Studiotyöskentely ›

Kävipä niin onnellisesti, että sain duunista kunnon joulubonuksen hyvin tehdystä työstä ja osan tuosta ajattelin sijoittaa kotistudiooni. Nyt vaan vaivaa se, että mitä rahoilla ostan. Olen miettinyt pidempään monitoreiden hankkimista, tällä hetkellä "tarkkaamossa" (pieni, n. 6-7 m2 koppi) on OK-laatuiset peruskajarit vanhasta Saloran stereolevysoittimesta irroitetun päätteen takana.
 
Yhdistelmä soi hyvin ja musiikki kuulostaa yllättävän hyvältä siihen nähden, kuinka pieni koppero on. Äänitetyt biisit eivät kuitenkaan soi joka paikassa hyvin, ongelma, jonka olen toisaalta ajatellut kiertää käyttämällä isompiin projekteihin ulkoista masteroijaa, joka luultavasti saa sitten tuotokset soimaan hyvin eri laitteilla.
 
Toinen mitä olen pidempään jo ajatellut parantaa, on mikkitilanne, tällä hetkellä ainoa konkka on T.Bone SC300 -halpis, jossa on omat rajoituksensa: ohut ja kireä soundi. Haluaisin mielellään laajakalvoista mallia olevan mikin, koska toimisivat samaan aikaan sekä rummuille, akustiselle että laululle. Lisäksi tykkään lämpimästä ja pehmeästä soundista, varsinkin rumpuihin pitää saada jytinää ja suhinaa, napse ja kihinä ei nappaa, vaikka ne raskaampaan musiikkiin yleensä kuuluvatkin.
 
Ostaako nyt kaksi kipaletta SC450 -konkkaa vai Behringer 2030 Truthit. Vai teenkö kompromissin ja ostan Truthien passiiviversiot, yhden SC450 ja toisen SC300:n. Rahaa siis käytettävissä 250-300e maksimissaan hankintoihin.
 
Kompromissin tullessa kyseeseen voisin käyttää SC450:ttä rumpujen edessä/huonemikkinä, SC300:t olisivat overheadeina ja Trutheja komentaisi tuo Saloran pääte näin aluksi.
 
Saa ehdottaa jos joku keksi paremman ratkaisun tuohon budjettiini. Muut puolet on mielestäni jo ihan kunnossa, läjä perusdynaamisia 58-kopsuja ja pari parempaa löytyy ja saan lainaan lisää tarvittaessa, T.bonen BD300 löytyy basarille, etusena toimii Soundcraft Spirit SX20 -pöytä, josta tavarat menee Terratecin kautta koneelle
 
Eli kun konkkapuoli ja monitorointi on ne heikoimmat lenkit tuossa, niin voisiko jommasta kummasta vielä tinkiä ja saada laadukkaasti biisit narulle? Itse ehkä vielä olen sillä kannalla, että tingin kuuntelusta, koska hyvät Sennheiserin luurit löytyy, jolla voin tarkastaa miksausta (kuuntelen pääasiassa musiikkia niillä, joten tiedän suunnilleen miltä pitää kuulostaa) ja tuo pieni koppero on muutenkin heikko akustiikaltaan, että siellä ei kuitenkaan voi kuitenkaan täydellistä miksausta luoda, vaikka olisi mitkä Genelecit.
 
Auttakaa viisaat kun en tiedä mihin rahani tuhlata.. :)

Auttakaa viisaat kun en tiedä mihin rahani tuhlata.. :)
 
Osta ne aktiivi-truthit nyt. Passiivimalli Saloran päätteellä ei oo juuri parannusta entiseen.
 
Paremmasta kuuntelusta on enemmän hyötyä kuin halvasta konkkamikistä.

