Studiotyöskentely ›

Lueskelin netistä tuota Pulu Studion miksauskäsikirjaa joka löytynee myös näiden sivujen kautta. No siellä oli juttua kaikujen käytöstä, kuten että lyhyttä kaikua lisäämällä saa raidan siirtymään syvemmälle miksaukseen. No kokeilin heti näitä kaikujuttuja, mutta kun vaan tuntui että ei siihen raitaan syvyyttä kauheasti tullut vaikka avasin sitä lyhyttä kaikua aika rankastikin raitaan. Kyllähän se joltain kuulosti kun avasi auxia enemmän ja laski tasoa kanavafaderista, ja ihan hyvältäkin kyllä, mutta en oikein tiedä oliko se sitä syvyyttä :)
 
Mitäs perusasetuksia kaikuun sopisi laittaa että pääsisi alkuun tähän hommaan? Eli kuinka lyhyt se lyhyt kaiku oikein pitää olla? Pitääkös siinä olla pre-delayta vai ei ja yleensäkin pitääkö kaiuista leikata alapäätä pois? Muistelisin joskus sellaista kuulleeni. Näähän selviää sitten kokeilemalla tapauskohtaisesti mutta kai jotain lähtökohtia on joista aloittaa.
 
Mites noin yleensä. Pärjääkö parilla kaiulla, esim. yksi lyhyt ja yksi pidempi koko biisissä vai pitääkö niitä olla monta erilaista esim rumpuihin oma, ja kitaroille oma jne jne?

Tuo "syvemmälle miksaukseen" on mielestäni outo ilmaus. Sen voi sekoittaa ilmaisuun "istuu paremmin miksaukseen". Lyhyt napakka kaiku (miel. delay tai plate) pitää äänen lähempänä, mitä pidempi kaiku ( vaikka reverb) sitä enemmän ääni etääntyy (niinkuin vuorelta huutelisi). Siksi yleensä esim. taustalauluissa ja jousissa on reilustikin jotain edellämanituista ja solistilaulussa vain vähän.
 
EDIT: Hm... voihan olla että on tarkoitettukin "miksaukseen istumista". Ei se kuitenkaan tarkoita, että miksaukseen tulisi syvyyttä vaikka joku soitin "uppoaisikin".

Luulenpa että tuossa tarkoitetaan early reflection -tyyppistä kaikua, joka (yrittää) kuulostaa samalta kuin jos siirtää mikkiä kauemmas. Muutamista millisekunneista on kyse näissä.

Tilamallinnosta (= impulseilla tehtyä) voi koittaa myös, kunhan soittimissa ei ole liikaa tilaa jo valmiiksi.

Mulla on valmis Fx kartta oletuksena ja sit käytän mitä tarviin.
Kaiuista siihen kuuluu room, short plate, long plate, gated reverb, hall, ja dilsoista 4 osa, 8 osa ja yks pisteellinen. Noi oletuksena ja sit käyttää mitä tarvii missäkin. Tietyt instrumentit tai perkussiiviset raidat tykkää useista kaiuista päällekkäin esim virvelirumpu.
 
Rolloffi 80-150 kaiun paluisiin, milloin mitenkin.
 
Ja kyllä miksauksessa on se syvyystasokin olemassa, joka liittyy tietenkin kaikujen ja dilsojen käyttöön.

Mitäs perusasetuksia kaikuun sopisi laittaa että pääsisi alkuun tähän hommaan? Eli kuinka lyhyt se lyhyt kaiku oikein pitää olla? Mitä sä haluut saavuttaa sillä?
 
Haluatko antaa tilan tunteen vain lähimikitettyihin kohteisiin vai haluatko, että laulu on elämää suurempi? 1,2-2s decay ja predilsa 15-35. Sävynsäätö on ekuussa kiinni ja kaiun tyyppi määrää paljon.
 
Kannattaa opiskella kaikujen kaikki parametrit ja sitten miettiä millaista tilaa haluaa saavuttaa ja millä asetuksilla se saadaan.

