Studiotyöskentely ›

Siinäpä se olisi otsikossa. Eli ideoita ja vinkkejä miten käänteis-insinöröidä jokin tietty soundi, jonka on kuullut jollain äänitteellä ja jota haluaisi toteuttaa omissa projekteissa.
 
Itsehän olen siis välttänyt tällaista koko ikäni, koska "minun musa on maailman uniikeinta ja siinä ei toisten kopioiminen auta" ja mussunmussun, mutta nyt kun olen alkanut tekemään ns. tuotantomusaa tv- ja elokuvapuolelle niin sieltä tulee briiffejä ja referenssiraitoja, joissa on juttuja joita ei vaan osaa tehdä. Täällä on varmasti porukkaa, joka osaa neuvoa tai ainakin arvailla valistuneita korviaan käyttämällä, että millä tavalla tuota maalia kohti voisi päästä.
 
Tämän briiffin deadline meni jo ja toimitinkin tätä varten neljä indie rock raitaa mutta mua jäi edelleen kutkuttelemaan, että miten tämä rumpusoundi on tehty:
 
Cage The Elephant - Metaverse
https://www.youtube.com/watch?v=1ahYmrwRHNA
 
Mun yritelmät meni aina raastavan ja överin kuuloiseksi ja lopulta vaan pakitin takaisin normaalimpaan soundiin, kun ei se vaan toiminut. Ideoita?

En tiiä enkä teeskentele olevani mikään ammatti-ihminen mutta mä kuulen lähtökohtana ei-kovin korkealle viritetyn snaren jonka päällä on jokin asia, esim. nenäliina tai astiapyyhe tai joku hitonmoinen paperitollo+teippiä. Snaren ja basarin mikit varmaan myös geitattu. Ennakkoluulottomia määriä eekuuta. Kaikki aika kuivana eli ilman sen kuuluvampia tila-asioita ja sitten kaikessa hurjasti kompuraa. Geittien ja kompuroiden attack- ja releasea vaihtelemalla kokeilisin sitten hakea tuommoista möykkymäisyyttä. Jos ei kompura ja/tai limitointi tuota tarpeeksi säröä niin sitä voi sitten lisätä tarpeen mukaan. Tuolta suunnista lähtisin itse tavoittelemaan jotain vastaavaa.

Kurkkaa Big Fat Snare Drumin tuotevalikoima. Niistä vaikka original tai green monster virvelin päälle ja vähän säröä perään.

Oletetaanko tässä, että se on mahdollista? Jos kyllä, niin sen voisi määritellä aloituksessa.
 
Yleensä se ei ole mahdollista. Mahdolliseksi olettaminen voi kertoa siitä, ettei ymmärrä tekniikoiden rajoja ja satunnaisuuden osuutta. Musiikki ei ole eksakti tiede. Replikointi on enemmän mahdollista instrumenteissa, jotka ovat hyvin tunnettuja ja joiden soittamiseen ei liity tiettyä soittajaa. Ehkä samplekirjastot ovat myös suosittuja sen takia, että myös hyvien soundien löytäminen on melko haastavaa.
 
Itsekin luulin, että kaikki äänet voi replikoida ottamalla niistä Fourier-esityksen ja sitten muokkaamalla partialeja sopivasti.
 
Paras tapa saada tietty soundi on samplata se suoraan. Tämän jälkeen voi sitten koettaa maskata sitä tunnistamattomaksi ja puhdistaa se häiriöistä.
 
---
 
Ei se ole besserwisseröintiä, jos estetään se, että pitäisi pohtia asioita, jotka ovat mahdottomia.

Muovinen:
Cage The Elephant - Metaverse
https://www.youtube.com/watch?v=1ahYmrwRHNA
 
Tuo kuulostaa minusta siltä, että se on soitettu samplerista tai rumpukoneesta, koska esimerkiksi se hihat tai ride on melkein staattisen tasainen ja koska soundien välillä ei kuulu tilaa tai yhteyksiä (ts. soundit ovat erillisiä). Efektointi taas kuulostaa siltä, minkä saa esimerkiksi iZotope Trash 2:sta, mutta vaihtoehtoja on paljon. Overdrive, bitcrusher, ...
 
