Studiotyöskentely ›

Tiedän että tästä on täällä puhuttu jo miljoonaan kertaan ja lueskelinkin tuossa haun kautta noita aikaisempia aiheita mutta aloittelijan on aina helppo kysyä apua. Eli tarkoitus olisi nauhoittaa kitarat demolle. Roden NT-1a-mikillä olisi tarkoitus mikittää Peaveyn 5150-kaappi ja Mackien CFX16-mikserin kautta nauhoittaa tietokoneelle. Tarvittaessa mukaan voidaan ottaa joku mikki, jonka mallia en nyt muista, mutta kelvollinen laulumikki kummiskin. Laitteet on, kokemus puuttuu. Mitenkä mikit on tarkoitus sijoitella hyvän kitarasoundin saavuttamiseksi? Aikaa on rajattomasti eli kaikennäköistä kokeilua voidaan suorittaa mutta silti kiinnostaisi kuulla joitain päivänselviä vinkkejä. Musiikkityyli on jotain Toolin tapaista. Kiitos.

Suosittelen Roden sijaan mikiksi Shuren SM57:aa tai Sennheiserin MD421, e606, e609.
 
Kitaravahvarin äänittäminen enemmällä kuin yhdellä mikillä:

Vaihevirhe tulee ongelmaksi välittömästi kun viisseiskan lisäksi laittaa toisen mikin. Mutta myös mahdollisuudet kasvaa, joten, millä teloa vaihevirhe pois soundia syömästä?

V: Laita vahvarista tulemaan surinaa, kuten vaikkapa särö päälle ja piuha roikkumaan ilmaan. Käännä toisen mikin vaihe, ja kuuntele surinaa samalla kun siirtelet mikkiä lähemmäs ja kauemmas. Kun ääni häviää, eg. mikkien kuulema ääni on täysin vastavaiheessa, etäisyyden paikka on siinä. Nyt vain käännät vaiheen takaisin, ja tadaa! Kampasuodatuksesta vapaa kitarasoundi jyrisee kajareissasi, ja mikkien ominaissoundeja voi kätevästi sekoittaa. Vrt. lähtötilanne, jossa uuden mikin lisääminen vain syö soundia pois. Tietysti kampasuodatushäröä voi käyttää myös tehokeinona, jos havitellaan vaikkapa honottavaa soundia isosta kaapista. Usempaa kuin kahta mikkiä käyttäessä kannattanee käytä samaa mikkiä vaihereferenssinä jokaiselle. Mikkien siirron vaihtoehtona on jälkikäteen säätö tarkalla delayllä.

Tämä temppu pätee myös lähimikki + huonemikki -systeemissä, joskin on helpompi toteuttaa jälkikäteen mahdollisimman tarkalla delaylla lähimikkiin. Tässä tapauksessa vain surina ei katoa koskaan kokonaan.

Ero on valtava mututuntumalla heitettyihin mikkeihin.
 
Ja jos tahtoo oikein helpolla päästä ja saada varsin komean hyvää jälkeä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=33&t=35882&o=0

V: Laita vahvarista tulemaan surinaa, kuten vaikkapa särö päälle ja piuha roikkumaan ilmaan. Käännä toisen mikin vaihe, ja kuuntele surinaa samalla kun siirtelet mikkiä lähemmäs ja kauemmas. Kun ääni häviää, eg. mikkien kuulema ääni on täysin vastavaiheessa, etäisyyden paikka on siinä. Nyt vain käännät vaiheen takaisin, ja tadaa! Kampasuodatuksesta vapaa kitarasoundi jyrisee kajareissasi, ja mikkien ominaissoundeja voi kätevästi sekoittaa. Vrt. lähtötilanne, jossa uuden mikin lisääminen vain syö soundia pois. Tietysti kampasuodatushäröä voi käyttää myös tehokeinona, jos havitellaan vaikkapa honottavaa soundia isosta kaapista. Usempaa kuin kahta mikkiä käyttäessä kannattanee käytä samaa mikkiä vaihereferenssinä jokaiselle. Mikkien siirron vaihtoehtona on jälkikäteen säätö tarkalla delayllä.


toi suhinan kuunteleminen ja Feissin flippaaminen on muuten hyva vinkki
kiitti