Mites noin yleensä. Pärjääkö parilla kaiulla, esim. yksi lyhyt ja yksi pidempi koko biisissä vai pitääkö niitä olla monta erilaista esim rumpuihin oma, ja kitaroille oma jne jne?
 
Testaile.

Q: onko suosituksia Audacityn gverb'in asetuksille ... en tarkoita kaikuraitaa, vaan ihan vaan kuivan kokomiksauksen "päälle" tulevaa
Joskus kiireessä spiikin jälkeen unohtuu bändiltä kaiku pois ja oheisäänitykseen sen haluaisin lisätä, mielellään samanlainen kuin Alesis midiverb'in "gold plate", pre-delay noin 12

Pärjääkö parilla kaiulla, esim. yksi lyhyt ja yksi pidempi koko biisissä vai pitääkö niitä olla monta erilaista esim rumpuihin oma, ja kitaroille oma jne jne?
 
Mitä enemmän erilaisia tiloja sotkee keskenään niin luonnollisuus siinä sitten katoaa. Se, onko se sitten hyvä vai huono juttu, onkin puhtaasti makuasia.

Mites noin yleensä. Pärjääkö parilla kaiulla, esim. yksi lyhyt ja yksi pidempi koko biisissä vai pitääkö niitä olla monta erilaista esim rumpuihin oma, ja kitaroille oma jne jne?
 
Yleensäkin aloittelijat uskovat, että kaikuja tarvitaan todella paljon ja koko ajan. Ajan myötä sitten oppii, ettei näin ole, vaan varsinkin jos on tarkoitus tehdä aggressiivista kamaa niin tilojen käyttö saattaa rajautua laulun predelayhin (ei pidä sekoittaa delay-kaikuun, vaan predelay on soivan äänen kanssa samanaikaisesti soiva kaiun osuus) ... se kyllä sitten mielellään jostain kivasta platesta kumminkin.
 
Kahdella kaikuplugilla pärjää varmasti, jos toinen on delay-mallinen viivekaiku ja toinen plate/echo/room -mallinen tilakaiku. Se on sitten makuasia, paljonko noita tarvii, ja paljonko käytetään ihan siitä ilosta että saa ja pystyy niin tekemään.
 
Rummuille ei juuri kaikua tarvitse, ellei sitten virveliin rakenna geitattua kaikua joka on saman mittainen kuin toisen geittaamattoman virvelimikin sointiaika.
 
Kitaroille en laittaisi juuri kaikuja paitsi jos kyseessä on ihan puhdas rautalankakitara. Delay-tuplaus tai -levitys sooloissa ja riffeissä voi toimiakin. Särökitara muuttuu kaiun vaikutuksesta kesyksi ja kiltiksi ja menettää särmänsä ja rankkuutensa, mikä tietysti suurimpaan osaan nykymusaa sopiikin.
 
Joku särmä kumminkin olis syytä olla, ettei homma mene ihan tangomarkkinameiningiksi, kuten eräilläkin maailmanluokan suomalaisbändeillä
:-)
 
Lauluun on hyvä varata pari hyvää kaikua jotka ovat koko ajan varovasti auki, melkein kuulumattomissa. Joku viive ja lämmin plate ovat hyvä perussetti. Muuten kaiutteleminen tapahtuu mielellään tarpeen mukaan, vaikka isku kerrallaan jos niikseen tulee.
 
Jos kaiku kuuluu, sitä on liikaa.

Jos kaiku kuuluu, sitä on liikaa.
 
Omasta mielestäni tämäkin on täysin makuasia. Jos kappale vaatii selkeästi kaikua efektinä, niin ei sitä kannata ainakaan sen takia pois jättää, että "se kuuluu, sitä on liikaa". Jos se tukee biisiä, niin silloin sen paikka biisissä on täysin perusteltua.
 
