Studiotyöskentely ›

Omistan Behringerin UB2442fx-pro mikserin ja kysyisin että mikä tulee olla gainin ja kanavakohtaisen volyymin suhde? Eli tulisiko gainia olla paljon ja kanavakohtainen volyymi sitten sen mukaan, vai gainia vähän?

Gain mahdollisimman vähissä ja EQ neutraalina (keskikohdassa kaikki). Jos nauhoitettu tavara tarvii EQ:ta, on se helpompi tehdä äänityksen jälkeen.

Kiitoksia vain

Gain mahdollisimman vähissä ja EQ neutraalina (keskikohdassa kaikki). Jos nauhoitettu tavara tarvii EQ:ta, on se helpompi tehdä äänityksen jälkeen.
 
Mää oon ymmärtäny että kun faderi on nollan kohdalla, tulis mittarien pomppia kans nollan kohdalla. Oonko ihan hakoteillä? Tämä sitten säädettäs gainilla kuntoon.

Ainakin itsellä kun lisää gainia:
 
1) Nousee äänentaso
2) Särön määrä nousee hieman
 
Tuosta säröytymisestä (ei hyvää säröä) johtuen nostan tasoja mastervolumella ja kanavan volumella gainin sijaan.

Omasta mielestäni gain kannattaa pitää mahdollisimman suurella, mutta kuitenkin niin ettei ääni säröydy. Tästä on sitten miksausvaiheessa hyötyä kun kaikki nauhoitettu materiaali on mahdollisimman kovalla.

Mää oon ymmärtäny että kun faderi on nollan kohdalla, tulis mittarien pomppia kans nollan kohdalla.
 
Muistan hämärästi erään mackie-mikserin ohjeen, jolla säädettiin gainit kohdilleen. Eli
(1) asetetaan feideri nollakohtaan,
(2) panaroidaan täysin joko oikeaan tai vasempaan.
(3) Ajetaan äänimateriaali sisään ja säädetään gain niin että mittari on nollassa.
(4) Otetaan panarointi pois ja säädetään kanavafeideristä tarvittava määrä +/- riippuen käyttötarkoituksesta yms.
 
Tämä tietysti riippunee mikserimalleista. Yleensä miksereissä feidersäädöissä nollakohdassa on vähiten kohinaa, siksi tuo (1)-kohta.

Omistan Behringerin UB2442fx-pro mikserin ja kysyisin että mikä tulee olla gainin ja kanavakohtaisen volyymin suhde? Eli tulisiko gainia olla paljon ja kanavakohtainen volyymi sitten sen mukaan, vai gainia vähän?
 
Kanavan liukusäätimen tulee olla mahdollisimman lähellä nollakohtaa, eli siinä tiheän viivoituksen alueella. Silloin pöydän oma kohina on minimissään. Gain säädetään sitten sen mukaan.
 
Kannattaa myös katsella, koska klippivalot vilkkuvat, ja sitten vähän takaisin. Ei oo vaikeaa, se on ihan kuin kasettimankan äänitystasoa säätäisi - ei mitään salatiedettä
:-)

Omassa mikserissä menee näin: Sisääntulon gain siten, että kanavakohtainen soolo/monitorointi päällä ja Master volume 0-tasolla (unity), signaalin voimakkaimmat kohdat potkivat juuri ja juuri punaiselle.
 
Sisääntulon gainillahan asetetaan kaiketi signaalille optimaalinen taso, jotta fadereissa riittää säätövaraa, mutta pohjakohina ei nouse liian korkeaksi. Liian pienellä sisääntulon gainilla signaalin kohinataso saattaa nousta liian korkeaksi, kun faderia (joutuu) nostamaan ylös.
Liian korkea input gain taas pakkaa klippaamaan mikserin etuastetta. Joillakin miksereillä (ja äänilähteillä) tosin lievästi yliohjattu signaali saattaa kuulostaa jopa hyvältä, se taas riippuu itse mikseristä.
 