Jos kuitenkin olettaa, että rummut eivät ole rumpukoneella, niin ensinnäkin soittaja soittaa erittäin tasaisesti ja toinen juttu on, että prosessointi on tällöin luultavasti kehno mikki eli mahdollisesti jokin "tuhnumikki". Tuon sorttista säröä saa, kun huutaa vaikkapa jonkin webcam-mikrofonin särölle. Ehkä siinä hihatissa/ridessä on jokin aivan liian ohut mikrofoni, jolloin se poimii vain "helinää". Lisäksi voi olla, että muut raidat on otettu saman mikin kautta, joka johtaa siihen, että ne syövät toistensa energioita, koska saman mikrofonin kaistalle ei saavu tai mahdu kaikkea. Tuo rumpujen yleissoundi muistuttaa melko paljon niitä 60-70 -lukujen tms. "koko bändi yhdellä monomikillä" -äänityksiä.

soundmodel: Oletetaanko tässä, että se on mahdollista?
 
Voisko jonkun ketjun jättää vaille tätä filosofista besserwisseröintiä? Ihan sellainen kohtuullinen approksimaatio riittää, ei tartte olla 100% kopio koska se ei ole a) mahdollista eikä b) toivottavaa tai edes sallittua tässä minun tapauksessa.

Muovinen:
edelleen kutkuttelemaan, että miten tämä rumpusoundi on tehty:
 
Cage The Elephant - Metaverse
https://www.youtube.com/watch?v=1ahYmrwRHNA
 
Mun yritelmät meni aina raastavan ja överin kuuloiseksi ja lopulta vaan pakitin takaisin normaalimpaan soundiin, kun ei se vaan toiminut. Ideoita?
 
Kuulostais että on kompuroitu erittäin stydisti ja säröä on myös aivan huolella. Haitsu puskee esiin aina kun mitään muuta ei soiteta mikä viittais tuhtiin overhead tai drumbuss kompressointiin. Ehkä ite lähtisin 1176+DevilLock -yhdistelmällä liikkeelle ja vielä rumpumasteriin jotain parallel-säröasiaa. Tää on kyllä aika railakaassti ruvella koko miksaus mikä toki osaltaan vaikuttaa myös rumpuihin :D

Minä lähtisin hakemaan tuota yksittäismikittämällä. Snare kuulostaisi siltä, että siellä on kaksi mikkiä, mutta muuten yläpuolelta raakasti vaan. Pellit myös.
Ehkä sitten yksi tilamikki lähelle, mutta senkin saattasin expanderin läpi ajella. Lähinnä tuomaan soundia rumpuihin, eikä tilaa.
Raakasti kompuraa ja ryhmään vielä joku limitterihenkinen lanaamaan loput.
 
Olennaisempi osa kuitenkin se lähtösoundi. Nuo rummut kuulostaa siltä, että aika löysällä vireellä mennään ja kaikki on huomattavan dempattua. Basarissa on sohvakalusto ja snarekin kuulostaa, että siinä on just joku Big Fat snare-demppari ja vielä sen lisäksi (lompakko-tyylinen) paino lisänä. 70-luvun kuolleet soundit olkoon ohjenuorana.

Onkohan AP ajatellut, että tämmöiselle ketjulle parempi formaatti voisi olla tietokanta tai Calc/Excel/Sheets -taulukko?

soundmodel: Onkohan AP ajatellut, että tämmöiselle ketjulle parempi formaatti voisi olla tietokanta tai Calc/Excel/Sheets -taulukko?
 
Paskat olisi. Tämä on juuri oikea paikka kysellä muiden näkemyksiä.

soundmodel: Onkohan AP ajatellut, että tämmöiselle ketjulle parempi formaatti voisi olla tietokanta tai Calc/Excel/Sheets -taulukko?
 
Ei kuulu mun työkaluihin tällaiset.
 
Kiitoksia kaikista vinkeistä. Itsekin epäilin myös rumpukonetta vaikka eihän noin ole mahdotonta myöskään soittaa. Yritin myös enemmän käyttää säröjä kuin kompuraa, enkä saanut sillä tavalla kokonaisuutta tasapainoon. Totta myös se että soundiin vaikuttaa koko miksaus ja muut soittimet. Ei tuo soundi ole mitenkään erityisen hyvä tai monikäyttöinen mutta onhan siinä vahvat vibat ainakin.

Einherjar: Minä lähtisin hakemaan tuota yksittäismikittämällä. Snare kuulostaisi siltä, että siellä on kaksi mikkiä, mutta muuten yläpuolelta raakasti vaan. Pellit myös.
Ehkä sitten yksi tilamikki lähelle, mutta senkin saattasin expanderin läpi ajella. Lähinnä tuomaan soundia rumpuihin, eikä tilaa.
 
