuuluisi?). Mutta siis jos bassot ovat sopivassa balanssissa miten se voisi haitata miksaamista? Ja miksi sama perustelu ei koske keskiäänien ja diskanttien balanssia? Miten bassot muka saa balanssiin jos niitä ei edes kuule? Miksatessa on hyvä pystyä kuulemaan myös bassotaajuudella esiintyvät häiriölähteet kuten verkkotaajuinen hurina, liian voimakkaat hengitysäänet tai mekaaniset iskut mikkeihin/mikkitelineisiin yms. Ei kaikkea shittiä tarvitse jättää masteroijan korjattavaksi (olettaen että hänen laitteistonsa toistaa myös alimmat oktaavit).

Itse ottaisin kaksi kaiutinta maltillisilla volumeilla lähikentässä huonossakin tilassa ennemmin kuin lisäilisin mitään subbarivirityksiä minnekään.
 
Niin ottaisin hyvässäkin tilassa.
 
Ei minulla tähän muita perusteluja ole kuin että jokainen lisäkaiutin potentiaalisesti sotkee ja hämmentää todennäköisemmin kuin selkiyttää - kaaosteorian pohjalta, kourallinen legoja lattialle nakattuna ei muodosta järkevää kuviota, kahden palikan välille voi aina piirtää suoran.

Kun äänikenttä saadaan tulemaan yhdestä pisteestä, sillä vältetään repullinen erilaisia ongelmia. Homma on vain aika hankala toteuttaa, vaikka esim. erilaisia koaksiaali-ratkaisuja on kyllä olemassa. Samalla tavalla useamman subbarin käyttö tuo mukanaan vähintään yhtäpaljon ongelmia kuin etuja.

Groovi: Kun äänikenttä saadaan tulemaan yhdestä pisteestä, sillä vältetään repullinen erilaisia ongelmia. Homma on vain aika hankala toteuttaa, vaikka esim. erilaisia koaksiaali-ratkaisuja on kyllä olemassa. Samalla tavalla useamman subbarin käyttö tuo mukanaan vähintään yhtäpaljon ongelmia kuin etuja.
 
Allekirjoitan tuon periaatteessa, eli jos kyse on kaiuttomasta tilasta niin pistemäinen äänilähde olisi ideaali, vaikka se suuntakuvio ei olisikaan tällöin identtinen joka suuntaan ellei säteilijän pinta-ala lähenisi nollaa. Koaksiaalit esim. Tannoy ovat kyllä loistavia kaiuttimia, ennen vanhaan niitä oli monellakin studiolla lähinnä pääkaiuttimina, sitten kun tuli se NS-10 buumi niiden (kuten muidenkin isojen pääkaiuttimien) käyttö väheni. Jostain syystä Tannoyn koksu-lähikenttämonitorit eivät ole koskaan tulleet kovin suosituiksi.
 
Tuosta useamman subbarin käytön paremmuudesta löytyy vaikka kuinka paljon evidenssiä esim. googlesta:
 
http://www.google.fi/#hl=fi&sou … +subwoofers&fp=4f05c5322e55ab6c
 
Esim. tämä Ingvar Öhmanin sepustus kertoo mistä asiassa on kyse:
http://www.sonicdesign.se/subplace.html
 
Tuo on jo vuodelta -97. Tuo mainitsemani neljän subbarin sijoitusohje on Samu Sauramalta joka tunnetaan Hifimaailman nykyisenä päätoimittajana (muuten tuossa uusimmassa tai toiseksi uusimmassa numerossa oli Sauraman suunnittelema PA-elementeistä rakennetun kaiuttimen rakennusohje).
 
Useamman elementin käytöstä myös keski- ja ylä-äänien toistossa on myös etuja, nykyäänhän esim. kaikki PA-kaiutinjärjestelmät ova linjalähteitä joissa käytetään useita diskanttielementtejäkin. Hifipuolella on olemassa samantyyppisiä viritelmiä (esim. Aurelian Graphica, http://www.aurelia.fi/fi/index.html ).

mhelin:
Useamman elementin käytöstä myös keski- ja ylä-äänien toistossa on myös etuja, nykyäänhän esim. kaikki PA-kaiutinjärjestelmät ova linjalähteitä joissa käytetään useita diskanttielementtejäkin. Hifipuolella on olemassa samantyyppisiä viritelmiä (esim. Aurelian Graphica, http://www.aurelia.fi/fi/index.html ).
 