Jos input gainia joutuu nostamaan kovin korkealle, astuu mikserin etuasteiden oma pohjamelukin peliin. Sisääntulevan signaalin tulisi mielellään olla jo valmiiksi mahdollisimman lähellä optimaalia, ilman taustakohinoita yms. Tuon kanssa joutuu harrastamaan tasapainoilua, eli kuinka paljon signaalia on vahvistettu jo ennen mikseriä, ja kuinka paljon sitä säädetään mikserin sisääntulossa. Esimerkiksi kunnollinen mikkietunen on parempi tasonsäätäjä kuin huono mikserin etuaste.

Itelläni on just tuo Behringerin UB2442FX-Pro. Se toimii lähinnä mikkietusena tuolle äänikortille, Nauhoittaessa otan direct outista signaalin äänikortille. Tasot säädän siten, että kanavan feiderin laitan tasan nollaan ja sitten gainia sen verran että cubasessa/n-trackissa taso hyppii nollaan, eikä yhtään sen yli. Tajusko kukaan? :D

Tasot säädän siten, että kanavan feiderin laitan tasan nollaan ja sitten gainia sen verran että cubasessa/n-trackissa taso hyppii nollaan, eikä yhtään sen yli. Tajusko kukaan? :D
 
Just noin. Säädöt alusta lähtien yksi kerrallaan sillai notta ollaan jokaisessa säädössä hyvällä alueella. TornioJawin pöydässä on vikaa, tai sitten vain ymmärsin selityksen väärin.

Lisäisin tuohon gain-juttuun sen verran, että gainpotikalla vaikutetaan myös mikrofonin herkkyyteen, jolloin mikrofoni kerää myös häiriö/käsittelyäääniä herkemmin. Liu'ulla eli faderilla määritetään "nauhurille" lähtevä taso. 0dB on siis optimaali taso, jolloin vahvistinpiirien ei pitäisi tavallaan tehdä muuta kui ohjata signaalia eteenpäin, siis muuttamatta sitä pahemmin.0dB:n jälkeen tapahtuu vasta vahvistus signaaliin. Kannattaa jättää vähän headroomia aina, ellei sitten hae säröytyvää ja värjäytyvää soundia, jota kyllä kaikki mikserit antaa, hyvässä ja huonossa:)
 
Ja vielä yksi juttu tuosta 0db:stä, silloin kun masteriliuku ja kanavakohtainen liuku on 0dB:ssä ja gain säädetty sopivaksi on käytössä kaikki pöydän tarjoama dynamiikka.

Lisäisin tuohon gain-juttuun sen verran, että gainpotikalla vaikutetaan myös mikrofonin herkkyyteen, jolloin mikrofoni kerää myös häiriö/käsittelyäääniä herkemmin. Liu'ulla eli faderilla määritetään "nauhurille" lähtevä taso..
 
Niimmut jos ei oteta huomioon muuta kuin voluumi niin sehän on ihan sama laitatko liukua vai gainia hiljemmalle tai kovemmalle, noin niinkun nauhotinlaitteen kannalta.

Niimmut jos ei oteta huomioon muuta kuin voluumi niin sehän on ihan sama laitatko liukua vai gainia hiljemmalle tai kovemmalle, noin niinkun nauhotinlaitteen kannalta.
 
...paitsi että pöydässä on yleensä jotain muita namiskoja ja toimintoja välissä, ja niiden kaikkien toiminta muuttuu gainin myötä...

Digimaailmassa sitte vielä sillee että antotaso ulospäin on mahdollisimman lähellä 0 dBFS olettaen et muuntimet ja sisääntulo omaavat saman dynamiikan. Riippuu tietenkin pöydän arkkitehtuurista miten moinen tapahtuu. Yleensä kai niin, että liu'ut nollatasoissa ja gainilla vahvistus kohdilleen.

