Studiotyöskentely ›

Miten yleistä mahtaa nykypäivänä olla suorittaa koko levynteon prosessi analogisesti? Eli nauhoitukset vaikka moniraitakelanauhurille, sitten masterointi master-nauhurilla ja siitä master-nauhasta vinyyli tai c-kasettipainos.
 
Onko kukaan täällä tehnyt sellaista? Tai tiedättekö onko maailmalta mitään esimerkkejä nykypäivän täysin analogisesta musiikkituotannosta? Jotenkin voisi kuvitella että esim. Third man records olisi voinut tällaisen projektin toteuttaa ja varmasti moni muukin. Itse en heti keksi esimerkkejä tosin.
 
Sitten keskustelua olisi mielenkiintoista jatkaa laitteistopuoleen. Että millainen olisi hyvä yksinkertainen nauhoitus- ja masterointi-setup tällaiseen hommaan. Ja mitenkä mahtavat nykypäivän vinyylipainot ottaa kelanauhoja vastaan sitten, jos haluaa painotuotteen tehdä?

http://www.timmion.com/cutting/
 
Google löytää tuollaisen

Anssi Kipon Astia-studiolla ymmärretään analogian päälle. On siellä varmaan digivehkeitäkin.

Harvinaista ainakin levyn kokonaan tekeminen. Syinä siihen on varmaankin se että esimerkiksi soiton pitäisi kulkea pitkillä otoilla koska paikkaäänitykseen ei mennä mistä tahansa ja esim lauluja ei paikkailla sana kerrallaan. Toinen syy on kustannus, yksi 2" nauha johon mahtuu 30 min musaa maksaa yli 250e.
Paljon analognauhoitusta käytetään rumpujen äänityksessä nauhakompression takia.
Saundi analogisessa on hyvä juuri se mitä digitaalilla yritetään saavuttaa.
Nauhalle tehtäessä kaikki tapahtuu (kelaukset, paikkojen haut) hitaammin eli tänäpäivänä ei monen kärsivällisyys kestä. Täytyy pitää kirjanpitoa missä esim kitarasoolo alkaa ym koska ei ole näyttöä mistä katsoa.
Minulla on myös valmius täysin analogiseen nauhoitukseen 2" 24-raituri ja 1/4" masternauhuri sekä SSL 4000e analoginen mikseri, tosin raituri on huoltotoimen alla.
Ja tosiaan voi tehdä pohjat livenä nauhalle ja siirtää ne jatkoa varten tietokoneelle.

Tsekkaa sellainen poppoo kuin Blassics ja niiden Odd Funk Records. Duunaavat kaiken AAA:na.

Daptones donailee kaiketi myös puhdasta analoogia: https://vimeo.com/12774407
 
Suomessa tietysti JJ, vaikka pahat kielet kertovat mieheltä Pro Toolsinkin löytyvän... http://yle.fi/uutiset/3-6961690

Ei se ole yleistä. Itseasiassa se on todella harvinaista.
Ja miksi olisikaan? Itsekin analogiajan ihmisenä hyppäsin jo viimeistään siinä masternauhavaiheessa DAT:iin heti kun semmoinen oli mahdollista.
Nykyään sekin on jo vanhentunutta teknologiaa.
 
Jos sitä nauhasoundia kaipaa, niin ainahan sen voi käyttää siellä nauhalla ja mennä takaisin digiin. Se kun vaan on niin pal näppärämpi ja varmempi formaatti.
 
Ja kun joku kohta kuitenkin tuumaa, että "Mutta kun se digi kuulostaa vaan kylmemmältä" Niin ei muuten kuulosta. Asiallisesti tehty digitaalitallenne ei kuulosta äänensävyllisesti yhtään miltään.
Ja sitten toinen analogia puoltava: "Digiä editoidaan liikaa ja niitä audiopalikoita tuijotetaan. Musaa pitäis tehdä korvilla, eikä silmillä!"
Älä pätki suotta. Äläkä tuijota. Ei se oo niin vaikeaa.

dewil: Ja kun joku kohta kuitenkin tuumaa, että "Mutta kun se digi kuulostaa vaan kylmemmältä" Niin ei muuten kuulosta. Asiallisesti tehty digitaalitallenne ei kuulosta äänensävyllisesti yhtään miltään.
 
Aamen ja Halleluja!
 
Koko "lämmin soundi" on vaan equa ja kompressointia. Nostalgiapierujen pörinää.
 
Kuka täällä kaipaa putkitelkkarin "lämmintä kuvaa".

Mä kyllä pidän analogi-laitteiden kanssa puljaamista ihan perusteltuna vaihtiksena, jos siitä saa itse hyvät vibat ja sitä kautta musiikin tekeminen vaikuttaa innistavamnalta ja hauskemmalta. Ja toki vielä on asioita, joita digitaalimaailma ei ihan täysin oo saanut samalla tapaa haltuun kuin analoginen veljensä. Silti itelle on kyllä vaikea millään teknisellä aspektilla perustella sitä, että koko prosessin pitäminen analogisena omais jotain sellaista ylivoimaa mitä digihommilla ei vois saavuttaa. Toisin päin on toisaalta paljonkin. Molempi parempi on omissa hommissa normaali lähestymistapa. Vaik pakko myöntää että ihan harrastuspohjalta olis välillä hauskaa puuhata joku kokonaisuus taas täysin analogisesti.

