Studiotyöskentely ›

Heips, onko järkeä lähteä mikittäämään akustista skitta ja vaikka yembe-rumpua stereomikillä? mietin juuri tuota Roden xy-stereomikkiä.. eli saavutanko sillä esim. akustisen skitan äänityksessä suurenkin hyödyn verrattuna isokalvoseen peruskonkkaan? mitä tuollaisella stereomikillä yleensä on kannattavaa mikittää?

Heips, onko järkeä lähteä mikittäämään akustista skitta ja vaikka yembe-rumpua stereomikillä? mietin juuri tuota Roden xy-stereomikkiä.. eli saavutanko sillä esim. akustisen skitan äänityksessä suurenkin hyödyn verrattuna isokalvoseen peruskonkkaan? mitä tuollaisella stereomikillä yleensä on kannattavaa mikittää?
 
Stereomikillä kannattaa mikittää tilaa.
 
Akustista kitaraa tai djembeä kannattaa mikittää joko yhdellä tai kahdella erillisellä mikillä, joiden suuntaamiseen kannattaa käyttää aikaa, järkeä ja tietoa - tuollainen xy-asetelma ei oikein tuo semmoista lisää niihin, mitä ei tekisi paremmin kahdella erillisellä mikillä.

XY-mikitys ei tuo äänikuvaan stereovaiheinformaatiota ollenkaan koska siinä mikkikapselit ovat päällekkäin eli samassa vaiheessa. Eroa on siis vain vasemman ja oikean kanavan amplitudissa. Sama perusvika on muutenkin kaikessa studiomiksauksessa jossa monosignaalia panoroidaan jonnekin muualle kuin keskelle (ei synny oikeaa stereokuvaa koska vaihe ei muutu mihinkään). XY-mikitettyä stereosignaalia voi siis toisaalta hyvin käsitellä kahtena erillisenä monosignaalina joiden balanssilla tms. voidaan hakea eri saundeja riippuen tietysti siitä missä kohtaa ko. mikit olivat. Toinen ottaa tn. enemmän bodia ja toinen kaulaa. Sama voidaan tehdä kahdella eri mikilläkin, mutta voi tulla jonkinlaisia vaiheistusongelmia elleivät ne ole XY-tyylisesti riittävän lähellä toisiaan. Jos on (ensimmäistä) mikkiä ostamassa kannattaa ostaa varmaankin yksi parempi kuin kaksi halvempaa mikkiä.

riippuen tietysti siitä missä kohtaa ko. mikit olivat. Toinen ottaa tn. enemmän bodia ja toinen kaulaa. Sama voidaan tehdä kahdella eri mikilläkin, mutta voi tulla jonkinlaisia vaiheistusongelmia
 
Vaiheongelmat ovat mun nähdäkseni pienempi ongelma verrattuna siihen, että jos x/y-mikillä äänitetään vaikkapa akustista kitaraa, vain toinen kapseleista voi olla ns. hyvässä paikassa.
 
Luontevintahan olisi äänittää akkari kahdella mikillä esimerkiksi niin, että toinen ottaa helkkää ja on siis suunnattu otelaudan ja kaikuaukon liitokseen vinosti otelaudan suunnasta, toinen ottaa botnea ja on siis suunnattu kaikukoppaan tallan vaiheille, bassokielten puolelle tallaa ja kopan suunnasta viistosti.
 
Yhdellä x/y-mikillä on pakko tehdä valinta, kumpaa haetaan - ja silti toinen mikki on mukana vain painolastina.
 
X/Y-mikillä äänittäisin akkarin kuten kamariorkesterin - parin metrin päästä suoraan edestä, puulattiaisessa huoneessa. Ei oo kyllä mikään rokkilevyn akkari se...
:-)

Mutta vaikka XY nimensä perusteella tarkoittaa sitä että mikit ovat kuten X- ja Y-akseli 90 asteen kulmassa niin tuota kulmaa voidaan kyllä pienentääkin ja silti puhua XY-mikityksestä. Mutta stereomikissä (josta tässä on puhe) tuo kulma on kylläkin kiinteä. Tuollainen stereomikki pitäisi olla erittäin (soittajan kannallata ehkä jo liiankin) lähellä kitaraa jotta se toimisi kunnolla (eli toinen osoittaisi 12. nauhaan ja toinen kaikuaukon ja tallan välimaastoon). Kardioidimikillä bassot jo korostuvat melkoisesti, joten ylipäästösuodin pitäisi olla käytössä (mikä on siitä huono että se aiheuttaa vaihevirhettä). Toinen mahdollisuus olisi joku akustinen viritys mikkien kapseleiden päällä joka vähän levittäisi keilaa ja alentaisi matalien äänien tasoa. Kahdella erillisellä mikillä 45 asteen XY:nä olisi helpompi.
 
Akustista orkesteria olisi parempi äänittää jollain oikealla stereomikityksellä (DIN, NOS, ORTF, A/B, ETC) niin saisi oikean stereovaiheenkin talteen. Perus-X/Y:lle on aika vaikea keksiä hyvää käyttötarkoitusta, ehkä joku livesovellus kuten bluegrass orkesterin livemikitys tms. tai radioon menevä äänitys jonka pitää säilyttää hyvä monomiksausominaisuus.