Tässä tulikin jo mainittua se, että mahdollisimman yhdestä pisteestä tuleva ääni on kriittisen analyysin kannalta ihanne, ja mitä useammasta suunnasta ääntä tulee, sitä vaikeampi siitä on poimia ongelmia. Useammalla subbarilla, kuten useammalla millä tahansa, voidaan "sotkea", peittää ja yhtenäistää kuuntelutila, monitorikuuntelun kannalta se kuitenkin on kaikkea muuta kuin ihanteellista.
 
Ja nyt tuohon sitaattiin. Oletan, että ilmaisulla "linjalähteet" tarkoitat line array -järjestelmiä. Niiden pointti on juuri siinä, että kun kaiuttimien suuntakuvioiden niin päällekkäisyys kuin erillisyyskin saadaan minimoitua ja suuntaavuus lukittua yhteen, saadaan useampi kaiutin käyttäytymään kuin yksi iso ja monipuolinen elementti.
 
Eli etu ei tule useamman elementin käytöstä, vaan useamman elementin sijoittelulla ja yhteisellä ohjauksella saadaan eliminoitua iso osa useamman elementin aiheuttamasta haitasta.
 
mhelin:
, eli jos kyse on kaiuttomasta tilasta niin pistemäinen äänilähde olisi ideaali, vaikka se suuntakuvio ei olisikaan tällöin identtinen joka suuntaan ellei säteilijän pinta-ala lähenisi nollaa.
Koaksiaalit esim. Tannoy ovat kyllä loistavia kaiuttimia, ennen vanhaan niitä oli monellakin studiolla lähinnä pääkaiuttimina,
 
Tuo alkuosa on pelkkää sanahelinää :-(
 
Tannoylla oli hyviä malleja, mutta aika oli toisenlainen, ja kun nykyään on oletusarvo että hägärit voi suoraan lyödä koneeseen kiinni ja heti toimii, niin siitä kisasta Tannoyn koaksiaalit ovat kyllä jääneet jo yli 20 vuotta sitten. Koaksiaali ei monitorikaiuttimena ole edes mitenkään ihanteellinen, vaikka jotkut niiden nimeen vannovatkin - koaksiaalissa elementtien suuntakuviot leikkaavat toisiaan väistämättä enemmän kuin olisi hyväksi.
 
mhelin:
Perusteluita kehiin - ja diskriminointi pois, se ei kuulu tälle foorumille (yllättävän moni kotiteatteriharrastaja ja insinööri on myös muusikko, hekö eivät tänne kuuluisi?).
 
Otaniemen Elmun PA-kamat olivat legendaariset. Ne sunniteltiin parhaan mahdollisen tietotaidon kanssa, rahalla ja vaivalla, mutta valitettavasti soundi ei koskaan ollut hyvä.
:-(
 
Mutta siis jos bassot ovat sopivassa balanssissa miten se voisi haitata miksaamista? Ja miksi sama perustelu ei koske keskiäänien ja diskanttien balanssia?
 
Samasta syystä kuin ylädiskantit voidaan hajottaa diffuusorilla ja bassoille tarvitaan ansa tai resonaattori. Aallonpituuden vuoksi.
 
Miten bassot muka saa balanssiin jos niitä ei edes kuule? Miksatessa on hyvä pystyä kuulemaan myös bassotaajuudella esiintyvät häiriölähteet kuten verkkotaajuinen hurina, liian voimakkaat hengitysäänet tai mekaaniset iskut mikkeihin/mikkitelineisiin yms. Ei kaikkea shittiä tarvitse jättää masteroijan korjattavaksi (olettaen että hänen laitteistonsa toistaa myös alimmat oktaavit).
 
