Studiotyöskentely ›

Ajattelin, että tästä olisi hienoa saada sellasta kunnon yleistietoa; Tekniikoista ja niiden
vaikutuksesta lopputulokseen, miksaamisesta ja niistä metkuista mitä siihen liittyy, mikityksistä. vähän kaikesta siis. Silleen FAQ tyyppisesti jopa.
 

 
Itellä olis tavoiteena saada siis sellasta amerikkalaisen kuuloista akustista missä akustinen kitara on aika heleä ja pleku raaputus kuuluu hyvin. Käytössä on Jumbokoppanen teräskielinen akustinen jossa on piezo + esivahvistin taajuuskorjaimineen. Mikkienpuolesta löytyy AKG c1000 konkka ja 2x Shure SM57.
 

 
Eli tollasta saundia (siis se todella yleinen, varsinkin amerikkalaisessa rockmusiikissa tyyliin R.E.M, Smashing Pumpkins, Cheap Trick yms. kuultava saundi) tavoittelen, mutta
toki olisi hienoa saada sellaista yleiskattavaakin tietoa, kenties levyesimerkkien kera.

Tää on mielenkiintoinen aihe. Tästä oon koittanu ite lähteä liikkeelle:
 
http://www.humbuckermusic.com/acguitrectec.html

jees hyvä linkki. Hienoa olisi saada tännekkin tietoa palstalla liikkuvien konkareiden ja vähemmän konkareiden metodeista ja lähestymistavoista aiheeseen. Itselle on aina tuottanut nimenomaan akustisen mikitys ongelmia. Se tuntuisi olevan jotenkin paljon vaativampaa ja hienovaraisempaa kuin sähkiksen mikittäminen jossa tähän asti on itselle luonannut se Sm57 kartion eteen ja sillä selkee.

jees hyvä linkki. Hienoa olisi saada tännekkin tietoa palstalla liikkuvien konkareiden ja vähemmän konkareiden metodeista ja lähestymistavoista aiheeseen. Itselle on aina tuottanut nimenomaan akustisen mikitys ongelmia. Se tuntuisi olevan jotenkin paljon vaativampaa ja hienovaraisempaa kuin sähkiksen mikittäminen jossa tähän asti on itselle luonannut se Sm57 kartion eteen ja sillä selkee.
 
Mulla ei ole kyllä kovin suuret vaatimukset tossa hommassa. Oon noita vähän tutkinut ja tähän mennessä oon vaan hoksannu ettei kannata liian läheltä äänittää.

Mikkienpuolesta löytyy AKG c1000 konkka ja 2x Shure SM57.
 
Noilla sinä teet jo vaikka minkälaisen soundin. Ainakin kaikki perus sellaiset. Jos haluat enemmän rokkia, laitat 57:n kopan puolelle viistosti kohti plekukättä ja kaikukopan aukkoa. Ei kuitenkaan suoraan reiän edestä, silloin tulee sataa hertsiä niin että paukkuu. Tämä on ehkä enemmän sellainen nylonkielisen juttu...
 
Kuvailemasi heleän soundin hakemiseksi laitat c-tonnisen puoleen väliin kaulaa, eli about 12:nnen nauhan kohdalle ja äänität kieliä. Eq:lla korostat sitten hyllymäisesti yläpäätä 4-6 kHz:n yläpuolelta. Tämä yhdistettynä piezoihin toimii mielestäni hienosti.
 
Kokeilun arvoisia juttuja:
- Molemmat 57:t soittajan korvien lähelle osoittamaan kitaraa.
- Konkkamikillä otelaudan puoleisen käden kohdalta.

Kaikkea kannattaa kokeilla, kuten sanottu.
Juurikin otelaudan mikittämisellä päästäneen mielekkäisiin tuloksiin.
 
Itse sain joskus todella miellyttävät akkari soundit Röde NT2000 ja AKG C414 stereoparilla ja vielä piezon kanssa. Sanomattakin selvää, että vähemmälläkin pärjätään pitkälle!
 
Varo etenkin piezosoundissa ilmenevää "paljon kaikkea" soundia.
Mitä jos piezo antaisi vain puumaisuutta alakeskitaajuuksilta ja mikeillä sitten varsinaista kuulautta ja sointia?
Ohjekirja kannattaa kirjoittaa itse.

Akg C414, hertta-kuvio, kaulan ja kopan liitoskohdassa, 15cm etäisyydellä, ja mikä yllättävintä, kielten puolella :P. Huolellinen kompressointi jo äänitys vaiheessa.
 
Jos piezo yms. löytyy, se kuivana nauhalle omalle raidalleen. (tätä ei yleensä tarvii)
 
Kaikki soitot tuplataan, panoroidaan (vaikkapa 70%L/70%R), ja kompressoidaan parina stereo ryhmässä.
 
tehdään stereo aux, johon stereokompura tylyllä lyttäyksellä ja perään chorus (waves mondomod ym.). tähän ajetaan niitä yksittäisiä raitoja, ei tuota ryhmää.
 
tehdään toinen aux, johon kaiku (hyvä kaiku). tähän ajetaan tuota stereo ryhmää, ei yksittäisiä raitoja.
 
=kun hyvä balanssi stereoryhmän ja auxien suhteen löytyy, kuulostaa mehevältä, ja leveyttä on helppo säädellä pitämällä chorus-auxin kapeimpana, stereoryhmän vaikka 70/70 ja kaiku-auxin leveänä, jopa 100/100.

Ite oon todennut, että akustinen on paras äänittää suht. läheltä n.20-25cm ja stereona. toinen enemmän sihien kaikukoppaan suunnattuna ja toinen vähän enempi otelautaan päin.
Niitä sitten panoroidaan maun mukaan.
 