Riippuu täysin lopputuloksesta, että tarvitseeko kaikua paljon, vähän, siltä väliltä tai ei ollenkaan. Liika on toki liikaa, mutta jos kaikua osaa oikeasti käyttää, niin sitä voi tarvittaessa käyttää paljonkin menemättä mauttomuuksiin.
 
En siis sano, että olisin mitenkään pätevä väittämään vastaan oikeasti asiansa tuntevia henkilöitä kohtaan, mutta paljon olen kuullut ja tehnyt miksauksia todella isoilla kaikuefekteillä ja ne on juurikin luonut sitä omaa fiilistänsä siihen biisiin, joka taas oletusarvoisesti on minun mielestä pääasia: Se, että biisi toimii.
 
Vaikka miksaus olis kuinka hyvä, niin se ei ole hyvä, jos se ei toimi siinä kyseisessä biisissä.
 
Tällainen ajatus nyt vain sattui tulemaan.

Niinno, kaikujahan voi käyttää myös selkeinä efekteinä. Ei niiden aina tarvitse jäljitellä oikeaa tilaa tms.

Yleensäkin aloittelijat uskovat, että kaikuja tarvitaan todella paljon ja koko ajan. Ajan myötä sitten oppii, ettei näin ole, vaan varsinkin jos on tarkoitus tehdä aggressiivista kamaa niin tilojen käyttö saattaa rajautua laulun predelayhin (ei pidä sekoittaa delay-kaikuun, vaan predelay on soivan äänen kanssa samanaikaisesti soiva kaiun osuus)

 
Termit solmussa vai mitä ajoit takaa? Pre-delayhan ei ole varsinaisesti mikään kaiun osuus vaan tarkoittaa sitä aikaa joka on puhtaan äänen alun ja ensimmäisen kaikuheijastuksen välissä.

hakusessa oli varmaankin early reflection. tuntuishan se hieman hassulta että laulukaiussa on pelkkä predelay...eli pieni viive ennen...öh, ei mitään :D

Jos kaiku kuuluu, sitä on liikaa.
 
Niinku vaikka sigur rósin kaikilla levyillä(-kö) :) Joku taisikin sanoa jo aikaisemmin: makuasia!

Doomia miksatessa virvelin pitää soida seuraavaan virppaan asti. Johon saattaa mennä hyvin kauan aikaa ;)
Rässiin kaiku sopii kuin sinappi mansikkajäätelöön.
 
Eli musatyyli ja kyseisen projektin "punainen lanka" määrittävät kaiun käytön (tai tuottajan vaatimus), yleistää ei oikein voi...

Mulla on useimmiten lähtötilanne kun laitan miksauken alulle sellainen, että mulla on yksi plate (EMT Plate tai UAD Plate140) ja yksi huone (TL-Space). Noilla lähdetään liikkelle ja sit lisätään jos tarve vaatii. Joskut tulee laululle ja virvelille joku oma kaiku, mut aika harvoin sen enempää. Delayt tietty sit erikseen...

Heps!
 
Itse käytän pääasiassa paria reverbiä. Toinen on yleensä pienempi ja toinen sitten suurempi tila. Yleensä jompi kumpi näistä (yllättäen biisistä riippuen) muodostuu tavallaan homman "päätilaksi". Yleisesti varmaan voisi sanoa, että mitä nopeampi/intensiivisempi biisi, sitä lyhyempää kaikua käytän - slovarissa suurta (biisissä on "tilaa" isolle kaiulle) ja vastaavasti rankemmassa ja nopeammassa sitten pientä, ehkä jopa vain early reflectioneiden hyväksikäyttöä tailit unohtaen. Nämä siis instrumentaatiolle ja yleensä melkoisen maltillisesti - ellei sitten olla tekemeässä jotain 80's super balladia tjms. "efektikaikumiksausta".
 