Tuollainen stereomikki pitäisi olla erittäin (soittajan kannallata ehkä jo liiankin) lähellä kitaraa jotta se toimisi kunnolla (eli toinen osoittaisi 12. nauhaan ja toinen kaikuaukon ja tallan välimaastoon). Kardioidimikillä bassot jo korostuvat melkoisesti, joten
 
No, tulisihan tuossa jo 40 senttiä etäisyyttä, joten pahimmista proksimiteeteista tuskin voidaan puhua (ja vanerikantiselle kitaralle se voi olla hyväksikin).
 
Tehosteena alkoi juuri houkuttaa pistää kardioidi-xy-pari kitaran sisään varsi kielten suuntaisesti, niin että jyrkästi panoroiden bassokielet olisivat eri korvassa kuin diskanttikielet, asteittain ja luonnollisesti, panoroida bassokielet keskelle ja diskantit laitaan, ja sitten tuplata kitara ja laittaa tuplaus peilikuvaksi.
 
Tulisi hauskasti leveneviä sointuja, ja keskelle jäis kivasti tilaa solistille.

Heips, onko järkeä lähteä mikittäämään akustista skitta ja vaikka yembe-rumpua stereomikillä
 
Ilman muuta.
 
mietin juuri tuota Roden xy-stereomikkiä.. eli saavutanko sillä esim. akustisen skitan äänityksessä suurenkin hyödyn verrattuna isokalvoseen peruskonkkaan?
 
Kyllä. Pienikapseliset konkat on paljon yleiskäyttöisempiä kuin isokapseliset. Mutta hanki mieluummin kaksi erillistä mikrofonia niin voit kokeila muitakin tassä aiheessa lueteltuja mikityksiä kuin XY. Tai hanki ensin yksi hyvä mikrofoni ja myöhemmin toinen.
 
XY on melko mono, matemaattisesti se on yhtä kuin blumlein + mono. Tiheään rokkimiksaukseen tämä voi olla hyvä asia, mutta jos nauhoitetaan vain yhdellä stereoparilla, ORTF on ehkä parempi lähtökohta, kuten onkin jo todettu. ORTF:n joudut tosin viemään kauemmaksi, liian lähellä keskellä tulee aukko ja laidat putoaa sterokuvan reunoilta yli laidan.
 
mitä tuollaisella stereomikillä yleensä on kannattavaa mikittää?
 
Jos huone on hyvä ja esitys kuullostaa sellaisenaan hyvältä huoneessa...
 
t. Marko

Muistaakseni ainakin Janne Wiksten (jota mä pidän jonkunsortin akustisten kielisoitinten äänitysguruna) ja muutama muukin hahmo suosivat akustisen kitaran äänityksessä nimeomaan xy-metodia, mut pallokuvioisilla mikeillä ja ihan läheltä. Muistaakaeni Janne mainitsi 5-10cm etäisyydeltä kaikuaukon yläpuolelta... Tuntuis jotenkin vaan oudolta pallokuvioiset ja xy-asetelma.

Pallokuvioisia mikkejä kannattaisi kyllä suosia enemmänkin. Niiden etuna on se että taajuusvaste on kutakuinkin etäisyydestä riipumaton kun taas kardioideilla lähellä bassot korostuu ja mikä on huonompi asia kaukaa mikitettäessä bassojen taso laskee. Normaalissa huoneessahan bassot ovat ympärisäteileviä, mutta kardioidi nappaa ne vain yhdestä suunnasta jolloin vain pieni osa huoneen alapäätoistosta taltioituu. Mutta tuo X/Y omnilla tuntuu kyllä vähän oudolta, yleensä niitä käytetään A-B konfiguraatiossa, eli vähintään vaaksan tai kyynärän mitan päässä toisistaan (sitä kauempana mitä matalampia taajuuksia haluaa erottuvat stereophonisesti). Behringerin mittamikki voisi olla halpa mikki kokeilla omneja, ja ilmeisesti T.Bone SC150 on myös kelpo, en tiedä miten sitten isokalvoisilla kuten SC600 saa ääntä talteen pallokuviolla.

ja ilmeisesti T.Bone SC150 on myös kelpo, en tiedä miten sitten isokalvoisilla kuten SC600 saa ääntä talteen pallokuviolla.
 
Riippuu aika lailla kapselin rakenteesta. Isokalvoisella voisi kasikuvio olla sopiva vaihtoehto turhan proksimiteetin torjuntaan.
 
SC150 on tällä hetkellä tarjouksessa about 85 euroa. Siihen hintaan se on kolmine kapseleineen halpa kuin saippua.
:-D

Mulla on AKG C4000b -isokalvoiset ja niillä oon äänitellyt kitaraa pallokuviolla ihan läheltä kopaa. Kaverin Martinista esim sai loistavan todella iosn soundin tallasta katsottuna alaviistosta ihan 5cm etäisyydeltä. Lisäki oon äänitellyt niillä pallokuviolla pianoa ja ambienssihommia, mut aina AB-meiningillä.

Tuntuis jotenkin vaan oudolta pallokuvioiset ja xy-asetelma.
 
Tää perustuu siihen, että pallokuvioiset ei ole kuitenkaan kovin pallokuvioisia, vaan muuttuu suuntaviksi korkeilla taajuuksilla. Matalemmilla taajuuksilla se on mono. Voi toimia tiheässä miksauksessa hyvin, eikä oikeaa stereomikitystä noin lähellä musta kannatakaan ajatella...
 
t. Marko