Jos käytössä on elektro akustinen niin sitten se linjatulo siittä ja suht keskelle panoroinnissa.
 
Näin mä oon saanut just tollasen soundin jota oot hakenu. ja kitarassa on myös laajuutta sikana.

Ny tein silleen että mikitin ton c1000 kanssa ekan oton kielien puolelta bou 20 sentin päästä. ja tokan oton tallanpuolelta samalta etäisyydeltä...sitten laiton ne samaan kompuraan ja molemmille etin eq:n kanssa sellasen mukavan saundin et yhdessä soivät nätisti. raapsutuksen toteutin silleen et leikkasin kompuran jälkeen matalia pois. jonkun choruksen taisin myös lisätä ja snadisti reverbiä.

Ny tein silleen että mikitin ton c1000 kanssa ekan oton kielien puolelta bou 20 sentin päästä. ja tokan oton tallanpuolelta samalta etäisyydeltä...sitten laiton ne samaan kompuraan ja molemmille etin eq:n kanssa sellasen mukavan saundin et yhdessä soivät nätisti. raapsutuksen toteutin silleen et leikkasin kompuran jälkeen matalia pois. jonkun choruksen taisin myös lisätä ja snadisti reverbiä.
 
ja hyvältä soundasi?

Soitin akustisella kitaralla komppiraidan siten, että toiseen kanavaan meni ulkoisen konkkamikin ja toiseen kitaran sisäisen piezo-mikin tallentama ääni.
Komppaan ilman plektraa, joten konkkamikin tallentama signaali on hieman tumma (johtuukohan myös melko halvasta mikistä 65 eur).
Sopivasti, vasenta ja oikeaa kanavaa sekotoittamalla (sisäisen mikin terävämpää ja ulk. mikin aidompaa) ääntä, niin mielestäni pääsin paljon parempaan lopputulokseen.
 
Tarvinnee lopuksi vielä kääntää monoraidaksi????

ja hyvältä soundasi?
 
no joo. lopputuloksen voi käydä kuuntelemassa täällä:
 
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=237873&type=hi
 
eihän tossa paljon akustinen kuulu edes ku sähkökitarat pauhaa vaan mutta akustisella hainkin vaan sitä rapsutus ääntä komppiin.
 
Jos äänityöskentelyyn olis muuta kalustoa ku tää läppäri niin olis voinu saada vähän vartenotettavampaa saundia aikaiseksi (olettaen että olisi myös taitoa käyttää niitä laitteita. nyt puuttuu vähän molemmat)

Soitin yhden viisun kerran kotiportaissa, hirsiseinää ja leveys ehkä metrin verran, korkeutta jotain 4 metriä. Yksi perus-elektreettikapseli kitaran eteen, ja luurit päässä kokeilin mikä oli paras mesta molemmille. Eli semmonen manuaalis-fyysinen eq.
 
Lopputuloksena ihan parasta luomusoundia ilman mitään prosessointia, ja kyseiseen DADGAD-rimputukseen toimi mainiosti.
 
Eli menkää niitten akkareiden kanssa sellaisiin mestoihin mitkä soundaa jo itsessään hyvältä. Siellä löytyy aika helpolla mikille/mikeille ne sweet spotit, ja maailma pelastuu.

eli näin!
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Eli menkää niitten akkareiden kanssa sellaisiin mestoihin mitkä soundaa jo itsessään hyvältä. Siellä löytyy aika helpolla mikille/mikeille ne sweet spotit, ja maailma pelastuu.
 
Tätä lähestymistapaa oon itekkin hakenut. Yleensä joudun silti poistamaan alakertaa reippahasti, jostain syystä en saa akkarin kuminaa pois mitenkään muuten.

Tätä lähestymistapaa oon itekkin hakenut. Yleensä joudun silti poistamaan alakertaa reippahasti, jostain syystä en saa akkarin kuminaa pois mitenkään muuten.
 
Vaikka tila olisi kuinka hyvä, pitää silti hakea tarkkaan hyvä paikka mikille/mikeille. Tuosta kuminastakin varmasti eroon pääset kun siirtelet mikkiä edes taas, sivuille ja vaihdat sen kulmaa. Kokeilemalla se maailma pelastuu.

Aika usein olen itse äänitellyt ehkä n 15 - 20 sentin päästä tallasta. Ei ainakaan tarvii EQ:lla poistella bassoja ja ääni on mukavan terävä (sopii ainakin jos miksauksessa on mukana nempi myös sähköisiä soittimia). Kompuraa tarpeen mukaan kuten tuplauksia ja niin etiäpäin.
 
Niin joo - juuri C1000-mikillä tuota mikitystä harrastan; tykkään.

Mikkienpuolesta löytyy AKG c1000 konkka ja 2x Shure SM57.
 
Jos mikrofonit eivät ole rajoittava tekijä, niin parissa yhteydessä olen tehnyt seuraavanlaisen yksinkertaisen ja nopeasti toteuttavan ratkaisun. Akustisesta riippuen kuunnellut ensin missä kohdin kitara soi nätimmin noin 30cm - 60cm etäisyydellä. Siihen kohtaan hertta tai pallokuvioinen laajakalvo ja snadi korostus ylätaajuuksille ja hyllykorjaimella turhat alahuminat pois. Miksauksessa kompressorilla melko lyyttyyn, niin kelpaa ajaa hieman rosoisemmankin sähkökitaravallin joukkoon. Mukavalla ja tasaisella komppauksella tukee mukavasti ja selkeästi rytmipuolta antaen hieman tamburiinimaisen vaikutelman. Miksei voisi tietysti AKG:n tonnisellakin onnistua ..?