Studiotyöskentely ›

Ollan äänittelemässä demoa ja laulut ovat osoittautuneet ongelmaksi lähinnä saundin takia. Oiskos täällä joku nero joka vois kertoa minkälaista kaikua sun muuta lauluun yleensä laitetaan jotta saadaan siihen syvyyttä.
 
Laitteissa ei pitäisi olla mitään vikaa sillä mikkinä ollaan käytetty AKG:n hyvälaatuista studiokonkaa. Etusena on tosin ollu Behkun säälittävä kaksi kanavainen mikseri ja äänikortti on mitä on..kiitos ja anteeks.

edit.
"Vastaukseni" on turha ja tarpeeton, Kivi jatkaa tästä:

Oiskos täällä joku nero joka vois kertoa minkälaista kaikua sun muuta lauluun yleensä laitetaan jotta saadaan siihen syvyyttä.
 
Neroilla näkyy olevan muuta tekemistä, joten koetetaan nyt sitten vastata...
 
Hyvä kompressori on laulusoundin avain. Sitä mieluummin vähemmän kuin enemmän, ja mielellään useampia peräkkäin pienellä kuin yksi isolla.
 
Hallittu EQ on asiaa, kun poistetaan laulusta tarpeettomia taajuuksia. Alapään hyllykorjain on ainakin aina tarpeen. Sitten kun laulu kuulostaa sopivan luonnolliselta ja hyvältä ja solisti kuulostaa olevan bändin edessä eikä esim kyykyssä rumpalin takana, voi niitä kaikuja alkaa kokeilla.
 
Oma suosikkini laulukaiuissa on erilaiset plate-mallinnukset, joilla saa sopivasti lämpöä sinne viiveeseenkin. Mutta musiikin lajista riippuen mikä tahansa voi toimia. Ei ole rockabillyä ilman nauhakaikua. Kaiun pituutta ei kannata liioitella - kovin pitkät kaiut tekevät solistin taas pieneksi ja taka-alalle.
 
Kaiun tärkein säätö on predelay, jolla määritellään kaiun alkamiskohta. Jos kaiku alkaa syödä laulajan läsnäolon tuntua ja preesensiä, predelay on se säädin millä siirretään kaiku laulajan taakse, pois kuulijan ja laulajan välistä. Predelaylla voi myös tietoisesti luoda mattoa heikkoäänisen laulajan laulun alle. Mikään ei estä käyttämästä erikseen toista kaikua laulajan äänen "alla" ja toista mikä alkaa vasta pienellä viiveellä.
 
Kaiun kirkkautta kannattaa myös säätää erikseen. Usein kaiku kuulostaa parhaalta silloin kun sitä ei kuule erillisenä soundina, vaan vasta kaiun nappaaminen pois paljastaa miten tärkeä osa sillä oli. Tai niillä - laulukaiuissa on usein yhdistelmä erilaisia viiveitä ja delayta loogisina kokonaisuuksina.

Ollaan siis tekemässä ensimmäistä varteenotettavaa demoa ilman "ammattilaista" ja heti alkuun pitää kysästä, että mikäs se kompressori on ja miten sitä käytetään? Ja vielä jos osaisit jotenkin selkokielellä selvittää niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.
 
Ps. Kaikuneuvoistasi oli suuri apu! Laitettiin laululle ripaus delaytä ja johan kuulostaa paremmalta. Kiitos siis jo tässä vaiheessa valtavasti avusta. Ongelmana on tosin vieläkin laulun "häviäminen" kitaroiden ja rumpujen pauheeseen. Ei siihen ois mitään ihmekikkoja takataskussa....silleen että sais sitä laulua ikäänkuin isommaks ilman volume-nappiin koskemista.

Ei siihen ois mitään ihmekikkoja takataskussa....silleen että sais sitä laulua ikäänkuin isommaks ilman volume-nappiin koskemista.
 
Isommasta en tiedä, mutta jämäkämpi ja läsnäolevampi (saattaa olla se, mitä haet) laulusta tulee juuri kompressorin avulla. Kannattaa suosiolla selailla tätä palstaa tai käyttää suoraan Haku-toimintoa. Kompressoreista on puhuttu paljon aiemminkin.

http://www.nettiteatteri.com/reiska/kompura.htm
 
Tuommoinen artikkeli löytyi kompressorin käytöstä.

Laitat pienen huonetilakaiun erottaakses laulun irti,siihen sopiva delay.kompuran ja ekun käyttöstä tulkin jo...
joskus (melkein) aina vedän laulun aika särölle putkietusensäröllä nauhottaessa pervo ku olen...

Ei siihen ois mitään ihmekikkoja takataskussa....silleen että sais sitä laulua ikäänkuin isommaks ilman volume-nappiin koskemista.
 
Ekvalisointi auttaa tässä kompressorin lisäksi varmasti myös.
Kannattaa muistaa, että homma saattaakin olla kiinni esim. kitaroiden EQ:sta. Eli kaivetaan sieltä vähän tilaa laululle, ja laulusta voidaan leikellä turhat honotukset ja suttuisuudet pois myös.

Voisko Kivi tarkentaa paria asiaa:
 
"Hallittu EQ on asiaa, kun poistetaan laulusta tarpeettomia taajuuksia. Alapään hyllykorjain on ainakin aina tarpeen."
 
