Studiotyöskentely ›

Onko kyseisillä analogisilla tallennusmuodoilla suurta soundieroa?
 
Olen alkanut kiinnostua enemmän 80-luvun soundeista, etenkin heavymusiikista puhuttaessa. Esim. Van Halenin ja Judas Priestin 70-80-lukujen vaihteen kitarasoundit ja soundi yleensäkin kuulostavat jotenkin niin hienolta.
 
Onko kellään tietoa millä formaatilla näiden artistien soittamista tuolloin oltaisi todennäköisesti tallennettu?

C-kasetti pelit on olleet harrastajien himapelejä, oikeilla studioilla oli kelapelit.

Ja kelapelien edessä mahtavat mikit, etuasteet, kompurat, equt, vimosen päälle hyvät nauhotustilat jne. jne.
 
Toki vähäpätöisemmilläkin laitteilla saa tehtyä vaikka mitä, mutta esim. tuo 70/80-luvun ilmava, muheva jne. Van Halen kitarasoundi ei kasettinauhurille ikävä kyllä tartu. Jos tuo on ehdoton tavoite, kannattaa varata tarpeeksi aikaa hyvästä studiosta. Mutta mun mielestä tärkeintä on hyvä soittotaito ja hyvä instrumentti. Mielummin sitä kuuntelee huippu soitantaa "lo-fi" taltiointina kun toisinpäin...

Toki vähäpätöisemmilläkin laitteilla saa tehtyä vaikka mitä, mutta esim. tuo 70/80-luvun ilmava, muheva jne. Van Halen kitarasoundi ei kasettinauhurille ikävä kyllä tartu.
 
Hain tässä lähinnä sellaista ideaa että kitara äänitettäisiin ensin digitaalisesti jonka jälkeen se äänitettäisiin nauhalle ja tästä taas digitaaliseen muotoon.

Hain tässä lähinnä sellaista ideaa että kitara äänitettäisiin ensin digitaalisesti jonka jälkeen se äänitettäisiin nauhalle ja tästä taas digitaaliseen muotoon.
 
Kannattaa äänittää suoraan ensin nauhalle ja siitä siirtää digiin, jos siitä saturaatiosta haluaa hyötyäkin. Sen jälkeen kun signaali on digitoitu, ei enää oo yhtä paljoa pelastettavaa.
 
Toki lopullisen miksauksen voi ajaa analogin kautta ja takaisin digille, jos sitä soundia kaipaa. Kohinattomuus ja hyvä hyötysuhde eivät oo absoluuttisia hyvyyksiä.

Kannattaa äänittää suoraan ensin nauhalle ja siitä siirtää digiin, jos siitä saturaatiosta haluaa hyötyäkin. Sen jälkeen kun signaali on digitoitu, ei enää oo yhtä paljoa pelastettavaa.
 
Kuuluuko tuo ero ihan oikeesti?
 
Mulla taitaa olla puukorvat, sen ainoon kerran kun tollasta aikoinaan testasin (ajettiin signaalia nauhalle datin AD/DA muunnoksen kautta ja ilman) en huomannu mitään eroa. Se ei toki tarkoita etteikö sitä eroa silti olisi ;-)

Käsittääkseni 70-80-lukujen isojen ameriikan hevibändien soundi ei aivan ekana johdu kelanauhalle tallentamisesta, vaan kompuroista, eqsta, miksauspöydän ominaissoundista.
Toki sillä nauhasaturaatiollakin se oma efektinsä on.
 
YLE Teemalta tuli hienoja dokumentteja legendaaristen levytysten tekemisestä.
Voi elämä kun olisi nämä nauhalla.
Eli jos kasarisoundia haetaan niin se Def Leppard-dokumentti voi auttaa eteenpäin.
Eli siis Hysteria-levyn tekemisestä.
 
http://koti.mbnet.fi/~vitriini/defleppardhysteria.html

Ai niin, geittikaiku unohtui.
 
Eli ymmärrykseni mukaan kasarille tyypillinen "pohhhhhkhh!"-virvelisoudin resepti kuuluu näin:
 
1. Sopivan pirtsakka virveliraita, jossa sekoitettuna mattoa ja yläkalvoa. Mattosoundin kanssa ei tartte säästellä.
 
2. Kompressori, joka nostaa sopivasti kaikkea kähinää ja pöhinää raidalla.
 
3. Gate joka katkaisee rummuniskun hännän sopivasti liian aikaisin.
 
4. Kaikulaite jolla jatketaan sointia ja tuodaan sitä yleistä permanenttia siihen soundiin.
Vissiin Yamaha SPX 900 tms. olisivat niitä autenttisia vehkeitä tähän.
 
