Studiotyöskentely ›

Lähitulevaisuudessa tulee toivottavasti ajankohtaiseksi omien nauhoitusprojektien masterointi, mikäli laatu vain on tarpeeksi välttävää. Mitä tulisi ottaa huomioon jotta valmiiksi miksatun median masterointi onnistuisi paremmassa pajassa? Pessimistinä näen painajaisia siitä että pulitettuani isompia rahoja toimittaessani levyn masteroijalla hommat menee puihin, matsku "soi liian lujaa" tms. mitä en osaa sanoiksi pukea.

no, jos kyseessä ei ole mikään totinen omakustanteen tekeminen niin tuskin kannattaa masteroida missään kunnon pajassa... maksaa pirusti ja lopputulos on yhtä tyhjän kanssa jos levyä ei paineta ja myydä kunnolla.
 
Meni varmaan aika offtopic mutta tuli jotenkin semmonen olo, että ootteko ihan tosissaan masteroimassa..
 
- Li'oN

No tuli ehkä annettua hieman negatiivinen kuva omien nauhoitusten laadusta, mutta kyllä seuraavan kunnollisen rupeaman tuloksena toivottavasti olisi jo materiaalia jolle löytyy mahdollisesti julkaisijakin. Tähän asti masterointi on ollut "masterointia" kotikonstein, joten ammattimaisemmasta operoinnista mulla ei ole käytännön kokemusta.

No tuli ehkä annettua hieman negatiivinen kuva omien nauhoitusten laadusta, mutta kyllä seuraavan kunnollisen rupeaman tuloksena toivottavasti olisi jo materiaalia jolle löytyy mahdollisesti julkaisijakin. Tähän asti masterointi on ollut "masterointia" kotikonstein, joten ammattimaisemmasta operoinnista mulla ei ole käytännön kokemusta.
 
noh, ei minullakaan sellasesta ammattimeiningistä oo kokemusta, mutta mä luulen että se on kyllä aina hieman pettymys siihen rahamäärään verrattuna.. Siis äijät pistää vaan helvetin kallista eq:ta kompuraa ja limitteriä ketjuun ja heittää jotkut about yleispätevät säädöt ja kompressoi kaiken niin helvetin ruttuun, että varmasti soi naapurissakin asti vaikka volumet ois mutella. Mut jos jonkun levy-yhtiön talliin pääsette ni tehkää nyt vaan se demo ja pistäkää yhtiö maksamaan tuo masterointilysti.
 
- Li'oN

pistäkää yhtiö maksamaan tuo masterointilysti.
 
Mulla tuli sama mieleen... masterdiilithän ovat varsin yleisiä.

Mulla tuli sama mieleen... masterdiilithän ovat varsin yleisiä.
 
Eikös masterdiili tarkoita sitä, että mennään valmiin masteräänitteen kanssa levymogulin luo ja neuvotellaan sen julkaisemisesta hänen levymerkkinsä suojissa? Eli siis siinä vaiheessa on masterointi jo tehtynä. Voin olla kyllä väärässäkin.

Eikös masterdiili tarkoita sitä, että mennään valmiin masteräänitteen kanssa levymogulin luo ja neuvotellaan sen julkaisemisesta hänen levymerkkinsä suojissa? Eli siis siinä vaiheessa on masterointi jo tehtynä. Voin olla kyllä väärässäkin.
 
Ei välttämättä. Molemmilla tavoilla ollaan tehty, ja kyseessä on ollut silti masterdiili.
 
Tärkein pointti on se, että miksaus pitää olla tehtynä. Ei se päivä jossain pajassa sitten enää mikään kynnyskysymys ole.
 
Eli tehkää nyt joku normalisointi, tai halpa masterointi demoamista varten, ja säilyttäkää alkuperäiset miksaukset, uudelleen ne halutaan masteroida kumminkin, jos vähänkään paremmalle yhtiölle menette.

Kiitos vastauksista! Siitä kenen pussista masterointi maksettaisiin en osaa vielä sanoa mitään. Taho jonka keskusteluja on käyty on kuitenkin melkoisen pieni ja DIY-meiningillä mukana. Omien nauhotusten laatu on kuitenkin jo kokemuksen karttuessa parantunut niin merkittävästi että on mahdollista saada parempaa jälkeä aikaan omin päin kuin maksaa ison hinnan muutamasta päivästä hyvässä studiossa.
 
