Studiotyöskentely ›

Iski tänään maantiedon tunnilla päähäni, että mitenhän mahtaisi toimia MS-pari(middle-side) rumpujen overheadein. Onko kukaan kokeillut? Voisi meinaan ratkaista aika monia ongelmia. Oikein sijoitettuna ja suunnattuna saisi basarin ja virvelin suoraan keskelle stereokuvaa. Ja samaten stereokuvan laajuutta pystyisi jälkikäteen säätämään.
Kommentteja? Kokemuksia?

Iski tänään maantiedon tunnilla päähäni, että mitenhän mahtaisi toimia MS-pari(middle-side) rumpujen overheadein. Onko kukaan kokeillut? Voisi meinaan ratkaista aika monia ongelmia. Oikein sijoitettuna ja suunnattuna saisi basarin ja virvelin suoraan keskelle stereokuvaa. Ja samaten stereokuvan laajuutta pystyisi jälkikäteen säätämään.
Kommentteja? Kokemuksia?
 
Joo, MS on yleensä aina kivan kuuloinen, jotenkin paremmin "läjässä" kuin spaced-pair. Äänitin kerran pariinkymmeneen biisiin percussio overdubit MS-parilla ja hyvältä kuulosti. Jos on hyvä tila voi S-elementtiä vetää taaksepäin suhtessaa M-elementtiin, antaa vielä vähän lisä ambienttiä ikäänkuin pre-delayn muodossa..

Ja samaten stereokuvan laajuutta pystyisi jälkikäteen säätämään.
 
Sen voi tehdä myös XY:llä. MS ja XY ovat matemaattisesti ekvivalentteja ja muunnos niiden välillä helppo. Ainoa MS:n todellinen etu XY:hyn on se, että stereokuvan keskusta on mid -mikrofonilla suoraan edessä, kun XY:ssä kaikki tulee sivulta. Jos käytössä ei ole mikrofoneja, joilla on hyvä "off axis" -vaste, voi MS:stä siis olla etua.
 
t. Marko

Sen voi tehdä myös XY:llä. MS ja XY ovat matemaattisesti ekvivalentteja ja muunnos niiden välillä helppo.
Mitä tämä käytännössä tarkottaa?

Mitä tämä käytännössä tarkottaa?
 
Sitä, että lopputulos käyttäytyy samalla tavalla, matemaattisesti laskien.
 
Olisit kysynyt siitä off-axis -vasteesta, se on paljon mielenkiintoisempi juttu. Homma näet toimii niin, että kapseli värittää eniten reunoiltaan, ja toisaalta bassotoisto vähenee kapselin reunoille mennessä.
 
Tältä pohjalta MS saattaa olla paljonkin parempi kuin XY, XY:ssä kun kapselien keilan keskus osoittaa väistämättä muualle kuin suoraan varsinaiseen rumpuosastoon, todennäköisesti pelteihin, kun taas MS:ssä se kardioidi voidaan suunnata suoraan alas virveliin ja tomeihin, sinne missä jytisee, samalla kun ilmavampi kasikuvio poimii peltejä
:-)

XY-mikityksessä ei tarvitse orjallisesti noudattaa noita 90 asteen kulmia, ja mikkejä voi itse asiassa olla kuinka monta hyvänsä kunhan niiden kapselit ovat samalla akselilla, eli vaihe-eroja ei synny. Toisaalta silloin pitäisi käyttää kyllä aika pienikalvoisia kapseleita. MS-mikissä lisäksi saadaan kahdella kalvolla tavallaan kolmen mikin ääni talteen. Mutta paremmin ja tasaisemmin äänen saisi kuitenkin talteen pallokuvioisilla mikeillä, ja myöskin leveillä kardioideilla, joiden suuntakuvio on jotain puolipallon ja kardioidin väliltä. Ehkäpä voisi käyttää myös yhtä palloa ja kahta kardioidia XY:nä, pallo siinä keskellä.
 
Itse kyllä pidän enemmän vaihe-stereofonisista stereomikkitekniikoista, sitä paitsi nykyään kun paljon enemmän musaa kuunnellaan kuulokkeilla niistä on enemmän iloakin kun syntyy todellinen tilailluusio eikä vain joku ääni jommassa kummassa korvassa. Kitaravallit panoroituina ja ekvalisoituina (eri lailla ja eri vaiheilla eri suuntaan) monona vasemmalle, oikealle tai sille välille kuulostaa kyllä kaiuttimista ihan kivalta, mutta kuulokkeissa saundi latistuu ja ääni tulee "epämääräisestä suunnasta", varsinkin kun vaiheitakin on vielä usein menty kääntelemään.

XY-mikityksessä ei tarvitse orjallisesti noudattaa noita 90 asteen kulmia, ja mikkejä voi itse asiassa olla kuinka monta hyvänsä kunhan niiden kapselit ovat samalla akselilla, eli vaihe-eroja ei synny. Toisaalta silloin pitäisi käyttää kyllä aika pienikalvoisia kapseleita. MS-mikissä lisäksi saadaan kahdella kalvolla tavallaan kolmen mikin ääni talteen. Mutta paremmin ja tasaisemmin äänen saisi kuitenkin talteen pallokuvioisilla mikeillä, ja myöskin leveillä kardioideilla, joiden suuntakuvio on jotain puolipallon ja kardioidin väliltä. Ehkäpä voisi käyttää myös yhtä palloa ja kahta kardioidia XY:nä, pallo siinä keskellä.
 
