Studiotyöskentely ›

Tästä on varmasti erilaista koulukuntaa liikkeellä ja tapauskohtaisesti vaihtelevia käytäntöjä, mutta olisi silti kiva kuulla mitä yleensä (tai eri tilanteissa) kukin hakee virvelin alamikityksen soundista. Eli haetaanko mahdollisimman hyvää mattosoundia, vai kaivetaanko botnea virvelin kokonaissoundin tukevoittamiseksi jne.
 
Entä käytättekö ylämikin kanavaan verrattuna kovinkin erilaista kompressointia, kaiutusta tai muuta prosessointia?

Itse yleensä haen virvelin alamikistä väkivaltaa. Eli sellasta että varmasti tulee selväksi että se on virveli eikä basari tai tomi, saa vähän sattuakin kun soittaa lujaa. EQ:ta ainoastaan jos se ei mahdu miksaukseen.

Aina tulee mikitettyä, harvemmin käytettyä...joskus haamulyönnit tulee revittyä sieltä, jos ei muuten kuulu..silloin rankkaa kompuraa...

Mä oon viimeaikoina hakenu alamikistä runkoa ja klangia (vaatii hyvän mikityksen, nauhamikki toimii sikahyvin) ylämikin rinnalle, näin pääsen paremmin haitsuvuodon niskan päälle.
 
Jokatapauksessa, alamikin kompressori on mulla aina neula pohjassa. Geitti on tärkeä.

Itse haen alamikistä, silloin jos raitaa käytän, pelkästään maton saundia ts. jonkinlaista lisäräsähdystä. Alapäät ja virvelin sointitaajuuden leikkaan hyvinkin pitkälti kokonaan veks. Ihan sikakompressiota peliin ja sitten upotan saundin tietenkin samaan syvyyteen äänikuvassa, missä snare muutenkin on. Joskus tulee tehtyä jopa niin, että korvaan juuri tuon alamikin saundin jollain samplella ja pidän ylämikin sellaisenaan, eli varmaan aika päinvastoin kuin monet. Siis noin niin ku perusrokkia tehdessä...

Mikitän mielellään myös alapuolen jos mahdollista. HPF kehiin ja helppo geitata niin että saa rätinät messiin.
 
Alamikkiä on messissä oikeastaan aina kun on ollut mahdollisuus moiseen. Maton rätinää ja terävyyttä tuo messiin. Erikseen en ole viimeaikoina kompuroinut, suhdetta vaan säätänyt ja ryhmässä siten lynännyt koko paskaa. Viimeaikoina suhde on ollut (lonkalta) tyyliin 60% ylämikkiä, 30& alamikkiä, 10% drumagogin sämpleä.
 
Vaiheenkääntö jos tarpeen.
 
Toi HPF poislukien olen antanut EQ:a vasta myöhemmin, eli koko paskalle ryhmässä.
 
Tosin... Snaren on mulle se vaikein juttu. Ja amatöörismies. Eli en koe olevani mikään tai kukaan tässä asiassa neuvomaan.
 
Em. vuodatus kirjoitettu n. 1,5 romillen humalassa. Mikä on silleen iloinen asia. Mukavat häät takana. Seisonen silti selvinpäinkin ton takana:-) (Jesh..)
 
Vinkkejä otetaan mielellään vastaan. Vaikeeta on tää touhu.

Harrastaakohan kukaan muu samaa kuin minä. Mulla on nimittäin usein tapana kompressoida atakki alamikistä kokonaan pois niin, että sieltä tulee pelkkä häntä maton särähdyksestä ja varsinainen isku kokonaan ylämikistä. (Vaiheilla ei ole väliä.) Mäkin tuppaan puristaa mattosoundin täysin lyttyyn ja pistää lopuksi geitin perään. Ekvalisointi ja kaiutus on enemmän tapauskohtaista.
 
Lopputulos on usein jotain tällaista:
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=285806&type=hi
 
Sori liian lytätty masterointi ;-)

Tota (Timon) tyyliä täytyy ainakin kokeilla. Snare on aina vaikea, niin perkeleen keskeinen elementti.

Ja jesh... Toki kaikki on eniten kiinni asioista mitkä tapahtuvat ennen sitä etuastetta. Tietty. Mutta noin niinkuin miksausvaiheessa.

Timo JM:
Lopputulos on usein jotain tällaista:
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=285806&type=hi
 
Sori liian lytätty masterointi ;-)
 
Okei... Toi kuulostaa minusta ihan helvetin hyvältä, ottaen huomioon että jäbä ei käsittääkseni edusta mitään maamme top 5 kaupallista pajaa.
 
Luulisi että tolla jäljellä olisi bändiä toisensa perään kysymässä pientä palvelusta. Eniveis...:
 
Tossa ei snaren soundi ole se mikä saa peukut pystyyn, itseasiassa kuulostaa aika heppoiselta. Kokonaisuus sensijaan on imo aika helvetin hallussa. Eli snare on myös siinä mielessä ihan rock.
 
Ja on aika perkeleen lytyssä. Mutta sitähän se tänäpäivänä pitää vissiin olla, sanoo kuka vaan mitä vaan.
 
p.s Vielä enemmän GT:n vaikutuksen alaisena kirjoitettua kommenttia kuin toi edellinen.

Okei... Toi kuulostaa minusta ihan helvetin hyvältä, ottaen huomioon että jäbä ei käsittääkseni edusta mitään maamme top 5 kaupallista pajaa.
 
Kiitti vaan. Joo, se Top 5 kaupallinen paja on meidän olkkarissa ;-)
http://muusikoiden.net/dyn/users/20432.jpg
 
Tossa ei snaren soundi ole se mikä saa peukut pystyyn, itseasiassa kuulostaa aika heppoiselta. Kokonaisuus sensijaan on imo aika helvetin hallussa. Eli snare on myös siinä mielessä ihan rock.
 
