Studiotyöskentely ›

Ajattelin ajankulukseni koota tällaisen pätkän, mistä löytyy vastauksia studiotyöskentely-palstalla usein esiintyviin kysymyksiin. Voi vaikka linkittää aina tähän, jos joku kyselee näistä. Nämä ovat tietenkin asioita joihin ei ole yhtä vastausta tai ehdotonta totuutta, mutta vakiintuneita toimintatapoja varmasti löytyy ja hyviä neuvoja monille joilla ei ole yhtään kokemusta asioista. Toki nämä on myös makuasioita ja osa jutuista minun omia outoja tapoja.
 
Asiat mitä tähän laitan, on tullut esille monissa keskusteluissa täällä ja monet m-nettiläiset ovat näitä meille jakaneet. Jos tulee mieleen lisättävää tai muita hyviä neuvoja tai tästä löytyy virheitä ni mä editoin tätä sitte.
 
En selitä tähän kuinka laitteet toimii, niistä voi lukea vaikka Saarisen Reiskan teksteistä http://www.nettiteatteri.com/reiska/
 

 
Äänittäminen:
-Yleensä kannattaa ottaa kaikki sisään sellaisenaan. Esimerkiksi ei kannata kompressoida lyttyyn äänitysvaiheessa, koska sitä ei saa enää millään takaisin jos se menee pilalle.
-Itse ainakin pyrin oikeilla mikkivalinnoilla ja niiden sijoittelulla saamaan mahdollisimman valmista jälkeä aikaan. Ei kannata ajatella, että sitten miksaus vaiheessa equtan tuon kuntoon tms.
 
Miksaus:
-Miksatessa tärkeää on hyvä kuuntelu, joten siihen kannattaa panostaa. Monitorien sijaintiin kannattaa myös kiinnittää huomiota. Monitorit kannattaa laittaa niin, että diskantit tai basson ja diskantin puoliväli on korvien korkeudella. Monitorit tulisi olla yhtä kaukana toisistaan kuin kuuntelija on kummastakin monitorista, eli syntyy ns. kolmio jonka sivut on yhtä pitkät.
-Aina ei kannata huudattaa monitoreja kovin lujaa. Itseasiassa hiljaa kuunnellessa kuulee balanssin paljon tarkemmin. Se mikää lujaa kuunnellessa kuulostaa hyvälle ei kuulosta aina hiljaa kuunnellessa, mutta jos hiljaa kuunnellessa kuulostaa hyvältä toimii se yleensä lujaakin kuunnellessa.
 
Kompressori:
-Laita kompressoria aina varovasti, mieluummin liian vähän kuin liikaa.
-Mieluummin kompressoi usealla kompuralla vähän, kuin yhdellä paljon.
-Matalia soittimia kuten bassokitaraa tai bassaria uskaltaa kompressoida vähän enemmän.
 
Eq:
-Parametrisella equlla löytää helposti huminat ja sirinät, kun tekee korkean piikin. Eli kapea q-arvo ja raju korostus. Sitten taajuus-napista kiinni ja liikutellaan sitä, kunnes löytyy kohta missä ongelma on. Sitten ongelmakohdasta leikataan sen verran kun tarvii.
-Ennemmin kannattaa leikata huonoja ääniä pois, kuin korostaa hyviä. Kyllä ne hyvät äänet sieltä esiin tulee.
-Ei kannata tehdä liian rajuja korostuksia tai leikkauksia. Yli 3db:n korostuksissa tai leikkauksissa on jo aika paljon.
-Korostaessa kannattaa käyttää leveää q-arvoa ja leikatessa kapeaa.
 
