Studiotyöskentely ›

Jos cd tekniikka on 44.1 kHz/16-bit/20..20 000 Hz niin..
 
A. Mitä lisäominaisuutta saadaan digitaalisuudesta, jos äänitykset tehdään esim. 96 kHz/24-bit laadulla, eikä 48 khz tai 44.1 kHz?
 
B. Voidaanko tavallinen studioäänite konvertterilla muokata SACD tasolle, eli DSD = 2.8224 MHz/1-bit/20..100 000 Hz?
 
C. Mikä on normaali ja riittävä laatu, joka kelpaa cd levyn masteriksi cd-monistamoon?
 
D. PCM 44.1 = CD / 48 = DAT / 88,2 / 96 / 176.4 / 192 / 352.8 = DXD / 384 kHz / eli digitaalitekniikka kehittyy eteenpäin, mutta CD levy polkee paikallaan?
 
E. Kuluttajille tarkoitetussa digitaalivahvistimessa on 96kHz/24-bit da-muuntimet.
Saadaanko ääni oikeasti Cd levyltä samassa tasossa, kuin se on studiossa äänitetty esim. 96 kHz/24-bit?

A. Mitä lisäominaisuutta saadaan digitaalisuudesta, jos äänitykset tehdään esim. 96 kHz/24-bit laadulla, eikä 48 khz tai 44.1 kHz?
 
Korkea näytteenottotaajuus on avuksi, jos joudutaan tekemään useita muunnoksia digitaalisen ja analogisen välillä (ulkoisia analogisia efektointilaitteita). Tällöin digitaalinen tulkinta pysyy tarkempana. Ilmeisesti myös se auttaa joidenkin digitaalisten efektien käytössä (laatu pysyy jotenki parempana?). Korkea bittisyvyys taasen lisää headroomia, eli tulee vähemmän kohinaa, jos joudutaan nostamaan raidan tasoa merkittävästi. Ei tarvi olla niin kärppänä sen gainin kanssa. Saattaa näistä muutakin hyötyä olla, mutta tällaisista olen itse kuullut.
 
B. Voidaanko tavallinen studioäänite konvertterilla muokata SACD tasolle, eli DSD = 2.8224 MHz/1-bit/20..100 000 Hz?
 
En tästä kauheasti ymmärrä, mutta veikkaan, että riippuu muunnoksista, eli siitä, millä speksein äänitettä on tehty. Toi systeemi on vissiin vähän erilainen, kun taajuus on nuan huuriton, mutta arvoja tavulla on vain kaksi?
 
C. Mikä on normaali ja riittävä laatu, joka kelpaa cd levyn masteriksi cd-monistamoon?
 
Itse olen käytellyt ihan CD-R:ää. Jos CD on lopputuote niin vissiin pitäis kelvata. DVD:lle voipi toki poltella myös korkeammilla syvyyksillä ja taajuuksilla, mutta Chartmakersilta ainakin sanottiin, ettei sillä ole niin väliä.
 
D. PCM 44.1 = CD / 48 = DAT / 88,2 / 96 / 176.4 / 192 / 352.8 = DXD / 384 kHz / eli digitaalitekniikka kehittyy eteenpäin, mutta CD levy polkee paikallaan?
 
Siltä ehkä näyttää luvuissa, mutta signaalin tiellä on muutakin kuin muunnos digitaalisesta analogiseen. Esimerkiksi vahvistin, kaiutin ja, herraisä, vuosituhansia teknisessä kehityksessä paikallaan polkenut ihmiskorva (EDIT: tarkennus: ihminen kuulee taajuuksia noin 20 000 hertsiin asti ja 44 100 näytteenottotaajudella toimiva tallenne toistaa taajuuksia 22 050 hertsiin asti. Pitäisi piisata.)
 
E. Kuluttajille tarkoitetussa digitaalivahvistimessa on 96kHz/24-bit da-muuntimet.
Saadaanko ääni oikeasti Cd levyltä samassa tasossa, kuin se on studiossa äänitetty esim. 96 kHz/24-bit?
 
Jos äänite on CD-Audio -muodossa, sen bittisyvyys on 16 ja näytteenottotaajuus on 44.1 kHz. Ei se siitä mihinkään muutu. Kuulostaa normikuluttajan kusettamiselta.

Masternauhat ovat yleensä näytteenottotaajuudeltaan 44,1kHz, näytesyvyys on yleensä 16 ja kanavia on kaksi (vasen ja oikea). Tämä johtuu siitä että maailman yleisin formaatti on Cd joka on standardisoitunut juuri noihin taajuuksiin. Tämä juontaa juurensa 1980-luvulle jolloin ruvettiin etsimään sopivaa formaattia digitaaliseen tallennukseen. Tällainen riittävän isoa tietoa säilövä formaatti oli u-matic-videonauhuri, johon digitaalinen informaatio (ykköset ja nollat) tallennettiin mustan ja valkoisen vaihteluna. Formaattia kehitteli alun perin eurooppalainen Philips ja japanilainen Sony: Euroopassa käytettiin videoissa pal-formaattia (625 juovaa, 50 kertaa sekunnissa) ja Japanissa ntsc-formaattia (525 juovaa 60 kertaa sekunnissa). Kummatkin formaatit piti ottaa huomioon. Koska päätettiin tallentaa kolme näytesanaa kutakin kuvakenttää kohden, ainoa näytetaajuus, jolla oli mahdollista käyttää molempia formaatteja, oli 44,1kHz. Mikäli näytteenottotaajuutta haluttaisiin nykyisin parantaa, pitäisi kehittää kokonaan uusi normi.
 
