1)Kuinka olette mikittäneet? (yksi mikki eteen/kaksi mikkiä joista toinen vahvarin takana jne.)
Yleensä tulee äänitettyä enemmän umpikaappeja, joten noita vastavaihepiuhoja en oo edes askarrellut. Mulla on muutamia erilaisia elementtejä joista valitaan se sopivin tilanteeseen - 10" greenbackista 12" vintage 30:een ja 10" G10-50:stä 12" G12-75:een. Yleensäkin tulee enemmän haettua sitä, mikä se äänitettävä elementti on ja missä kohti se soi, kuin noita mikkejä. Kaiuttimen sijoituksella ja heijastuksilla voi myös tehdä paljon - seinään pitäisi olla ainakin puoli metriä tai metri, ja lattian läheisyydessä saadaan bassoaaltoa paremmin.
Sitä paitsi - vastavaihemikityksen idea on eliminoida kaiuttimen ominaissoundi - miksi? Kaiuttimen sointihan on aivan olennainen osa sähkökitaraa ja tietysti -bassoakin.
Rokkia kun äänittää, niin lähtökohta on joko se SM57 tai Unidyne III joka laitetaan melkein (tai itse asiassa ihan) kankaaseen kiinni. Sitä sitten kallistellaan ja siirrellään, kunnes kuulostaa hyvältä. Paras soundi biisikokonaisuuden kannalta on yleensä se, joka kuulostaa niin kirkkaalta että jos olis diskanttia piirukin enemmän niin kuulostais pahalta:-) - tuota ei sitten tarvi leikata alapäästään niin.
Sitten, koska jos kitarassa on säröä, en mielellään laittaisi kaikuja tai muitakaan, otan kondensaattorimikin ja kiertelen huoneessa kuuntelemassa missä soi hyvin. Ja mikki siihen. Sitä konkkaa käytän sitten "tilana" miksauksessa - panoroin sen sen verran eri kohtaan, kuin minkä kokoinen mielestäni biisin "huone" on.
Tuolla tilamikillä saa muuten combon soundille tyypillisen takaa-avoimuuden hyvin seinän kautta mukaan.
2)Tuplaatteko rytmikitarat?
Mielellään, hiukan eri soundilla, ja vaikka triplaten - mutta jos tulee monta niin tilamikki jää pois. Ne voi muuten myös ajaa lopuksi samaan kompressoriin:-) jos ei halua laittaa niitä stereoksi. Tuplauksia ei muuten sitten tarvi käyttää, jos joku rytmikitara menee poikkeuksellisen hyvin - mitä suotta hyvää esitystä sumentamaan.
Ylipäätänsäkin on tärkeää muistaa, ettei kaikkia äänitettyjä raitoja tarvi käyttää (ja mitään huonoa ei saa laittaa edes hiljaa taustalle). Ne ovat olemassa että saadaan valituksi paras elementti tilanteeseen - mikä ei oo välttämättä sama kuin parassoundisin tai parhaiten soitettu. Mutta tuo on jo henkimaailman juttua...
Sähköbasson mikittämiseen toimivat yllättäen aika lailla samat temput kuin kitarallekin, ainakin jos halutaan attackia ja pärinää. Tietysti tarvitaan myös yksi nimen omaan alaäänille sopiva mikrofoni sen bassobasson tallentamiseen, mutta esim 421 ja 57 ovat hyvä pari.
Bassobassomikin voi sijoittaa vähän kauemmaskin. Pitkä aalto on kumminkin pitkä.
Näi tästä tällä kertaa. |
Bassobassomikin voi sijoittaa vähän kauemmaskin. Pitkä aalto on kumminkin pitkä.
Kuten yksi haulikko huoneen ylänurkkaan ja bassostyrkkari vastapäätä alanurkkaan. Kuulostaa tosi tyhmältä, mutta taatusti kotikutoinen soundi.
Kaikkea kannattaa kokeilla. Kuten blues otoissa haarottaa kitarasignaali kahteen vahvistimeen, jotka asettaa naamakkain parin metrin päähän toisistaan ja stereokonkka väliin. Taas pudistelee äänimiehet päätään ja tyhmältä kuulostaa, mutta on kotikutoista.
ps. älkää kokeilko turhaan :) Kokeilkaa jotain muuta ja kertokaa mitä saitte aikaan.
|
Kuten blues otoissa haarottaa kitarasignaali kahteen vahvistimeen, jotka asettaa naamakkain parin metrin päähän toisistaan ja stereokonkka väliin.
Eipä, kun kaksi samanlaista kaappia vastakkaisn, ja toisen kaapin kaappipiuha käännetään vastavaiheeseen, ja kasikuviomikki väliin. Ei usko ennen kuin kokeilee. On hyvä. Väliin ei tarvi jäädä kuin se mikinmentävä tila.
|
Mitäs noi vaiheet tykkää kun otetaan ambienssia mukaan toisella mikillä, onko ollut ongelmia sen asian kanssa?
On totta kai. Aina jos on enemmän kuin yksi mikki, tulee vaihevirhettä - mutta sehän voi olla hyväkin. Eli kannattaa pitää säätämisen ajan molemmat mikit panoroituina samalle kohtaa (eli käytännössä monona), ja sitten mykistää kumpikin mikki vuorollaan - jos soundi paranee on vaihevirhe pahasta; jos huononee, hyvästä.
Vasta tuon jälkeen levittäisin ne omille paikoilleen stereokuvaa. Enkä yleensä kovin kauas silloinkaan. |
Risto Mustalisä
kivi
Lennu
Teemu Tee