Studiotyöskentely ›

Bänditreenien (Live) äänitystä tekis mieli tehdä. (Kolmen markan budjetilla.) Kokoonpano on laulu, skeba, beisi ja rummut. Mites ois fiksuinta? Kämpiltä löytyy 8ch mikserivahvistin+kaapit, soittimet, vahvarit, mikkejä, yms. Oon itte ajetellut (muiden aiheiden lueskelun jälkeen) jotain seuraavan tapaista:
 
Mikittäisin rummut kahdella mikillä. (1 pasarille ja 1 siihen johonkin ”yleismikiksi”.)
Skittakaapille yksi mikki.
Laululle yksi mikki.
 
Kaikki mikit sitte tonne mikserivahvariin
ja
Bassovahvarin Direct Outista letku mikserivahvariin.
 
Sitte kelailin äänitellä mikserivahvarin monitor tai tape out liittimistä tietokoneen mikki tai line-in reikään. Itse äänitys sitte softalla.
 
Toimisko? Jos joku kusee, niin kertokaa ihmeessä. Mites ootte itte tehny homman?
Tolla samalla systeemillähän vois kai äänitellä soittimet yhden/pari kerrallaan jos siltä tuntuu?

Minähän en paljon tiedä, mutta nämä ongelmat tulevat maalaisjärjellä mieleen. Ja onhan näistäkin täällä puhetta ollut:
 
a) Miksauksen onnistuminen lennossa:
Jos tarkoitus on vetää kaikki samaan aikaan, kuka kuuntelee ja säätää tasoja? Vai tehdäänkö ensin n+1 koenauhoitusta, joissa haetaan tasot yrityksen ja erehdyksen kautta? Ettei vain kitaran lähimikki puske turhan kovaa läpi, mikä olikaan basson oikea linjataso jne.
 
b) Vaiheet:
Jos ja kun rumpujen overhead-mikrofoni poimii bassot, kitarat ja mahdollisesti jopa laulut, sen nauhoittaman äänen ja linjasaundien / lähimikitysten vaihe-erot tuottanevat ongelmia. Näiden säätäminen kantapäämetodilla olisi ainakin minulle liian masentava tehtävä.
 
Jos käytössä on yksi stereoreikä nauhoittavassa koneessa, tekisin sen varmaan toisella kahdesta tavasta:
 
1) Hyvät stereomikit hyvään paikkaan huonetta, bändin balanssi kuntoon ja äänilähteet stereokuvaan nähden oikein aseteltuna - ja nauhalle. Laulun voi tehdä myös jälkeenpäin, jos siihen tahtoo panostaa.
 
TAI:
 
2) Ensin rummut sisään, overhead ja basari omille kanavilleen, jotta basarin tymähdystä voidaan miksata sekaan tarpeen mukaan. Basisti voinee soittaa luurit päässä linjaan, mutta ei nauhalle. Tämä siksi, että rumpalin korviin saisi myös bassoa ja rumpalille jotain, jonka kanssa soittaa yhteen. Se on kai usein niiden mielestä kivempaa - mitä vikaa on metronomissa minä kysyn vaan.
 
Basisti soittaa omat juttunsa - voi vaikka taas vetää panoroituina laitoihin: toinen kanava linjasaundille ja toinen mikitetylle styrkkarille. Näistä voi sitten valita mieleisensä tai tietysti miksata sopivan sopan.
 
Kitara parilla mikillä, jos rumpujen overeina käytetään konkkaa niin sitä kai voisi hyödyntää Kiven tuolla taannoin mainostamalla metodilla: dynaaminen mikki kartioon kiinni ja se konkka metrin päähän kaiuttimen eteen, jotta siitä voi tarpeen mukaan miksata ilmaa kitarasaundiin. Nämäkin mikrofonit tietenkin laidoille panoroituna vaiheiden korjailua ja miksausta varten.
 
Lopuksi laulu, hartaasti ja ajan kanssa purkkiin. Se se kuitenkin yleensä on tärkein länsimaisessa populaarimusiikissa.
 
EDIT:
Luettuani kysymyksen uudestaan painotan entistä vahvemmin, että tietenkin lähinnä tapa 1 tulee kyseeseen, jos treeneistä vain pitää saada kuunneltava nauha. Ja sehän onnistuu kyllä yhdelläkin mikillä, jos balanssi on kunnossa. No niin, jospa nyt tulisi unikin, ei tarvitsisi puhua täällä läpiä päähänsä. Korjatkaa joku sitten aamulla kaikki tämänkin tekstin virheet jooko.

MattiAuer:
1) Hyvät stereomikit hyvään paikkaan huonetta, bändin balanssi kuntoon ja äänilähteet stereokuvaan nähden oikein aseteltuna - ja nauhalle. Laulun voi tehdä myös jälkeenpäin, jos siihen tahtoo panostaa.
 
Toi! Varsinkin kun kriteerinä oli kolmen markan budjetti.
 
Kaikki kriteerit täyttävää treeninauhaa ajatellen (kaikki kuuluu ja saa selvän). Mikin asettelu juuri tuossa kuvatulla tavalla. Rummut on lähtökohta, hyvää mestaa kannattaa lähteä hakemaan esmes metrin rumpujen edestä, keskeltä ja 1,5 - 2m korkeudelta. Muiden romujen sijoittelu sitten tämän mukaan. Jos yksi kitara niin hyvä paikka voisi olla rummuista katsottuna mikin (mikkien) keskilinjan toisella polella.
 
Yksi parhaista jutista tässä on se että saa aika hyvän kuvan balanssista.

Ensin yleimikit, sitten muita jos riittää. Parilla harjoitusvedolla saa ihan hyvän, kun laittaa ne lähimikit tarpeeksi hiljaiselle, siten että pääosa tulee yleismikeistä, ja lähimikit vain pikkuisen selkeyttää seassa. Lähimikkipainotteinen miksaus on varsin vaikea tehdä lennossa kuntoon, jos kukaan ei äänittäessä sitä pysty kuuntelemaan.