Harvinaista erikoishommaahan tuo on. Kyse ei ole pelkästään soundista vaan tuotantofilosofiasta. Eipä sillä etteikö samanlaista tuotantoa voisi harrastaa digilläkin mutta helpostihan se lipsahtaa näytön tuijotteluks ja editoinniks.
 
Muutama esimerkkitapaus on tullut vastaan:
50s tyyliin https://www.youtube.com/watch?v=_Q-scxybnp0.
Lontoossa Tonerag studio (tms nimi se oli) tekee analogisesti 50-60s kamoilla.
Ryan Adams on tainnut tehdä analogisesti. Hieno studio hällä ainakin on. Jack White on tainnut tehdä analogisesti myös.

Lenny Kraviz on tehnyt myös paljon täysanalogi-hommaa Beatles-gearilla mut oiskohan ne olleet Lennyn kamat mitä just taannoin oli myynnissä?
 
Edit:
http://vintageking.com/emi-abbey-road-redd-37-historic-beatles-console
Näyttäis olleen juurikin Kravizin vanha setti mikäli tohon videoon käy uskominen.

Hanuriin: Aamen ja Halleluja!
 
Koko "lämmin soundi" on vaan equa ja kompressointia. Nostalgiapierujen pörinää.
 
Kuka täällä kaipaa putkitelkkarin "lämmintä kuvaa".
 
Ainaki mää kaipaan. Nykyään monesti digikuva yli-isosta tv:stä näyttää aivan hirveältä mössöltä, en tiedä mistä johtuu ja se että porukka ei ees huomaa sitä ?

AoA: Ainaki mää kaipaan. Nykyään monesti digikuva yli-isosta tv:stä näyttää aivan hirveältä mössöltä, en tiedä mistä johtuu ja se että porukka ei ees huomaa sitä ?
 
Siinä on joku salaliitto, lähetykseen käytetään ehkä vähempi kaistaa/dataa kun se on halvempaa? Meinaan parhaimmillaan SD-lähetykset(eli ei HD) ovat ihan kelpo katsottavaa, välillä taas niin muusia että äänimiehenkin silmää pakottaa. Riippumatta ohjelmasta tai kanavasta erityisesti.
Ehkä tällä tavalla saadaan kuluttajia ohjailtua kohti HD-laitteita ja lisämaksullisia kanavia?

Putkitöllön kuva on kyllä peruslähetyksellä paaaljon mukavampi. Huhun mukaan oli myös olemassa HD-putkitöllöjä. Aikamoinen harvinaisuus...
 
Tietysti vähän auttaa myös katsoa sama kuva perinteisessä 21" koossa niin johan paranee. 60" on aika armottoman kokoinen ei HD-lähetykselle.

Niin tosiaan soundin lisäksi itseä kiinnostaa analoginauhoitushommat senkin takia, että nykyään ihminen tekee melkein kaiken tietokoneella ja tuijottaa ruutua päivät pitkät. Joten tuollainen tietyllä tapaa suoraviivaisempi ja hands-on-lähestymistapa musiikin tekemiseen on alkanut kiinnostaa. Eihän se helpompaa varmaan ole tai nopeampaa, mutta ainakin siinä on erilainen ajatusmaailma. En koe olevani mitenkään teknologiavastainen, tietokone ja internet on ihan ok!
 
Sama juttu esimerkiksi valokuvauksessa digitaalinen vs. analoginen. Siinä on se filosofinen ero että ei tule otettua niin paljon kuvia filmille kuin digikameran muistikortille, koska filmi on kallista, josta johtuen ennen laukaisimen painoa filmikameralla miettii vähän enemmän onko nyt varmasti hyvä valaistus ja kompositio. Digikameralla voi ottaa todella paljon kuvia ennen kuin muistikortti on täysi ja sitten myöhemmin tietokoneella valita sitten parhaat otokset niistä tuhannesta kuvasta. Vähän samalla tavalla itsekin toimii nauhoittaessa digitaalisesti. On helpompi editoida vaikka kahdesta tai kolmesta otosta yksi hyvä.
 
Jos taas miettii julkaisemista, niin eikö ole vähän hassua nauhoittaa levy digitaalisesti jos julkaisuformaatti on vinyyli tai c-kasetti sen soundin takia. Vaikka siis omissa jutuissani olen aina silleen tehnyt, että nauhoitus ja masterointi on tehty tietokoneella ja sitten julkaisu on ollut vinyyli ja/tai kasetti. Kyllähän tälläkin metodilla tulee mukavampi soundi kuin tiedostoja tai cd:etä kuunnellessa. Mutta jos jostain syystä siis haluaa sen analogisen soundin päätyvän lopputuotteeseen asti niin eikö silloin olisi toteutettava koko prosessi analogisesti?
 