Bassoaalto on niin pitkä, ettei sillä ole lokaatiota, paikkaa tilassa. Sen voi vallan mainiosti tarkistaa esimerkiksi matalaimpedanssisilla kuulokkeilla. Kun lisäksi muistetaan, että mitä alempana ääni on, sitä enemmän energiaa se sisältää, liiallinen bassopään kuuntelu tuo kuuntelutilaan ikään kuin lauman sokeita norsuja törmäilemään toisiinsa lattialla. Miksaamisen avainalue ei kuitenkaan ole tuolla alhaalla, josta suurin osa leikataan joka tapauksessa pois jotta saadaan säästettyä energiaa kriittisemmille alueille, vaan suurin osa kuuntelusta voidaan aivan hyvin hoitaa jopa sellaisilla monitoreilla joissa bassoa ei kuulu ollenkaan (esim Genelec 1029).
 
Kolinat ja mekaaniset iskut siivotaan pois, ei niitä tarvitse erikseen miksata.
;-)

Mhelin:in mainitsema neljän kotiteatterisubbarin käyttö (yksi jokaisella seinällä) on aika yleinen juttu, enkä tarkoittanut lähteä väittämään juttua huu-haaksi. Kotiteatterissa tuntuu kuitenkin olevan vallalla sellainen villitys, että toistossa haetaan pikemminkin runsasta bassotoistoa kuin analyyttistä tarkkuutta.
 
Toinen merkittävä seikka mikä puoltaa yhtä äänilähdettä myös bassopuolella on Thomas Mundorfin virittelemä TM Array, eli ison PA järjestelmän subbareiden sijoittaminen "linjasäteilijäksi" kuuntelutilan akustiseen keskipisteeseen. Monella artistilla on nykyään käytössä pyöreä tai ovaali esiintymislava, joka nähtävästi on miksaamisen kannalta pahin painajainen. Varsinkin kun subbarit ovat sijoitettuna pitkin kenttää, yksi sinne - toinen tänne. Tämä tuottaa kuulemma huomattavasti kuolleita pisteitä halliin sekä aiheuttaa kovan päätetehon tarpeen sen vuoksi että subbareiden sijoittelu levälleen aiheuttaa vastakkaisvaiheisuutta.
 
T. Mundorf keksi nostaa subbarit hallin keskelle kattoon siten, että jokaisen subbariboksin välimatka toisistaan on korkeintaan 1/3 käytettävästä aallonpituudesta. Tällä saatiin 40 subbaria käyttäytymään kuin yksi yhteinen äänilähde, ja samalla saatiin tuotettua miksaajan toivoma 145db@45hz joka kohtaan kuuntelutilaa. Tätä systeemiä on käyttänyt ainakin Metallica viimeisimmällä kiertueellaan, ja merkittävää on että edellisen ovaalilla lavalla olevan kiertueen mukana kulki 96kpl subbareita ja kolmin kertainen päätevahvistin teho, jotta saavutettiin kyseinen äänenpaine.
 
http://www.youtube.com/watch?v=uoLE8AvsHD0

Groovi: Mhelin:in mainitsema neljän kotiteatterisubbarin käyttö (yksi jokaisella seinällä) on aika yleinen juttu, enkä tarkoittanut lähteä väittämään juttua huu-haaksi.
 
Hyvä äänentoisto vaikkapa kotona tai keikalla on ehdottomasti eri asia kuin hyvä monitorointi tarkkaamossa, ja vain jälkimmäinen on tän palstan heiniä.
 
Tää keskustelu on samalla tavalla hassusti vinksahtanut kuin hyvä rumpaliystäväni joka tuli mun luokseni kylään kuuntelemaan kuinka demonsa miksaus oli onnistunut ja ensi töikseen kytki stereoiden ekvalisaattorit päälle ja alkoi hienosäätää niillä soundia.
:-D

kivi: Hyvä äänentoisto vaikkapa kotona tai keikalla on ehdottomasti eri asia kuin hyvä monitorointi tarkkaamossa, ja vain jälkimmäinen on tän palstan heiniä.
 