Tarkoittaako tarpeettomien taajuuksien poistaminen laulusta sitä, että otetaan selville mikä on laulussa alin nuotti (Hz) ja sitten poistetaan hyllykorjaimella kaikki taajuudet tuon alimman nuotin alapuolelta? Kaverini biisissä, jota olen miksaamassa, alin laulunuotti on käsittääkseni F? eli 97 hertziä. Tämän alleko olevat taajuudet poistetaan? Vai voisiko soundi parantua, jos leikkuri asetettaisiin ylemmäksikin kuin tuo alin nuotti?
 
"Kaiun tärkein säätö on predelay, jolla määritellään kaiun alkamiskohta."
 
Em. miksattava biisi on tempoltaan 120 bmp. Esimerkinomaisesti, millaisia arvoja tuolle predelayŽ kannattaisi antaa? Eli onko olemassa jotakin peukalosääntöä predelayn säätämisestä?
 
Lisäksi:
”Oma suosikkini laulukaiuissa on erilaiset plate-mallinnukset, joilla saa sopivasti lämpöä sinne viiveeseenkin.”
 
Jos laulussa käyttää tuota plate-kaikua ja instrumenteissa toisenlaista kaikutyyppiä (esim. ”Studio B”), niin miten saadaan kokonaisuus toimimaan siten, että äänite kuulostaisi siltä kuin se olisi äänitetty samassa studiossa?

Eli onko olemassa jotakin peukalosääntöä predelayn säätämisestä?
 
...Korvasääntö.
 
Sori oli pakko näsäviisastella.
 
Edit: siis kyseessä on bpm, beats per minute, eli 120 iskua minuutissa, se tekee 120b/60s=2b/s, eli 2 iskua sekunnissa, eli pikaisella heikolla matikalla rokkitahdin pituus ajassa olisi 2s. Jos delay halutaan vaikkapa 1/4 nuotin päähän, niin predalay pitäisi olla 1s/4=1000ms/4=250ms. Meniköhän tämä edes oikein...korjatkaa tarkimmat :)

Voisko Kivi tarkentaa paria asiaa:
 
Yritetään.
 
Tarkoittaako tarpeettomien taajuuksien poistaminen laulusta sitä, että otetaan selville mikä on laulussa alin nuotti (Hz) ja sitten poistetaan hyllykorjaimella kaikki taajuudet tuon alimman nuotin alapuolelta? Kaverini biisissä, jota olen miksaamassa, alin laulunuotti on käsittääkseni F? eli 97 hertziä. Tämän alleko olevat taajuudet poistetaan? Vai voisiko soundi parantua, jos leikkuri asetettaisiin ylemmäksikin kuin tuo alin nuotti?
 
Ei todellakaan tarkoita. Laulu pitää yleensä pitää mahdollisimman luonnollisena, joten mitä vähemmän sitä joutuu ruuvaamaan, sen parempi. Leikkurit laitetaan sellaisiin kohtiin, ettei vahingossakaan mikään olennainen juttu katoa.
 
Jos laulu ei sitten kuulu kun soundi on hyvä, kannattaa ruveta siirtämään muita juttuja pois tieltä, esim eq:lla tekemään kitaroihin kuoppaa laulun kohdalle.
 
"Kaiun tärkein säätö on predelay, jolla määritellään kaiun alkamiskohta."
 
Em. miksattava biisi on tempoltaan 120 bmp. Esimerkinomaisesti, millaisia arvoja tuolle predelayŽ kannattaisi antaa? Eli onko olemassa jotakin peukalosääntöä predelayn säätämisestä?
 
Matemaattinen yhtälö tuossa jo tulikin, eli tempolla 120 1/8-nuotti on 250ms. Tästä on sulle paljon apua koko kaiun pituuden määrittämisessä (ja esimerkiksi rumpujen ja basson kompressorien säätämisessä), mutta predelayn säätämiseen se ei auta, kas kun predelay on tarpeen myös lauluäänen vahvistamisessa.
 
Kyllä se pitää säätää ihan vain korvalla.
 
Jos laulussa käyttää tuota plate-kaikua ja instrumenteissa toisenlaista kaikutyyppiä (esim. ”Studio B”), niin miten saadaan kokonaisuus toimimaan siten, että äänite kuulostaisi siltä kuin se olisi äänitetty samassa studiossa?
 
Erittäin hyvä kysymys. Mun vastaukseni on, että koko ajan kannattaa pitää mielessä minkä kokoista huonetilaa ollaan "simuloimassa", ihan kuvitella mielessään ne seinät sinne. Tämän kuvitellun tilan mukaan sitten tehdään niin panoroinnit, ambienssimikkien sijoittamiset lopullisessa miksauksessa, kaikujen pituus kuin masterkaikukin.
 
Mä olen joskus jopa piirtänyt paperille miltä se tila näyttää, ja laskenut millisekunteja ja muita. Sitten olen piirtänyt kuviteltuun kuulijan kohtaan tilaa kompassiympyrän, ja sen mukaan määritellyt mihin mikäkin raita oletusarvoisesti panoroidaan.
 
Tää saattaa olla monelle liiankin konservatiivinen näkemys, mutta mulle siitä on ollut apua. On jotenkin helpompi lähteä tekemään kun ajattelee ensin mitä tekee, eikä vain summittaisesti arvaile.