- Exciterin käyttö sallittua
 
- Olen kuullut huhuna että myös jonkinlaisella sidechain-gate viritelmällä raotetaan jokaisen virveliniskun kohdalla lisäraitaa jossa on pelkkää kohinaa.
 
Moittikaa vaan reilusti jos olen väärässä.

Kuuluuko tuo ero ihan oikeesti?
 
Kuuluu, paitsi sitten ei kuulu, jos on ne sun televisioleikkaukset päällä
:-D
 
"Mulla taitaa olla puukorvat, sen ainoon kerran kun tollasta aikoinaan testasin (ajettiin signaalia nauhalle datin AD/DA muunnoksen kautta ja ilman) en huomannu mitään eroa. Se ei toki tarkoita etteikö sitä eroa silti olisi ;-)
 
On siinä.

Ai niin, geittikaiku unohtui.
 
Juuh, nykyisissä kaikuplugareissa on useimmiten presettinä jokin 'gated reverb' tms. En ole juurikaan kokeillut, mutta mikseipä toimisi, jos plugari on asiallinen.
 
Muutenkin tuntuu että reverbiä käytettiin '80-luvulla huomattavsti enemmän tietyissä musiikkityyleissä. Moni levy (ainakin yrittää) kuulostaa siltä että olisi nauhoitettu jossain elämää suuremmalla stagella.

Muutenkin tuntuu että reverbiä käytettiin '80-luvulla huomattavsti enemmän tietyissä musiikkityyleissä. Moni levy (ainakin yrittää) kuulostaa siltä että olisi nauhoitettu jossain elämää suuremmalla stagella.
 
80-luvulla äänitystilaihanne oli kuolleempi ja toisaalta ensi kertaa saatiin käyttää edes jotenkin käyttökelpoisia digitaalikaikuja, Lexiconeja ja muita. Lisäksi miksaus tapahtui kertaprosessina, eikä nykyisen kaltaista äärimmäistä viilausta juuri voitu harrastaa.
 
Työskentely oli muutenkin nopeampaa, jopa ison rahan levyjen suhteen.
 
nykyisissä kaikuplugareissa on useimmiten presettinä jokin 'gated reverb' tms.
 
Eli pätkäisty kaiku. Oikealla gatella leikattu kaiku on eri juttu jo siksikin, että pointtihan ei ole katkaista kaiun häntää noin niinku ylipäätään, vaan katkaista kaiun häntä juuri oikealla hetkellä.

Ai niin, geittikaiku unohtui.
 
Eli ymmärrykseni mukaan kasarille tyypillinen "pohhhhhkhh!"-virvelisoudin resepti kuuluu näin:
 
1. Sopivan pirtsakka virveliraita, jossa sekoitettuna mattoa ja yläkalvoa. Mattosoundin kanssa ei tartte säästellä.
 
2. Kompressori, joka nostaa sopivasti kaikkea kähinää ja pöhinää raidalla.
 
3. Gate joka katkaisee rummuniskun hännän sopivasti liian aikaisin.
 
4. Kaikulaite jolla jatketaan sointia ja tuodaan sitä yleistä permanenttia siihen soundiin.
Vissiin Yamaha SPX 900 tms. olisivat niitä autenttisia vehkeitä tähän.
 
AMS RMX16 ja sieltä se eräs tietty nonlinear presetti saattaisi olla lähempänä (ainakin ison lammen toispuoleisten ääni-immeisten mukaan)... Tosin Yamahan SPX90:n Gated Reverb presetistä saa yllättävän samanlaisen, joskin hieman kohinaisemman ja rähisevämmän.
 
Eikös Van Halenin alkupään tuotanto äänitetty Putnamin suunnitteleman tiskin läpi, jos en ihan väärin muista. Tuo Universal Audion 610 etuastehan on sen pohjalta tehty, saattaa tosin myös olla, että hra. Van Halenin soittotatsilla on jotain tekemistä tuon soundin kanssa...

Kuuluuko tuo ero ihan oikeesti?
 
