Studiotyöskentely ›

Tuossa suomipop kanavaa kuunnellessa tuli mieleen kuinka tavallisella kuuntelijalla ei ole hajuakaan siitä miten suuren työn takana jokainen yksittäinen biisi on. Musa vaan soljuu tasaisena taustaviihteenä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos jälkiä pahemmin jättämättä.
 
Tuli ihan fiilis, että ei tää puuhastelu taida olla oikein täysjärkistä hommaa. Hierot loputtomasti, että saisit biisin kuulostamaan mahdollisimman hienolta ja sitten koko homma kaatuu kuitenkin johonkin muuhun, kuten vaikkapa laulajaan, sanoihin tai melodiaan.
 
No, se onnistumisen, osaamisen ja tekemisen tuoma ilo sekä tyydytys on tietysti oma asia, ja kyllähän tää harrastuksenakin aina postimerkkeilyn voittaa, mutta tosiasiat tiedostaen välillä aika turhauttavaakin. Vai mitä?

Tuli ihan fiilis, että ei tää puuhastelu taida olla oikein täysjärkistä hommaa. Hierot loputtomasti, että saisit biisin kuulostamaan mahdollisimman hienolta ja sitten koko homma kaatuu kuitenkin johonkin muuhun, kuten vaikkapa laulajaan, sanoihin tai melodiaan.

 
Siinä on kylläkin se, että juuri nuo kolme viimeksimainittua juttua pitäisi olla kunnossa ennen kuin yhtään mitään aletaan narulle pistämään, muuten voipi tehdä turhaa työtä :))
 
Joo, mutta tajuan pointtisi. Mutta onhan se silti hieno tunne, jos/kun joku joskus (tietysti itsesi lisäksi) tajuaa arvostaa tuotoksiasi tyyliin "onpa hyvän kuuloinen", "kuinka voit tehdä näin hyvää jälkeä" jne. Puhumattakaan sitten siitä tunteesta joka kerta kun kuntelet sitä hengentuotettasi masteroituna. Se on se palkinto, ainakin minulle. Äsken ei ollut mitään ja nyt on tämmönen biisi purkissa. :)

Siinä on kylläkin se, että juuri nuo kolme viimeksimainittua juttua pitäisi olla kunnossa ennen kuin yhtään mitään aletaan narulle pistämään, muuten voipi tehdä turhaa työtä :))
 
Sano se niille bändeille:-D
 
Luulen että ymmärrän Timon vision. Omasta puolestani sanoisin: hirveästi ruutia haaskataan siihen, että biisi on helpon kuuloinen, koukut kohdallaan ja pienimmätkin kilkkeet just oikein, ja sit biisi on kuitenkin ihan huono ja laulaja honottaa, hönöttää eikä osaa artikuloida, mut kaipa se sitten on sillai helpommin lähestyttävä kun on suosituksi tullut.
 
Välillä mä olen itsekin niin väsynyt, että en ala mitään. Esimerkiksi nyt en kuuntelisi popmusaa, vaikka saisin siitä palkkaa. (Ja saanhan minä.) Jos tänään jotain soi, niin ne on trinidadilaisia ja muita antilliosaston levyjä.

Ja toinen asia on se, että suomalaiseen tapaan miksattuna kaiken pitää olla niin tasaisesti ja oikeastaan vain laulu saa erottua joukosta...sitten kuuntelee jenkkien miksausta jossa usein virveli jyrää tosi pinnalla tai miksiin on tehty muita tosi rohkeita vetoja...tulee aina sellanen fiilis että "turhaa on kaikki siloittelu mitä studiolla on yömyöhään tehty"...ja kun aina se menee siihen, että "nosta sitä virveliä vaikka puoli desibeliä ja laske kitaroita neljännes desibeli". Argh!

Muistaakseni Arto Tamminen sanoi aikanaan jossain haastattelussa, että levyn teko oli paljon rankempaa kuin gradun teko. Luultavasti toi kommentti piti sisällään myös materiaalin kirjoittamisen, mutta kertonee varmasti jotain studiotyön vaativuudestakin.
 
(Sitten tulee joku rokkilehden "asiantuntija-kriitikko" ja sanoo oman painavan sanansa.)

Tuolla tuotantopalstalla aihetta jo sivuttiin yhdessä kerjussa.