Auttakaa viisaat
 
Itse en todellakaan ole viisas, mutta taas eilen viimeksi juttelin yhden jo hyvän aikaa tulessa olleen oraakkelin kanssa justiinsa näistä samoista jutuista. Hetken siinä vaahdottuani tuli taas se vanha totuus päin pläsiä; "mitä ihmettä sä nyt taas oikein kohellat, kuuntelu aina ensimmäisenä kuntoon, kakkosena mikit jne."
 
Ps. itselläni on vielä toistaiseksi Samsonin ihan kohtuullinen studiovahvari ja JBL:n aikanaan hinnakkaat passiiviskobet. Säästä itsesi moisilta virityksiltä:-)

Jotenkin vaan tuntuu siltä että menee hukkaan hyvät kaiuttimet huonossa huoneessa. Pitäisi melkein päästä testaamaan tuolla että miltä kunnon monitorit siellä kuulostaa. Ilmeisesti kuitenkin pienet monitorit ovat ne, mitä nyt olen hakemassa, kaiuttimet tulevat väkisinkin seinään kiinni, noin metrin päähän korvistani pään korkeudelle, istumapaikasta on matkaa takaseinään metri, oikeanpuoleiseen seinään metri ja vasemman puoleiseen pari metriä. Olisiko Esi nEar 04:t aivan turha ostos? Sitten mahtuisi vielä se SC450 budjettiin vielä.

Jotenkin vaan tuntuu siltä että menee hukkaan hyvät kaiuttimet huonossa huoneessa. Pitäisi melkein päästä testaamaan tuolla että miltä kunnon monitorit siellä kuulostaa. Ilmeisesti kuitenkin pienet monitorit ovat ne, mitä nyt olen hakemassa, kaiuttimet tulevat väkisinkin seinään kiinni, noin metrin päähän korvistani pään korkeudelle, istumapaikasta on matkaa takaseinään metri, oikeanpuoleiseen seinään metri ja vasemman puoleiseen pari metriä. Olisiko Esi nEar 04:t aivan turha ostos? Sitten mahtuisi vielä se SC450 budjettiin vielä.
 
Sijoita kuuntelupaikka symmetrisemmin. Käänny 90 astetta niin että saat taaksesi mahd paljon tilaa.
 
Ei mee hukkaan huonossakaan huoneessa. Esi nEar ei oo mun nähdäkseni myöskään ratkaisu.
 
Mikä pakko sitä konkkamikkiä on saada? Varsinkaan halpaa ja ei niin hyvää? Dynaamisilla pärjää yllättävän hyvin jos kuulee mitä tekee.

Sijoita kuuntelupaikka symmetrisemmin. Käänny 90 astetta niin että saat taaksesi mahd paljon tilaa.
 
Jääkaappi on tiellä. Tarkkaamona siis toimii eräänlainen keittiön tapainen, jossa on lavuaari, pari kaappia ja jääkaappi. Täytyy miettiä jos saisi jääkaapin sijoitettua vaikkapa tuonne varsinaiseen soittotilaan, ei olisi niin pitkä matka hakea oluitakaan. :)
 
Tää oli kyllä hyvä vinkki, en ole tullut ajatelleeksi itse koko asiaa.
 
Ei mee hukkaan huonossakaan huoneessa. Esi nEar ei oo mun nähdäkseni myöskään ratkaisu.
 
Tää on hyvä tietää.
 
Mikä pakko sitä konkkamikkiä on saada? Varsinkaan halpaa ja ei niin hyvää? Dynaamisilla pärjää yllättävän hyvin jos kuulee mitä tekee.
 
Lähinnä se ajaa tarvetta, kun olen rumpali ja en ole tuolla nykyisellä saanut tarpeeksi hyvää soundia rummuistani, vire on hyvä, huone soi hyvin, mutta kun en saa sitä huonetta ja soundia tarpeeksi hyvin otettua tuolla SC300:lla. Soundi jää ohueksi ja kihiseväksi, kuten yleensä noilla halvoilla tapaa vissiin jäädä. Ja haluan ehdottomasti elävää soundia rummuista nauhalle, vaikka se epämuodikasta onkin, toki myös lähimikitän tomit, basarin ja virvelin, jotta saan sitten tarpeen tullessa niistä erottelua soundiin. Äänittelin rumpujani myös testiksi laulajamme Beyerdynamic Opus69:llä, jolla sain kyllä parempaa ja pehmeämpää soundia kuin tuolla t.Bonella, mutta siitä puuttui edelleen se jokin.
 
