Studiotyöskentely ›

Kuuntelen täs Beatles-levyjä ja tutkiskelen samalla et millä vehkiellä näitä levyjä oikein tehtiin. Voi vaan ihmetellä nykypäivän näkökulmasta että miten vähillä kama-resursseilla bändi (ja henkilökunta) sai aikaiseksi niinkin valtavan kirjon kaikenlaista (mahtavaa) soundia. Lähestulkoon pelkästään vieläpä siinä yhdessä ja samassa huoneessa (EMI Abbey Road Studio 2).
 
Tiskien ja nauhureiden lisäksi käytössä oli Abbey Roadilla näinkin vähän muuta kamaa:
 
Mikit (suluissa yleisimmät käyttökohteet):
- AKC C12 (basso, jouset, flyygeli)
- AKG D19c (overhead, tomit, haitsu, piano, akustinen kitara, puhe, laulu..)
- AKG D20 (bassorumpu)
- Neumann U47 & U48 (laulu, taustalaulu, sähkökitara, akustinen kitara, piano, flyygeli
- Neumann KM53, KM54 & KM56 (sähkökitara, akustinen kitara, piano, laulu, virveli,
- Neumann U67 (säkökitara, akustinen kitara, flyygeli, laulu, taustalaulu, jouset)
- Neumann M49 & M50 (jouset, flyygeli, taustalaulu)
- RCA 44-BX (torvet, laulu)
- Sony C38A (basso, bassorumpu)
- STC 4038 (overhead, basso, torvet, leslie)
- STC 4033-A (bassorumpu, basso)
- STC 4136 (vesikuplat - Octopussy's Garden)
- Vitavox B50 (talkback)
 
Outboard:
- Altec RS124 -kompressori
- Altec RS114 -limitteri
- Altec RS127 -eq (+/-10db joko 2.7kHz tai 3.5kHz tai 10kHz, 2db:n askelin)
- Altec RS168 -kompressori/limitteri (prototyyppi)
- Electric & Musical Industries LTD RS56 "Curve Bender -"parametrinen" EQ (myös stereomalli RS56-S)
- Fairchild 660 -limitteri
- Fairchild 666 -kompressori
- DIT box -DI-box
+ yksittäisiä EQ-boxeja kiinteällä taajuudella/q-arvolla
 
Efektit:
- Kaikukammio
- EMT140 -plate
- nauhaefektit (delay, pre-delay, half-speed overdup, varispeed, Artificial Double Tracking, flanger, phaser..)
 
Onhan sitä tietty tossakin vaikka mitä, mut kun vertaa siihen miten paljon erilaisia vehkeitä nykyään on jo pikkupajoissakin (varsinkin jos koneen sisällä olevat plugarit lasketaan mukaan) niin aika vähällä on tultu toimeen ja saatu käytettävissä olevat kamat taipumaan moneen asiaan :D
 
PS. 1962-63: 2 raitaa, 1964-67: 4 raitaa, 1968-70: 8 raitaa

Muutamia hauskoja ja aika lailla nykypäivästä poikkeavia huomioita mikrofoneista:
 
Rumpumikitys.
- Overheadina yleisimmin AKG D19c. Valmistajan oma kuvaus: "dynamic cardioid microphone for semi-professional requiements" :D ja tällä sit mentiin vieläpä usein niin että sen lisäksi oli vain D20 bassarissa.
- jos oli virvelimikki niin se oli pelkästään alapuolella ja aika kaukana (KM54/KM56).
- jos tomit mikitettiin niin isotomi ylensä päältä ja pikkutomi alta (D19c)
 
Basso
- mikki usein varsin kaukana vahvistimesta: normaalisti 1-2m mut välillä jopa 3m.
 
Sit tota D19c-mikkiä käytettiin aika taajaan vähän mihin hyvänsä, mikä tuntuu nykymittapuun mukaan hassulta, mut silloin ne kelas että se on mainio mikki moneen asiaan - ja tietysti onkin, mut aika monet nykyään ajattelee automaattisesti et konkat on ikäänkuin "parempia", vaikka se mitä pitäis kelata on et onks ne "sopivampia" johonkin asiaan. Itsekin tulee tähän sorruttua.

Kuuntelen täs Beatles-levyjä ja tutkiskelen samalla et millä vehkiellä näitä levyjä oikein tehtiin. Voi vaan ihmetellä nykypäivän näkökulmasta että miten vähillä kama-resursseilla bändi (ja henkilökunta) sai aikaiseksi niinkin valtavan kirjon kaikenlaista (mahtavaa) soundia. Lähestulkoon pelkästään vieläpä siinä yhdessä ja samassa huoneessa (EMI Abbey Road Studio 2).
 