Itse olen aina ihmetellyt että kun kerran jokainen studiossa tehty, radiossa soiva piisi vaatii ihan helvetisti työtunteja (sävellys, treeni+sovittaminen, äänitys+miksaus) niin miten joku jaksaa tehdä tuollaisia työmääriä esim. kuvitteellisen "Janne Pajuniemi & Linnunpojat" -orkesterin singlen "Rakkauden puutarha" eteen? Kun sanoitukset ovat luokkaa "antaisitko vielä mun kävellä puutarhaasi vaikka olenkin pelkkä aasi" ja sävellystyö kierrättää niitä wanhoja tuttuja teemoja niin miten jollakin voi olla mitään intressejä ko. materiaalin työstämiseen ja julkaisuun? Jokainen tietää tämän tyypin, tätä uutta suomalaista iskelmää joka esim Iskelmäradiossa soi. Mitäänsanomatonta huttua. Itse en suostuisi tuon materiaalin kanssa painimaan sekuntiakaan!
 
No OK, on olemassa studioita ja tekijöitä jotka tekevät rahasta mitä tahansa, äänittävät jopa vastenmielistä materiaalia. Mutta ihmettelen silti.

Itse olen aina ihmetellyt että kun kerran jokainen studiossa tehty, radiossa soiva piisi vaatii ihan helvetisti työtunteja (sävellys, treeni+sovittaminen, äänitys+miksaus) niin miten joku jaksaa tehdä tuollaisia työmääriä esim. kuvitteellisen "Janne Pajuniemi & Linnunpojat" -orkesterin singlen "Rakkauden puutarha" eteen? Kun sanoitukset ovat luokkaa "antaisitko vielä mun kävellä puutarhaasi vaikka olenkin pelkkä aasi" ja sävellystyö kierrättää niitä wanhoja tuttuja teemoja niin miten jollakin voi olla mitään intressejä ko. materiaalin työstämiseen ja julkaisuun? Jokainen tietää tämän tyypin, tätä uutta suomalaista iskelmää joka esim Iskelmäradiossa soi. Mitäänsanomatonta huttua. Itse en suostuisi tuon materiaalin kanssa painimaan sekuntiakaan!
 
No OK, on olemassa studioita ja tekijöitä jotka tekevät rahasta mitä tahansa, äänittävät jopa vastenmielistä materiaalia. Mutta ihmettelen silti.
 
No se ei ole heille välttämättä vastenmielistä toiseksi ihmettelen vielä enempi blackmetallia,örinäheviä yms (ei siis perusheviä (vaikkapa Accept,Metallica),ja powermetallia (jos Stratovarius,ja Elegy on sitä vaikken niistä hirveästi pidä tosin enempi ekasta pitäisin jos äänitys olisi kevympi) vastaan ainakaan) äänittäviä studioita. Tosin et taida tietää monet tekee ihan pskaduunia tienatakseen. Jopa ihan eri alalla kuin unelma duunit on.

Kyllä kai joka tyylisuunnalla omat haasteensa on äänittäjän kannalta - lopputulos, kuten Kivi aiemmin vihjaisi sitten sellaista, mitä ei vinkumatta kuuntele. Kuuntelu ja työstäminen on varmaan kaksi ihan eri asiaa.
 
Kukaan ei onneksi pakota kuuntelemaan ördä-heavyä tai prässibyysa-humppaa, vaan toosan voi sulkea ja kuunnella sensijaan esim., sanooko talitiaiset tänä keväänä titityy, tityy vai matkivatko ne auton varashälyttimiä niinkuin täällä meilläpäin. Ja onneksi netistä löytyy paljon laadukasta vaihtoehtomusaa, jos sellaista haluaa.

. Itse en suostuisi tuon materiaalin kanssa painimaan sekuntiakaan!
 
No OK, on olemassa studioita ja tekijöitä jotka tekevät rahasta mitä tahansa, äänittävät jopa vastenmielistä materiaalia. Mutta ihmettelen silti.
 
Siinä vaiheessa ku ainoa leipä tulee tuosta hommasta, ei ole kovinkaan usein varaa sanoa ei, vaikka kuinka kuraa omasta mielestään joutuisi tekemään.