Ei nyt kyllä jostain syystä kuulosta hyvältä tuo päättely. Mulla on vain huonoja kokemuksia omni-mikkien sijoittamisesta XY-asetelmaan, lähinnä siitä, että kaksi pallokuviota ristissä ei oikein oo stereo
:-)
 
Ajatus viuhkamikityksestä monella kapselilla kiehtoo, mutta ei se, eikä esim ORTF jossa on 110 asteen kulma, mun mielestäni kuulu XY:n piiriin.
 
Itse kyllä pidän enemmän vaihe-stereofonisista stereomikkitekniikoista, sitä paitsi nykyään kun paljon enemmän musaa kuunnellaan kuulokkeilla niistä on enemmän iloakin kun syntyy todellinen tilailluusio eikä vain joku ääni jommassa kummassa korvassa.
 
Kuka kuuntelee kuulokkeilla, kuka ei. Mulla itselläni ainoa tilanne missä tulee kuunneltua kuulokkeilla on äänityksen yhteydessä, kun pitää välttää vuotoja, tosin tarkkaamossa ja masteroinnissa tarkistan vielä kuulokkeilla kaikujen ja bassopuolen erottelun.
 
Eiköhän ihmisillä ole edelleen stereoissaan kaiuttimet, vaikka huonotkin, ja autoissahan korvalaput päässä on suorastaan vaarallista ajaa. Vai mitä tarkoitit?
 
Nykyaikaisista kitarasoundeista ja varsinkin niiden panoroinneista /stereolevityksistä olen kanssasi samaa mieltä. Ne eivät ole myöskään mun juttuni.

Mitä tämä käytännössä tarkottaa?
 
Ideaaleilla mikrofoneilla ja kun MS on ajettu ms-matriisin läpi, lopputulos on sama.
 
Toisaalta x/y signaalista saadaan summa ja erotus helposti, summa (x+y) on tietenkin molemmat kanavat summattuna monoksi, ja erotus (x-y tai ehkä kuvaavammin x+(-y)) saadaan kääntämällä toisen vaiheen kanava ja summaamalla. Sitten vain säätämään näiden suhdetta ja ms-matriisiin...
 
t. Marko

Homma näet toimii niin, että kapseli värittää eniten reunoiltaan, ja toisaalta bassotoisto vähenee kapselin reunoille mennessä.
 
Ummmh, useimmat kardioidit muuttuu itseasiassa pallokuvioisiksi ihan alhaalla. Tyypillinen off-axis vaste kardioideilla on "hymyilevä" tai ehkä tarkemmin "satulan" muotoinen. Isokalvoiset ehkä muuttuu ennemmin kirkkaiksi, pienikalvoisilla taas yläkerta vaimenee. Tää on rajusti yksinkertaistettua, joku TLM-103 muuttuu ensin aika keskiäänivoittoiseksi ja sitten tulee se hymyilevä käppyrä...
 
Pienikalvoiset on tässä suhteessa tyypillisesti parempia kuin isokalvoiset.
 
Tältä pohjalta MS saattaa olla paljonkin parempi kuin XY, XY:ssä kun kapselien keilan keskus osoittaa väistämättä muualle kuin suoraan varsinaiseen rumpuosastoon
 
Joidenkin mikrofonien kanssa se voi olla iso juttu, toisten kanssa sillä ei ole oikeastaan merkitystä. Juuri tästä syystä kaikki mikrofoneihin liikenevä raha kannattaa laittaa mahdollisimman hyviin pienikapselisiin konkkiin, joissa on mahdollisimman hyvä off-axis -taajusvaste. Hyperkardoidit on yleensä tässä suhteessa parempia kuin kardioidit. Hyvä kardioidipari on yleiskäyttöisempi kuin ms, sillä voi tehdä ortf:n, nossin, jne... Ja sen x/y:n, mikä siis hyvillä mikrofoneilla on kuin MS.
 
todennäköisesti pelteihin, kun taas MS:ssä se kardioidi voidaan suunnata suoraan alas virveliin ja tomeihin, sinne missä jytisee, samalla kun ilmavampi kasikuvio poimii peltejä
:-)
 
Ilmavampi? Ok, siinä on massiivinen proximity, joten kauempaa ne on yleensä aika kevyitä alakerrasta. Joka tapauksessa, MS soundi tulee mid mikrofonista, S antaa vain stereokuvan, eikä kuulu monona ollenkaan, joten ei kannata laskea sen S-mikin varaan soundin suhteen...
 
t. Marko

Ei nyt kyllä jostain syystä kuulosta hyvältä tuo päättely. Mulla on vain huonoja kokemuksia omni-mikkien sijoittamisesta XY-asetelmaan, lähinnä siitä, että kaksi pallokuviota ristissä ei oikein oo stereo
 
