Studiotyöskentely ›

Tulipa tässä eri vaihtoehtoja mietiskeltyäni mieleen kummallinen ajatus. Nyt on sellainen tilanne, että sisään tulevat raidat ja mikit ei riitä kaikkeen (ehkä, eihän sitä ennen kokeilua tiedä) haluttuun, niin onko homma mahdollista pelastaa triggaamalla jälkikäteen softalla? Tässäpä vaikka yksi esimerkki: virppaan riittää vain yksi mikki, mutta haluaisin talteen yläkalvon ja maton soinnin. Voinko mä tehdä tän homman "huijaamalla", eli nauhoitan samplen tuosta rummusta jälkikäteen kahdella mikillä ja triggaan molemmat raidat sillä alkuperäisellä virpparaidalla? Matosta tietty muistetaan kääntää vaiheet jne.
 
Mikä tässä voi olla se kompastinkivi, jonka vuoksi ei hommaan pitäisi ryhtyä? Triggaamisen vääräoppisuus ei kelpaa syyksi, mä huijaan aina tilaisuuden salliessa.

Tässäpä vaikka yksi esimerkki: virppaan riittää vain yksi mikki, mutta haluaisin talteen yläkalvon ja maton soinnin. Voinko mä tehdä tän homman "huijaamalla"
 
Teoriassa tuo onnistuu ja on mahdollista, mutta lopputulos on varmasti aika tapauskohtaista. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.
 
eli nauhoitan samplen tuosta rummusta jälkikäteen kahdella mikillä ja triggaan molemmat raidat sillä alkuperäisellä virpparaidalla?
 
Äänitä mielummin etukäteen samplet, kun rummut ovat vielä vireessä. Muista tehdä samplet eri voimakkuuksilla lyötynä (8-10 iskua on ihan riittävä määrä).

Tämä nyt ei varsinaisesti ihan aiheeseen liity mutta kerron nyt kumminkin. Minun piti yhteen projektiin äänittää rummut, mutta kappaleet olivat minulle liian vaikeita ja osa liian nopeita. Soitin ne nauhalle kuitenkin niin hyvin kuin osasin.
 
Sen jälkeen triggasin basarin, snaren ja tomit ja poistin alkuperäiset raidat. Sitten korjasin trigatuilta raidoilta soittovirheet ja tein muut tarvittavat korjaukset. Sen jälkeen nauhoitin haikan ja pellit erikseen ja tein vielä niillekkin raidoille joitain korjauksia soittovirheiden takia.
 
Ihan hyvän kuuloista jälkeä sain mielestäni aikaiseksi, voin joskus laittaa nettiin kun saan projektin valmiiksi.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla.
 
Näin minäkin tämän ajattelin. Eihän siinä ajan lisäksi mitään menetä. Kiitokset muuten tuosta vire vinkistä! Enpä tullutkaan ajatelleeksi sitä.
 
Ja pistä Northern toki niitä pätkiä kuultavaksi, jos onnistuu.

Tämä nyt ei varsinaisesti ihan aiheeseen liity mutta kerron nyt kumminkin. Minun piti yhteen projektiin äänittää rummut, mutta kappaleet olivat minulle liian vaikeita ja osa liian nopeita. Soitin ne nauhalle kuitenkin niin hyvin kuin osasin.
 
Sen jälkeen triggasin basarin, snaren ja tomit ja poistin alkuperäiset raidat. Sitten korjasin trigatuilta raidoilta soittovirheet ja tein muut tarvittavat korjaukset. Sen jälkeen nauhoitin haikan ja pellit erikseen ja tein vielä niillekkin raidoille joitain korjauksia soittovirheiden takia.
 
Ihan hyvän kuuloista jälkeä sain mielestäni aikaiseksi, voin joskus laittaa nettiin kun saan projektin valmiiksi.
 
Kuullostaa kyllä niin pelottavalta toiminnalta että tän mä haluun kuulla :o)

Tässäpä vaikka yksi esimerkki: virppaan riittää vain yksi mikki, mutta haluaisin talteen yläkalvon ja maton soinnin.
 
Äänitä pelkkä yläkalvo. Aja se sitten jälkikäteen selälleen käännettyyn kitaravahvistimeen, jonka kaiuttiman päälle laitat virvelin mattopuoli ylöspäin, ja mikitä matto siitä.
 
Vanha 60-luvun trikki, kun kaivattiin läskimpää virvelisoundia kertosäkeisiin.
:-)

Kivellä on aika hurjat visiot. Mikä ettei tuollaistakin voisi periaatteessa koittaa joskus.