Siinä vaiheessa ku ainoa leipä tulee tuosta hommasta, ei ole kovinkaan usein varaa sanoa ei, vaikka kuinka kuraa omasta mielestään joutuisi tekemään.
 
Useimpien harrastajien mielestä tekeminen itsessään voi olla hauskaa tai opettavaista, vaikka materiaalista ei ihan kauhesti diggaisikaan tai kaupallista menestystä ei olisi näkyvissä. Aina silloin kun tuntuu vaikealta kannattaa miettiä miksi alunperin on ruvennut hommaan.

Olen harrastajamuusikko ja pienen kotistudion valtias. Olen tehnyt kymmeniä moniraitatuotoksia viime vuosien aikana lähinnä omaksi iloksi ja lähipiirin suruksi bändini kanssa. Kun tästä hommasta ei tarvitse leipäänsä tienata, on se harrastuksena ylivoimaisen antoisaa ja opettavaa. Maailma on täynnä itsenikaltaisia tekijöitä joista jonkun tuotos saattaa joskus eksyä jopa sävlradioon asti. Samoin maailma on täynnä hyviä ja huonoja kirjoja, tauluja ja elokuvia. Näitä ei tarvitse kuuunella, lukea tai katsoa jos ei huvita. Tekijät ovat vaan harrastaneet omasta mielestään luovuutta joka on jokaiselle yksilölle elämässä tärkeää. Kuunnelkaapa joskus jotain 50- tai 60-luvun tusinaiskelmiä joita tehtiin jo tuohon aikaan liukuhihnatyönä. osattiin sit äsontaa tehdä silloinkin.

Varmaan hyvä lähtökohta, jos noita/näitä hommia meinaa työkseen tehdä, on se että pystyy kuuntelemaan tai vähintäänkin sulattamaan kaikenlaista musiikkia. Itse ainakin kuuntelen mielestäni aika monipuolisesti erilaista musiikkia, vaikka maku taitaakin pyöriä suht. mainstream -puolella.
 
Esimerkkinä kuuntelen mm. Dio, Stratovarius, GNR, Annihilator, Peer Günt, Wingdom, Dream Theater, Zeppelin, Uriah heep, U2, Coldplay, Stam1na, Mokoma, Bodom, Juha Tapio, PMMP, DED, Eminem, Jaakko Löytty, Enya, Celine Dion, Abba, Madonna, Crimson Moonlight, Extol, Lordi, Kilpi, Eläkeläiset, bnh jne... (ei missään järjestyksessä, koska se olisi turhan hankalaa).
 
hmm... taitaahan tuo hevin puolelle kallistua, mutta silti. Toivottavasti on mulle valttina jatkossa studiohommia ajatellen, ettei tarvi ihan hampaat irvessä vääntää joka toisen bändin miksauksia..

Itse ainakin kuuntelen mielestäni aika monipuolisesti erilaista musiikkia, vaikka maku taitaakin pyöriä suht. mainstream -puolella.
 
Esimerkkinä kuuntelen mm. Dio, Stratovarius, GNR, Annihilator, Peer Günt, Wingdom, Dream Theater, Zeppelin, Uriah heep, U2, Coldplay, Stam1na, Mokoma, Bodom, Juha Tapio, PMMP, DED, Eminem, Jaakko Löytty, Enya, Celine Dion, Abba, Madonna, Crimson Moonlight, Extol, Lordi, Kilpi, Eläkeläiset, bnh jne...
 
Hämmästyttävää. Noin pitkä lista, ja mä en kuuntele noista vapaaehtoisesti kuin Eläkeläisiä, enkä niitäkään ihan joka vuosi.
:-)
 
Toivottavasti on mulle valttina jatkossa studiohommia ajatellen
 
Toivottavasti tämä paljastukseni ei nyt polttanut kaikkia siltoja edestä ja takaa.
 
Hoho!

Toivottavasti tämä paljastukseni ei nyt polttanut kaikkia siltoja edestä ja takaa.
 
Kyllä tää tästä :)

Studiossa ja musiikissa yleensä pätee pitkälti se 90-10-sääntö... 90% ajasta ja rahasta menee siihen minkä 10% kuuntelijoista huomaa. :P

Studiossa ja musiikissa yleensä pätee pitkälti se 90-10-sääntö... 90% ajasta ja rahasta menee siihen minkä 10% kuuntelijoista huomaa. :P
 
Jep, mutta se on samalla se osa, mikä tekee homman mielekkääksi.
 