Kyllä ja ei. Sisätiloissa toki vallitsee takapiruna huonemoodit ja heijastukset, mutta fysiikan lait on kaikkialla ihan samat. Pistetaajuuden aallonpituus on ihan sama jäähallissa kuin kotona vessassa. =)

Groovi: Kyllä ja ei. Sisätiloissa toki vallitsee takapiruna huonemoodit ja heijastukset, mutta fysiikan lait on kaikkialla ihan samat. Pistetaajuuden aallonpituus on ihan sama jäähallissa kuin kotona vessassa. =)
 
Jos hiukan mietit, ymmärrät kyllä että en tarkoita tuota.
 
Live- ja kotiäänentoiston tarkoitus on tarjota miellyttävä kuunteluelämys ja mielellään maskata tai ohittaa tunnetut ongelmakohdat. Studioäänentoiston tarkoitus on toistaa nimenomaan ongelmat, ja oikeastaan mieluummin kuulostaa pahalta kuin hyvältä.
 
Edit: Väännetään vielä rautalangasta: Studioon ei tulla nauttimaan musiikista vaan tekemään musiikista sellaista että siitä voi nauttia. Samoin kuuntelun pitää olla samalla kertaa yleispätevä ja niin haastava, että sitten kun sen varassa on saatu kaikki ongelmakohdat ratkaistuksi, niitä ei enää pystytä löytämään parhaankaan normaalin kotikuuntelun puitteissa.
 
Edit2: Väitänpä vielä seuraavaa: Osa ammattitaitoa on opetella nauttimaan flatista kuuntelusta ja siitä että ääni on mahdollisimman tasapainoinen ja tietyllä tavalla siis myös "tylsä". Aikaa myöten se ei enää kuulosta tylsältä. Ainoastaan oman kuunteluihanteen muokkaaminen kriittisempään ja tasapainoisempaan suuntaan mahdollistaa sellaisten äänitteiden tekemisen jotka toistuvat mahdollisimman monessa mediassa, formaatissa ja tarkoituksessa.
 
Näissä medioissa ja kuluttajien keskuudessa se flatti sointi ei kuitenkaan ole ihanne, eipä edes standardi, mutta musiikin tekijäpuolella se on perusedellytys sille että voidaan saada aikaan materiaalia joka kestää kuulijoiden omien ihanteiden (ja nykyisten kuluttajalaitteiden laitteiden sointiautomaatioiden) mukaisen lopukäsittelyn.

kivi: Jos hiukan mietit, ymmärrät kyllä että en tarkoita tuota.
 
Live- ja kotiäänentoiston tarkoitus on tarjota miellyttävä kuunteluelämys ja mielellään maskata tai ohittaa tunnetut ongelmakohdat. Studioäänentoiston tarkoitus on toistaa nimenomaan ongelmat, ja oikeastaan mieluummin kuulostaa pahalta kuin hyvältä.
 
Ymmärsin sen sun ajatuksen jo heti alkujaan, mutta eivät nämä kaksi asiaa (kuluttajan mieltymys ja kaupallisen stereolaitteiston tuottama äänimaisema vs. studion "flat responce") sulje toisiaan pois.
 
Kysehän on siitä että kuluttajan ei tarvitse tietää mistään mitään, ja äänimiehen tulee tietää oikeastaan kaikesta kaikki.
 
Ei sillä ole mitään merkitystä ollaanko tekemisissä ison halliäänentoiston kanssa vai pienen vaatekomeron kokoisen studiotarkkaamon äänikentän parissa, koska sä joko ymmärrät ne lainalaisuudet tai sitten et.
 
On periatteessa se ja sama roiskia niitä subbareita joko pitkin studion tarkkaamoa tai paikallista jäähallia, jos ei ole hajuakaan siitä miten asia pitäisi tehdä mahdollisimman toimivasti, ja mikä ylipäänsä on koko äänentoiston lähtökohta.

Groovi: Ymmärsin sen sun ajatuksen jo heti alkujaan, mutta eivät nämä kaksi asiaa (kuluttajan mieltymys ja kaupallisen stereolaitteiston tuottama äänimaisema vs. studion "flat responce") sulje toisiaan pois.
 