Mun mikitys oli juurikin tällainen mutta sellainen se on oikeastaan aina, koska tilasoundi ei ole kummoinen ja sen joutuu tekemään jälkikäteen. Vire oli varmaan mulla liian korkea ja demppiä turhan varovasti. Ehkä jopa väärä snare.

soundmodel: Onkohan AP ajatellut, että tämmöiselle ketjulle parempi formaatti voisi olla tietokanta tai Calc/Excel/Sheets -taulukko?
 
No paitsi, että tällöin ehdotelmat pysyisivät nipussa, kun olet kerran varannut myös yleisen otsikon.
 
Lisäksi tällaisiin kannattaisi:
 
-pyytää vastauksena demoja suullisten arvioiden sijaan. Kysyjän oma osio tulisi toteutettua, jos hän voisi antaa esimerkiksi kuivasamplet ja kysyä vain, että miten ne kannattaisi käsitellä, jos hän yrittää emuloida soundia DAW:issa.
 
Sama tietysti, jos kysyy neuvoja äänitykseen, niin:
 
-voisi antaa näytteitä siitä, mitä on jo yrittänyt, mikä todistaisi myös, että onko kysyjällä lähimainkaan mahdollisuuksia soundiin. On aivan turhaa kysyä jotain "miten saan saman soundin kuin Abbey Road:illa tällä levyllä?", koska harvojen kotona tai edes studiolla on Abbey Road:in tekniikat.
 
---
 
Todistan oman väitteeni esim. sillä, että tässä on samansuuntainen transformaatio "kuivista soundeista": https://soundcloud.com/pluginallian … =pluginalliance/sets/izotope-trash. Myös https://soundcloud.com/pluginallian … ext&utm_campaign=social_sharing voi havainnollistaa. Toisen suunnan todistelu mikrofonitekniikasta tulee tästä rumpuloopista vuodelta 1969, joka on luullakseni pelkästään mikrofonista saatu soundi: https://www.youtube.com/watch?v=Ci28GVh5_Bs Minusta noiden hihat:ien "lättäsoundi" on hämmästyttävän lähellä. Sen pääsyy on mikrofoni, joka muistuttaa taajusvasteeltaan bandpass-suodatinta, koska mikissä on heikko transienttivaste tai se menee ympäristön muista äänistä "tukkoon", mikä lyttää transientit.
 
https://alijamieson.co.uk/2021/12/3 … en-winstons-classic-break-examined/
 
Tuossa mainitaan paljon hienompia mikrofoneja kuin "yhden mikrofonin" ideani, mutta tuossa mainittu ribbon snaressa on taajuusvasteeltaan 50-15000 Hz (mikä on teoriassa riittävästi, mutta kyseessä on 60-luvun mikrofoni. Lisäksi sen orientaatio rajoittaa asiaa entisestään). On mahdollista, että lopullinen soundi on rumpujen submiksaus. Oleellista saattaa olla tämä ilmiö:
 
"The studio was a pretty live recording environment so it was a little tricky to get good presence on the drums without other instruments leaking onto the drum tracks or drums bleeding on other instrument tracks."
 
Lisäksi oleellista voi olla se, että mikserissä on vain neljä kanavaa ja sen dynaaminen alue on melko pieni.
 
Tuossa toisessa lainauksessa sanotaan:
 
"Recorded on only one or two mics at some distance from the kit and hence capturing a lot of the sonics of the room, and with quite loosely tuned kit leaving toms to ring sympathetically with the snare hits etc, the sound is much looser and more ambient than either more contemporary close mic drum sounds, or most programmed beats.", mikä on enemmän se, mitä itse ajattelin äänityksen olevan.

Muovinen: Mun mikitys oli juurikin tällainen mutta sellainen se on oikeastaan aina, koska tilasoundi ei ole kummoinen ja sen joutuu tekemään jälkikäteen. Vire oli varmaan mulla liian korkea ja demppiä turhan varovasti. Ehkä jopa väärä snare.
 
Eihän se ihan sama ole, mutta vetäse pitch shifterin läpi ;)

Kuuntelin vielä uudelleen ja mulle kyllä tulee fiilis soitetuista rummuista. Ehkä sit vaan klikin kanssa tarkasti ja vielä editoitu gridiin... Ite ehkä vielä koittaisin ihan ensin brickwall-limitterillä tai ehkä klipperillä lanata kaiken jo aika tasaiseksi ennen kompuraa ja säröt tosiaan rinnakaisena. Mut keskiössä varmaan myös todella tasaisella otteella vedetyt rummut.