Tiskien ja nauhureiden lisäksi käytössä oli Abbey Roadilla näinkin vähän muuta kamaa:
 
Sori vähän off topic (siis ohi Beatles musasta, ei Abbey Road studion henkilökunnan loihtimista mahtavista soundeista ).
1967 äänittivät Pink Floydin Piper At The Gates Of Dawn lp:n EMI:n studiolla. Ja siinäpä vasta henkilökunta on onnistunut loihtimaan tanakan soinnin, mielestäni jopa paremman kun Beatlesillä, mikä voi tietysti johtua siitä ettei ollu sellasia kaupallisesti niin siistin popmusan tekopaineita, vaan ryhmä oli nimenomaan surullisen kuuluisa melun määrästä ja äänivallista, mut kuulostaa yllättävän hyvältä se jälki. Myös tietty See Emily Play singlellä, mut 45 kaiverrukset kuulostaa monesti paremmilta ku Long Play kaiverrukset, niissä kait on sitä "pelivaraa" enempi.
Mut ihmetellä vaan voi, ja ihailla sen aikasten tekijöitten taitoo. :-)
(Ja on se valkonen tupla ihan parhaita levyjä ikinä, ei siin mitään.)

(Ja on se valkonen tupla ihan parhaita levyjä ikinä, ei siin mitään.)
 
Jotku niistä biiseistä kuulostaa kyllä siltä, että niissä on käytetty jotain kotinauhureita. Onkohan siinä mitään perää?

Kuis ollakaan tuli myös käytyä eilen läpi Beatles-tuotantoa...
 
Mutta asiaan. Kyseessähän on ihan yleismaailmallinen ilmiö joka pätee ihan
kaikilla elämän saroilla. Voidaan lähteä ihan Egyptin pyramideistä liikkeelle...
kuinka ne perkeleet pystyivät sen aikaisilla työkaluilla ne tekemään?
 
jne... jne...
 
Lopulta kyseessä on kuitenkin vain ja ainoastaan työkalun hallinta:
Mitä vähempi työkaluja, sen paremmin hallitset ne.
 
Yksinkertaistettuna:
 
Ennen oli yksi työkalu, joten täytyi keksiä miljoona tapaa käyttää sitä.
Nykyään on miljoona työkalua, ja täytyisi keksiä edes yksi järkevä
käyttötapa kullekin...
 
Ei tässä oo lopultakaan mitään kummempaa.. ennen oli laivat puuta ja miehet
rautaa, nyt ne kaiken kauniin hautaa... vai miten se meni ;)
 
Mielenkiintoinen aihe, muuten!

Mites se menikään... Jos sovitus, soittajat, lähtösoundi, tila yms. on tikissä niin tärkeimmät on kasassa.

Jotku niistä biiseistä kuulostaa kyllä siltä, että niissä on käytetty jotain kotinauhureita. Onkohan siinä mitään perää?
 
Ei varsinaisesti, mutta 1968 Abbey Roadilla tapahtui iso muutos nauhurihommissa kun siirryttiin neliraitahommasta kasiraitureihin (3M). Silti uusista nauhureista puuttui jotain ominaisuuksia, mitä normaalisti Beatles-sessioissa oltiin totuttu käyttämään ja George Martin päätti olla käyttämättä niitä ennen kuin ne oli modattu Beatles-tarpeita vastaaviksi. Tämän vuoksi osa materiaalista äänitettiin ensin neliraiturilla (Studer) ja myöhemmin siirrettiin uusille kasiraitureille.
 
Lisäksi pää-äänittäjä (Balance Engineer) Geoff Emerick sai tarpeekseen kesken sessioiden ja näin osassa biiseistä tässä hommassa toimi Ken Scott.
 
Pari biisiä äänitettiin myös muualla. Hey Jude, Dear Prudence, Honey Pie, Martha My Dear äänitettiin Trident-studiolla Barry Sheffieldin toimesta.
 
Mitkä biisit sun mielestä kuulostaa "kotinauhureilta"?

Ei varsinaisesti, mutta 1968 Abbey Roadilla tapahtui iso muutos nauhurihommissa kun siirryttiin neliraitahommasta kasiraitureihin (3M). Silti uusista nauhureista puuttui jotain ominaisuuksia, mitä normaalisti Beatles-sessioissa oltiin totuttu käyttämään ja George Martin päätti olla käyttämättä niitä ennen kuin ne oli modattu Beatles-tarpeita vastaaviksi. Tämän vuoksi osa materiaalista äänitettiin ensin neliraiturilla (Studer) ja myöhemmin siirrettiin uusille kasiraitureille.
 