Täytyy vielä yrittää keksiä jotain järkevää mikitystapaa noilla mikeillä mitä on ja punnita mielessä tuota monitoriasiaa. Onneksi ei bonus tullut vielä tilille, vaan kuun lopussa niin joutuu pakostikin harkitsemaan näitä asioita ja miettimään vaihtoehtoja

Ihan semmosen vinkin voisin heittää, että kannattaa hankkia kamoja jossain tietyssä järjestyksessä, säilyttäen perusajatuksena sen ettei osta yhtään huonoa lenkkiä koko prosessiketjuun. Ja kun rahaa ei ole koskaan niin paljon että voisi ostaa kaiken kerralla, tulee ne uudet laitteetkin ja niiden käyttö opeteltua ikäänkuin vahingossa. Yksi kerrallaan.
 
3 huonoa tuotetta on lopulta paljon kalliimpi ostos kuin yksi hyvä, koska joudut kuitenkin ne huonot vermeet vaihtamaan tulevaisuudessa parempiin, todettuasi vain sen tosiasian että paskaa olisi saanut maatalousyrittäjiltä vieläkin edullisemmin.
 
Mä pidän aina silmällä eri myyntipalstoja (myös mm. muusikoiden.netin toria), koska en ole vielä koskaan törmännyt tilanteeseen missä "halpa ja uusi" vastaan "pro mutta käytetty" tuo halpis-tuote olisi vetänyt pidemmän korren. Halvalla ei vain saa hyvää, ja ne oppirahat on itsekkin tullut joskus maksettua.
 
Onhan se aika raadollista hankkia tavarat pirun pitkällä aikavälillä ja rakentaa esim. kotistudiotaan kuin "Iisakin kirkkoa". Pahinta on kuitenkin huomata yhdessä pisteessä että ne kaikki halpis vehkeet on viritetty kyllä tappiin asti, mutta parempaa soundia ei vain irtoa. Ei ole varmaan siinä vaiheessa kovin kannustavaa miettiä kamalistaa mitä joutuu uusimaan, kun pääkopassa alkaa pyöriä karu mutta lyhyt vastaus.... "kaikki".

Groovin tekstissä on kyllä pointtinsa, mutta minä väittäisin myös, ettei kannata satsata rajallisia varoja yksittäisiin huippulaitteisiin jos kokonaisuus muuten on halpistasoa, koska yhden huippulaitteen hinnalla saa nostettua monen muun osatekijän laatua sieltä paskasta kohtuulliselle tai jopa kelvolliselle tasolle.
 
Esim. jos sulla on siellä makuuhuoneen nurkassa tietsikka soundblastereineen ja monitoroinnista huolehtii vanha salora ja pakettistereokajarit vuodelta -90, niin tuskin silloin kannattaa laittaa tonnia huippuluokan (saako tonnille edes?) etuasteeseen viisseiskan kaveriksi, vaan ennemminkin hommata sillä tonnilla truthit, adat-väyläinen äänikortti, ADA8000 ja yks tai kaks satasen konkkamikkiä. Eiköhän kuitenkin fakta ole aika pitkälti nykypäivänä se että perustkotistudiossa äänenlaadullisesti suurimmat rajoitteet tulee jostain aivan muualta kuin niiden halpislaitteiden äänenlaadusta eli ei sen beeringerin korvaaminen jollain viis kertaa kalliimmalla vastaavalla tuo oleellista parannusta lopputulokseen.
 