Kysehän on siitä että kuluttajan ei tarvitse tietää mistään mitään, ja äänimiehen tulee tietää oikeastaan kaikesta kaikki.
 
Ei sillä ole mitään merkitystä ollaanko tekemisissä ison halliäänentoiston kanssa vai pienen vaatekomeron kokoisen studiotarkkaamon äänikentän parissa, koska sä joko ymmärrät ne lainalaisuudet tai sitten et.
 
On periatteessa se ja sama roiskia niitä subbareita joko pitkin studion tarkkaamoa tai paikallista jäähallia, jos ei ole hajuakaan siitä miten asia pitäisi tehdä mahdollisimman toimivasti, ja mikä ylipäänsä on koko äänentoiston lähtökohta.
 
Ei oikeastaan. Sikäli, että kotioloissa on mahdollista saada aikaan hyvä äänentoisto epäortodoksein metodein, ja tavoilla jotka ei välttämättä edes sovellu studiotyöskentelyyn. Esimerkiksi George Cardasin metodit on ihan loogisia, mutta niistä tietyssä mielessä puuttuu se "sweet spot" jota ilman ei studiossa pysty tekemään valintoja.
 
Ajattele vaikka Ortoperspektaa (T. Köykän M/S-matriisiin perustuva suomalainen surroundjärjestelmä), joka on ihan loistava tapa rakentaa stereokuvaa kotioloissa sillä tavalla että stereo on kärjellään seisova pyramidi ja erottelu toimii kaikkialla kaiuttimien sisäpuolella. Ei sillä kuitenkaan voi miksata.
 
Tai ajattele stereodiffuusioplugeja, joilla periaatteessa pystytään rakentamaan tila kuulokekuunteluunkin. Ei niilläkään voi miksata, koska se soinnillinen hyvyys on kuvan sumentumista. Epätarkkuutta. Yhtä hyvin voisi istua tärisevässä tuolissa että saa kaiuttimien keilojen väliin flangea.
:-D

kivi: kotioloissa on mahdollista saada aikaan hyvä äänentoisto epäortodoksein metodein, ja tavoilla jotka ei välttämättä edes sovellu studiotyöskentelyyn.
 
No juu, mutta silloin meillä onkin aivan erilainen lähtökohta ja skaala siihen, miltä musiikin pitää kuulostaa. Se että kotona stereot kuulostavat hyvältä ja tuottavat mukavan musiikillisen nautinnon, ei tietysti tarkoita sitä että se nautinto on yhtäkuin studion analyyttinen äänentoisto.
 
Nuo sun edellä mainitsemat lähes ... "eksperimentaaliset" .. äänentuottamistavat jättäisin ihan omaan lukuunsa. =)
 
Se on äänen käyttäytymisen ja fysiikanlakien suhteen se ja sama ollaanko suunnittelemassa studiota vai äänentoistoa kotiin, mutta koko suunnittelun perusajatus tietysti muuttu tavoiteen mukaan. Ja kuuntelijan omat mieltymyksetkin vaikuttavat haluttuun lopputulokseen, myös studiopuolella. Muutenhan meillä olisi vain yksi ja ainoa oikea tapa toteuttaa kuuntelu.
 
Lopulta kun on kyse siitä että kuuntelija pystyy kuulemaan kaikkia niitä asioita musiikista mitä hän haluaakin kuulla, joten on erittäin tärkeää tuntea käytössä oleva kalusto - vaikka se ei olisikaan absoluuttisen tarkka toistoltaan.

Groovi: Nuo sun edellä mainitsemat lähes ... "eksperimentaaliset" .. äänentuottamistavat jättäisin ihan omaan lukuunsa. =)
 
No mutta!
 
Mun on ymmärrettävä, että sä et ole tutustunut George Cardasiin tai Tapio Köykkään tai ainakaan heidän laitteisiinsa / sijoittelumalleihinsa? Ei noita nimittäin voi jättää omaan lukuunsa, kun ne kerran ovat ihan loistavan toimivia tapoja rakentaa kotiäänentoisto, mun nähdäkseni helposti parempia kuin normaali stereo, ja nähdäkseni helposti todentavat tämän pointin että hifi tai highend tai miksi sitä nyt halutaankin kutsua ja studiotyö ovat eri maailmoja joihin ei voi suhtautua samoin oletuksin ja säännöin.
 
