Studiotyöskentely ›

Kiitettävän paljon täältä löytyy tietoa kaikista mahdollisista nauhoitukseen ja miksaukseen liittyvistä asioista. Itse en ole kuitenkaan juurikaan törmännyt bassokitaran nauhoitusta koskeviin vinkkeihin. Mitkä mikit ovat suosituimpia, käytetäänkö samoja mikitystekniikoita kuin kitarastyrkkarien kanssa, onko jotain "standardi" noitatemppuja jolla basson saa potkimaan kiveksille ja samanaikaisesti geezer butlermaisesti jne..
 
Siihen olen toki törmännyt, että on tavallista sekoittaa suoraan pöytään- ja styrkkarisignaalia. Samoin siihen, että bassoja on miksauksessa hyvä leikata ala- ja yläpäästä, sekä mahdollisesti dempata hieman epäselviä taajuuksia 220hz:n kohdilta jne..
 
Lähinnä kiinnostaakin juuri tuo nauhoituspuoli, onhan sen basson kyrväkkyys nyt kuitenkin puoliruokaa..

Lähinnä kiinnostaakin juuri tuo nauhoituspuoli, onhan sen basson kyrväkkyys nyt kuitenkin puoliruokaa..
 
Ääh, suoraan linjaan vaan DI-boxin läpi, TBT:n särö/limitteri tai Amplitube ja Wavesin Renaissance Compressor - se on siinä :)
 
...

viimeks nauhotettiin basso spl channel onen läpi koneeseen ja sit kierrätin raidan ampegin nupin kautta mikä oli melkeen täysillä (keinokuorma välissä) esp kaappi ja mikkinä neumann u89i ja tuli helv..hyvä!
shuren57 käyttävät aika paljonkin basson mikkinä.

Viimeks kun nauhoteltiin mun bassoja niin vedettiin sennhaiserin 609(taitaa olla enemmänkin kitara mikki) mikillä ja tuli kivan jämäkkää jälkee, se ns. ylimääräinen botne jäi suoraa pois. Itse pidän sellasesta keskiäänisestä jämäkästä äänestä mistä on poistettu se tuuba. Mutta ollaan käytetty myös sennhaiserin 602 basari mikkii, ihan hyvä se tuokin mun mielstä.

Hyvä basisti/basso/pocket ensin kuntoon. Periaatteessa aina hyvän soittajan kans tulee hyvä soundi. Mikeistä ja tekniikoista riippumatta. Huonojen soittajien kans on ihan sama mitä käytät, se ei istu sinne kuitenkaan.
 
Sitten muutama vinkki:
 
- Uudet/keitetyt kielet
- Omni n. 20-40cm kartion edessä (esim. 414, behkun mittamikki, DPA:t yms. toimii)
- pzm lattialla metrin päässä kaapin edessä
- optinen kompura
- Drawmer-kompura
- Sansamp
- Herttakuvioinen mikki 45 asteen kulmassa kartiosta päin.
- Ampegin SVT!!??
 
Eiköhän noilla pääse alkuun. Täytyy kuitenkin sanoa että harvoin oon bassoon ihan tyytyväinen äänitysvaiheessa. Sitten miksatessa sen saa kyllä leivottua sinne duckaamalla ja kompuroilla.

Sitten miksatessa sen saa kyllä leivottua sinne duckaamalla ja kompuroilla.
 
Nyt tuli uusi termi, nimittäin tuo duckaaminen. Mitä ihmettä moinen tarkoittaa? Kenties tuttu tapa, mutta eri termi.

Mitä ihmettä moinen tarkoittaa?
 
Basson kompressoria ohjataan esim. bassarilla. Aina kun bassari lyö, se kompressoi bassoa. Antaa tilaa. Tarvitsee kompressorilta "key input" -ominaisuuden.
 
Key input > side chain = ducking

Basson kompressoria ohjataan esim. bassarilla. Aina kun bassari lyö, se kompressoi bassoa. Antaa tilaa. Tarvitsee kompressorilta "key input" -ominaisuuden.
 
Key input > side chain = ducking
 
Joo, niinkuin epäilinkin, tuttua oli. Termi vaan hakusessa. Kiitos selvennyksestä!

Sitten muutama vinkki:
 
- Uudet/keitetyt kielet
 
Sitten on tämä vanhan liiton koulukunta, jonka mukaan se mikä on bassossa olennaista löytyy siitä, että käytetään hiottuja kieliä. Siis keittettyjen roundwoundejen soinnillista vastakohtaa.
 
Tietysti jos haetaan sellaista street-rock tunnelmaa, jossa basso soittaa pienellä säröllä kahdeksasosia komppikitaran tapaan, uudet kielet ovat hyvinkin paikallaan.

Sitten on tämä vanhan liiton koulukunta, jonka mukaan se mikä on bassossa olennaista löytyy siitä, että käytetään hiottuja kieliä. Siis keittettyjen roundwoundejen soinnillista vastakohtaa.
 
