Studiotyöskentely ›

Milläs sellaisen saisi levylle? Mitkään päälemiksatut säröt tai raaka kompressointi eivät mielestäni ainakaan toimi. Onko itse nauhotusprosessilla tai käytetyillä mikeillä paljon osuutta asiaan? Likaiset soundit on mielestäni esim. Stoogesilla ja Black Sabbathilla. Ne eivät ole millään tavalla "munakkaat" siten että bassot jymisisivät, ym, kuten nykysoundeissa on tapana.

Milläs sellaisen saisi levylle?
 
Mä ainakin teen likaisen soundini siten, että pistän zoomin 606:stani mahtavan särkijän ja nupista hieman säröä siihen lisäksi ja nostan eq:sta keskitaajuuksia todella tökerösti.

Milläs sellaisen saisi levylle? Mitkään päälemiksatut säröt tai raaka kompressointi eivät mielestäni ainakaan toimi. Onko itse nauhotusprosessilla tai käytetyillä mikeillä paljon osuutta asiaan? Likaiset soundit on mielestäni esim. Stoogesilla ja Black Sabbathilla. Ne eivät ole millään tavalla "munakkaat" siten että bassot jymisisivät, ym, kuten nykysoundeissa on tapana.
 
Mulla on tällainen teoria.
 
Vanhoissa soitto- ja äänityskamoissa komponentit oli vain huonompia. Nykyään osataan tehdä niin paljon laadukkaampia elektroniikkakomponentteja että se vaikuttaa jo soundiinkin. Ja transistorien käyttäminen putkien tilalla. Piirilevyt on pienentyneet, joten sähkö kulkee lyhyemmän matkan komponentilta toiselle. Tämä sama juttu koskee kaikkia musiikkilaitteita. Tästä syystä ei nykyaikaiset ns uusvanhat laitteet kuitenkaan kuulosta ihan samalta kuin aidot vintage laitteet. Vaikka paperilla laite olisi täysin yksi-yhteen vanhan kanssa.
 
Siksi ne särkijätkään ei auta koska niissäkin se särö on kliinisen kuuloista. Onhan se säröä mutta se särökin kuulostaa jotenkin hifiltä. Jos jostain löytäisi vanhan putkilla toteutetun miksauspöydän tai aitoja vanhoja putkietuasteita ja putkikompressoreita ja vahvistimia, niin eiköhän se soundi olisi siinä.
 
Eli ne kamat pitää olla sitten aidosti noita vanhoja, ei tätä uustuotantoa, jossa tehdään uusilla komponenteilla vanhojen piirustusten mukaan.

Se keskialueen, varsinkin ylemmänn esiintuominen, eli ala- ja yläsävelsarjat tylysti pois. Tuosta voisi lähteä. Koneellekko vedätte? Sitten vaan miedoilla asetuksilla (väärin)käyttelemään jotain särötin-/putkiplugaria. Vaikka.

Olen huomannut että mikilläkin on väliä "likaista" saundia haettaessa. Oli taannoin käytössäni pari uheria saksanmaalta joltain -60 luvulta. Olivat vissiin tulleet aikanaan jonkun kelahärvelin mukana.
Soundi on rock. Eli nykymaun mukaan mikki "värittää" saundia. Noukkii ainoastaan keskialuetta ja sitäkin valikoidusti. Kitaran mikityksessä tuo oli yliveto.

Mikit mun mielestä se tärkein juttu. ja se miten mikittää.
toinen tapa on ajaa raita jonkun paska faffen kautta niin et se vähän säröytyy "vahingossa" viel ja nauhottaa se ja käyttää sitä alkuperäsen raidan kanssa.

Mikit mun mielestä se tärkein juttu. ja se miten mikittää.
toinen tapa on ajaa raita jonkun paska faffen kautta niin et se vähän säröytyy "vahingossa" viel ja nauhottaa se ja käyttää sitä alkuperäsen raidan kanssa.
 
Tota täytyy koittaa. Niitä vanhoja mikkejä voi olla aika vaikeaa saada.

Se keskialueen, varsinkin ylemmänn esiintuominen, eli ala- ja yläsävelsarjat tylysti pois.
 
Olenko tyhmä, vai mitä ovat alasävelsarjat? Yläsävelsarjan kyllä tunnen, mutta eihän alasävelsarjaa voi muodostua?!?

Olenko tyhmä, vai mitä ovat alasävelsarjat? Yläsävelsarjan kyllä tunnen, mutta eihän alasävelsarjaa voi muodostua?!?
 