Molempiin kuunteluihin olen kriittisesti tutustunut ja hyväksi havainnut.
 
http://www.cardas.com/
http://www.kolumbus.fi/epap/voimara … o/ortoperspekta/ortoperspekta1.html
 
Mä joudun työssäni jatkuvasti puhumaan ja tekemään tutkimusta sekä normaalista studio- ja liveäänetoistosta että niin sanotusta High Endistä ja mun on sanottava että koko se maailma jolla jälkimmäistä markkinoidaan, jolla siitä puhutaan, ja taso jolla sen harrastelijat toisilleen viestittävät sivuillaan ja julkaisuissaan on, anteeksi vain, yhtä v**un pelleilyä.
 
Nää maailmat ei kerta kaikkiaan kohtaa, ja pieninkin yritys rationaalisesti kertoa mitä laitteet tekevät, ja viestiä siitä että yhteismitallisille ominaisuuksille on jo olemassa standardit eikä niitä tarvitse nimetä uudelleen valmistajakohtaisesti tai turvautua viinitermistöön saa poikkeuksetta kaikki Hifi-alan ammattilaiset raivon valtaan. Kas, eivät he halua kuulla THD-arvoista kun he haluavat puhua "hiekkarantojen siloisesta kiteisyydestä alakerran irtonaisuuden koostumuksena".
:-(

kivi: Nää maailmat ei kerta kaikkiaan kohtaa, ja pieninkin yritys rationaalisesti kertoa mitä laitteet tekevät, ja viestiä siitä että yhteismitallisille ominaisuuksille on jo olemassa standardit eikä niitä tarvitse nimetä uudelleen valmistajakohtaisesti tai turvautua viinitermistöön saa poikkeuksetta kaikki Hifi-alan ammattilaiset raivon valtaan. Kas, eivät he halua kuulla THD-arvoista kun he haluavat puhua "hiekkarantojen siloisesta kiteisyydestä alakerran irtonaisuuden koostumuksena".
:-(
 
No ilmeisesti olet tutustunut johonkin pieneen kouralliseen porukkaa ja jo aiemmin tässä ketjussa ilmenneestä halveksuvasta asenteesta johtuen et ole halunnut enää kantaasi päivittää "hifistien" osalta? Se on kyllä varma, että noita mainitsemiasi kaveruksia mahtuu porukoihin paljonkin, mutta ihan yhtälailla vaikkapa dvdplazaa aktiivisesti seuraamalla voi tutustua siihen maailmaan jossa mittaustuloksille annetaan paljonkin arvoa, jotkut ehkä jopa liiankin paljon koska mittaustulokset ovat osalla ihmisistä koko totuus. Sitten on myös porukkaa jotka luottavat mittaustulosten ja omien korviensa yhteispeliin ja ymmärtävät paljon akustiikasta, kaiuttimien toiminnasta sekä oheiselektroniikasta ja osa näistä myös ymmärtää mitä hakevat: Toiset hakevat käytännössä sitä samaa neutraalia ääntä kuin studiossa ja toiset taas ymmärtävät ettei se viimeisin luonnonmukaisuus ole välttämättä paras asia nautinnon kannalta.

Kyllä Kivi nyt vaan puhuu tanakasti asiaa.
 
Palatakseni hifismin hiidenkirnusta takaisin studiomaailman poukamaan, mä jättäisin keskinkertaisen akustiikan omaavasta kuuntelupaikasta basso osaston mahdollisimman minimiin subbarista nyt puhumattakaan, koskapa ne on just ne alataajuudet kun herättää ne huonemoodit.
Ja kun kuuntelussa on ziljoonan desibelin piikki esim. sadassa herzissä ja kerrannaisilla, niin kummasti se tukottaa selkeyden ylempääkin.
Kotona itselläni on kuvan mukainen pikku nurkkaus:
http://farm4.static.flickr.com/3181/2865271344_5b1fcba245.jpg
 
Jossa puuhaan esituotantoa ja demomatskua. Siellä on kohtalaisen flätti yläpää, mutta ihan naurettava botne vuorineen ja laaksoineen, enkä muuta odottanutkaan. Fysiikan lakeja on paha mennä kumoamaan. Näin ollen leikkasinkin kuuntelusta botnen pois ja tsekkaan kaiuttimillä lähinnä stereo/syvyyskuvan miksauksista. Kaiken botnen teen käytännössä hyvillä luureilla.
 