Otetaas tähän väliin ihan tosielämän vastaesimerkki tuolle Groovin 'pala laatua kerrallaan' -toimintamallille. Tässä kuvitteellisessa esimerkissä kolme vuotta sitten rajoitetulla budjetilla (tonni alkupääomaa ja säästöjä about tonni/vuosi tahdilla) toimiva bandi A halusi taltioida livenä keikkansa/treeninsa moniraitaisesti tietokoneelle. Groovin mallilla bandi olisi ostanut Focusriten Octorpen adat-optiolla (reilu tonttu kipaleelta), säästellyt kuukausia/vuoden pari äänikorttiin ja hankkinut viisseiskoja ja muita tunnettuja laatumikkejä ja nyt kolmen vuoden ja neljän tuhannen euron investointien jälkeen alkais oleen kasassa kokonaisuus jolla homma toimisi.
 
Vaihtoehtoisessa mallissa bändi B olisi ostanut saman tien tonnilla pari ADA8000:sta ja äänikortin ja satsannut muutaman satasen tbone mikkeihin ja olis päässyt saman tien äänittämään ja olisi ehtinyt tähän päivään mennessä äänittämään vähintään parin pitkäsoiton verran materiaalia. Tonnilla per vuosi voisi sitten aika kivasti pikku hiljaa ostella parempia mikkejä ja vaihtaa muita osia laadukkaampiin.
 
Tämä vaan esimerkkinä siitä, että mahdollisia skenarioita on niin paljon erilaisia, että mitään yleispätevää nyrkkisääntöä on mahdotonta antaa, jolloin ainoa toimiva vaihtoehto on miettiä kokonaisuutta ja tehdä sellaisia laitehankintoja, jotka palvelevat nimenomaan kokonaisuutta.
 
No yks neuvo tulee kyllä hakematta mieleen ja se on: Panosta vakiintuneisiin standardeihin, sillä silloin laitteet eivät vanhene yhdessä yössä. Tuskin kukaan joka kymmenen vuotta sitten osti jonkun adat-väyläisen laitteen on joutunut katumaan sitä, ettei tullutkaan hommattua vastaavaa Tdif väyläistä laitetta.

PeteH:n kirjoituksissa on perää ja järkeä. Ehkä kuitenkin otit liian kärjistetysti tuon mun tekstin, tai pareminkin minä ehkä ilmaisin itseäni heikosti.
 
Pääajatukseni oli se, että jos sinulla on käytössä vaikkapa tietty summa rahaa tiettyyn hankintaan, usein on järkevämpää sijoittaa se käytetyyn laatukamaan kuin uuteen halpikseen. Puhun siis näissä kahdessa tuotteessa samasta hintaluokasta, enkä siten että verrattaisiin keskenään käytettynä tonnin maksavaa etusta ja halpis etusta joka maksaa uutena 120 euroa.
 
Hyvä esimerkki on vaikkapa mikrofoni. Ääniketjun alkulähde ja tietysti soundin kannalta hyvin tärkeä kapistus. Miksi ostaa jotain t-bonen kurkkupurkki-soundisia uusia mikkejä, jos käytettynä liikkuu suunnilleen samaan hintaan vaikkapa asiallisia AKG:n tuotteita? Tätä mä kai koitan jotenkin tuoda esille.
 
Tiestysti oma lukunsa on jokaisen henkilökohtainen varallisuus, se on kuitenkin niin suhteellista ja muuttuvaa. Toinen miettii että mistä saisi rahat viidenkympin dynaamiseen mikkiin, kun toinen taas tilaa hetken mielijohteesta pari Brauneria rumpuhuoneeseen ambienssimikeiksi.