Riippuen vähä rumpuraidoista ja miten tilava tai tilaton overhedu on saatan ottaa rummuille kokonaan oman reverbinsä. Yleensä jokin oikeasta tilasta mallinnettu konvoluutio toimii tähän mainiosti. Luon siis keinotekoisen room-raidan (wet 100%) jonka usein exporttaan omaksi raidakseen ja tuon takaisin sisään ja käsittelen sitten kuten "aitoa" room raitaa. Myös virveli saattaa vaatia joskus täysin oman lyhyen platen tai "splaaash!" gate hallin tms. - varsinkin virvelin verb on kiinni aika paljon biisistä ja/tai musiikkityylin "vaatimuksista".
 
Usein laululle on sitten omat kaikunsa. Yleensä tulee käytettyä jotain plate-tyyppistä ratkaisua ja mikäli vielä lisää tilaa haluan, niin joku hall-tyyppinen suuri kaiku taakse.
 
Ja sitten ne delayt. Mielestäni delayt ovat (harrastaja maailmassa) todella aliarvostettuja/niiden merkitystä miksauksessa ei juuri ymmärretä. Itse suosin lyhyitä delay efektejä lähes aina reverbin yli. Ainakin itse saan rakennettua niillä melkeinpä helpommin tila/syvyys illuusioita kuin mitä reverbillä (ellei nyt jotain haluta pistää esim. kirkkoon). Toiseksi mielestäni delayn käyttäminen pitää soivat komponentit jotenki paremmin iskevinä ja selkeinä - joskus tuntuu, että reverbin käyttäminen "sumentaa" transientteja ja/tai stereokuvaa liiaksi.
 
Samaten jos haluaa jotain istumaan toimii itsellä esim. lyhyt mono slapback neljässä tapauksessa viidestä paremmin kuin reverbin ruuvaaminen (eg. lead vox). Toki siis nämä delayt miksataan volyymiltään siten, ettei niitä ainakaan koko miksauksen soidessa kuule vaan ne ainoastaan aistii.
 
Sitten vielä mausteeksi saattaa olla tempoon tahdistettuja 1/4 mono delaytä tai 1/4 + 1/8 pong delaytä (jota ei muuten kannata aina panoroida täysin left/right - niinkun ei välttämättä kaikkia reverbejäkään). Nämä tuovat lähinnä "tukevuutta" saundeihin - esim sooloihin, vokaaleihin jne.
 
Sitten tietysti delaytä voi myös reverboida(onkohan tuo edes sana?). Laittamalla maltilliseen pingpongiin elämää suuremman hallin ja EQ:ttamalla sitä tarpeen vaatiessa saa luotua käsittämättömän kokoisia tiloja esim. laululle (eri asia on sitten taas, että mihin moisia tarvii :D). Myös reverbille voi koittaa heittää hieman laadukasta chorusta (joissain algoritemissä vakiona tällainen modulaatio-ominaisuus löytyykin). Reverbiä voi toki (ja usein pitääkin) EQ:ttaa siten, että se istuu hyvin miksaukseen omana komponenttinaan - ikän kuin instrumenttina muiden joukossa. Moderneissa verbiplugeissa usein riittävät EQ ominaisuudet löytyvät vakiona plugarin sisältä.
 
Vielä tuosta panoroinnista ja säätämisestä sen verran, että läheskään aina ei ole järkevää pitää reverbiä ja kuivaa raitaa samassa suhteessa toisiinsa oikea/vasen akselilla. Itse teen todella paljon niin, että panoroin kuivan raidan vaikkapa nyt jonnekkin oikealle ja AUXin pistän lähtemään verbille vasemmallta. Tällöin kuiva raita siis soi oikealla ja sen raidan verbbi kuuluu vasemmalta. Tämä pitää mielestäni komponentin transientit ja iskevyyden selvänä, mutta auttaa luomaan tarvittavia aikaheijasteita.
 
