Studiotyöskentely ›

Olen tässä nauhotellu/mixaillu bändini demoa ja olisin neuvojen tarpeessa.

Elis ongelmana on tuo virveli,en saa sitä upotettua/soundillisesti tuohon biisiin.
ja siitä puskee haikka aika iloseen läpi..ettei viittis korostella noita yläpään taajuuksia kovin..
 
clippi: http://koti.mbnet.fi/samic76/clippi.mp3

Samojen ongelmien kanssa painiskellessa vierähti edellisyö itselläni. Jonkinlaista helpotusta toi pienoinen gate-säätö, ainakin sai haitsua vähän kuriin ja hillitymmäksi. Plus sitten tietenkin ne perinteiset kompressoinnit ja equttamiset voivat kanssa avittaa asiaa... eihän sitä haitsua sieltä ihan kokonaan saa pois mutta kyllä gatella luulisi jotain tapahtuvan pienen näpräämisen jälkeen.

Äänitä siihen joku vähän rujompi kitara ton kasarichorus-kepin tuplaukseksi. Johan alkaa virveli häviämään. Ongelma on siis imho se, ettei tossa ole periaatteessa muuta kun rummut ja basso ja vähän jotain tilpehööriä.

Ettei vaan virpasta lähtis tollanen soundi? Toinen virppa? Eri vire?
 
Piti vielä muokata senverran että todella hyvä biisi mutta kliseinen.

Samplaa virvelinpaukutusta äänityspaikalla.
Sen jälkeen hommaa vaikka joku ilmaissofta ja triggeröi virveliraita uusiksi. Nakkaa alkuperäinen virveliraita helvettiin (tai hilaa volat alemmas ja laita reverbbiä taustaksi, mutta jätä triggerirauta efektoimatta). Triggeriraidalla ei sitten ole muuta kun se virveli ja voit laittaa middleä tai trebleä ja kompressiota ja mitä ikinä haluatkaan niin paljon ettei järkeä. Näin äänittelen itse; vaikka rumpalin mielestä tällainen on aina "huijausta" :)

triggeröinnistä en diggaile ite "se on huijausta" :)
sillon virvelin iskut kaikki olis ainakin samaan kohtaan lyötyjä....mutta mun mielestä siitä tulee liian konemainen eli eloa saa olla virvellissäkin:)
 
Sain toimimaan omasta mielestäni nyt tuon virvelin ku laitoin säkeeseen pikkusen synia ja kitaraa...
ja ajoin virvelikanavaan bussin kautta pitcshifterin eli laskin alaspäin,ja laitoin pienen kaiun samaan kanaavaan"bus"...
deesserillä sain vielä noita haikan vuotoja pois...

samic: Nyt turpa kiinni. Oisin helvetin ilonen ku saisin ite es oman snareni ton kuuloseksi. :) Mun mielestä tuo istuu ihan hyvin tuohon biisiin, ainakin silloin kun kuuluu muitakin soittimia ja laulua enemmän. Ja muuten, mitä mikkiä käytit virvelin mikitykseen?

No sen triggeröinninhän voi tehdä siten, että iskut tulee täsmälleen samoihin kohtiin (itselläni jotain +/- 3 millisekuntia, mitä ei taatusti kuule) kun rumpali on alun perinkin paukuttanut. Omasta mielestä se ei ole huijausta, ja nykyään sitä tehdäänkin aivan kaikkialla rankimmasta hevistä poppiin.

No sen triggeröinninhän voi tehdä siten, että iskut tulee täsmälleen samoihin kohtiin (itselläni jotain +/- 3 millisekuntia
 
Tarkoitti varmaankin lyöntikohtaa kalvolla..

No sen triggeröinninhän voi tehdä siten, että iskut tulee täsmälleen samoihin kohtiin (itselläni jotain +/- 3 millisekuntia, mitä ei taatusti kuule) kun rumpali on alun perinkin paukuttanut. Omasta mielestä se ei ole huijausta, ja nykyään sitä tehdäänkin aivan kaikkialla rankimmasta hevistä poppiin.
 
Niin, mutta virvelin dynamiikan katoamisen kuulee. Siinä mun mielestäni pointtia kylliksi, jos sitä mieltä on.
 
En ota kantaa. Perinteisiä tapoja on mm. geitattu kaiku, joka ajetaan joko koko virvelin päälle, tai sitten vähän virvelin alle "tuplaamaan" isku; toisen virvelin sijoittaminen ylösalaisin selällään makaavan kitarakaapin päälle ja mikittäminen, erilaiset samplet, virvelin pistäminen avaamaan kohinasalpaa jonka takana on kohinageneraattori, erilaiset fuzzit...
 
Onhan noita. Mä olen kovasti tykännyt splitata virvelisignaalin, ja ajaa iskun alle gatella lyhyeksi piikiksi katkaistua virveliääntä joka on kaiutettu alkuperäisen iskun pituiseksi Yamahan SPX900:n warm snare -asetuksella, sillai että päällimmäisenä kajahtaa kuitenkin se oikea puhdas virvelisoundi...
 