Otetaas tähän väliin ihan tosielämän vastaesimerkki tuolle Groovin 'pala laatua kerrallaan' -toimintamallille. Tässä kuvitteellisessa esimerkissä kolme vuotta sitten rajoitetulla budjetilla (tonni alkupääomaa ja säästöjä about tonni/vuosi tahdilla) toimiva bandi A halusi taltioida livenä keikkansa/treeninsa moniraitaisesti tietokoneelle. Groovin mallilla bandi olisi ostanut Focusriten Octorpen adat-optiolla (reilu tonttu kipaleelta), säästellyt kuukausia/vuoden pari äänikorttiin ja hankkinut viisseiskoja ja muita tunnettuja laatumikkejä ja nyt kolmen vuoden ja neljän tuhannen euron investointien jälkeen alkais oleen kasassa kokonaisuus jolla homma toimisi.
 
Vaihtoehtoisessa mallissa bändi B olisi ostanut saman tien tonnilla pari ADA8000:sta ja äänikortin ja satsannut muutaman satasen tbone mikkeihin ja olis päässyt saman tien äänittämään ja olisi ehtinyt tähän päivään mennessä äänittämään vähintään parin pitkäsoiton verran materiaalia. Tonnilla per vuosi voisi sitten aika kivasti pikku hiljaa ostella parempia mikkejä ja vaihtaa muita osia laadukkaampiin.
 
Vaihtoehtoisessa skenaariossa C bändi käytti tuon 1000 euroa laadukkaan äänitteen tekemiseen studiolla, jossa äänittäjä toi oman kokemuksensa soppaan mukaan. Demolla bändi herätti levy-yhtiön kiinnostuksen ja käytti seuraavana vuonna taas tuon 1000 euroa toisen laadukkaan äänitteen tekemiseen. Levy-yhtiö sainasi bändin ja nyt bändin ei tarvitse murehtia kuka studiolaskut maksaa, hyvällä säkällä tuo 1000 euroa vuodessa budjetti laitteisiin voi nousta, bändi voi tässä vaiheessa ostaa ne äänityslaitteet. Studiossa tuli kyseltyä sen verran, että nyt bändi osaa myös käyttää niitä laitteita uusien kappaleiden demotukseen (tai mihin ikinä).
 
Itseasiassa aikanaan mulla taisi homma mennä aika pitkälti noin (budjetit vaihtelivat, vaiheet eivät), nykyään sitten on hieman enemmän mahdollisuuksia sijoittaa tuohon kalustoon ja jos tulotaso tästä vielä nousee niin GAS karkaa käsistä aika äkkiä :D

Miksi ostaa jotain t-bonen kurkkupurkki-soundisia uusia mikkejä, jos käytettynä liikkuu suunnilleen samaan hintaan vaikkapa asiallisia AKG:n tuotteita?
 
Toki ihan hyvä pointti perusajatukseltaan mutta sen verran haluaisin kommentoida että omasta mielestäni ne t.bonetkin ovat kyllä aika hyviä mikkejä, hinta-laatusuhteltaan jopa erinomaisia.
 
Enpä ole törmännyt kurkkupurkkisoundiin niiden kanssa - tosin omistamani t.bonen mikit eivät ole niitä ihan kaikkein halvimpia malleja.

Itsekin olen hiljaa hyvää kamaa -periaatteella liikenteessä.
Ei.. mulla ei ole kaikkea tarpeellista kaikkeen mutta hyvin pärjäilen.
Lainaamalla/vuokraamalla saa myös käyttöönsä kamaa jota harvemmin tarttee.
Esim. itse äänitän todella harvoin rumpusettiä. Nyt kun demottamaan pitää mennä niin hommaan tomimikit ja overit tutulta käyttööni.
 
Järkevämpää mielestäni kuin t-boneen tai muihin halpismerkkeihin sijoittaminen.

Toki ihan hyvä pointti perusajatukseltaan mutta sen verran haluaisin kommentoida että omasta mielestäni ne t.bonetkin ovat kyllä aika hyviä mikkejä, hinta-laatusuhteltaan jopa erinomaisia.
 