Niin joo tarkoitin että pallo on kahden kardioidin välissä täyttämässä keskelle jäävää aukkoa. ORTF:ssa mikit on etäisyyden päässä toisistaan (esim. http://www.schoeps.de/E-2004/ortf-stereo.html), mutta tuo on jo vaihestereofoninen mikitystapa. Lisäämällä tuota eroa esim. jostain 60 cm:stä useisiin metreihin voidaan jo käyttää pallokuvioisia mikkejä (monikossa, tällöin siis on kyse A/B mikityksestä ). Vain XY:ssä ja MS:ssä on kapselit päällekkäin, samassa vaiheessa (siis ei merkittäviä eroja kulkuaikaviiveessä kuten ortf, din, a/b yms. tavoissa).
Havainnollinen linkki XY:mikkeihin joissa on tuo 0-180 asteen säätömahdollisuuskin:
http://www.schoeps.de/E-2004/xy-stereo.html
 
Tällä sivulla käytetään tavallisia puikkoja, kuvat Blumlein (mikähän tuo on, eipä ole tullut kokeiltua), ORTF, MS ja XY tekniikoista:
http://www.schoeps.de/E-2004/ums20.html
 
Tässä lisää jänniä stereomikitystapoja kolmella mikillä, OCT:
http://www.schoeps.de/E-2004/mab-1000.html
 
Schoepsillä ei näköjään paljon arvosteta omnimikkejä.
 
Navigaattori löytyy täältä:
http://www.schoeps.de/E-2004/navigator.html
 
Tiivistelmä/yleiskuva:
http://www.schoeps.de/E-2004/overview-stereo-techs.html
 
Jecklin diskin ja A/B:n kohdalla mainitaan että matalien toisto hyvä jos käytetään omneja. Kardioidithan läheltä korostavat ja kaukaa leikkaavat bassoja. Hyviä omneja vaan ei löydy halvalla, tuo tbone sc150 voisi olla kokeilun arvoinen, joku isompikalvoinenkin Thomannilta löytyy samaan hintaan jossa myös omni (kaksikalvoinen konkkakapseli).
 
Itse kuuntelen musiikkia kuulokkeet päässä lenkillä, bussissa, duunissa yms. ja niin tekevät monet muutkin ihmiset jotka eivät esim. liiku omalla autollaan. Aina ei kyllä tiedä onko kyseessä MP3-soitin vain kännykän handsfree.
Nyt kun kännyköihinkin on ympätty mp3-soittimet ja radiot niin kuulokekuuntelu tulee vaan lisääntymään.
 
linkki:Tästä opuksesta kannattaa vilkaista kuvat jos saksan kieli ei kiinnosta:
http://www.schoeps.de/D-2004/PDFs/Mikrofonbuch_komplett.pdf

Kivi, testasitko muuten niissä Suen mikkitesteissä Thomannin SC600:sta? Siinä olisi 85 EUR isokalvoinen konkkamikki omni ja kardioidi suuntakuvioilla. Luultavasti elektroniikka ei ole ihan parhaimmilla komponenteilla toteutettu, joten modaamalla ehkä saisi paremmaksi. Tosin omneissa on se "vika" että äänitystilan täytyy olla melkoisen hyvä, tilamikkeinä ne tietysti ovat parhaimmillaan.

Blumlein (mikähän tuo on, eipä ole tullut kokeiltua),
 
Kaksi kasikuviomikkiä ristissä. Sopii klasarikamaan, vaikkapa kuorolle tai urkumusiikille, missä vaaditaan tilavaikutelmaa.
 
Itse kuuntelen musiikkia kuulokkeet päässä lenkillä, bussissa, duunissa yms. ja niin tekevät monet muutkin ihmiset jotka eivät esim. liiku omalla autollaan.
 
Mä olin muistaakseni lukiossa kun kasetti-korvalappustereot tulivat markkinoille, joten asia ei ole mulle aivan uusi. Olen kokeillut käyttää sellaisia; mulla on kasetti-, cd- ja md-walkmanit ynnä iPod, mutta en vain osaa; kun musiikki alkaa kuulua menetän kosketuksen todellisuuteen ja riski esimerkiksi kävellä auton alle on ilmeinen. Lisäksi niitä joutuu pitämään niin kovalla että kuulovaurion riski on käsinkosketeltava - ulkona ei ole koskaan niin hiljaista ellei mene luontoon, ja siellä taas musiikin kuuntelu tuntuisi törkeältä käytökseltä, luonnonääniltä tilan valtaamiselta.
 
Käytänkin noita kaikkia tallentimina, paitsi cd:tä, joka taas kulkee mukana kätevän kokonsa vuoksi esimerkiksi treenikämpällä biisien kuunteluun.
 
En ole kyllä löytänyt sellaista puhelimen hands-freetäkään, josta kuuluisi tarpeeksi kovaa. Mulla on puhelimesta muutenkin ääni täysillä, hands-freen kanssa pitää vielä peittää korvat käsillä että kuulee puheen esim auton moottorin yli.