Toisaalta, jos mahdollista otan virvelin kolmella mikillä (ylä, matto, kylki) ja noista saa ekana lähteä matto.

No sen triggeröinninhän voi tehdä siten, että iskut tulee täsmälleen samoihin kohtiin (itselläni jotain +/- 3 millisekuntia, mitä ei taatusti kuule) kun rumpali on alun perinkin paukuttanut. Omasta mielestä se ei ole huijausta, ja nykyään sitä tehdäänkin aivan kaikkialla rankimmasta hevistä poppiin.
 
Itsekin suhtaudun kovin kriittisesti tuohon triggaamiseen. Huijaamisesta en tiedä - yhtälaillahan sitä voisi puhua efektien käytöstä miksaamisvaiheessa huijaamisena koska niitä ei itse äänilähteestä soitettaessa lähde - mutta kyllä nuo ovat ainakin minun korvaani melko steriileiltä ja kliinisiltä soundanneet. Faktahan on kuitenkin se, että ei ole kahta täysin samanlaista virvelinlyöntiä.
Mutta kukin käyttäköön mitä käyttää. Niin paitsi ei laittomia päihteitä. ;)

Perinteisiä tapoja on mm. geitattu kaiku,
 
Ah, niin kasaria, niin kasaria...
 
EDIT: Ja ihan hyvän kuuloinen tuo virveli oli.

Faktahan on kuitenkin se, että ei ole kahta täysin samanlaista virvelinlyöntiä.
 
Esimerkiksi Drumagogissa voi laittaa vaikka 38 eri virveliniskua tulemaan randomina (myös dynamiikan mukaan).

Esimerkiksi Drumagogissa voi laittaa vaikka 38 eri virveliniskua tulemaan randomina (myös dynamiikan mukaan).
 
Randomina, niin...
 
Mutta hyvä rumpali tietää täsmälleen mihin lyö, ja miten kovaa, ja laita- ja kantti-iskut ovat tarkoituksellisia juttuja juuri oikealla kohdin.
 
Toisaalta, nuo hyvät rumpalit eivät oo kaikkien etuoikeus...

Mutta hyvä rumpali tietää täsmälleen mihin lyö, ja miten kovaa, ja laita- ja kantti-iskut ovat tarkoituksellisia juttuja juuri oikealla kohdin.
 
Juh! Tai ainakin antaa ymmärtää näin : )
 
Tästä tulee mieleeni eräs hauska yksityiskohta keikkaolosuhteesta jossa eräänlaisen legendaarisen maineen saavuttanut iisalmelainen bassotaiteilija selvitti täydellisen käsittämätöntä nuottivalintaansa biisin viimeiselle iskulle hyvin itsevarmaan sävyyn seuraavasti: "hö. subdominatti."

"hö. subdominantti."
 
;-)

Mutta hyvä rumpali tietää täsmälleen mihin lyö, ja miten kovaa, ja laita- ja kantti-iskut ovat tarkoituksellisia juttuja juuri oikealla kohdin.
 
Hoho. Hyvä rumpali ei osaa edes tavata nimeään, saatika kelailla jotain kantteja.

Niin, mutta virvelin dynamiikan katoamisen kuulee. Siinä mun mielestäni pointtia kylliksi, jos sitä mieltä on.
 
No voihan näistä aina ruveta kiistelemään. 80 luvulla cd:tä haukuttiin ja vinyyli ruletti - vain koska cd:eitä ei masteroitu/osattu masteroida. Nykymusiikkia haukutaan dynamiikkaköyhäksi kun kaikki masteroidaan nupit kaakossa ja samalla tavalla. Tulevaisuudessa 5.1./6.1. miksaukset tulevat muuttamaan koko musiikkialaa, ja sitten taas haukutaan uutta tekniikkaa paskaksi ja haikaillaan vanhoja hyviä aikoja.
 
Käytännössä olen huomannut, että se musiikin todellinen kuuntelija ei juurikaan huomaa niitä juttuja levyillä. Ei panorointeja, kompressointeja, efektejä eikä mitään. Avovaimo oli aivan ihmeissään kun kuuli suustani kommentin "onpa paska kaiku laulussa". Selitin sille mikä on kaiku lailuissa ja miten sitä käytetään. Sen jälkeen se rupesi kuulemaan kaikuja joka paikassa missä niitä ei edes ollut - ja moni ennen niin hyvä laulaja ei enää ollutkaan niin hyvä. Kun taas miksasin erään kaveribändin tuotosta niin yritin poistaa bassosta humioita eq:lla. Yksikään niistä jannuista ei kuullut eroja (itse TIETENKIN kuulin..:) ja ne rupes kyseleen, että mitä sä nyt niinkun teet. Niille selvisi se EQ:n logiikka vasta kun vedin lauluraidalla middlet 4kilohertsin kohdalla +10 desibeliä ylemmäs.
 
