Studiotyöskentely ›

Ei tuolla rumpupuolella oikein iskenyt tämä kysymys, niin heitetäänpä tänne puolelle..
 
Minkälaisella kytkennällä/laitteistoilla olisi toteuttavissa virvelin (tai muu yksittäinen rumpu tai symbaali) tuottaman äänen analysointi ? Mikä on simppeli ohjelma, jolla saa äänestä grafiikan.
Miten yleensä rummun ääni syttyy ? Onko eri virveleissä selkeitä (millisekunti)eroja tässä suhteessa? Mistä kohtaa aikajanaa siis kannattaa ottaa taajuuskuvaaja, jotta se kuvaisi parhaiten virvelin ääntä ? Siitäkö, missä on vola maksimissa.
 
Lähtökohtana olisi hyvä, neutraali mikrofoni ja kannettavassa oleva äänityssofta.
Tarkoitus olisi siis äänittää samassa telineessä samalla mikin sijoittelulla yksittäisen (vakiovoimakkuuksisen) iskun tuottama äänikuva eri taajuuksineen.
 
Toinen epäselvä asia olisi mikkien sijoitus; miten rumpu äänitetään, jos halutaan sen ominaisääni esille ? Olisiko mikki esim. lähellä soittajan korvaa (rumpalin kuulema) vai metrin päästä sivulta (vai ylhäältä) ? Tilan vaikutus saisi olla mahdollisimman pieni ts. kaiuton koppi, jotta se ei vääristäisi äänikuvaa. Onko vinkkejä?
 
Kaiken tämän järjestelyn tarkoituksena ei ole laittaa vehkeitä arvojärjestykseen, vaan ihan uteliaisuudesta tutkia merkin, mallin, runkomateriaalin, kalvon, virityksen yms. vaikutusta ääneen (hieman TM testaa - tyyliin).
 
Jos kaikki äänitykset tehdään samassa tilassa samalla laitteistolla, tilan vaikutus pienenee. Mitään "absoluuttista totuutta" en siis ole hakemassa.
Näin siis voisi omin silmin todeta asioita "virvelien taajuusvasteista" (joita ehkä korvallakin kuulee). Korva vaan on niin helposti mukautuvainen, silmiä on vaikeampi huijata. Tulisi myös ilmi se, millä taajuudella se "puuvirvelin lämpö" syntyy.
 
Pirustipa tuli kysymyksiä tähän alustukseen..

Mites ajattelit eliminoida kaikki muuttujat vireistä, kalvoista yms. aina soittajaan asti? Turhaa ajanhukkaa mun mielestä. Ihan mielenkiinnosta nyt kuitenkin: mitä hyötyä sä ajattelit tästä olevan? Ihanko äänen fysikaaliset ilmiöt kiinnostavat noin paljon?

Mites ajattelit eliminoida kaikki muuttujat vireistä, kalvoista yms. aina soittajaan asti? Turhaa ajanhukkaa mun mielestä. Ihan mielenkiinnosta nyt kuitenkin: mitä hyötyä sä ajattelit tästä olevan? Ihanko äänen fysikaaliset ilmiöt kiinnostavat noin paljon?
 
Nuo vireet ja kalvothan kuuluvat tutkittaviin asioihin, nehän nimenomaan vaikuttavat soundiin yhtän paljon kuin itse runkokin, vai ? Soittajan voi testimielessä korvata vakiovoimakkuudella iskevällä laitteella.
 
Kimmokkeen tehdä "tiedettä" antoi tämä valtava subjektiivisuuden ja jopa mystisten mielikuvien määrä eri merkkien soundeista. Siis riisuisi mystiikan pois ja kattoisi, mistä pirusta se tulee. Samaakin virppaa voisi testata eri kalvoilla ja vireillä. Voisi siinä sivussa oppiakin jotain lisää rummuista...
 
Yhtä typerää on laittaa rumpuvalmistajan (tai symbaali) nettisivuille noita ääniklipsejä; eihän niistä voi sanoa yhtään mitään muuta kuin onko virvelissä matto päällä vai ei. Ei kun grafiikat kehiin...

Nojoo, myönnettäköön että voi toi ihan kiva harrastus olla. Mä mieluummin käytän aikani etsimällä sopivaa soundia tiettyyn tarkoitukseen, kuin virittelemällä moottorivasaraa erilaisiin kannuihin ja käyriä ihmetellen. :)

Kimmokkeen tehdä "tiedettä" antoi tämä valtava subjektiivisuuden ja jopa mystisten mielikuvien määrä eri merkkien soundeista. Siis riisuisi mystiikan pois ja kattoisi, mistä pirusta se tulee.
 
Huhu kertoo että musiikki on aika subjektiivinen asia. ;)
Sinänsä siis täysin turhaa touhua katsoa käyriä kun eivät ne kerro loppuun asti sitä mitä soittaja kuulee ja tuntee.
"Mystiikkaa" ei saa pois sieltä minne se kuuluu, ts. minne sitä selvästi halutaan. Jokin kapistus kuulostaa hyvältä tai huonolta ihan riippumatta siitä minkälainen käppyrä laatikon kyljessä nököttää.
 