Mulla taitaa olla puukorvat, sen ainoon kerran kun tollasta aikoinaan testasin (ajettiin signaalia nauhalle datin AD/DA muunnoksen kautta ja ilman) en huomannu mitään eroa. Se ei toki tarkoita etteikö sitä eroa silti olisi ;-)
 
hmph-- ei se ero tuu yhden signaalin testauksella.. Kannut nauhalle niin jo alkaa erot tulla esiin.. Tai vaikkapa masterointi 1/4" nauhalle.
 
Pronauhurit toimii äänenlaadultaan ihan yhtä hyvin kuin digivehkeetkin, niissä on vaan hieman enemmän kohinaa, riippuu nauhurin ja nauhan laadusta. Suljetaan nyt se kasettimankka pois tästä.. Erot pomppaa tosissaan esiin vasta kun nauhaa ruvetaan ajamaan yli tai raitoja alkaa olemaan enemmän kuin 2.

Suljetaan nyt se kasettimankka pois tästä..
 
En oikein vieläkään vieläkään vastausta tuohon c-kasettikysymykseen, eli onko c-kasetille tallentaminen "huonompi" vaihtoehto kuin kelanauhurille ja miksi? Jos kyseessä on hyvälaatuinen kasettinauhuri esim.
 
http://www.959717.com/store/photo/pP1010806.jpg
 
(en siis väitä että tuo on mikään hyvälaatuinen kun en asiasta tiedä), eroaako tähän tallennettu soundi siis olennaisesti kelasoundista ja miksi?

hmph-- ei se ero tuu yhden signaalin testauksella.. Kannut nauhalle niin jo alkaa erot tulla esiin.. Tai vaikkapa masterointi 1/4" nauhalle.
 
Juu siis itse puhuin siitä että kuuluuko ero originaalisignaalin ja digitaallisena käyneen välillä, kun molemmat kopsataan nauhalle. En siitä mitä analogitallennus tekee soundille.
 
Tehtiin tosiaan yhdessä videopuolen ääniyksikössä joskus aikoinaan testejä, joissa ajettiin kamaa A) suoraan pöydästä ja B) pöydästä Dat -nauhurin AD/DA muunnoksen läpi 1/4":lle, jota silloin käytimme masternauhurina.
 
Tarkoituksena silloin oli lähinnä hahmottaa muuttuuko ääni digitaalisena tallennettaessa kuinka paljon - silloin emme mitään eroa kuulleet.
 
Tää tapahtui joskus vuonna kivi ja keppi, kun Datnauhurit oli uutta ja ihmeellistä, ja Vinyyli vs. CD -sota oli käynnissä hifilehdissä...
 
Kelanauha oli masterformaattina vielä pitkään ton jälkeen, sen kun sai aikakoodilla synkkaan videon kanssa, mutta silloista Dattia ei.
 
Datnauhuria käytettiin lähinnä nagran korvaajana kuvauspaikalla, 100% ääniä taltioitaessa.

eroaako tähän tallennettu soundi siis olennaisesti kelasoundista ja miksi?
 
Eroaa. Kelanauhuri pyörittää tuplasti leveämpää nauhaa suurella nopeudella (yleensä 38 cm/s - olisiko noin kymmenkertainen kassuun verrattuna).
'
Tallennuspinta-alaa on moninkertaisesti peruskasettiin verrattuna.
 
Edit: C-kasetti pyörii 4.75 cm/s. ja kelanauha yleensä 38.1 cm/s. Ero on aika tarkkaan kahdeksankertainen... no, suruusluokka oli oikein ,-) Kun nauha tosiaan on vielä tuplasti leveämpää, päästään siihen että nauhapinta-alaa on käytössä aika tarkkaan 16 -kertaisesti.
 
Tästä tuloksena on pienempi huojunta, parempi dynamiikka sekä taajuusvaste ja vähäisempi kohina.
 
Kasetin kautta kierrättämisessä tulee luultavasti vastaan myös se, että kasetti ei pyöri läheskään tasaisella nopeudella... synkka tuskin pysyy montaakaan sekuntia riittävän tarkkana.
 
Edit: sen sijaan nauhasaturaation (särön, taajuusvastemuutosten ja kompression) suhteen kasetti voisi toimiakin - nämä kolme ovat ne pääsyyt miksi vieläkin usein äänitetään moniraitakelalle, syyt miksi nauha "soundaa" nauhalta. Kassu voi vaan kuulostaa liiankin nauhamaiselta ;-)
 
Edit2: Joissain hifidekeissä on erillinen äänitys- ja toistopää, ja niillä voi kuunnella nauhalle taltioitunutta ääntä pienellä viiveellä äänityksen aikana. Jos tämän äänittäisi lennossa takaisin koneelle raita voisi hyvinkin pysyä kunnolla synkassa kun tuon viiveen korjaa.