Kivellä on aika hurjat visiot. Mikä ettei tuollaistakin voisi periaatteessa koittaa joskus.
 
Kokeile ihmeessä, toimii mainosti :)
 
Kivelle kiitokset tuosta vinkistä.

Kivellä on aika hurjat visiot. Mikä ettei tuollaistakin voisi periaatteessa koittaa joskus.
 
No, kyllä se triggaamisen voittaa, elävyydessä ja muutennii
:-)
 
Toinen suosikki on Yamahan SPX900:sta löytyvä Warm Snare -presetti, jolla saa virvelinrunkoon paksuutta kuin apteekin hyllyltä. Itse asiassa, jos mikkikanavat ovat tiukilla, mikitän joskus (toiseksi) ennemmin virvelin kyljen kuin maton, sitä kyljen "kopsua" jolla rummun saa läpi mistä miksauksesta tahansa kun ei voi jäljitellä, matto taas ei oo tarpeen kuin muutamassa tavallisimmassa virvelisoundissa, ja niissäkin korvattavissa / uudelleenrakennettavissa.
 
Edellä mainittu tietysti sillä varauksella, että ylämikkisoundi on tarpeeksi raskaassa vireessä (ja pönttö syvä). Usein joutuu alamikillä hakemaan miehekkyyttä siihen snareen.

Joo toi kyljen mikitys on monesti just se juttu, mitä kaivataan.
 
Krispeillä säröilläkin saa toisinaan myös snareen kummaa eloa.

Äänitä pelkkä yläkalvo. Aja se sitten jälkikäteen selälleen käännettyyn kitaravahvistimeen, jonka kaiuttiman päälle laitat virvelin mattopuoli ylöspäin, ja mikitä matto siitä.
 
Vanha 60-luvun trikki, kun kaivattiin läskimpää virvelisoundia kertosäkeisiin.
:-)
 
Vihdoinkin joku puhuu asiaaa ainaisen kompuuterin ruuvamiseen sijaan! Re-amppaus on paras pöhinägenerointikeino ikuna.
 
edit: entäs se vanha vedenalainen laulusoundi: 12-kielinen skeba vahvarin eteen, avovire biisin sävellajiin, laulua vahvarista ja kitaran mikkisignaali (pietso tms.) talteen.

Itse asiassa, jos mikkikanavat ovat tiukilla, mikitän joskus (toiseksi) ennemmin virvelin kyljen kuin maton, sitä kyljen "kopsua" jolla rummun saa läpi mistä miksauksesta tahansa kun ei voi jäljitellä, matto taas ei oo tarpeen kuin muutamassa tavallisimmassa virvelisoundissa, ja niissäkin korvattavissa / uudelleenrakennettavissa.
 
Oot niin oikeassa!!
 
Mahtavuutta!! Opin oikeestaan virvelin mikityksen vasta yhteisellä kaljankittaussessiolla Ruotsissa Studio Duckoutilla Danne Bergstrandilta, yleensä virveli alhaalta ja ylhäältä, ja se siitä mutta nykyään teen näin:
 
1. Ylämikki (SM57)
2. Ylämikki vähän kauempaa (nauhamikki, rca/oktava)
3. Kopsua rungosta (senkku mkh45/SM57)
4. Alamatto (SM57)
5. Triggerisignaali
 
Noista saa kasattua aina saundin, jos ei muuten niin backup triggerisaundi sit vaan laulamaan, usein kyl käytän piezon kolinaa ihan sellaisenaankin esim. tomien seassa, saa kivaa napsua lisää.

1. Ylämikki (SM57)
2. Ylämikki vähän kauempaa (nauhamikki, rca/oktava)
3. Kopsua rungosta (senkku mkh45/SM57)
4. Alamatto (SM57)
5. Triggerisignaali
 
Noista saa kasattua aina saundin, jos ei muuten niin backup triggerisaundi sit vaan laulamaan, usein kyl käytän piezon kolinaa ihan sellaisenaankin esim. tomien seassa, saa kivaa napsua lisää.
 
No, jos noista ei saa hyvää virvelisoundia ilman triggeriä, niin kannattaa etsiä sellainen rumpali joka osuu pönttöihin
:-D
 
Pitääpä tosiaan kokeilla tuota nauhamikkiä yläpuolella, kunhan keksin sopivan kohdan tai rakennan suojalevyn erottamaan haitsua siitä, kun tuolla mikkisalkussa kerran nyt on tuo RCA74.
:-)