Studiotyöskentely ›

Nyt tarvittaisiin vinkkejä ja kokemuksia ambienssimikityksen tekemisestä rummuille. Seuraavat asiat kiinnostavat:
 
- mikrofonit: niiden sijoittelu, suuntaaminen ja suuntakuviot
 
- ambienssisignaalin prosessointi. Onko tarpeellista(tai edes mielekästä) ekvalisoida jo äänitysvaiheessa, mites kompuran käyttö tai efektointi?
 
- miksausvaiheessa ambienssin, overheadien ja lähimikityksen suhde. Tässä korvalla on suuri merkitys, mutta miten esim. overheadit/ambienssit souhtautuvat toisiinsa?
 
Tietysti tila, soitto ja musiikkityyli tuovat omat mausteensa mukaan soppaan, mutta kiinnostaa näin teoriassa "oikeat" toimintatavat.

Pistän sulle omia näkemyksiä koska ei ole oikeaa ja väärää. Varsinkaan ambienssimikeissä.
 
- mikrofonit: niiden sijoittelu, suuntaaminen ja suuntakuviot
 
-Mikkeinä käy mitkä tahansa. Monona tai stereona. Mun lempparit tällä hetkellä on Oktavan nauhamikit. 10 kertaa parempia mun tarpeisiin kuin mikään muu tähän asti. Ne on 8-kuvioiset mutta kaikki käy riippuen ihan huoneesta ja heijastuksista. Joskus pallokuvioisella liian pienestä tilasta voi tulla vaiheisen kuuloinen.
 
Sijoitan itse usein AB asetelmaan, n. 2-3 metriä rumpujen eteen niin, että basari ja virveli ovat stereokuvan keskellä (käytän korviani). Jotkut mittaavat mittanauhalla.
 
-Tarkista KAIKKIEN rumpujen vaiheet toisiinsa nähden. Vaiheenkääntönappula mikserissä ei ole hyvä vaihtoehto. Siirrä ennemmin mikkejä. Ja kuuntele. Vaihe-"virhe" voi olla kaikkea muuta kuin virhe.
 
- ambienssisignaalin prosessointi. Onko tarpeellista(tai edes mielekästä) ekvalisoida jo äänitysvaiheessa, mites kompuran käyttö tai efektointi?
 
- miksausvaiheessa ambienssin, overheadien ja lähimikityksen suhde. Tässä korvalla on suuri merkitys, mutta miten esim. overheadit/ambienssit souhtautuvat toisiinsa?
 
Joskus pistän ambienssiraitoihin HPF:n jo etuasteesta. Joskus en. Harvoin mitään muuta. Miksauksessa kompressoin/limitoin hiukan ja saatan EQ:ttaa jotain aluetta sopimaan paremmin lähimikin kanssa. Usein virvelin tai basarin mutta myös peltien ansiosta ambienssiraita saa pienen käsittelyn. Overit ja ambienssimikit tykkäävät toisistaan jos ovat vaiheessa. Muuten voi tulla nyrkkitappelu.
 
Riippuen musatyylistä saatan käyttää jopa enemmän amb-raitoja kuin overeita. Joskus siirrän rumpuraitoja toolsissa muutamia ms eteen tai taakse fiilispohjalta. Usein siirrän ambienssiraidan niin että virveli-isku on lähimikin kanssa kohdallaan. Voin silloin pitää ambienssia hiukan kovempaa miksauksessa.
 
Muista että masteroinnissa kaikenlainen ambienssi korostuu hiukan jos piikkejä höylätään pois. Jatkakaa muut.

Pistän sulle omia näkemyksiä koska ei ole oikeaa ja väärää. Varsinkaan ambienssimikeissä.
 
Kiitti, tämä auttaa jo perusasioiden haltuunottamisessa.
Kun itsekin aina budjetin kanssa tappelee, pitää harkita tarkkaan, millaista laitteistoa(siis mikit, etuasteet) hankkii.
 
Jatkakaa muut.
 
Niin, jatkakaas muut. Lukisin mielelläni myös muiden kokemuksia aiheesta. Tai onko jollakin jotakin sopivaa nettisaittia mielessä, jossa asiaa käsiteltäisiin?

Riippuu tietenkin tilasta, mutta normiolosuhteissa lähden yleensä liikeelle AB-stereoparista n. 3-5m setin edestä. Lisäksi mikäli resurssit antaa myöden otan ns. lofi-ambienssin siitä 1-2m päästä setin edestä yleensä SM57:lla. Usein täyteen ahdetusssa pop/rock-musassa toimii paremmin mono-ambientti, joka on toisaalta helppo saada aikaan miksatessa, vaikka äänitys olisikin stereo. Hyvä paikka löytyy yleensä kuuntelemalla - pyydä rumpalia soittamaan ja liiku tilassa. Siinä missä kuulostaa hyvältä on yleensä myös hyvä mikrofonin paikka. Viime sessioissa hyvä paikka oli viisi metriä setin takana.