Laulu:
-Mikrofonina yleensä se "studion paras", eli yleensä isokalvoinen kondensaattorimikrofoni. Lauluja on silti äänitetty myös dynaamisilla, eli ihan sillä sm58/sm57-osastolla.
-Suuta ei kannata pitää aivan mikissä kiinni. Parikymmentä senttiä on hyvä etäisyys. Tarvittaessa popfiltteri väliin poistamaan paukkuvia p ja k äänteitä ja suhisevia ässiä. Popfiltterin voi rakentaa itsekkin.
-Yleensä laulua kannattaa vähän kompressoida. Pienellä 1:2 ratiolla, niin että se supistaa n. 3db. Taustalauluja uskaltaa vähän rajummin kompressoida.
-Equa käytetään jos siltä tuntuu. Aika usein leikataan kuminoita. Toisinaan saadaan selkeyttä pienellä korostuksella noin 3,5-4khz:n tuntumassa.
-Kaikua. Oma suosikkini on hyvä plate. Aika usein käytetään peruskaiun lisäksi delaytä. Delay kannattaa laittaa biisin kanssa samaan tempoon. Toisilla delay ei kuulu juuri lainkaan, Hellacoptersilla se kuuluu toisinaan aika voimakkaastikkin.
-Laulu kannattaa pitää keskellä. Taustalauluja voi tietenkin levitellä, muttei ehkä aivan laitoihin kuitenkaan. Kaiku voi olla stereona aivan laidoilla.
 
Kitara:
-Mikrofonina Yleensä sm57. Myös muita dynaamisia sekä konkkia käytetään. 57 verkkoon kiinni (pari senttiä irti kartiosta), kartion laidasta viisi senttiä kohti keskustaa. Kuuntele missä kuulostaa parhaalta, jo sentin liike voi muuttaa soundia rajusti.
-100hz alapuolella ei ole mitään tärkeää, joten leikkurilla pois vaan. Monet leikkaa paljon ylempääkin.
-Kitaroita harvoin pidetään stereokuvassa aivan keskellä, poislukien soolot.
 
Basso:
-Basso otetaan yleensä DI-boxilla. Monenlaisia kaapinmikityksiäkin toki käytetään. Edullinen ultra DI100 on todettu hyväksi paremmissakin olosuhteissa.
-Bassoon uskaltaa laittaa kompressoria vähän enemmän. Ratio voi olla 1:3 tai enemmänkin, musiikkityylistä ja soundista riippuen.
 
Rummut:
-Bassariin käytetään yleensä beta52, e602 tai d112 mikkejä, mutta on sinne tungettu niitä viisseiskoja ja viiskasejakin. Mikki asetetaan yleensä bassarin sisään, kalvossa olevasta reiästä. Joskus esim. beta52 voidaan asettaa siihen reiän suullekkin. Etsimällä se oikea paikka taas löytyy.
-Virveliin käytetään yleensä sm57, tai muita vastaavia dynaamisia. Mikki asetetaan pari senttiä vanteesta ylöspäin, suuntaamaan kalvon läpi toiselle puolelle alavanteeseen. Usein studiossa, jos rahkeet riittää, mikitetään myös alakalvo, että mukaan tulisi myös maton rahinaa. Jos käyttää mikkiä alakalvossa joutuu yleensä kääntämään vaiheen. Kuuntelemalla ja kokeilemalla selviää onko vaihevirheitä.
-Tomit mikitetään samaan tapaan kuin virvelikin. 57 toimii ja myös tomeille suunnatut mikit. Esim. e604.
-Overhead-mikrofonit ovat lähes poikkeuksetta kondensaattorimikkejä, niin isoilla kuin pienilläkin kalvoilla varustetut. Yleensä otan overeilla koko settiä enkä vain peltejä, mutta tämä lienee makuasia. Yleensä overeita on kaksi, mutta myös yhdellä pärjää. Yhdellä overheadilla voi käyttää ns. bonham-metodia, eli kaksi kapulan mittaa bassaria polkevasta polvesta ylöspäin.
-Kompressoria käytetään yleensä bassarissa, jotkut tykkäävät laittaa virveliinkin.
-Kaikua kannattaa laittaa ainakin virveliin, mutta tyylistä riippuen olen nähnyt sitä laitettavan joka paikkaan.
 
Tämä nyt on tällainen nopeasti tehty, missä on varmaan useita asia- ja kirjoitus virheitä, mutta korjatkaa ja antakaa lisää vinkkejä jota voi tuohon lisätä!
 
-SampPaa