Lisäksi pää-äänittäjä (Balance Engineer) Geoff Emerick sai tarpeekseen kesken sessioiden ja näin osassa biiseistä tässä hommassa toimi Ken Scott.
 
Pari biisiä äänitettiin myös muualla. Hey Jude, Dear Prudence, Honey Pie, Martha My Dear äänitettiin Trident-studiolla Barry Sheffieldin toimesta.
 
Mitkä biisit sun mielestä kuulostaa "kotinauhureilta"?
 
Eikös Malcolm Toft äänittäny Hey Juden? Vai oonko mä nyt ostanu ihan turhaan tän tiskin?

Eikös Malcolm Toft äänittäny Hey Juden? Vai oonko mä nyt ostanu ihan turhaan tän tiskin?
 
Äänittäjänä toimi Barry Sheffield, mutta Malcolm Toft miksasi biisin Barryn lähdettyä lomalle.

Mitkä biisit sun mielestä kuulostaa "kotinauhureilta"?
 
Perskules kun en nyt pääse tarkistamaan kun levysoitin ja kaikki vinyylit on olleet varastoituna jo vuosia. Muistelen kuitenkin, että siellä on äänenlaadussa aikamoisia eroja joidenkin biisien välillä mikä on ollut yksi syy siihen, etten ole koskaa oikein digannut albumista kokonaisuutena. Pitäiskin hommata CD-versio.

Äänittäjänä toimi Barry Sheffield, mutta Malcolm Toft miksasi biisin Barryn lähdettyä lomalle.
 
No sitten.

Perskules kun en nyt pääse tarkistamaan kun levysoitin ja kaikki vinyylit on olleet varastoituna jo vuosia. Muistelen kuitenkin, että siellä on äänenlaadussa aikamoisia eroja joidenkin biisien välillä mikä on ollut yksi syy siihen, etten ole koskaa oikein digannut albumista kokonaisuutena. Pitäiskin hommata CD-versio.
 
No ohan se Revolution No.9 aika ambienttisuhinakollaasia välillä, ainoo minkä ehkä jättäsin veke. Mut just se tuplan monenlaisen materiaalin mukana olo on miusta hienoo, tykkään enempi kuin jostain ihan loppuun asti hiotusta (esim. Revolver ) kokonaisuudesta. Se rosoilu on niin kivan kuulosta. :-)

Perskules kun en nyt pääse tarkistamaan kun levysoitin ja kaikki vinyylit on olleet varastoituna jo vuosia. Muistelen kuitenkin, että siellä on äänenlaadussa aikamoisia eroja joidenkin biisien välillä mikä on ollut yksi syy siihen, etten ole koskaa oikein digannut albumista kokonaisuutena. Pitäiskin hommata CD-versio.
 
Hae enemmin ne levyt ja soitin sieltä varastosta. Thom Yourken sanoin: "Musiikkiteollisuus on työntänyt päätään syvemmälle ja syvemmälle hiekkaan siitä lähtien kun levymogulit keksivät, että he voivat myydä ihmisten jo omistamat levyt uudestaan cd-painoksina."
 
Nykyäänhän melkein levystä kuin levystä tulee pari kolme eri "limited edition"-painosta vähän eri boonuksilla. Kuukauden välein.
 
Mitä itse aiheeseen tulee, niin välillä on itsekin koittanut miksata joitain biisejä tuollain wide mono henkisesti, mutta ikinä ei ole lopputulos miellyttänyt korvaa samalla tavalla, miten jossain vanhoissa levyissä. Välillä kuulostaa siltä niinkuin niissä vanhoissa miksauksissa olis kaikki vieläpä aika ruvelle väännettyä. Vai onko se vaan se nauhakohina. Biisithän mulla on kuitenkin aina vähintään tuota McCartney-Lennon tasoa ja sovitukset timmejä kuin Arnoldin haba aikoinaan, että niistä se ei voi olla kiinni.

Hae enemmin ne levyt ja soitin sieltä varastosta.
 
Ei kun mä lainaan kirjastosta ja poltan CD-R:n ;-)
 
Biisithän mulla on kuitenkin aina vähintään tuota McCartney-Lennon tasoa...
 
Ai sullakin ;-)

Välillä kuulostaa siltä niinkuin niissä vanhoissa miksauksissa olis kaikki vieläpä aika ruvelle väännettyä. Vai onko se vaan se nauhakohina. .
 