Tietysti jos haetaan sellaista street-rock tunnelmaa, jossa basso soittaa pienellä säröllä kahdeksasosia komppikitaran tapaan, uudet kielet ovat hyvinkin paikallaan.
 
Miten sellaisen vanhan koulukunnan atakin (vrt. Sgt Pepper-bassosoundit) saa bassoon, jos äänittää linjan kautta? Ainoa mahdollisuus taitaa olla mikittää ja käyttää soveltuvia kamoja (basso, vahvistin, kaappi)?

Miten sellaisen vanhan koulukunnan atakin (vrt. Sgt Pepper-bassosoundit) saa bassoon, jos äänittää linjan kautta? Ainoa mahdollisuus taitaa olla mikittää ja käyttää soveltuvia kamoja (basso, vahvistin, kaappi)?
 
Eikä vähiten niitä tuuman paksuisia kieliä, joita piti soittaa tongeilla...

Sitten on tämä vanhan liiton koulukunta, jonka mukaan se mikä on bassossa olennaista löytyy siitä, että käytetään hiottuja kieliä. Siis keittettyjen roundwoundejen soinnillista vastakohtaa.
 
Tietysti jos haetaan sellaista street-rock tunnelmaa, jossa basso soittaa pienellä säröllä kahdeksasosia komppikitaran tapaan, uudet kielet ovat hyvinkin paikallaan.
 
Viitsitkö selventää hieman, siis käytetään niitä vanhoja, järjettömän paksuja kieliä (onko ne hiottuja?). Vai yksinkertaisesti näitä modernimpia kieliä, joille on näytetty santapaperia??? (kuulostaa ainakin ajatuksena aika villiltä...)

Milcoin:
Eiköhän noilla pääse alkuun. Täytyy kuitenkin sanoa että harvoin oon bassoon ihan tyytyväinen äänitysvaiheessa. Sitten miksatessa sen saa kyllä leivottua sinne duckaamalla ja kompuroilla.
 
Mä kyllä tappelen basson kanssa kunnes olen siihen tyytyväinen jo äänitysvaiheessa, itse asiassa aika monta kertaa mä olen pyrkinyt jopa olemaan innoissani bassosta, joka mun mielestäni on ehkä tärkein biisiä koossapitävä voima.
 
Miten se sitten tehdään, on ihan tapauksesta ja biisistä kiinni. Salaisia aseita ovat kaapit, joista revin etukankaat pois, obskuurit mikit kuten AKG D12 ja Shure Unidyne, Exar Bad Metal, mittanauha ja optiset kompressorit, noin muutamia mainitakseni. (Tärkein temppu on kuitenkin psyykata basisti soittamaan uptempo-biiseissä etukenoon ja hampaat veressä, downtempoon takakenossa kuin länkkäri, ja mieliala koko ajan samana kuin biisissä.)
 
Joskus on muuten ihan hyvä idea jättää se Ampeg käyttämättä (ooooh!) ja kokeilla vaikka Peavey Mark III b-mallia, sitä yksikanavaista. Joskus.
 
passe:
 
Viitsitkö selventää hieman, siis käytetään niitä vanhoja, järjettömän paksuja kieliä (onko ne hiottuja?). Vai yksinkertaisesti näitä modernimpia kieliä, joille on näytetty santapaperia??? (kuulostaa ainakin ajatuksena aika villiltä...)
 
Hiotut kielet = flatwound. Eli niitä saa ihan kaupasta, ovat sormille ystävällisiä ja soundi on tumppu.
:-)

Mä kyllä tappelen basson kanssa kunnes olen siihen tyytyväinen jo äänitysvaiheessa, itse asiassa aika monta kertaa mä olen pyrkinyt jopa olemaan innoissani bassosta, joka mun mielestäni on ehkä tärkein biisiä koossapitävä voima.
 
Miten se sitten tehdään, on ihan tapauksesta ja biisistä kiinni. Salaisia aseita ovat kaapit, joista revin etukankaat pois, obskuurit mikit kuten AKG D12 ja Shure Unidyne, Exar Bad Metal, mittanauha ja optiset kompressorit, noin muutamia mainitakseni. (Tärkein temppu on kuitenkin psyykata basisti soittamaan uptempo-biiseissä etukenoon ja hampaat veressä, downtempoon takakenossa kuin länkkäri, ja mieliala koko ajan samana kuin biisissä.)
 
Joskus on muuten ihan hyvä idea jättää se Ampeg käyttämättä (ooooh!) ja kokeilla vaikka Peavey Mark III b-mallia, sitä yksikanavaista. Joskus.
 

 
Hiotut kielet = flatwound. Eli niitä saa ihan kaupasta, ovat sormille ystävällisiä ja soundi on tumppu.
:-)
 
Ok, kiitos!:)
 
Onkos muuten tullut kokeiltua, kuinka erilaiset multiefektiboksit toimivat di-boksina? Niissä kun rupeaa nykyään olemaan jo joitain ihan mukiinmeneviä efektejäkin.