Enpä ole törmännyt kurkkupurkkisoundiin niiden kanssa - tosin omistamani t.bonen mikit eivät ole niitä ihan kaikkein halvimpia malleja.
 
On T-Boneissa kurkkupurkkisointisiakin. Mut sitten on niin hyviä mikkejä että oksat pois. Ei auta yleistää.
 
Mutta palauttaakseni ketjun alkuperäiseen lähtöpisteeseensä: tässä ei puhuttu tonneista, ei vuodessa eikä useammassa, vaan lähtökohta oli 300 euroa. Ja nykyinen kuuntelu oli Saloran kajarit. Ja ongelma oli ettei soundia löydy.
 
No se soundihan ei löydy mikrofoneista, koska tarpeeksi ruuvaamalla saa pa**immastakin mikistä suunnilleen sellaisen soundin kuin haluaa (sibilanssit ja muut poislukien), vaan soundi löytyy siitä että tietää mitä tekee.
 
Ja jos ei kuule mitä tekee, on koko homma sokkona arpomista. Siinä ei paremmat mikit auta.
 
300 euroa on tosi vähän kuuntelun rakentamiseen. Sillä saa kuitenkin Behringerin Truth 2030A -kajarit ja paketin villaa, sitten vain kajarit pydeen ja kummankin taakse reilu neliömetri villaa niin paksulti kuin ikinä pystyy, mieluummin puristettua kovavillaa kiitos. Ja kangas villan päälle ettei pölise.
 
Auttaa jo paljon.

Höh, ei vissiin kansalaisille tänään oikein aukene nämä meikäläisen tekstin "punaiset langat". =)
 
Herää vain kysymys että miksi laatukamat on hinnoiteltu niin kalliiksi, jos saman tavaran saa paaaaaljon halvemmalla? Kyllä halpis-kamoissakin on ihan toimivia ja asiallisia vermeitä, ainakin siihen asti kun ei ole vertailukohtaa ns. parempiin kamoihin.
 
Tuo mikrofoni nyt oli ihan hatusta vedetty esimerkki asian valaisemiseksi. Parempi esimerkki voisi olla vaikka analogi-mikserit. Vertailemalla vaikkapa uuden uutukaista Behringerin tai Alton tiskiä johonkin vanhaan brittipöytään, saa jonkinlaisen käsityksen että mistä oikein on kyse.
 
Kiven kanssa olen siinä kyllä eri linjalla, että jokaisesta toosasta saa miksaamalla hyvän kuuloisen. Kyllä paljon on tehtävissä rankalla miksaamisella, mutta kummasti niistä soundeista se makein pöhinä samalla katoaa. Sillon on kamat aika hyvässä reilassa kun ei oikein keksi mitään mitä kannattaisi raakasoundille ylipäänsä tehdä.
 
Ai niin, joo. Senverran takaisin aloittajan juttuun, että kyllä minäkin siihen monitorointiin tässä vaiheessa satsaisin.

Jäsen Kemppilän Esi nEar 05 -pömpeleitä kuunneltiin tuossa Tapaninpäivänä siellä meidän "tarkkaamo"-kopissa ja niistä ainakin sain sen verran irti, että verrattuna tuohon nykyiseen kuunteluun, oli Esit paljon erottelevammat ja bassopää oli selkeämpi. Olisi vielä tarjolla käytetyt moiset kohtuuhintaan, joten onko nuo Truthit sitten loppujen lopuksi niin paljon paremmat että laitan reilun satasen lisää niihin?
 
Kai nEareillakin demot miksailee siinä missä Behringereilläkin?

Kai nEareillakin demot miksailee siinä missä Behringereilläkin?
 
Behringerin 2030A on ihan eri laatua kuin nEar05.
 
Nykyiseen kuunteluusi verrattuna mikä tahansa on parannus, mutta tässä en säästäisi (Behringer jo itsessään on äärimmäistä säästämistä). Luultavasti alat saada niistä rummuistakin soundia jo nykyisillä mikeillä, kun ensimmäistä kertaa kuulet mitä teet.