Jukka Laaksonen: Äänityön kivijalka

D. PCM 44.1 = CD / 48 = DAT / 88,2 / 96 / 176.4 / 192 / 352.8 = DXD / 384 kHz / eli digitaalitekniikka kehittyy eteenpäin, mutta CD levy polkee paikallaan?

 
Yhtä hyvin voisi kysyä, että miksei autojen huippunopeudet ole kehittyneet juurikaan viimeiseen 50 vuoteen. Vuosien saatossa CD-levy on osoittautunut "tarpeeksi hyväksi" formaatiksi 99% prosentille kuuntelijoista (ja mp3 soittimien yleisyydestä päätellen jopa "liian hyväksi"), koska se on kerran elänyt näinkin kauan.
 
Jotta levyä voisi kutsua CD-levyksi sen pitää noudattaa 80-luvun alussa määriteltyä CD-levystandardia sillä muuten sitä ei voisi soittaa sadoilla miljoonilla tähän mennessä myydyillä CD-levysoittimilla, mikä ekologisesti ajatellen on aika perhanan hyvä asia.
 
Kyllähän noita suurempia näytteenottotaajuuksia tulee koko ajan uusia, mutta mitä hyötyä niistä loppupeleissä on keskivertokuluttajalle, jos korvamme ei kuule juurikaan CD-tason rajaamaa ylintä taajuutta korkeampia ääniä eikä kaiuttimet niitä toista eikä mikrofonit vangitse?
 
E. Kuluttajille tarkoitetussa digitaalivahvistimessa on 96kHz/24-bit da-muuntimet.
Saadaanko ääni oikeasti Cd levyltä samassa tasossa, kuin se on studiossa äänitetty esim. 96 kHz/24-bit?
 
No ei tietenkään saada. Eiköhän nuo muuntimet pysty muuntamaan myös CD-tasoisen äänen analogiseksi.

E. Kuluttajille tarkoitetussa digitaalivahvistimessa on 96kHz/24-bit da-muuntimet.
 
Onko kyseessä kotiteatterivahvistin? DVD-audiota pystyy esittämään kyseisessä formaatissa.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/DVD-Audio

Kyllähän CD voisi kehittyä vielä yhdellä tavalla. Kaikille levyille - tai oikeastaan itse soittimiin - pitäisi linjata yksi maailmanlaajuinen standardiäänentaso (A-painotettu RMS). Silloin kaikki levyt soisivat millä tahansa laitteella keskenään yhtä lujaa eikä lyttypakkaaminen tekisi kappaleesta yhtään lujempaa kuin 10 - 15 dB hiljaisempi vanha biisi on, jolloin voitaisiin unohtaa äänenlujuuskilpailu ja keskittyä olennaiseen. Samalla päästäisiin eroon räjähdysefektistä: kuuntelet hiljaista biisiä, ja shuffle vaihtaa lyttymasteroituun kappaleeseen -> vaikut lähtevät korvista ja peräsuolesta. Samalla myös pakotettaisiin unohtamaan klippaukset ja muut, ja miksataan vain reilusti alle peakin kaikki ilman kompuraa.
 
Eli jos tiivistää: automatisoitu volumenappula erittäin nopealla attackilla ja lookaheadillä.
 
Tietysti siinä on vaarana, että jotkin CD-soitinvalmistajat sitten säätävät omat laitteensa toimimaan lujempaa. Mutta jos siitä tehtäisiin pakollinen standarditutkimus ISO-järjestelmän malliin, niin se rajoittuisi.
 
mp3GAIN tekee juuri tuota, mutta se ei luonnollisestikaan toimi CD-levyihin.

A. Mitä lisäominaisuutta saadaan digitaalisuudesta, jos äänitykset tehdään esim. 96 kHz/24-bit laadulla, eikä 48 khz tai 44.1 kHz?

 
Yksi iso hyöty on aliasoinnin vähentäminen. Jos AD muunnoksessa signaalin taajuuskomponentti ylittää näytteenottotaajuuden/2 (Nyqvist-taajuus), Nyqvistin ylittävät taajuudet "peilaantuvat" epäharmonisiksi kerrannaisiksi tästä taajuudesta alaspäin. Tämän estämiseksi signaalia suodatetaan niin että näitä korkeita taajuuksia ei esiintyisi. Tätä suodatusta ei voida aloittaa tasan 22.050 kHz:ssa, vaan alempaa.
 