Ok, kiitos!:)
 
Onkos muuten tullut kokeiltua, kuinka erilaiset multiefektiboksit toimivat di-boksina? Niissä kun rupeaa nykyään olemaan jo joitain ihan mukiinmeneviä efektejäkin.
 
No, esimerkiksi 69 Eyesin uudemmilla "gootti"levyillä on kaiketi kaikki kielisoittimet vedetty pelkkien Pod Pro -laitteiden läpi, ilman perinteisiä vahvistimia, joten mahdollista se on. Lopputuloksen voi jokainen arvioida itse.
:-)
 
Mä olen vanhan kansan ihminen - rakennan soundit aina erillislaitteista ja "yhden toiminnan laitteista", mutta olen kyllä käyttänyt 80-luvun Roland SIP -etuastetta di-boksina hyvällä menestyksellä.

1. Hyvä basisti. Basso soundi on aina kumminkin lähtökohtaisesti basistin aikaansaama.
 
2. Paras basso mitä saatavilla. Vaikka lainaksi. Huonolla soittimella homma kusee.
 
3. Yhtaikaa DI-boxista linjaan ja kaapista parhaalla mahdollisella mikillä sisään. Näistä sitten miksauksessa yhdistäen tai erikseen.
 
4. Äänitystilan pitäisi olla akustiikaltaan hyvä. Jos ei muuten löydy niin käypi jossain kunnon studiossa vetään. Taitavan soittajan kanssa siinä ei järettömästi aikaa kulu (=rahaa).
 
5. BBE sonic-maximizer...
 
ja paljon kahvia...boss.

Yksi vähän erikoisempi kikka on mikittää basso (siis se soitin, jossa on kielet) akustisesti erittäin läheltä. Homma toimii, jos vahvistimesta ei vuoda ääntä "sormimikkiin", tai jos vedetään suoraan pöytään tai mallinnuspurkkien läpi. Kielten ja sormien ääntä sopivasti sähkösoundiin sekoittamalla voi saada kaivettua ihan uusia soundeja esiin. En sano, että se olisi helppoa, mutta kannattaa ainakin kokeilla. Tumpummastakin bassosta voi saada aika "hi-tech"-soundin.
 
Höh. Joku otti mun nauhattoman basson nauhoittamista koskevan asiattoman kommenttini poies.

No niin! Tästähän tuli vinkkejä jos jonkinmoisia, loistavaa! Itsellä on juuri tämä basso-puoli päivän polttava aihe, tuo bändin energinen basisti kun on niin tarkka ja vaativa bassosoundinsa suhteen. Ei siinä, mielelläänhän sitä opettelee siinä itse samalla toisen innokkuuden työntämänä.
 
Nuo ampegin vahvarit ovat kyllä todella rautaista tavaraa ja tuntuvat passaavan vähän joka paikkaan, täytynee pakottaa basisti ostamaan semmonen...
 
Oman bändin demohommissa on suurin ongelma juuri tuon basson rukkaaminen. Basisti on kaikkea muuta kuin peruskomppaaja, välikkeissä basson kaulan yläpää saa kyytiä jne... Toki peruskomppauskin hoidetaan asenteella (aina seuraavaan välikkeeseen asti...vitsi vitsi...). Sounditoivomukset ovatkin sitten ne kinkkisemmät jutut, alapään pitäisi potkia auton takapenkin riekaleiksi, mutta samalla kaikkia keskiääniäkin pitäisi olla niin paljon, että fillit ja thrillit kuuluvat. Hänen lempparinsa on geezer butler, kukaan ei ole tainnut raaskia kertoa hänelle, että black sabbathin miksauksissa 70% on bassoa... Menee usein haastavaksi miksaus, näinä kitaramuurien palvonta aikoina. Noh, yleensä on löytynyt ok ratkaisu, mutta pakko sanoa ettei kertaakaan vielä ole ääneen riemuttu.
 
Sikäli muuten kuin bändi nimeltä "muse" on jollekkin tuttu, niin olisi kiva kuulla vähän veikkauksia, että miten heidän bassosoundinsa on miksailtu.
 
Mitenkäs parallel-kompurointi, toimiiko bassossa? Kokeilin varovasti, samalla kun opettelin itse koko parallel-kompurointi tekniikkaa. Ei tarvinnut ääneen kiljua siinäkään...

Sounditoivomukset ovatkin sitten ne kinkkisemmät jutut, alapään pitäisi potkia auton takapenkin riekaleiksi, mutta samalla kaikkia keskiääniäkin pitäisi olla niin paljon, että fillit ja thrillit kuuluvat.
 
Multiband-compressor (esim wavearts multidynamics-plugin) helpottaa kovasti. Pystyy sääteleen tuon "potkun" puuttumatta muuhun soundiin.

Niin ja sitten on vielä se filosofinen kysymys, että kumpi sijoitetaan miksauksessa äänikartalla alemmas, basso vai bassorumpu. Molempia vaihtoehtoja on käytetty menestyksekkäästi. Ja tietenkään unohtamatta side-chain-kompressointia ja muita kompressointikikkoja. Basson ja bassarin yhteistyö on erittäin tärkeä osa soundia.