Hm. Ei kai nyt punaisina hehkuvista putkista ja germaniumtransistoreista (joo, Beatles ehti vielä germaniumkamoillakin tulla äänitetyksi, kun eivät ymmärtäneet lopettaa ennen EMIn studioiden uusimista) vois mitään säröä tulla..?*
;-)
 
Se kotiäänitysjuttu on kyllä osittain ihan totta, jossain vaiheessahan useampikin Beatle sekosi tekemään kotona looppeja, ja tuomaan näitä sitten studiolle. Varsinaisia kokonaisten biisien kotiäänityksiä ei ainakaan mun lukemien Beatles-sessiolokien mukaan kyllä tapahtunut. Siitä kyllä on melkein 20 vuotta kun mä ne lainasin tuottajakaverilta ja luin, mutta ehkä tuollaisen muistais.
 
* http://www.chandlerlimited.com/products/tg1.php ja mikä onkaan avainsana? Joo, distortion
:-)

Varmaan aika moni vaihtaisi nykyiset äänityskamansa kirkuen tuohon EMI:n kattaukseen.
 
Ehkä neljä raitaa on nykymittapuulla vähäinen määrä, mutta kahdeksanraitanauhuriversiona muuten noilla vermeillä ja etenkin tuollaisessa hienossa tilassa suostuisi puuhastelemaan vaikka ilmatteeksi...

Hm. Ei kai nyt punaisina hehkuvista putkista ja germaniumtransistoreista (joo, Beatles ehti vielä germaniumkamoillakin tulla äänitetyksi, kun eivät ymmärtäneet lopettaa ennen EMIn studioiden uusimista) vois mitään säröä tulla..?*
;-)
 
Joo. 1969 tuli Abbey Roadille eka solid state -mikseri (TG12345 - hauska mallinumero). Uudessa mikserissä oli input-kanavia 24 joissa jokaisessa limitteri/kompressori, mitä siis ei aiemmmissa tiskeissä ollut. Lisäksi uutena asiana oli ryhmien precence-EQ (8 presettiä: 500Hz-10kHz, +/-10db). Kanavissa oli edelleen vain bass ja treble.
 
Se kotiäänitysjuttu on kyllä osittain ihan totta, jossain vaiheessahan useampikin Beatle sekosi tekemään kotona looppeja, ja tuomaan näitä sitten studiolle. Varsinaisia kokonaisten biisien kotiäänityksiä ei ainakaan mun lukemien Beatles-sessiolokien mukaan kyllä tapahtunut. Siitä kyllä on melkein 20 vuotta kun mä ne lainasin tuottajakaverilta ja luin, mutta ehkä tuollaisen muistais.
 
Voi olla luuppen osalta tottakin. Recording The Beatles -kirjassa puhutaan kotiäänittämisestä varsin vähän. Oikeastaan todetaan vaan että demoja tehtiin kotona ja varsinkin Paulilla olis ollut ihan laadukkaatkin vehkeet himassa. Muuten jää ainakin White Albumin tuotannosta sellainen kuva et studiossa äänitettiin levylle päätyneet asiat.

Mitähän monitoreita ne käytti tualloin äänityksissä/miksauksissa. Onks kellää tiatoo?

Varmaan aika moni vaihtaisi nykyiset äänityskamansa kirkuen tuohon EMI:n kattaukseen.
 
No ainakin niiden nykyarvon perusteella :D
 
Mä kuitenkin meinasin lähinnä sitä että määrällisesti tossa ei oo kovinkaan paljon erilaisia asioita ollut käytettävissä, mut niistä on saatu kyllä irti aika paljon innovatiivisella ajattelulla ja välillä aika pellepeloton-meiningillä. Vähän niinkuin Pop Corn tuossa edellä osuvasti sanoi:
 
Ennen oli yksi työkalu, joten täytyi keksiä miljoona tapaa käyttää sitä.
Nykyään on miljoona työkalua, ja täytyisi keksiä edes yksi järkevä
käyttötapa kullekin...

Mitähän monitoreita ne käytti tualloin äänityksissä/miksauksissa. Onks kellää tiatoo?
 
Abbey Roadin Studio 2:ssa oli koko Beatles-ajan samat tarkkailumonitorit: Altec 605a Speaker / Altec 612 Cabinet / RS141 power amp. Jopa yksilöt olivat koko ajan samat (Left #8 ja Right #3). Näillä kyseisillä yksilöillä siis äänitettiin ja miksattiin suurin osa koko Beatles-tuotannosta.
 
http://www.voiceofthetheatre.com/utility.cabs.1.jpg
http://www.triodeel.com/605alit.jpg