Eli 96kHz signaali mahdollistaa korkeamman (varmasti yli kuulokynnyksen) pisteen alipäästösuotimelle, ja lisäksi mahdolliset peilaantuneet häröäänet sijaitsevat myös kuulokynnyksen ylittävillä taajuusalueilla, eivätkä ole häiriöksi.

Kyllähän CD voisi kehittyä vielä yhdellä tavalla. Kaikille levyille - tai oikeastaan itse soittimiin - pitäisi linjata yksi maailmanlaajuinen standardiäänentaso (A-painotettu RMS).
 
Eikös tämä soitto-ohjelmien replaygain ole vähäisen samaan pyrkivä.
 
http://replaygain.hydrogenaudio.org/

Jos äänite on CD-Audio -muodossa, sen bittisyvyys on 16 ja näytteenottotaajuus on 44.1 kHz. Ei se siitä mihinkään muutu. Kuulostaa normikuluttajan kusettamiselta.
 
Vahvistimissa on älytty ottaa huomioon dvd sekä blu-ray -formaatit. Siinä suhteessa kuluttajan kusettamista että vahvistimien kylkeen lisätään kissankokoisilla kirjaimilla nämä tekniset tiedot, paikalle, jossa on totuttu näkemään näitä 120W+120W tarroja. Eihän se kuluttaja voi tietää ettei niistä ole mitään hyötyä jos tallennelähde on cd.
 
Uuden ääniteformaatin lanseeraamisessa on semmonen iso ongelma että kuluttajan on suhteellisen vaikea havaita eroa paremman ja huonomman digitaalisen formaatin välillä. Suurin osa ihmisistä ei kykene erottamaan cd:n ja mp3:n välillä eroa. Paremman äänenlaadun mukana pitäisi tarjota esim kuvaa, tekstiä, karaoke-versioita että kuluttaja saisi formaatilta enemmän. Tälläsen formaatin käyttöönottoon suurimmalla osalla meistä on jo soitinkin, mutta harvoiksi ovat jääneet julkaisut. Live-dvd:t ja erilaiset musiikkivideo koosteet surroundmikseillä on suhteellisen tavanomaisia.

Kyllähän CD voisi kehittyä vielä yhdellä tavalla. Kaikille levyille - tai oikeastaan itse soittimiin - pitäisi linjata yksi maailmanlaajuinen standardiäänentaso (A-painotettu RMS). Silloin kaikki levyt soisivat millä tahansa laitteella keskenään yhtä lujaa eikä lyttypakkaaminen tekisi kappaleesta yhtään lujempaa kuin 10 - 15 dB hiljaisempi vanha biisi on, jolloin voitaisiin unohtaa äänenlujuuskilpailu ja keskittyä olennaiseen.
 
Tuollaisen CD-soittimen voisin kyllä ostaa.

Jostain muistan lukeneeni, että koska CD:lle ääni kuitenkin muutetaan 44.1kHz laatuiseksi, niin äänitys ja miksaus kannattaisi tehdä tuon monikerrannaisilla. Elikkä 88.2 tai 176.4.
 
Onko tuolla oikeasti mitään väliä?

Jostain muistan lukeneeni, että koska CD:lle ääni kuitenkin muutetaan 44.1kHz laatuiseksi, niin äänitys ja miksaus kannattaisi tehdä tuon monikerrannaisilla. Elikkä 88.2 tai 176.4.
 
Onko tuolla oikeasti mitään väliä?
 
Saattaa tuo sallia jotain erikoistekniikoita resamplauksessa, mutta en usko että mitään korvin kuultavaa hyötyä tuosta on.

B. Voidaanko tavallinen studioäänite konvertterilla muokata SACD tasolle, eli DSD = 2.8224 MHz/1-bit/20..100 000 Hz?

 
Mua kiinnostaisi kyllä tietää millä kamoilla noita SACD/DSD-levyjä oikein ees tehdään? Jos DSD on kerran parempi kuin esim. 24/192khz PCM niin eikö koko signaalitien pitäisi käyttää sen standardin vehkeitä että siitä olisi jotain hyötyä? Tarkoitan, ettei DSD-standardia tukevia laitteita pahemmin ole mainoksissa näkynyt, ja miten sitten plugarit yms. jutut tuohon suhtautuvat?

Mua kiinnostaisi kyllä tietää millä kamoilla noita SACD/DSD-levyjä oikein ees tehdään? Jos DSD on kerran parempi kuin esim. 24/192khz PCM niin eikö koko signaalitien pitäisi käyttää sen standardin vehkeitä että siitä olisi jotain hyötyä? Tarkoitan, ettei DSD-standardia tukevia laitteita pahemmin ole mainoksissa näkynyt, ja miten sitten plugarit yms. jutut tuohon suhtautuvat?
 
Täytyy varmaan äänittää analogikamoilla. 100% soundi :)