Sinänsä postauksen aloittajan kysymykeen reverbien käytöstä vois vasta ehkäpä jotenkin näin:
 
Sinänsä miksaamisessahan (ja varsinkin tilan suhteen) on kyse siitä, että sinun tehtävänäsi on luoda (usein lähimikitetyistä) raidoista tilan "illuusio" siten, että korvat/aivot käsittävät sen tilana ja etäisyyksinä - 3D "äänikuvana". Pelkästään EQ:lla ja kompressoreilla saadaan rakennettua lähes riittävä syvyys miksaukseen (kaukana olevassa äänessä on vähemmän bassoja ja yläpäätä kuin lähellä olevassa jne.). En sen kummemmin siihen jaksa tässä puuttua heh. Lisäämällä varovaisia aika/tila komponentteja saadaan tätä kuvaa vahvistettua vielä entisestään.
 
Kaikki kiteytyy siihen miten korva oikeassa elämässä asiat hahmottaa. Jos haluat laulun naamallesi on oikea lähtökohta miettiä miltä joku kuulostaisi jos laulaisi huulet kiinni korvassasi jne. Jos jonkun pitää olla _hieman_ kauempana (=irti kaiuttimista), early reflectionit auttavat - usein pelkkä lyhyt delay riittää ja varsinen reverb olisi täysin turha. Kuten yllä kirjoitin yleensä lyhyet delayt auttavat tässä sotkematta selkeyttä ja kokonaiskuvaa. Joskus tosiaan reverb on turha, eikä edes aja asiaansa näissä tapauksissa - haluatko tosiaan kuulla myös sen "huoneen saundin" reverbistä vai pelkästään liikuttaa raitaa hieman taaemmas luomalla "korvan vaatiman" heijasteen delayllä? Jälkimmäisessä tapauksessa delay(t) riittävät. Jos taas haluat enemmän muuttaa saundia tms. olisi tuo room paikallaan (transientit muuttuvat huoneessa jossain määrin, se voi kumista ja sotkea ääntä jne).
 
Sitten oma lukunsa ovat tietysti nämä "superhallit", jotka auttavat siirtämään jotain jo todella taustalle tai vaihtoehtoisesti luovat vain jostain todella suurta riippuen miten paljon kaikua miksausessa ylös ajat.
 
Kuten varmaan huomaat, on todella selkeitten "käytät tätä silloin ja silloin" ohjeitten antaminen haastavaa ja käytännössä lähes mahdotonta. Ainoastaan eri musiikkityyleihin muodostunutta "reverb politiikkaa" voi neuvoa. Eniten sitä varmaan oppii testailemalla ja analysoimalla erilaisten kaikujen ja kaikutyyppien (room/hall/plate etc) vaikutusta saundiin. Äläkä aliarvioi EQ:n ja kompressorin vaikutusta tilavaikutelmassa, se on ensiarvoisen tärkeää - reverbit ja delayt ovat "normaali miksauksesa" pääosin vain mausteita/pieniä aputyökaluja kokonaisuuden hiomisessa.
 
P.S. Luulen, että Kivi tarkoitti pre-delaystä puhuessaan pelkästään early reflectioneiden käyttöä early reflectioneden + kaiun hännän sijaan.

Ja sitten ne delayt. Mielestäni delayt ovat (harrastaja maailmassa) todella aliarvostettuja/niiden merkitystä miksauksessa ei juuri ymmärretä.
 
Kyllä. Mä jätin delayt kokonaan pois laskuista tossa omassa vastauksessa, koska otsikko oli noin... mut todellakin, ainakin itellä on monasti toistakymmentä delay-raitaa erilaisiin käyttötarkoituksiin miksauksessa ja niillä saa ikäänkuin ilman muhjuuntumista paremmin asioihin syvyyttä sen lisäksi että välillä delay voi olla myös hyvinkin solistinen. Plugareiden lisäksi tulee käytettyä aika paljon myös nauhakaikua ja analogisia delay-vehkeitä.
 