Kyllä mä kuulen tossa paljonkin parannettavaa mutta jossain vaiheessa täytyy aina nostaa kädet pystyyn. Vaan niinhän se on, että sitä yrittää leipoa mahdollisimman hyvän kokonaisuuden. Yksittäisillä soundeilla ei ole niin väliä. Muutenkin soundimieltymykset, ja varsinkin rummut, on aina niitä makuasioita.
 
Ja on aika perkeleen lytyssä. Mutta sitähän se tänäpäivänä pitää vissiin olla, sanoo kuka vaan mitä vaan.
 
Joo, onhan toi aika kauhea omastakin mielestä. Jos masteroisin julkaistavalle levylle en vetäis noin länään. Toi on lytätty tarkoituksella Mikserin sivulle, ettei jää muiden jalkoihin ;-)
 
p.s Vielä enemmän GT:n vaikutuksen alaisena kirjoitettua kommenttia kuin toi edellinen.
 
Ehkä mielipide muuttuu kun kuuntelee uudestaan sitten kun on taas ajokunnossa ;-)
 
Vaan laittakaa lisää omia kikkojanne niin saadaan aiheesta lisää erilaisia lähestymistapoja. On aina kiva oppia jotain uutta.

Timo JM:
Ehkä mielipide muuttuu kun kuuntelee uudestaan sitten kun on taas ajokunnossa ;-)
 
Pikku kankkusessa seison sanojeni takana edelleen. Ajokunnossa pitää sit kattoo taas erikseen:-)

Virvelin alamikistä (ja muistakin mikeistä) saa hyvät pöhinät jos laittaa kiviä virvelin alle. Ääni kajahtaa kivistä napakasti ja virvelin transientti selkeytyy.

Toi kivihommahan oli jossain tape opin numerossa. Sillä samalla jätkällähän oli muitakin aika mielenkiintoisia virityksiä.

Itse haen alamikistä, silloin jos raitaa käytän, pelkästään maton saundia ts. jonkinlaista lisäräsähdystä. Alapäät ja virvelin sointitaajuuden leikkaan hyvinkin pitkälti kokonaan veks.
 
Mä vedän kanssa näillä säädöillä - usein vielä niin, että nostan diskantteja reilusti. Vähän niinkuin ois tuossa about 1kHz kohdalla 6dB / oktaavi jakosuodin tai sinnepäin (siis kilon alta vaimennusta, yläpuolelta korostusta). Joskus vielä exciteriä tms. kihistintä päälle.
 
Tätä risahdusta sitten hyvin hiljaa mukaan snaresoundiin.
 
Tämmöstä tulee about:
 
http://eki.pp.fi/musa/sydankohtaus/Supernova_V014.mp3
 
Kuriositeettina mainittakoon, että tää on soitettu saman rumpalin (minä itte ;-) toimesta kuin Timon mallibiisi, samoilla rummuilla ja about samalla mikityksellä vielä.
 
Soundiero on siis pääosin miksauskysymys.

Kuriositeettina mainittakoon, että tää on soitettu saman rumpalin (minä itte ;-) toimesta kuin Timon mallibiisi, samoilla rummuilla ja about samalla mikityksellä vielä.
 
Joo, kunnia lähtösoundeista kuuluu siis Halsulle! :-)

Joo, kunnia lähtösoundeista kuuluu siis Halsulle! :-)
 
Ja T-bonen mikeille ;-)

Mielenkiintoinen aihe. Ite oon todennu että äänitysvaihe on kaikkein kriittisin snaren alamikin kannalta. Sen huomaa sit miksauksessa jos on ryssiny. Eli virvelin vire, maton soinnin pituuus suhteessa tempoon ja tietty mikki. Ite oon käyttäny aika pitkään lähes poikkeuksetta senkun 441:stä. Siinä on siisti yläpää joka ei rätise liikaa vaan antaa sellasen hallitun yläkerran virvelille. Varsinkin jos käyttää sampleja niin virvelin alamikki tuo hyvää dynamiikkaa mukaan.
 
Yleensä roolit on niin että virvelin ylämikistä tulee soundin atakki, samplesta sustaini ja alamikistä niiden ympärille sellanen tila. Alamikkiä tulee myös ajettua aika paljon lyhyeen tilaan jolloin sen kirkkaus siirtyy taaksepäin miksauksessa.
 
Tossa on yks aika hyvä esimerkki mun ajattelusta (Keep a secret):
 
http://musiikkilataamo.hs.fi/Magell … ollectionDisplay&viewId=5527460

Tossa on yks aika hyvä esimerkki mun ajattelusta (Keep a secret):
 
http://musiikkilataamo.hs.fi/Magell … ollectionDisplay&viewId=5527460
 
Nastan kuuloista on tuo, tykkään.
 
Mulla itellä on normaalisti halpis pienikalvoinen konkka, T.Bone SC100II siinä alakalvossa. Se on räikeä, menee helposti ruvelle ja on kaikin puolin "väärä" valinta periaatteessa.
 
Mutta kun siitä tulee snareen just sellaista räkää josta mä diggaan tällä hetkellä ja tällästä musaa tehdessä, niin sillä vedän ;-)

pieni- tai isokalvoinen konkka ja hyvin usein alaraidalta jää se kilosta ylöspäin -alue käyttöön. dynamiikkaprosessoinnin ja kaiutuksen olen päätynyt tekemään snareryhmästä (ylä + ala + sample & toinen samanlainen parallel-kompuralle). jotenkin näin:
http://d4.mikseri.net/m/294/8001119 … 52/danko%20-%20ep%E4veli-sample.mp3