Täällä on koitettua riisua esim. masterointiprosessia mystiikasta, mikä on minusta kovasti hyvä asia, mutta siinä vaiheessa kun joku ihastelee jonkun Straton soundia ja sinä toteat, että taajuusvasteessa on korostumat/kuopat kohdissa x ja vielä suosittelet toista "vastaavaa" keppiä, niin tuloksena on lähinnä pitkiä katseita. Joo, en ajattele että näin sentään tekisit, tulipahan vain hauska mielikuva.
 
Samaakin virppaa voisi testata eri kalvoilla ja vireillä. Voisi siinä sivussa oppiakin jotain lisää rummuista...
 
Tässä mielessä taas ei välttämättä yhtään huonompi idea. Eri soundien kaivaminen kalustosta on mielenkiintoista ja varsin hyödyllistä. Miksauksessakin voi olla mukava tietää suoraan eri soundien käyrät ja voiko asialla mahdollisesti kikkailla. Tämä alkaa taas mennä vähän "music by numbers" -luokkaan, mutta mikäs siinä jos tykkää kokeilla.

Miten mikrofoni tulisi sijoittaa yksittäiseen rumpuun nähden em. tyyppisessä mittausäänityksessä ?
Kalvon yläpuolelle ? Sivulle? Kuinka etäälle rummusta, jotta vältetään tilan vaikutus soundiin ?

Miten mikrofoni tulisi sijoittaa yksittäiseen rumpuun nähden em. tyyppisessä mittausäänityksessä ?
Kalvon yläpuolelle ? Sivulle? Kuinka etäälle rummusta, jotta vältetään tilan vaikutus soundiin ?
 
Paremminkin tällaisessa testissä pitäisi huolehtia siitä, että mikki on jokaisessa mittauksessa samassa kohtaa. Mitä kauempana rummusta, sitä enemmän härö- ja vuotoääniä, siis "huonetta".
 
Jos äänitetään yhdellä mikillä ja tarkoitus on saada mahdollisimman paljon rummun ominais-soundia kaapatuksi, laittaisin mikin rumpuun nähden sivulle (juuri hieman kalvopinnan yläpuolelle) ja suuntaisin sen kohti yläkalvoa. Ja virveliä tietysti äänitetään yksin huoneessa, eikä siten että se on paikoillaan rumpusetin keskellä.
 
En oikein itsekkään näe tämän testin punaista lankaa? Graafinen analysointi on todella ontuvaa ihmiskorvaan verrattuna, ja jos katsot esimerkiksi mikrofonin taajusvastetta paperilla, se ei kerro vielä mitään siitä "soundista". Graafisessa muodossa meiltä puuttuu liian monta ulottuvuutta.

Miksi niitä vastekäppyröitä sitten yleensä laitetaan mikkien mukaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä ?
 
Mieluiten näkisin nettisivulla rummusta graafisen käppyrän kuin mp3-muotoisen ääniklipin, josta ei oikein voi sanoa yhtään mitään ilman referenssiä tai tietoa miten, missä ja kenen toimesta äänitetty...
 
Toisaalta miksi kysymys aiheuttaa pelkästään vastauksia, joissa pohditaan homman mielekkyyttä tai soveltamista?
 
Siis nöyrimmin haluaisin vinkkejä, miten äänittää kuvaavia ääniotoksia yksittäisistä rummuista ja piirtää äänistä taajuuskuvaajat (ja tämä kaikki mieluiten mahdollisimman simppelillä laitteistolla). ;)

Miksi niitä vastekäppyröitä sitten yleensä laitetaan mikkien mukaan, jos niillä ei ole mitään merkitystä ?
 
Todistamaan, että "relax, kapulamme nappaa myös yli 5kHz:n äänet"?

Juu, tässä on nyt tosiaan se ongelma että tietokone ei ole, eikä tule olemaankaan läheskään yhtä kova vempele analysoimaan ääntä kuin ihmiskorva. Mistä tahansa äänestä voit tehdä Fourier-muunnoksen, mutta se onkin sit eri asia, että tuleeko siitä hullua hurskaammaksi. Esimerkkinä tästä nyt vaikkapa se, että tuommoisen graafisen analyysin perusteella on yleensä mahdotonta sanoa biisistä, että soittaako rumpali 4- vai 8-beattia. Puhumattakaan siitä, _miltä_ jokin asia soundaa.

Juu, tässä on nyt tosiaan se ongelma että tietokone ei ole, eikä tule olemaankaan läheskään yhtä kova vempele analysoimaan ääntä kuin ihmiskorva. Mistä tahansa äänestä voit tehdä Fourier-muunnoksen, mutta se onkin sit eri asia, että tuleeko siitä hullua hurskaammaksi. Esimerkkinä tästä nyt vaikkapa se, että tuommoisen graafisen analyysin perusteella on yleensä mahdotonta sanoa biisistä, että soittaako rumpali 4- vai 8-beattia. Puhumattakaan siitä, _miltä_ jokin asia soundaa.
 