Toinen mitä tunnutaan monesti alikäytettävän/-arvostettavan on oikea soittotilanteessa äänitetty tila-informaatio. Rumpuhommissa ambientit taitaa olla yleisimpiä, mutta ne kyllä toimivat monesti muissakin soittimissa mikäli tila on vaan hyvä. Aika usein tulee taltioitua myös huonetta mikäli aika ja resurssit antavat myöden - siis mikäli huone on sen arvoinen : )
 
Ai niin ja piano on kans joskus osottautunut kelpo kaikulaitteeksi. Ylä ja alalevyt irti, pedaali pohjaan tai teipillä biisin sävellaji koskettimistosta ja kitaravahvistin siihen viereen alas ja mikit pianon sisään ylös lähelle kieliä...

mulla ei ole mitään yleistä sääntöä kaikujen tai viiveiden käyttössä. yleensä miksaan muutenkin biisejä osakohtaisesti eli pyrin keksimään parhaan mahdollisen balanssin ja soundin jokaiseen sovituksen osaan... vaihtokohdat (jossa osa vaihtuu toiseen) ovat miksauksen kannalta tärkeimpiä.... tähän liittyy paljon jo ennakkoon funtsittuja juttuja, kuten esimerkiksi pyrin saamaan materiaaliin sävyjä ja tilaa jo äänitysvaiheessa vaihtelemalla mikkien sijaintia jne... esim. kitarasessoissa kannattaa asettaa kaiuttimet huoneeseen niin että niitä on mahdollisuus mikittää eri etäisyyksiltä ja eri mikeillä... biisin sovitus sanelee todella paljon. joihinkin osiin voi toimia lähimikitys, toisiin osiin vaikka ribbonilla 3metrin päästä... kyllä sen kuulee kun joku kohta biisissä aukeaa, kun se oikea soundi löytyy... kannattaa äänittää mahdollisimman valmista niin ei miksatessa mene pää solmuun kaikista niistä lukemattomista vaihtoehdoista mitä nykyteknologiamme mahdollistaa :) ... usein laitan huoneeseen myös muutaman "tuuri"-mikki... osoittamaan vaikkapa nurkkaan tai ilmastointihormiin... joskus juuri se sopiva soundi voi olla siellä... eli silloin siinä on jo tosi paljon heijastuksia ja huonetta, eli... kaikua.
 
minulle on tärkeää miten soitin tai ääni käyttäytyy kolmiuloitteisesti: vasen, oikea ja syvyys-suunta.
 
mitä kaikulaitteisiin ja efektointiin tulee niin yleensä mulla tulee joku idea siitä minkä väriseltä joku pitäisi soundaa... tai miten joku tietty ääni pitäisi käyttäytyä kun se tekee ton ja ton liikkeen... tykkään analogilaitteista ja oikeista huoneista, mutta oikeastaan on ihan sama miten lopputulokseen pääsee, kunhan se soundaa samalta miltä päässä hetki sitten syntynyt idea. tämän vuoksi on tärkeää tuntea laitteet mitä käyttää. jos mie en pääse tyydyttävään lopputulokseen tarpeeksi nopeasti, lyhytjännitteisenä ihmisenä hylkään koko idean... ehkä hölmönä saan saman idean myöhemmin ja toteutan sen sitten... mutta missään ei saa jäädä jumiin...
 
vuosien varrella on tullut tehtyä kaikuja vaikka millä... "mustaa ei ole"-biisin kaikki reverbit on tehty ajamalla eri soittimia rappukäytävän kellaritasanteella olevaan fenderin blues deluxeen jossa on reverb täysillä, mikitettynä eri korkeuksilta portaikossa... "portaat"-biisin kitarat on ajettu lexicon 480:n metallica-presetillä, joka on pääasiassa jotain e.r.-sotkua modulaatiolla... viimeaikoina olen tykästynyt heijastekaikuihin asettamalla nurkissa lojuvia genelecin 8020a kaiuttimia kohti eri tyyppisiä pintoja ja mikittämällä pinnan heijastusta eri etäisyyksiltä, yleensä kaiuttimen takaa, 2-8m päästä.
 