Alasävelsarjat muodostuu ihan samalla tavalla kuin yläsävelsarjatkin. Tosin sävelaskeleet alaspäin muodostuu hiukan eritavalla.. jos ihan tarkkaan muistelen, alasävelsarja on jotenkin terssi-terssi-kvintti-terssi..tai jotain sinnepäin.
 
Noilla ylä- ja alasävelsarjoilla on suuri merkitys ääneen. Siihen perustuu "rather cut than boost" -metodi, jossa EQ:n käyttöä yritetään rajata vain leikkaamiseen ja erittäin hillittyyn korostamiseen. Esimerkki: Haluat nostaa basarin rintapotkua 60 hertsistä. Otat eq:n, asetat sopivan q-arvon, ja nostat 3 dB, ja johan kuuluu! Mutta, tulit samalla nostaneeksi ylä-ja alasävelsarjoja logaritmisesti. Eli, nosto 60Hz:ssä tekee noston myös 120Hz:iin ja vastavuoroisesti 30Hz:iin. (Nämä suunnilleen kuuluvimmat ääripäät). jo pieni nosto 120Hz:ssä tukkii helposti kaistan jota haluat operoida, joten siinä on taas uusi ongelma. Jos 60Hz:iä haluaa saada esille, mieluummin leikkaa 70-80Hz:istä hyllykorjaimella ja nostaa koko kaistaa hiukan takaisin. Rankat nostot eq:lla tukkii erittäin helposti miksauksen, siinä yksi yleisimmistä syistä miksi miksaukset ei toimi.
 
Toinen hyvä esimerkki jonka itse Dan Tigerstedt on sanonut särökitaroiden ekvalisoinnista on leikata todella kapealla kaistalla kahdesta kilosta pois reilusti (6-8dB) ja sen jälkeen palauttamalla ympäristön taajuudet takaisin loivalla kaarella ja lievällä nostolla, muutama dB. Tuo kaksi kiloa on juuri se pistävän raastava taajuuspiikki joka löytyy lähes jokaisesta särökitaratyypistä. Näin sitä saa laimennettua. Ja ei tuu puututtua liikaa ylä- tai alasävelsarjoihin!
Kannattaa kokeilla!

Härskiä, kun olen jonkin verran lukenut teoria, akustiikka ja sähköpuolta, mutta en ole törmännyt. Onko alasävelsarja puhtaasti sähköilmiö ja mistä se johtuu? Ei se kuitenkaan voi akustisesti syntyä...eihän...ainakaan samalla tavalla, kuin yläsävelsarjat?

hmm.. eiköhän se ole ihan tavallinen akustinen ilmiö.
Onko sulla analysaattoria ja signaaligeneraattoria?
Esim. aja 440Hz:n taajuuspiikkiä analysaattoriin ja katso mitkä taajuudet reagoi.. Analysaattorissa pitäisi näkyä logaritminen kolmio, jonka negatiivinen ja positiivinen puoli nousee huippua kohti. Eli mitä kauemmas mennään keskitaajuudesta, sitä pienempi on sävelsarjojen muodostus!
Jos alasävelsarja olisi fyysinen mahdottomuus, analysaattorissa pitäisi näkyä vaan yläsävelsarjat, joten taajuuden alapuolella pitäisi olla tyhjää. En usko että näin käy. Kokeile!!

Löysin pientä tietoutta asiaan: http://www.cs.helsinki.fi/u/mluukkai/sws/wagneriaani/mils.html
 
Sivulla puhutaan vaan yläsävelsarjoista, mutta sivun alaosassa on kaavio alasävelsarjasta. Se siis muodostuu jakolaskulla, toisin kuin yläsarja.
Alasarja näyttäis olevan C:stä alaspäin: kvintti, seksti, septimi, oktaavi, jne.. Ei kovin harmoninen tosin...:)
 
Luulisin että alasävelsarjalla ei ole äänen kuuluvaan harmoniaan paljoakaan vaikutusta, ts. alasarjan muodostus on heikkoa.
Voin kyllä olla asiassa ihan väärässäkin, mutta näin mulle on aikoinaan opetettu ja mun mielestä "siellä jotain on"..
Enempää en pysty nyt perustelemaan.
jos löytyy faktaa asiasta, laita heti tänne linkki tai tekstiä ni ollaan viisaampia.:)
 
K

Nyt menee maailma jo kummaksi.
 
hmm.. eiköhän se ole ihan tavallinen akustinen ilmiö.

 
En tiedä. Mutta sen tiedän, että yläsävelsarja syntyy esim. kielen jakaessa itseään solmukohdin ensin puoliksi, sitten kolmeen osaan, jne. Jotkut osat värähtelee heikommin ja jotkut vahvemmin, mistä syntyy sointiväri. Puhaltimilla puolestaan ilmapatsas jakaa itseään osiin. Eli samalla tavalla ei alasävelsarja voi syntyä. Silloin kieleen/ilmapatsaaseen/tms värähtelevään asiaan pitäisi tulla lisää kokoa.