Tästä tuli vielä mieleen, että onko joku täällä viime vuosina lähettänyt masterkelanauhaa jonnekin vinyylipainoon? Onkohan monella painolla vielä sellainen mahdollisuus, että sinne voi fyysisen nauhan lähettää, josta sitten tehdään lopullinen painotuote?

Tuohon aiheen vierestä menevään putkitelkkarikeskusteluun ei sinällään ole mielipidettä, mutta ainakin filmille kuvattu elokuva näyttää paremmalta mielestäni, kuin digitaalisilla elokuvauskameroilla kuvattu. Ja sitten jos vielä saa katsoa sen elokuvan ihan filmikopiolta, niin se on vielä parempi. Mutta siis digikopio filmille kuvatusta leffasta on myös aivan ok! Filmissä on sellainen hieno tekstuuri ja väritkin näyttävät miellyttävimmiltä. Nykyään aika harvassa elokuvasalissa vain taitaa olla filmiprojektoria digitalisoitumisen myötä.
 
Mutta siis nyt ei ollut oikeastaan tarkoitus keskustella mikä on parempi formaatti tai helpompi työtapa ja tuleeko parempi soundi ja what not.
 
Olisi kiva kuulla niiltä, jotka on analogilaitteiden kanssa toimineet että millainen work-flow on ollut ja vieläkö teette tänä päivänä paljon analogilaitteilla. Ja millainen olisi vaikka sellainen yksinkertainen nauhoitus- ja masterointikalusto analogiseen projektiin. Mikrofonit, mikseri, moniraitanauhuri ja sitten master-nauhuri, kompressori, eq ja mitä muuta? Millainen signaalitie? Ja jos pitää editoida leikkaamalla nauhoja, niin miten se käy?

Kyllähän nauha vaatii kaikenlaista skarppamista ja huolellisuutta vähän enempi kun nykyiset 24bit digisysteemit. Gainit ja signaalitiet pitää olla kuosissa ja kompressointi sekä ekvalisointi hallussa jo äänittäessä, jotta nauhasta saa parhaan irti ilman liikoja kohinoita. Samoin tietoisuus siitä että kun rec painuu pohjaan, niin se vahna asia raidalla lakkaa olemasta, laittaa myös vähän extra-skarppausta tunnelmaan. Punch in ja out on syytä olla kerralla kohdallaan päällesoitoissa/korjauksissa eikä sitä leikkausta voi säätää kätevästi jälkikäteen kuten DAWissa. Mittarointi on myös aika erilaista kun tisikin mittari näyttää yhtä ja nauhirin toista + pitää ottaa huomioon mitä äänittää. Mutta on se jotenkin myös hauskaa, kunhan vaan on vehkeet kunnossa.

Monissa studioissa näyttää vieläkin olevan valmius masterointiin nauhalle. Miten prosessi hoituu silloin? Voidaan ajatella sekä tilannetta, että masteroidaan siitä kela-nauhurin moniraita äänityksestä tai sitten sellainen tilanne (mikä nykyään on varmaan yleisempi), että masteroidaan DAW:lla äänitettyä matskua. Elikkäs millainen workflow ja mitä kalustoa tarvitaan? Ainakin 2-raitainen reel-to-reel nauhuri ja varmaan kompressori ja eq minimissään?

anapena: Siinä on joku salaliitto, lähetykseen käytetään ehkä vähempi kaistaa/dataa kun se on halvempaa? Meinaan parhaimmillaan SD-lähetykset(eli ei HD) ovat ihan kelpo katsottavaa, välillä taas niin muusia että äänimiehenkin silmää pakottaa. Riippumatta ohjelmasta tai kanavasta erityisesti.
Ehkä tällä tavalla saadaan kuluttajia ohjailtua kohti HD-laitteita ja lisämaksullisia kanavia?
 
Rohkenen lyhyesti kommentoida vielä tätä off topic-raidetta:
Usein digi-tv:n kuvan erityinen surkeus johtuu siitäkin, että 4:3-kuva skaalataan
laajakuvaksi. Jotkut töllöt tekevät sen paremmin, kuin toiset. Muutan kuvasuhteen aina alkuperäiseksi, ja se vaikuttaa yleensä tosi paljon kuvan laatuun.

jamie_flamewar: Monissa studioissa näyttää vieläkin olevan valmius masterointiin nauhalle. Miten prosessi hoituu silloin? Voidaan ajatella sekä tilannetta, että masteroidaan siitä kela-nauhurin moniraita äänityksestä tai sitten sellainen tilanne (mikä nykyään on varmaan yleisempi), että masteroidaan DAW:lla äänitettyä matskua. Elikkäs millainen workflow ja mitä kalustoa tarvitaan? Ainakin 2-raitainen reel-to-reel nauhuri ja varmaan kompressori ja eq minimissään?
 
Varmaankaan suoraan moniraidalta ei masteroida useinkaan suoraan, vaan miksataan ensin 2-raitanauhurille (mikäli siis halutaan pysysä analogisena koko matkan). Tästä sitten ajetaan materaali masterointiketjun läpi toiselle nauhurille. Eli jos halutaan pysytellä edelleen analogisena niin tarvitaan 2kpl 2-raitanauhureita.