Tulee mieleen muutamiakin assosiaatioita omista äänityksistä vuosien varrelta kasarilta alkaen:
1. Syvä puusnare, jossa vire alhaalla ja alapäätä boostattu, jotta kuulostaa pläskiltä.
2. Basari mikitetty etukalvosta AKG D12:lla. Vois olla isohko basari.
3. Lähimikillä haitsu.
4. Yksi tilamikki (omni ja kovat seinät/laattia tai viety skobe hissikuiluun).
5. Säröä Wintage warmerilla tms, kompuraa ja gatea.
6. Tiukkaa soittoa.
 
Ei mitään ihmeellistä ja ehkä jostakin tollasista lähtisin soundia hakemaan.

ejhfi:
 
Ei mitään ihmeellistä ja ehkä jostakin tollasista lähtisin soundia hakemaan.
 
?
 
Eikös näissä yleensä nimenomaan ole eri vaihtoehtoja päästä samankaltaiseen lopputulokseen. Näin ollen en ymmärrä, miten tämä ei olisi nimenomaan ihmeellistä, kun vaikkapa Trash 2:lla voi mahdollisesti emuloida asiat ja toisaalta asiasta ei välttämättä tule oikeanlaista nykyaikaisilla mikrofoneilla, jotka ovat pääosin liian hyviä tarkoitukseen. Esimerkiksi yllä suositellaan omnia, mutta hertalla voi hyvin saada saman taajuusvasteen. Näiden poimima soundi tulee kuitenkin olemaan hyvin erilainen. Vanhoissa äänitteissä, joissa koko äänitteessä käytetään vain muutamaa mikrofonia, on yleensä omni. Mikään tuossa demossa ei minusta kuitenkaan vaadi tilamikkiä sinänsä.
 
Se, mikä voisi toimia, olisi laittaa väärä mikrofoni väärään lähteeseen eli esim. bassorumpumikki hihatiin. Luulen, että joku bändi saattaisi tällaista jopa kokeilla, mutta koska sitä ei mainita missään oppaissa usein, niin en tiedä sitten. Niinpä: D12:n vaste: https://external-content.duckduckgo … 183d4d4bf98426db37eb7db2ed112aa6d2, lähde: http://recordinghacks.com/microphones/AKG-Acoustics/D12VR Huomaa tuo bandpass-muoto yläkerrassa off-axis:issa.
 
Minusta tuon soundin pääjuju on siinä, että mikrofonin transienttivastetta säröytetään, mutta tasorajoja ei. Eli särö tulee siitä, että mikrofonin kalvo lyttää, eikä vahvistin tms. Jos input on melko tasainen, niin tuo transienttivasteen lyttäys nimenomaan kyetään approksimoimaan myös jollain konvoluutio-efektillä (jokin telephone-radio -impulssi tms.), kuten Trash 2:ssa.
 
Mahdollisuus on myös, että esimerkiksi väärin valitun mikrofonin off-axis tuottaa sopivalla mikrofonilla myös transientien vääristymisen, mutta tämä olisi sitten "insider-tietoa" ja mahdollisesti tiettyjen mikrofonien ominaisuus. D12:n taajuusvaste on sinne päin, mutta taajuusvaste ei kerro transienttivasteesta, mutta jos kyseessä on bassoille viritetty mikrofoni, niin on selvää, että sen tulisi olla "liian hidas" hihateille.
 
Transistorisärö on edelleen eräs, mikä tuosta demosta tulee mieleen, mutta se lisää yleensä huomattavasti enemmän kohinaa, joten noin kliiniä siitä ei pitäisi tulla, vaikka särön laatu on samansuuntainen.

soundmodel: ? Mikään tuossa demossa ei minusta kuitenkaan vaadi tilamikkiä sinänsä.
 
Ei, mutta muistelenkin mm. aikaa, jolloin äänitykset tehtiin enemmän ja vähemmän lähinnä tilamikeillä, kun ei ollut muuta kuin pari "jotakin", jotka viskattiin eri puolille treenistä. Se sama pieni sieltä kuuluu.
 