Vaiheenkääntönappula mikserissä ei ole hyvä vaihtoehto.
 
Mikäs siinä on vikana? Mielestäni näppärä ja hyödyllinen työkalu.

Mikäs siinä on vikana? Mielestäni näppärä ja hyödyllinen työkalu.
 
Se on ihan käyttis kun vahinko on jo tapahtunut tai jos tietää, että vaihevirhe tulee olemaan sen about 180 astetta (esim. virvelin ylä- ja alamikki). Mutta aika harvoin se vaihevirhe on just tuon 180 astetta, joten edessä saattaa hyvinkin olla tilanne jossa oikein kumpikaan vaihenappulan asento ei oikein kuulosta hyvältä. Tästä syystä (samoin kun EQ:nkin kanssa) kannattaa etsiä niille mikeille heti kättelyssä sellaiset mestat, että kuulostaa jo "narulle" mentäessä mahd. hyvältä.
 
Onkohan muuten missään vermeessä portaatonta vaiheenkorjaus-säätöä?

Onkohan muuten missään vermeessä portaatonta vaiheenkorjaus-säätöä?
 
Eiks raitojen siirtely ole vähän niinku sitä hommaa?

Mikäs siinä on vikana? Mielestäni näppärä ja hyödyllinen työkalu.
 
Oikeasti käännät vaan signaalin "polarityn" ja koska jokaisen taajuuden ääniaallot ovat eri pituisia, et oikeasti tee mitään yhtä toimenpidettä koko signaalille vaan siirrät jokaista taajuutta hiukan eri vaiheeseen. Sama koskee raitojen "nudgettamista". Mulla harvoin vaiheenkääntönappula ratkaisee oikeasti jotain vaihe-ongelmia. Käytän sitä kyllä usein mutta muihin tarkoituksiin.
Sama koskee nudge-toimintoa
 
Miksi muuten suomen kielessä termi phase-cancellation kulkee nimellä vaihevirhe? Ei se oo mikään virhe.
Osaako joku vaiheenkääntäjä vastata. Hehe.

Lukisin mielelläni myös muiden kokemuksia aiheesta. Tai onko jollakin jotakin sopivaa nettisaittia mielessä, jossa asiaa käsiteltäisiin?
 
http://www.music.helsinki.fi/tmt/opetus/aanitys/luento5/pruju5.html
 
Tuolla ainakin on läppää eri mikitystekniikoista, myös stereomikityksistä.

Miksi muuten suomen kielessä termi phase-cancellation kulkee nimellä vaihevirhe? Ei se oo mikään virhe.
Osaako joku vaiheenkääntäjä vastata. Hehe.
 
Vaihekumoutuvuus? :) Kai se virhe on alunperin tullut sen takia ettei tehtäis kumoutuvaa vinyyliä?

Miksi muuten suomen kielessä termi phase-cancellation kulkee nimellä vaihevirhe? Ei se oo mikään virhe.
 
Kuten Roberto sanoi, vähän aikaa sitten se oli. Vaihevirhe kun esti vinyylin kaiverrusneulaa uppoamasta asetaattiin, eli oli suuri riski, että levy jäisi niiltä osin tyhjäksi.
 
Vaihevirheen hyväksyttävyys esim 3d-, Surround- tai muuna tehokeinona on tullut vasta melko äskettäin, CD-aikakauden myötä (kun formaatti sen on sallinut). Monona alkuperäiseen signaaliin summattua vaihevirhettä on toki ollut jo viimeistään Beatlesien ajoista; chorusta, phaseria, flangeria ja ADT-doubletrackingia.
 
Luonnollista kampasuodatustahan tais olla jo levynteon alkuaikoina, oliko se Robert Johnson vai kuka, joka meni laulamaan kasvot seinään päin, jotta ääni tulisi mikkiin kahta kautta.

Kuten Roberto sanoi, vähän aikaa sitten se oli. Vaihevirhe kun esti vinyylin kaiverrusneulaa uppoamasta asetaattiin, eli oli suuri riski, että levy jäisi niiltä osin tyhjäksi.
 
Toisaalta levyjä on kaiverrettu muissa maissa ennen kuin termi on edes suomennettu. Eli toi ei kelpaa selitykseksi.
Entäs saksaksi? Eikös ensimmäiset sarjavalmisteiset lathe:t ollu Neumanneja?
Kiinnostavin keskustelu pitkään aikaan:)

http://www.music.helsinki.fi/tmt/opetus/aanitys/luento5/pruju5.html
 
Tuolla ainakin on läppää eri mikitystekniikoista, myös stereomikityksistä.
 
+Lisäksi selkokielellä että tämmöset puupäätkin (mä)tajuaa...