Ja tuo FFT:llä tms. laskettu spektri on tietyltä hetkeltä/aikaväliltä eikä näytä miten se muuttuu äänen soidessa. Sitä voi yrittää kuvata kolmiulotteiselta näyttävällä kuvaajalla mutta ne eivät yleensä ole kovin havainnollisia. Ja seuraavaksi sitten pitäisi ottaa huomioon lyöntivoimakkuus ja mihin lyödään. Muuttujia alkaa olla aika tavalla.

Tuo "mekaaninen" puoli ei ole ongelma. Tuollaisen vakio-iskijän kyllä rakentelee pajalla nopeastikin.
 
Tuo kuvaajan analysointi on sitten eri juttu. Lyönnistä tulee tietyssä ajassa vaimeneva ääni, josta sitten voinee ottaa spektrin esim. maksimivolan kohdalta (?). Kolmiulotteiset kuvaajat on toki hankalia.
Samoin voisi kuvitella tutkivansa eri rumpujen/kalvotusten/virityksen herkkyyttä, eli aikaa iskun alusta maksimivoimakkuuteen.
 
Eri rumpujen käppyrät voisi myös sijoittaa samalle kuvaajalle, jolloin esim. mahdolliset "ongelmataajuudet" voisi nähdä. Paljon tuolla rumpupuolella väännetään peistä eri puulajien soinneista; näin voisi niitäkin ehkä vertailla...
 
Herkkyyskuvaajat (ts. äänentasokuvaaja aika-janalla) taas mahdollistaisivat samassa skaalassa kuvattuna eri kalvojen yms. keskinäisen vertailun.

Lyönnistä tulee tietyssä ajassa vaimeneva ääni, josta sitten voinee ottaa spektrin esim. maksimivolan kohdalta (?). Kolmiulotteiset kuvaajat on toki hankalia.
 
Spektrin näyttäminen ajan mukaan muuttuvana videona jonka voisi pysäyttää tms voisi toimia.

Ja tuo FFT:llä tms. laskettu spektri on tietyltä hetkeltä/aikaväliltä eikä näytä miten se muuttuu äänen soidessa. Sitä voi yrittää kuvata kolmiulotteiselta näyttävällä kuvaajalla mutta ne eivät yleensä ole kovin havainnollisia. Ja seuraavaksi sitten pitäisi ottaa huomioon lyöntivoimakkuus ja mihin lyödään. Muuttujia alkaa olla aika tavalla.
 
Spektri on aina mitattava jollain aikavälillä koska yhdellä ajanhetkellä meillä on käytössä vain 1-ulotteinen arvo josta ei ihmeempiä pysty päättelemään. Siksipä signaali ikkunoidaan jonkin kokoisiin pätkiin ja niistä lasketaan tuo fft. Eli saadaan 2-ulotteinen kuva jossa jokainen pystyrivi vastaa yhtä fourier-muunnosta.
 
Tältä se näyttää:
 
http://coweb.cc.gatech.edu:8888/csl/uploads/66/stft.JPG
 
Sitä tarkempi muunnos on, mitä pitemmältä ajalta se lasketaan (taajuustason signaaliin tulee sama määrä näytteitä mitä aikatasonkin). Jos taajuussisältöä haluat analysoida, kannattaa tehdä se transientin jälkeiseltä ajalta. Sieltä voit sitten vaikka kaivaa joitain taajuuksia millä kalvo värähtelee. Siitä tiedosta ei varmaan tosin paljon ole hyötyä, koska se riippuu täysin siitä miten sen olet virittänyt.
 
Itse transientti harmoniselta sisällöltään aika kohinaa, ja toisaalta niin lyhyt että siinä ei paljon ole taajuustasossa paljon tutkimista.

Spektri on aina mitattava jollain aikavälillä koska yhdellä ajanhetkellä meillä on käytössä vain 1-ulotteinen arvo josta ei ihmeempiä pysty päättelemään. Siksipä signaali ikkunoidaan jonkin kokoisiin pätkiin ja niistä lasketaan tuo fft.
 
Ilman muuta näin, siksi puhuinkin aikaväleistä. Ei-tekniselle lukijalle taas puhuin hetkistä. Yritys olla yhtaikaa tarkka ja yleistajuinen epäonnistui.

Tässä yksi. Analysoikaa ketä kiinostaa.
 
Logaritminen 3D taajuusanalyysi näyttää tältä: http://www.andromedia.fi/koponen/snare_3d_freq_analysis.gif
 
Ja kuulostaa tältä: http://www.andromedia.fi/koponen/snare.wav
 
Meillä snaresoundin vääntämisessä on yleensä ollut käytössä tuo analog speculator. Sillä on toisataiseksi saatu suunnilleen tontille. :p Mie meen baariin --->