Lopusta totean, miksi asiat pitää ajatella hemmetin vaikeasti ja turhan teoreettisesti? Tekemistä tekeminen vaan tarvitsee ja kokeilemalla loput.

Teoria kertoo, miten asiat toimivat.
 
Käytäntö kertoo, miten teoria saadaan sovellettua käytäntöön.
 
Täsmävinkeillä ollaan jo paljon lähempänä kuin se, että arvioisi, että soundiin kannattaa virittää jotain fuzz-pedaalia lähimikitettyihin soundeihin, joka voi sekin toimia, mutta se on kaukaisempi lähtökohta. Fuzz kuulostaa joillain alueilla ja joillain lähteillä demon kaltaiselta.
 
Yhdessä särössä on jo lähemmäs äärettömän monta vaihtoehtoa, koska särö on epälin. funktio ja koska se on erilainen jokaiselle eri tasolle: 24-bit audiossa 16,777,216 tasoa, joista lisäksi yleisesti käytettyä materiaalia prosessoimalla saadaan ^suuri_luku eri kombinaatiota. Silti on mahdollista, että esim. särö 1 ja jokin muu kuulostavat täsmälleen samalta jollain alueella. Jos soundia lähestyisi ring modulaattorilla, niin vaihtoehtoja olisi yhtä monta kuin paritettavia soundeja. Mm. tämän vaihtelun takia se yo. mainittu taulukko-tabulointi olisi hyödyllisempää.
 
Uskon, että näissä soundireplikaatioissa Occamin partaveitsi kuitenkin toimii yleensä hyvin eli on todennäköisempää, että haluttu prosessi on yksinkertainen kuin että se on erityisen monimutkainen.
 
Ottaen huomioon demon genren ja sen, että se 60-70 -lukujen soundi on nimenomaan pääosin mikkien rajoituksista johtuen, niin se "koko bändi yhdellä mikillä" on luonteva lähtökohta. Senkin voi tosin toteuttaa suuri_luku eri tavalla alkaen esimerkiksi mikrofonin valinnasta ja suuntaamisesta.
 
Kuinka monta komboa haluat kokeilla?
 
Occamin partaveitsellä se, että katsoo mikä on yleinen mikrofonitekniikka 60-70 -luvulla jossain funk-rock -genressä antaisi luultavasti hyvin läheisen approksimaation ainakin kuivasoundin suhteen.
 
***
Ketjussa ei ole muuten vielä suoraan esitetty mahdollisuutta, että mikitys-säätämisen sijaan kannattaisi varmaan ensin kokeilla sopivien plugarien presetit läpi jollain soundeilla, jotka saa jostain samplerista. https://www.izotope.com/en/products/trash/trash-lite.html on ilmainen. Demon miksaus ei kuitenkaan minusta suoranaisesti estä sitä, että rummut olisivat pelkkää MIDI:ä ja kompit eivät ole kovin monimutkaisia. Jos tämä toimisi, niin äänityksen voisi skipata melkein tai täysin.
 
Jos sovellus vaatii välttämättä oikeaa soittamista ja mikitystä, niin jokin mikrofonisimulaattori voisi olla hyödyllinen mikityksen arvioimiseksi. Toisaalta, kitin ja soittajan valikoimisen luulisi olevan paljon vaikeampi ongelma.
***

soundmodel: Yhdessä särössä on jo lähemmäs äärettömän monta vaihtoehtoa, koska särö on epälin. funktio ja koska se on erilainen jokaiselle eri tasolle: 24-bit audiossa 16,777,216 tasoa, joista lisäksi yleisesti käytettyä materiaalia prosessoimalla saadaan ^suuri_luku eri kombinaatiota.
 
Siinä mielessä astut harhaan, että vaikka vaihtoehtoja on näennäisesti äärettömän paljon, usein likiarvo on kokonaissointimassassa riittävä ja toimiva. Käytännössä pienet erot katoavat eikä vaihtoehtoja olekaan kuin ainoastaan teoriassa äärettömästi.
 
Asiassa on sekin puoli, että kuulo ei ole absoluuttinen aisti. Ihminen käytännössä unohtaa detaljeja, jolloin muistijälki esimerkiksi saundista voi tuoda mieleen jonkun toisen levytyksen. Vasta vertaileva kuuntelu paljastaa erot.
 
Erojen tärkeydestä saa kukin taittaa peistä halunsa mukaan: onko tavoite identtinen kopio vai etsitäänkö vain samanhenkistä saundimaailmaa?