Joissain hifidekeissä on erillinen äänitys- ja toistopää, ja niillä voi kuunnella nauhalle taltioitunutta ääntä pienellä viiveellä äänityksen aikana. Jos tämän äänittäisi lennossa takaisin koneelle raita voisi hyvinkin pysyä kunnolla synkassa kun tuon viiveen korjaa.
 
Ja onhan kelakoneissakin. Mutta oma kokemukseni on, että vaihesiirtymää tulee aina jonkin verran, eli ei kannata raita tai pari kerrallaan esim. rumpusettiä ruveta nauhan kautta kierrättämään , flanger-efektiä tulee väistämättä.

sen sijaan nauhasaturaation (särön, taajuusvastemuutosten ja kompression) suhteen kasetti voisi toimiakin - nämä kolme ovat ne pääsyyt miksi vieläkin usein äänitetään moniraitakelalle, syyt miksi nauha "soundaa" nauhalta. Kassu voi vaan kuulostaa liiankin nauhamaiselta ;-)
 
Tarkoitatko tällä että lopullinen miksattu raita äänitetään nauhalle?
 
Joissain hifidekeissä on erillinen äänitys- ja toistopää, ja niillä voi kuunnella nauhalle taltioitunutta ääntä pienellä viiveellä äänityksen aikana. Jos tämän äänittäisi lennossa takaisin koneelle raita voisi hyvinkin pysyä kunnolla synkassa kun tuon viiveen korjaa.
 
Tätä en oikein ymmärtänyt, eli miten se pysyy synkassa äänityksen aikana kun se toistaa sitä nauhalle talletettua ääntä jos se ei pysy synkassa nauhalle talletuttuaan?
 
Ei tullut tosiaan ollenkaan mieleen tuo synkka-asia tässä nyt. Kiitos muuten Halsu kun selvitit tuota kasetin ja kelan eroa :)

Tätä en oikein ymmärtänyt, eli miten se pysyy synkassa äänityksen aikana kun se toistaa sitä nauhalle talletettua ääntä jos se ei pysy synkassa nauhalle talletuttuaan?
 
Siksi, että äänityspään ja toistopään eroa on vaikkapa noin kaksi ja puoli senttimetriä, jolloin viive on koko ajan suunnilleen sama 0,5 sekuntia. Se ei voi olla paljoa enempää eikä vähempää, koska signaalia syötetään ja poimitaan koko ajan vain tuolla erolla. Eli tuon 0,5:n ylittävä tai alittava eranto on huojuntaa, ei tasaista muutosta.
 
Noinhan esim toimitaan kun ajetaan miksaus analoginauhan kautta. Nauhaa ei päästetä kelautumaan välissä, jolloin myöskään leimautumisongelmaa ei synny.
 
Halsu unohti myös sellaisen eron, että kelanauha on aina paksumpaa kuin kasettinauha, samoin pitää tarkentaa, että jos ajatellaan vaikkapa kapeinta 1/4" masternauhuria (masterointia tehdään myös 1/2" ja 1" keloille stereona), siinä yksi raita on yli neljä kertaa leveämpi kuin kasetin raita (kasetissa on kaksi raitaa /puoli eli 4 raitaa 1/8" ohuella nauhalla). Eli tallentavaa rautaa on leveyssyynnassakin nelinkertainen määrä. Eli pintaa ei ole Halsun mainitsema 16- vaan 32-kertainen määrä.
:-D
 
Silti, parhaat hifi-kasettidekit ovat aivan riittävän hyvätasoisia tarvittaessa vaikka oikean levyn äänityskäyttöön. Vielä 1990-luvun ihan alussa me tehtiin akustinen folkprogelevy sillai, että pohjat äänitettiin rauhassa ja paljon aikaa käyttäen isoäidin kesähuvilalla huippudekille ja parhaalle mahdolliselle krominauhalle, ja siitä sitten siirrettiin studion moniraitakoneelle päällesoittoja varten.

Ahaa joo. Mitä käytännössä ovat "toistopää" ja "äänityspää"? Onko näissä laitteissa, oli se sitten c-kasettinauhuri tai kelanauhuri, ulostuloa jolla pystyy tuota toistopään ääntä tallentamaan takaisin digitaaliseksi kun äänitystapahtuma on meneillään?