Oikeastihan ihmisistä kuulostaa parhaalta se raakamiksaus, missä kanavat on vain avattu heti äänitysten päätteeksi, että saa jonkinmoisen dokumentin.

Se mitä mä tässä alunperin hain pätee varmasti moneen muuhunkin luovaan toimintaan.
 
Joskus nuoruudessani olin kova poika piirtämään sarjakuvia ja jo silloin tuli mietittyä homman mielekkyyttä. Ensin näkee hirveästi vaivaa, että saa paperille hienon näköistä jälkeä ja sitten monen päivän kova duuni lukaistaan hetkessä niin, että kuvaa vilkaistaan ainoastaan murto-osa siitä ajasta mitä menee tekstin tavaamiseen.
 
Eli saatat piirtää yhtä kuvaruutua vaikkapa tunnin mutta lukija kuluttaa siihen aikaansa (hyvässä lykyssä) noin kymmenen sekuntia!

Ensin näkee hirveästi vaivaa, että saa paperille hienon näköistä jälkeä ja sitten monen päivän kova duuni lukaistaan hetkessä niin, että kuvaa vilkaistaan ainoastaan murto-osa siitä ajasta mitä menee tekstin tavaamiseen.
 
Eli saatat piirtää yhtä kuvaruutua vaikkapa tunnin mutta lukija kuluttaa siihen aikaansa (hyvässä lykyssä) noin kymmenen sekuntia!
 
Niinpä. Ja keskiverto japanilainen käyttää koko sarjakuvasivun (!) lukemiseen kolme ja puoli sekuntia.
 
Mut siinäpä se onkin. Hyvin tehdyt portaat on myös juuri oikean korkuiset ja mittasuhteiltaan sellaiset, että niitä on helppo juosta ylös ja alas, se on huonojen portaiden merkki jos pitää viivytellä ja tarkkailla jalkojaan ettei kompastu
:-)

Päivitys 1. Olisi varmaan pitänyt lukea kirjoitukset läpi ennen kommentointia, mutta mikael sinulle kiitos kirjoituksestasi. Muista: "hyviä on harvassa" ja naamasi näyttää etäisesti tutulta!
 
Musiikkituotannon motiivien kysyminen/kertaaminen voisi olla paikallaan tässä keskustelussa. Kenelle, miksi ja minkä takia, siinä kolme kysymystä. Jos kaikkiin ei vastaa lauseella jossa on minä jossakin sijamuodossa, niin mielestäni puissa ollaan. Minulle ainakin on aivan sama onko musiikkilaji mitä. Oikeastaan on paljon hauskempaa lähteä tekemään musiikkilajia josta ei ole aikaisempaa valmista toimintamallia. Työhön etukäteen valmistautumalla ja ajatusmyssyn käytöllä saa aikaiseksi uusia ideoita ja malleja, joita sitten voi kokeilla laittaa tuotantoon. Esituotantoon kun laittaa vaikka 3 tuntia tehokasta päänkäyttöä hyvissä ajoin ja pariin otteeseen, niin tiedän että lopputulos on hyvin paljon kunnianhimoisempi. Kuitenkin musiikkituotannossa on hyvin vähän muuttujia joiden yhteensovittaminen suoritetaan.
Monella tekijällä vain tuntuu olevan liikaa valmiita malleja ja liian vähän luovuutta. Sillä sitä sitten mennään miten vain helpoimmalla päästäään.
Tämä on enemmän tuottajan roolin pohdinta ja kaiken hyvän voi myös saada kuoleentumaan sillä että äänittäjä ei ole aivan tehtäviensä tasalla. Eli mikit pystyyn ja vähän kompuraa, valmista tulee.
 
Jonkun "huonolta" kuulostavan biisin päätymiseen tuotantoketjun läpi saattaa olla hyvinkin henkilökohtainen- tai pieni syy, tietyt asiat on vain tehtävä. Aina se jotain opettaa tekijälleen. Perusasiat kunniaan ja sitten pois puritaanisten pikatieltä.
 
Radiosoittoon en vaivaudu ottamaan kantaa, kuin että älä mollaa muita vaan tee omia vähän helvetin hyvä biisejä ja paljon.