Täälläkin saa lukea melko paljon näistä dynamiikka-asioista ja "kunnon" vanhanajan vintagesoundeista aika paljon. Kuinka moni OIKEASTI kulee niitä asioita joita väittää? Onko kysymys oikeastikin enemmän siitä että tietää miten joku asia on/miten saa enemmän arvostusta jos tekee sen asian "niin kuin se tulisi tehdä pro piireissä" - ei niinkään siitä että tekee sen asian siten kun parhaaksi näkee. Minä näen parhaaksi käyttää triggereitä, koska A: ei ole vuotoja, B: MINÄ en ole kultakorva joka erottaa sen lyökö rumpali mihin kohtaan kalvoa ja onko dynamiikka kondiksessa. Ja sitä ei taatusti kuule se levyn ostajakaan (valtaosa ainakaan).
 
Tekniikka kehittyy. Jotku tykkää vanhasta meiningistä ja jotkut taas innostuu uusista innovaatioista. Jotku taas vain on niin laiskoja ettei jaksa opetella uutta, koska "vanha on kuitenkin parempaa". Se on jokaisen henk. kohtainen asia, samoin kun se miten musiikin kuulee.
 
Mutta minun mielestäni täällä jauhetaan näistä kultakorva-asioista ja dynamiikasta ihan liikaa siten, että varinkin keltanokille tulee helposti kuva, että vanha on parempaa, kaikki nykytekniset apuvälineet ovat persiistä/huijausta jne. Sellainen kuva itsellänikin oli ALUKSI, mutta onneksi tajusin ruveta luottamaan KORVIINI enemmän kuin siihen, mitä muut sanoo.
 
Ja nyt vaikenen :)

80 luvulla cd:tä haukuttiin ja vinyyli ruletti - vain koska cd:eitä ei masteroitu/osattu masteroida.
 
Ei ehkä vain siksi. Kyllähän vinyyli rulettaa edelleenkin ja aina vaan. ;P
 
Onko kysymys oikeastikin enemmän siitä että tietää miten joku asia on/miten saa enemmän arvostusta jos tekee sen asian "niin kuin se tulisi tehdä pro piireissä" - ei niinkään siitä että tekee sen asian siten kun parhaaksi näkee.
 
Kuten sanoin, jokainen tehköön mitä ja miten tekee, samahan se minulle on. En vain keksi mitään syytä miksi nähdä ylimääräistä vaivaa alkamalla triggereitä asentamaan ja säätämään tuollasia "arpoo randomisti useammasta eri lyönnistä"-juttuja - joista en edes mitään tajua - kun homma onnistuu paljon kätevämmin, helpommin ja mukavammin pelkällä hyvällä mikityksellä. En ole mitenkään "edistystä" ja uutta tekniikkaa vastaan, varmastikin jos sellaiselle tulee perusteltu tarve omalla kohdalla niin sellaiseen myös tartun.
Ja uskallanpa edelleenkin väittää että kyllä nuo MONESTI kuulostavat melkoisen steriileiltä ja kliinisiltä minun korvaani. En sano aina, koska mistäpä minä voin kaikista biiseistä mennä sanomaan että onkos siellä studiossa triggailtu ja mitä vaiko ei, mutta useammin kuin yhdesti kuitenkin. Saahan rummuista tietysti steriilin kuuloiset ilman triggereitäkin.
 
Turhahan tämmöisestä on peistä taittaa. Jos tykkäät triggereistä ja saat niistä haluamasi soundin niin käytä niitä toki ihmeessä.

Käytännössä olen huomannut, että se musiikin todellinen kuuntelija ei juurikaan huomaa niitä juttuja levyillä. Ei panorointeja, kompressointeja, efektejä eikä mitään.
 
Eikä sen tavallisen kuulijan täydykään huomata - yleensä toivois ettei itsekään huomaa. Mutta kysymyshän ei ole vain pelkistä yksittäisistä yksityiskohdista vaan kokonaisuudesta. Kokonaisuudessa on taas useimmiten tehty iso määrä noita yksittäisiä valintoja joiden yhteissumman kuulija kuulee. Eli jos aletaan ajatella ettei millään kompressoinnilla tai equalisoinneilla tai efektiasetuksilla ole mitään merkitystä, niin niistä pienistä huminoista, surinoista, dynamiikan epätoivotuitsa vaihteluista, epäloogisista panoroinneista, yms... syntyy lopulta soppa joka vaan kuulostaa sitten siitä tavallisesta kuuntelijasta paskalta (tai tsägällä hyvältä).
 
Kokonaisuus on osien summa ja tarkoitushan on että kaikki se runkkaus mitä äänityksessä ja miksuksessa tehdään palvelee mahdollisimman hyvin sitä biisiä, niin että lopputuotteen kuuntelijan ei tarvitse kuunnella sitä runkkausta vaan musaa.