Behringerin 2030A on ihan eri laatua kuin nEar05.
 
On niiden sitten hyvät oltava kun jaksat vängätä mun kanssa. Pistän tilaukseen. :)
 
Nyt on kyllä semmonen GAS tuon mikinkin kanssa kun huomasin studiotecin tarjouslistassa SE Electronics Se2200: 140e hintaan. Kai se on raapaistava koko bonus menemään niin saan sen kaipaamani kunnon konkankin...

On niiden sitten hyvät oltava kun jaksat vängätä mun kanssa. Pistän tilaukseen. :)
 
Hyvä että kivi oli täällä vänkäämässä... Olen noista Trutheista aivan samaa mieltä. Ahdistavan hyvät laitteet hintaisekseen. Säädöt on monipuoliset, joilla saa diskanttibalanssinkin omalle korvalle tutuksi, joka itselleni on noissa tarpeen siinä missä Geneleceilläkin.
 
SE Electronics Se2200: 140e
 
Onpa halapa! Sun kirjoitukset lukeneena uskoisin että tuo SE ja etenkin ne Truthit ovat aivan nappivalintoja. Tosin, tämän testin perusteella Behkun C1 saattaisi riittää:, on nimittäin melko lähellä.
 
http://www.musikkweb.no/html/artikler/82951494.html
 
Itse yllätyin siitä että C1 on noin paljon paremman kuuloinen kuin B1. On tietty mahdollista että noista Behkuista ei oikein tiedä mitä sattuu kulloinkin saamaan. Mutta sE2200 hintaan 140€ on varmasti hyvä diili.

Onpa halapa! Sun kirjoitukset lukeneena uskoisin että tuo SE ja etenkin ne Truthit ovat aivan nappivalintoja. Tosin, tämän testin perusteella Behkun C1 saattaisi riittää:, on nimittäin melko lähellä.
 
SE:t olivat ehtineet edellisenä päivänä loppua, kun sinne soittelin. C1 vaikutti kyllä astetta halpiksemmalta kuin ne pari muuta mitä olen katsellut. Studio Projects B1 tai MXL V67G on nyt tällä hetkellä vahvimmat ehdokkaat, en oo vaan saanut aikaiseksi tehdä päätöstä... :)
 
Monitoreiksi tuli Prodipe Pro 5:t, päädyin pitämään ne koska soivat niin tajuttoman hyvin. Noissakin on yläpää säädettävissä ja vierekkäin Genelec 8030:n kanssa kuunneltuna hävisivät vain diskanttipuolen selkeydessä. Eli Prodipessä suhisevampi ja pehmeämpi. Sain sitäpaitsi halvemmalla kuin Truthit vaikka ovh onkin siellä kolmen ja puolensadan tienoilla. Päätin nyt tällä kertaa luottaa korviini, syteen tai saveen.
 
Behringer -teksti laitteen kyljessä ei sitäpaitsi oikein vakuuta, vaikka varmasti onkin hyväsoundiset ne Truthit. ;)
 
EDIT: Diskanttisäädin on todellakin tarpeen, itsellä kun on ollut tapana laittaa liikaa diskanttia miksauksiin, niin nyt napsautin pientä korostusta sinne suuntaan tuolta säätimistä ja heti tuli tasapainoisempaa tavaraa.

http://www.musikkweb.no/html/artikler/82951494.html
 
Yhdistelmällä Bilteman kajarit ja Passen korvat ei paljon lähdetä analysoimaan, mutta...
 
Huomasitteko testin tekijän arviot laitteista? Piti SE:n keskiääniä vähän "ujoina" (hieno käännös:-)
 
Violet:n keskiääni-alueet taas saivat varauksettomat kehut, loistava soundi ja paljon "karakteeria".
 
Saman hintaisiakin näyttävät olevan, ainakin tuossa.