Hyvä pointti. Uskon sua jos niin sanot.
Kokeilin tuossa alalysaattorilla 440Hz:n taajuutta, ja kumma kyllä 440 kummallekin puolelle syntyi tasavahva kolmio.
 
Voikohan se olla sitten että alasävelsarja on fyysisesti täysin eri asia kuin harmoninen yläsävelsarja, sitä vaan kutsutaan alasävelsarjaksi. Jospa kaikki soittimet luovat harmoniset yläsarjat mutta nuo keskitaajuuden alapuolella olevat on jotenkin vaan mukana, en tiedä miten mutta jotenkin kuitenkin.
 
Luotan kuitenkin analysaattoriini, en tiedä miksi sitten kutsua noita alasäveliä. Alasävelsarja kuulostaa jotenkin luonnolliselta. Ehkä niille olisi hyvä löytää oikea termi!

Alasävelsarja kuulostaa jotenkin luonnolliselta.
 
Prkl, se nimi meille koulussa opetettiin =D

Milläs sellaisen saisi levylle? Mitkään päälemiksatut säröt tai raaka kompressointi eivät mielestäni ainakaan toimi. Onko itse nauhotusprosessilla tai käytetyillä mikeillä paljon osuutta asiaan? Likaiset soundit on mielestäni esim. Stoogesilla ja Black Sabbathilla. Ne eivät ole millään tavalla "munakkaat" siten että bassot jymisisivät, ym, kuten nykysoundeissa on tapana.
 
Tsekkasin parin levyn kannesta missä on aika komeat likaiset soundit (en tiedä onko sellaiset joita kaipaat) niin niiden kansista löytyy:
'Recorded with Fostex 1" 24 tracks machine'
Molemmat levyt on äänitetty 90-luvulla ja bändi käyttää muuten aika edestynyttä tekniikkaa ja toimintatapoja, joten luulen että ei olisi huono vaihtoehto yrittää kaivella jostain vanhaa laitteistoa. Toinen vaihtoehto on kai kokeilla epämääräistä laitearsenaalia tai ohjelmien pluggareita ja pistää kylmästi nauhoitukset paskaksi, mutta itselle tämä ainakin on osoittautunut vaikeaksi tehdä niin että jälki on haluttua..

niiden kansista löytyy:
'Recorded with Fostex 1" 24 tracks machine'
 
Lineekö tuommoinen 1" 24-raituri vielä Munkan nuorisotalolla Helsingissä? Sinne kannattaisi teidänkin hakeutua, jos soundi kiehtoo. Studioisänniltä voi kysyä tarkemmin, mutta hinta ei oo paha jos olette Helsingistä päin edes joku.
 
Mutta yleisesti ottaenhan tuo juttu on nauhasaturaatio. Stoogesinkin vanhoilla levyillä on ollut varmaan +18dB tasoa joka raidalla, ja hyvin soi:-) - 2" 24 vielä paremmin:-D
 
Analoginauhoilla pelaavat studiot ovat oiva paikka kokeilla lajin hyviä ja huonoja puolia ennen kuin sitoutuu ostamaan kallista konetta ja vielä kalliimpaa nauhaa.

Pakko kyllä kaivaa tänä kesänä se 1/2" 8-raituri naftaliinista ja säröillä vähäsen rumpujen kanssa.. Se oli Tascam eikä Fostex, btw, viitaten muutaman kuukauden takaiseen Kiven kummasteluun aiheesta.

Kiitoksia vinkeistä. Kai sitä täytyy hakeutua analogisten laitteiden pariin, ainakin kokeeksi.

Mitään sellaista akustista ilmiötä kuin alasävelsarja _ei_ ole olemassa.
 
Tuossa linkissä puhuttiin alasävelsarjasta, mutta se taasen oli musiikin teoriaan liittyvä termi.
 
vapaasti (ei pakotettu) värähtelevä systeemi värähtelee ainoastaan ominaisvärähtelytaajuuksillaan, joita esim kielen tapauksessa on f, 2f, 3f jne. missä f on perustaajuus.
 
Ne kolmiot siinä spektrissä johtuu siitä, että fft-analyysi antaa likimääräisen spektrin. fft eli fast fourier transform on laskennallisesti optimoitu fourier-muunnos, joka olettaa että, signaalijakson pituus on perustaajuuden aallonpituus. Tämän seurauksena fft ei anna 'oikeaa' spektriä vaan totta tosiaan likimääräisen spektrin.