Digimaailmassa sitte vielä sillee että antotaso ulospäin on mahdollisimman lähellä 0 dBFS olettaen et muuntimet ja sisääntulo omaavat saman dynamiikan. Riippuu tietenkin pöydän arkkitehtuurista miten moinen tapahtuu. Yleensä kai niin, että liu'ut nollatasoissa ja gainilla vahvistus kohdilleen.
 
Mielummin vaikka niin että on headroomia ainakin -3 dBFS. Turhaa kuumottaa digikamoja särön reunamille kun suhinat ym. ei ole ongelma.

0db:hen pyrkimällä onnistutaan aika usein saamaan se ääni klippaamaan herkästi. Kyllä se kannattaa pyrkiä siihen, että soittimia tai ääntä nauhottaessa on se maksimitaso ~-3db tai vielä vähän alle, koska jos se soittaja päättää innostua kesken nauhotuksen ni ei ainakaan clippaa ja mee nauhotus pilalle.
 
0db olis tietty se optimi, joten siihen kannattaa pyrkiä. Joku peak limiter sinne ennen etusta ni voidaan rykiä kokoajan nollan tietämillä :D Ehkei se kuitenkaan ole hyvä idea.
 
- Li'oN

0db olis tietty se optimi, joten siihen kannattaa pyrkiä. Joku peak limiter sinne ennen etusta ni voidaan rykiä kokoajan nollan tietämillä :D Ehkei se kuitenkaan ole hyvä idea.
 
Joo -3dBFS on aika yleinen ja hyvä ohjenuora. Ite yleensä kompressoin jo nauhotusvaiheessa (riippuen lähteestä ja musasta) sen verran ,että voi posottaa siellä nollankin tuntumassa. Riippuu vähän.

Tuo Full Scale mittarointi on vähän kaksiteräinen miekka. Muunnoksethan on tietysti hyvä tehdä niin, että signaali/kohinasuhde saadaan mahdollisimman hyväksi ja prosessoinnissa on hyötybittejä riittävästi, mutta joissakin tapauksissa tulee ongelmia ketjun toisessa päässä kun digisignaalia puretaan analogiseksi.
 
Laitevalmistajat kun eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä mitä analogitasoa 0dBFS vastaa. Jollakin valmistajalla se on +6dBu tai joillakin se saattaa olla +24dBu tasoa. Sopivassa tilanteessa ihmetellään signaalien säröytymistä ja huonoa soundia vaikka ei olla FS-mittarin mukaan lähelläkään klippiä, mutta ottavan laitteen sisäänmeno ei kykene moisia tasoja käsittelemään.

Laitevalmistajat kun eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä mitä analogitasoa 0dBFS vastaa. Jollakin valmistajalla se on +6dBu tai joillakin se saattaa olla +24dBu tasoa. Sopivassa tilanteessa ihmetellään signaalien säröytymistä ja huonoa soundia vaikka ei olla FS-mittarin mukaan lähelläkään klippiä, mutta ottavan laitteen sisäänmeno ei kykene moisia tasoja käsittelemään.
 
Voisko joku vielä valottaa tätä asiaa mulle. Minkälainen olis tällainen tilanne? Puhutaanko nyt esim. tilanteesta missä ollaan masteroimassa 0dBFS -matskua ja tehdään ylimääräisiä muunnoksia. Jos masterointi tehdään täysin digitaalisessa ympäristössä niin ongelmia ei pitäisi ilmetä vai? Nämä asiat on viimeaikoina askarruttanut. Ja oikeastihan kukaan ei lähetä masterointiin nollatasoon viilattua matskua. -6dBFS luulisi olevan aika hyväksyttävä.
 
Onko kellään muuten kommenttia siitä, että huomattavan iso osa nyky-levyistä tuntuu olevan digisäröllä piikeissä? Ainakin tuolla raskaamman musan puolella.