Studiotyöskentely ›

Muistelen jostain lukeneeni että ko levyn äänityksessä käytettiin vain limitteriä, eq:ita tai efektejä tms ei käytetty. Levy kuulostaa edelleen erinomaiselta.
 
Pystyykö joku vahvistamaan tämän tiedon tai antamaan lisäinfoa/pointtereita ko levyn tekemisestä? Just curious.
 
Onko tällainen lars-von-trier-dogma approach nykyään käytössä?

Onko tällainen lars-von-trier-dogma approach nykyään käytössä?
 
Jonkinasteinen dogma on varmasti käytössä lähes aina, olipa kyse musiikin teosta tai sen äänittämisestä.
 
Brian Enolla oli tuosta hyvä ohje: "Produktioon ryhtyessäsi listaa kaikki mitä et halua tehdä, ja poista studiosta ne laitteet. Jos jäljelle jää vain tuoli ja roskakori, levy tehdään sitten niillä."
 
Sen sijaan tuosta Siekkarien Suomi-levyn dogmasta mulla ei ole mitään tietoa, enkä siihen edes usko. Voi olla, ettei tiskin omaa kompressoria ole käytetty, mutta sitten on ajettu länään jonkin muun laitteen kautta tms.

Muistelen aikanaan retostellun sitä, että bassaria (tai rumpuja muutenkaan) ei olisi lähimikitetty. Huuruinen perustelu oli jotain sen suuntaista, että "eihän kukaan oikeastikaan kuuntele bassorumpua pää sen sisällä". Kyllä sitä silloin ihmeteltiin, olivat vallalla olleet kasarimetodit ihan toisenlaisia.
 
Muistelisin levyn olevan ilmavan kuuloinen, en ole kyllä vuosikausiin kuunnellut.

Brian Eno on kyllä nero. Lueskelin aikoinaan paljon sen päiväkirjaa 'A Year with Swollen Appendices' josta oppii yhtä ja toista.
 
Suomi-Finland kuulostaa ilmavalta joo, ja myös ytimekkäältä. Hyvät biisit ja soittajat ei tietenkään myöskään haittaa.

Muistelisin levyn olevan ilmavan kuuloinen, en ole kyllä vuosikausiin kuunnellut.
 
Sama muistikuva, ynnä hyvät biisit. Pitääkin kaivaa alkuperäinen kromikasetti jostain laatikosta...

Sama muistikuva, ynnä hyvät biisit. Pitääkin kaivaa alkuperäinen kromikasetti jostain laatikosta...
 
Mulla oli c-kasetti joskus, minnehän lie hävinny? Törkeen hieno kansi siinä kyllä.
 
Eikös niillä ollu keikoilla niitä päitä mukana? Muistaakseni jostain luin, että ne ois niitä sitten jollain jatkoilla popsineet tms.
 
Kaikin puolin hieno orkesteri.

Mulla on muistikuva että niitä palvikinkkupäitä olisi ollut vaan se yksi joka koristaa levyn kantta. Ja joo, se kai pistettiin ns lihoiksi ja popsittiin jossain vaiheessa.
 
Levyn soundi on selvästi jonkinlaista irtiottoa TT Oksalan L'amourhan ja Kuka teki huorin levyjen keskiraskaasta soundimaailmasta.
 
Se seuraava Softwood Music on taas sitten jotain muuta, koko levy silkkaa neroutta musassa ja soundipolitiikassa. Muistan kun ne veti ensimmäisen keikan Kaivopuistossa Softwood Musicin matskulla: jengi oli 'hiukan' yllättynyttä. Joku heebo huusi toistuvasti 'Soittakaa Peltirumpu!' ... mitä Siekkarit ei kyllä sit tehnyt :)

Mulla on muistikuva että niitä palvikinkkupäitä olisi ollut vaan se yksi joka koristaa levyn kantta.
 
Niin taitaa olla ja se oli lavastuspuuseppä tms. Esa Parkatin veistämä. Itse levy äänitettiin Riku Mattilan johdolla grupon ikämiesten Vinskin (valot) ja Tuomon (monitorit) silloisessa asumisratkaisussa eli hirsitalossa jossain Tammisaaren tienoilla, oisko ollut Bromarvia. Kerran kävin vaan en hirveesti muista paitsi sen mielettömän ison ja jykevän tilan ja ne salin penkit, jollaisella sitten goisasin. Hyvä tila joka tapauksessa ja on ollut varmaankin tarpeeksi yksinäinen tollaiseen sessioluonteiseen työskentelyyn.
 
Myös ja ennenkaikkea se hirsi on antanut saundia soundille.
 
Kaipa tarkoituksena oli äänittää ns. puhtaasti ja vailla kikkailuja. Kyllä se osin jopa vinyylilläkin toistuu. Ceedeemasterointia en ole kuullut. Mutta joka tapauksessa, sentään äänittää eikä kuin Orman levytuottajauran alun levyillä, jotka kuulostavat kyllä vieläkin omalla tavallaan raikkailta, mutta jotka totuuden nimissä hädin tuskin äänitettiin vaan ei enää tuotettu paitsi etukäteen valitsemalla ko. ratkaisut.
 
Suomi Finlandin Vanhan keikkoja oli kolme eli perjantai-iltana, lauantaiaamuna kello 10 ja lauantai-iltana.
 
Kelatkaapa hieman sekä bändin intensiteettiä että myös suosiota. Tämä kinkku oli esillä, samoin Keijo Kansosen valokuvista koostettu näyttely ja myös yritys poistaa yleisöltä persoona. Jokainen sisääntulija joutui näetsen pukemaan päälleen vihreän paperisen röntgenhoitajan viitan. Yllättävän, todella yllättävän nopsaan nuoret pimut keräilivät viittaa erilaisiin rypytyksiin tai sitten kerkesivät jo leikellä sitä. Puhumattakaan nyt sitten nuorista opiskelijakundeista joista yksikin makasi viisi minsaa ovien avautumisen jälkeen selällään miesten vessassa ja lauloi Kanoottilaulua. Poke sanoi kaverin olleen täysin selvin päin sisään tullessaan. Niin mäkin olin vielä nuorempana Rovaniemen työväentalolla, kun lumihangessa seisten oli vedetty Karhua ja sit sisään, mutta se ei ollut kapakka vai onko sillä jotain ns, väliä?
 
PS EDIT: Oiskohan ollut muuten just noilla keikoilla, joilla Hohko soitti bassobalalaikkaa? Soundas tosi hienolta kun muutenkin taisi olla juuri tuolloin jolloin Veljet pyrkivät eroon siitä aivan tolkuttomasta metelistä vaikka vielä onneksi pidettiin volat, jotka tuntuivat raikkailta. Ei sitä heti keikan jälkeen tartte kaikkea skeidaa kuullakaan.

Jokainen sisääntulija joutui näetsen pukemaan päälleen vihreän paperisen röntgenhoitajan viitan.
 
Tästä tuli jotain flashbackeja huuruisilta opiskeluvuosilta. Ehkä olin keikalla, ehkä en. Oliks näillä keikoilla niillä se nyrkkeilykehä lavana? Ainakin jollain keikalla Vanhalla oli.