mutta yhtä kaikki, soundin pitää istua biisiin ja sovitukseen, muuten se on vain turhaa kikkailua. useimmiten noita tehtyjä temppuja ei erota varsinaisesti lopputuloksesta, mutta ne tuntuu... eron huomaa vasta jos mutettaa efektin... tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että efekti olisi hiljaisella, se voi olla myös kantava osa soundia... mutta jos biisi kuulostaa paremmalta efektikanava kiinni niin... ei saa rakastua ideoihin. kannattaa pysyä objektiivisena biiisille.
 
plugareista tykkään ehkä eniten s.i.r.:stä ja ableton liven reverbistä ja delaystä (hah?!?! harmi ettei niitä saa nuendoon ilman ylimääräistä säätöä). melkein kaikki freeware delayt ja tilat ovat jollain tapaa käyttökelpoisia, en vain jaksa perehtyä jokaiseen jotta tietäisin miten mikäkin soundi saavutetaan. tämän vuoksi olen jämähtänyt plugarikokoelmaan joka taitaa olla tällähetkellä about 2-4 vuotta vanha.
 
analogilaitteista tykkään space echon ruskeasta soundista, about kaikista BBD delay -piiriin perustuvista viiveistä ja reverbeistä (esim. dynacordin DRS 78) jotka on enemmän tai vähemmän punaisia tai violetteja :) , fostex 3180 on kans hieno jousikaiku... toisinaan vanhan liiton nauhadelay vaikkapa telefunkenin kelamankasta, slapback toimii lauluun. kuka tarvitsee muka säädettävää delay-timeä? jarkko martikaisen "rakkaus" levyllä kuullaan kahta delay aikaa 15ips ja (mikäs se toinen nopeampi luku nyt olikaan)... rolandin srv330 on myös hieno laite, samoin vanha ja likainen spx90.
 
sydän, sydämmen "usko itseesi"-levyllä vallitsi dogma ettei reverbejä saa käyttää, vain delaytä. kaivoin jonkun ikivanhan freeware-plugarin: bouncing ball delay... tietenkin soitin koneraitoja kaiuttimen kautta huoneisiin, josta syntyi toinen ahaa-elämys: kompressoida mikitetystä raidasta kaikki irti, mahdollisesti vielä niin että soundi on läpikuultavan hauras... sen kun yhdistää alkuperäiseen puhtaaseen soundiin niin kummasti tulee tilantuntua ja syvyyttä, ilman tukkoista häntää ja keinotekoista fiilistä... tämä toimii analogisesti paremmin kun digitaalimaailmassa. (tai sit mie oon skitso noitten "mukamas latenssikompensoitujen" ohjelmien kanssa). samalla levyllä, ensimmäisessä biisissä, on kohta joka on alle 3 bittiä syvä. siinäkin eräänlainen tila.
 
efektien railakas käyttö vaatii myöskin kylkiäisenä aimo kasan soundin hallintaa. ... ja miksaus muuttuu helposti epämiellyttäväksi kun koko äänikuva velloo jossain purppurausvassa... kannattaa miettiä kuinka paljon voita laittaa ruispalansa päälle, milloin se ruisleipä lakkaa maistumasta hyvältä.
 
käytän tiloja jos tuntuu siltä. mielestäni mitään sääntöjä oikeaoppisesta miksaamisesta ei ole. on vain näkemys.

edellisestä avautumisesta plussa, siinäpä miettimistä.

mulla ei ole mitään kaikuplugareita. ei ole ollut varaa ostaa mitään kunnollista niin on tullut toimeen ilman.. eikä niitä kyllä osaa enää kaivatakaan. yleensä tilaa antaa nimenomaan rankalla kädellä kompressoitu tilamikki.
 
E: mutta jos jotain oikeasti hyviä freewarekaikuja osaatte ehdottaa, niin otan kaikki vinkit ilomielin vastaan.
 
E: niin. onhan tuota nauhakaikua ja bossin re-20 vätkytintä tullut käytettyä joskus.