Just tähänhän se NS-10 hyvyyskin perustuu. On helppo tehdä miellyttävää kokonaissoundia, kun ei ole turhaa tauhkaa alapäässä sotkemassa sointia.

Zammy: No ilmeisesti olet tutustunut johonkin pieneen kouralliseen porukkaa ja jo aiemmin tässä ketjussa ilmenneestä halveksuvasta asenteesta johtuen et ole halunnut enää kantaasi päivittää "hifistien" osalta?
 
Teoria tuokin. Ei kyllä kovin kohtelias.
 
mutta ihan yhtälailla vaikkapa dvdplazaa aktiivisesti seuraamalla voi tutustua siihen maailmaan jossa mittaustuloksille annetaan paljonkin arvoa, jotkut ehkä jopa liiankin paljon koska mittaustulokset ovat osalla ihmisistä koko totuus. Sitten on myös porukkaa jotka luottavat mittaustulosten ja omien korviensa yhteispeliin ja ymmärtävät paljon akustiikasta, kaiuttimien toiminnasta sekä oheiselektroniikasta ja osa näistä myös ymmärtää mitä hakevat: Toiset hakevat käytännössä sitä samaa neutraalia ääntä kuin studiossa ja toiset taas ymmärtävät ettei se viimeisin luonnonmukaisuus ole välttämättä paras asia nautinnon kannalta.
 
Ymmärtävät... viimeisin luonnonmukaisuus... hmm?
 
Eiköhän tehdä niin, että sinä meet sinne DVD-plazalle, ja otat vaikka mhelinin mukaan. Minä meen nyt tekemään töitä. Palataan sitten jossain vaiheessa.
:-)

kivi: Mä joudun työssäni jatkuvasti puhumaan ja tekemään tutkimusta sekä normaalista studio- ja liveäänetoistosta että niin sanotusta High Endistä ja mun on sanottava että koko se maailma jolla jälkimmäistä markkinoidaan, jolla siitä puhutaan, ja taso jolla sen harrastelijat toisilleen viestittävät sivuillaan ja julkaisuissaan on, anteeksi vain, yhtä v**un pelleilyä
 
Tunnistan ainakin osaksi tämän kyseisen hifisti -tyypin mitä tarkoitat, toki eivät kaikki ole sellaisia.
 
Suurin ongelma on lienee se, että ilman mittattuja arvoja ja faktista numerotietoa ei oikein voida viedä asioita eteenpäin ja kehittää entistä parempia laitteita. tämän rinnalla varsinainen ongelmakohta on se, että ei voida oikein mitenkään mitata minkään komponentin hyvyysarvoa siten, että sen perusteella voitaisiin päätellä jonkin laitteen tuottavan positiivisen kuuntelukokemuksen. Muuttujia on kertakaikkiaan aivan liikaa.
 
Kaksi sähköisiltä arvoiltaan lähellä toisiaan olevaa kaijutinta kuulostaa ihmiskorvin erilaisilta, eikä voida määritellä mitään yhtä tiettyä lukuarvoa millä paremmuutta voidaan vedenpitävästi mitata. Siis toki teknisiä ominaisuuksia voidaan mitata, mutta ne eivät silti luo 1:1 äänikuvaa, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tähän kun lisätään se että kuuntelijan mittaskaala on liukuva (eli mikä on kenenkin kuuntelijan henkilökohtainen käsitys hyvästä äänestä), en ihmettele pätkääkään miksi näitä viini-termejä on ilmestynyt high-end miesten puheisiin.