Alkuperäiseen kysymykseen en ole vielä saanut selvyyttä. Mitä niissä alkuperäisissä miksauksissa tulisi ottaa huomioon masteroitavaksi vietäessä, vai onko mitään mahdollista ongelmaa johon ei logiikkaa käyttäen osaisi varautua? Tuo liian lujaa tuuttaaminen tietysti tulee heti ensimmäiseksi mieleen, mutta onko mitään nyrkkisääntöjä esim. siitä kuinka korkealla transientit saa käydä?

Mitä niissä alkuperäisissä miksauksissa tulisi ottaa huomioon masteroitavaksi vietäessä, vai onko mitään mahdollista ongelmaa johon ei logiikkaa käyttäen osaisi varautua?
 
No sellainen ainakin mulle tulee mieleen, minkä kanssa on ollut ongelmia, ettei miksauksessa olla muistettu rakentaa (/jättää) tavaraa koko kaistalle, vaan yläpää on tippunut pois jo 16 kHz kohdalla. Se on vaikea korostaa jotain 18 kHz-aluetta saadakseen musiikkiin kimalletta, jos siellä ei ole edes kohinaa. Samaa alabassojen kanssa.
:-D
 
Masterkompressio ja masterkaiku kannattaa sovinnolla jättää masterointiin, mutta se lienee selvempi asia.
 
Kohinat kannattaa siivota kunnolla pois. Joku ensin melkein kuulumaton vahvistimen käyntiääni saattaa pompata masteroinnissa esiin kuin olis koko levy suihkussa äänitetty. Sellainen jos jää, pitää palata miksaukseen asti korjaamaan. Eli kohinaplugit käyttöön ajoissa, ellei kyseessä oo tahallinen "ilma", esimerkiksi Beatlesin harrastama tapa laittaa oikeanvireinen niittipelti malleteilla soitettuna biisin taustalle (toimii, muuten. Oon käyttänyt itsekin, pitchillä vaan korkeus sopivaksi. Tuo yläpäätä siinä missä oktaaverit voi laittaa tuplaamaan bassoa alaspäin).
 
Tuollaisia tuli mieleen. Periaatteessahan, jos äänite on jossain kuuntelussa kuulostanut hyvältä, se on lopulta rekonstruoitavissa samaan. Käytännössä homma vain voi olla liian vaikea.

Molemmilla tavoilla ollaan tehty, ja kyseessä on ollut silti masterdiili.
 
Mä olen jotenkin aina ajatellut että masterdiilissä se "master" juontuisi sanasta "masternauha", eikä "masterointi". Sopimukseenhan voi sitten sisällyttää kaikenlaista muutakin, sopimusasioita kun ovat ;-)

No sellainen ainakin mulle tulee mieleen, minkä kanssa on ollut ongelmia, ettei miksauksessa olla muistettu rakentaa (/jättää) tavaraa koko kaistalle, vaan yläpää on tippunut pois jo 16 kHz kohdalla. Se on vaikea korostaa jotain 18 kHz-aluetta saadakseen musiikkiin kimalletta, jos siellä ei ole edes kohinaa. Samaa alabassojen kanssa.
:-D
 
Kohinat kannattaa siivota kunnolla pois. Joku ensin melkein kuulumaton vahvistimen käyntiääni saattaa pompata masteroinnissa esiin kuin olis koko levy suihkussa äänitetty. Sellainen jos jää, pitää palata miksaukseen asti korjaamaan. Eli kohinaplugit käyttöön ajoissa, ellei kyseessä oo tahallinen "ilma", esimerkiksi Beatlesin harrastama tapa laittaa oikeanvireinen niittipelti malleteilla soitettuna biisin taustalle (toimii, muuten. Oon käyttänyt itsekin, pitchillä vaan korkeus sopivaksi. Tuo yläpäätä siinä missä oktaaverit voi laittaa tuplaamaan bassoa alaspäin).
 
Kiitoksia! Vinkit tulivat tarpeeseen, sillä molemmat seikat ovat sellaisia joihin ei varmastikaan olisi tullut kiinnitettyä huomiota masterointia ajatellen.