Studiotyöskentely ›

Moi,
 
tarttis vinkkejä akustisen kitaran äänittämiseen. Aiemmissa projekteissa akkareita on tullut pidettyä enemmän komppihelinänä tamburiinin kaverina, mutta seuraavissa sessioissa toivoisin akkareille lisää roolia.
 
Nyt tullaan siis tarvitsemaan hieman paksumpaa ja ennenkaikkea luonnollisen kuuloista country-henkistä akkarisoundia, joka vetää biisissä pääosaa. Toivoisin suosituksia siitä, miten tällaista kannattaisi lähteä äänittämään. Millainen mikki, etuaste, tila, mikin ja soittajan sijoittelu yms.?
 
Kiitos!

Nyt tullaan siis tarvitsemaan hieman paksumpaa ja ennenkaikkea luonnollisen kuuloista country-henkistä akkarisoundia, joka vetää biisissä pääosaa.
 
Tähän lähtisin kahdella mikillä, joista ainakin toinen on isokapselinen konkka, toinen voi olla pienikapselinen konkka tai jopa se perinteinen dynaaminen (esim SM57 antaa joskus aika kivasti särmää).
 
Molemmat sijoitetaan tilasta riippuen noin 30 - 60 cm etäisyydelle, dynaaminen tietysti lähemmäs, ja suunnataan sillai että dynaaminen/pienikalvoinen osoittaa kopan ja kaulan liitoskohtaa, isokalvoinen koppaa vähän tallan takana. Kumpaakaan ei siis suunnata kaikuaukkoon. Suuntaus mielellään yläviistosta niin että nenän tuhnat ja hengitysäänet ei kuulu.
 
Vyönsoljet, rannekellot, sormukset ja avainketjut pois, käsien pesu joka oton välissä ja pitkähihainen pitkähelmainen (napiton!) paita päälle niin ettei kitarassa ole yhtään metallikosketusta. Kengät pois jos kopisee.
 
Hyviä yhdistelmiä joita itse oon menestyksellä käyttänyt on muistaakseni esimerkiksi Röde K2 + Sennheiser MD421, AKG C414 + Shure SM57, Neumann TLM103 + Neumann KM184 mutta kaikkea saa kokeilla. Perusajatus on, että kitara joko tuplataan jolloin soundi saa olla kapeampi, tai ei tuplata jolloin soundi saa olla leveämpi.
 
Esimerkiksi.

Tässä tällästä omaa tarinointia. En tiedä onko mitään apua kun itsekkin vasta opettelen näitä äänityksen saloja mutta tässä yksi hyvä tapa. Tätä samaa mikitystapaa voi hyvin käyttää myös livenä, ja oikeastaan se toimii siinä erinoimaisesti.
 
Kannattaa panostaa hyvään akustiseen. Jossei sellaista itse omista niin sitten puhuu naapurin kaverin Taylorin lainaksi. Huonosta kitarasta on vaikea saada hyvää soundia, mutta hyväsoundista kitaraa on vaikea pilata millään mikityksellä.
 
Jos kitarassa on valmiina elektroniikkaa piezo-mikillä tms, kannattaa signaali ottaa talteen. Usein tosin elektroakustisten kitaroiden oma elektronikka on lähes käyttökelvotonta. Mutta ongelmahan on ratkaistu sillä että sinitarralla piezomikki kiinni kitaraan.
 
Tuosta piezomikillä otetusta signaalista saa kaivettua botnet kitaralle.
 
Sen oikea kitaran soundi sitten talteen jollakin suht laadukkaalla laajakalvoisella konkkamikillä kitaran edestä. Ja kuinka lähelle. Mikin tarkka sijoitus tapahtuu korvalla. Eli äänitetään testit eri mikkisijoituksilla ja valitaan paras,

Mid-side.
 
Ja tosiaan kitaran (ja huoneen) on syytä olla hyvä. Päinvastoin kuin rokkikomppihelinässä, jossa kitaralla ei ole mitään väliä. Myös oikea paikka huoneessa kannattaa hakea huolella, niin ei tarvii eekuulla tehdä mitään kovin jyrkkää.

Kiitos, hyviä vinkkejä!
 
Hyvä kitara löytyy ja niitä pitää äänityksiin hommata vielä lisää. Harvoin käy joka biisiin sama soundi.

Yksi ongelma mikä mulla on aiemmin ollut, on sopivan etäisyyden löytäminen. Itselläni on usein käynyt niin, että soundiin on tullut liikaa tilaa, jolloin solistisia osuuksia ei saa tarpeeksi eteen miksauksessa. Toisaalta kun olen yrittänyt viedä mikkiä lähemmäs on soundista kadonnut paljon olennaista, ja liian lähelle mentäessä dynamiikka alkaa olemaan jo vaikeasti hallittavaa. Isokalvoisella konkalla oon tehny, ja suuntakuvio on ollut hertta.
 
Uskoisin, että hyvän lead-akkarisoundin saamiseksi pitäisi löytää varsin dempattu tila, koska voimakkaasti soivassa tilassa tuo 30cm mikitysetäisyys tuottaa jo paljon tilasointia raidalle. Oonko oikeilla jäljillä?

Oonko oikeilla jäljillä, vai onko jonkun mielestä runsaasti soiva tila hyvä akustisen kitaran äänittämiseen?
 
Soundtrackin hyvin soivassa isossa tilassa on ainakin ihan mallikelpoisia akkareita tarttunut nauhalle. Enemmänkin mun mielestä kyse on siitä, että tilan sointi sopii kokonaisuuteen.

Tuolta löytyy esimerkkiä soundista, jota oon hakemassa:
http://www.last.fm/music/Ryan+Adams/_/Mockingbird
 
Klippi on valitettavasti huonosta kohdasta, mutta eiköhän tuosta saa ideasta kiinni.

Muista tärkein, eli Martinin skeba, ja tyylin mukainen kielisetti. Sit on paljon helpompaa.

Jep :D. Viimeks oli 2 Martinia, Gibson ja joku viel, mutta silti jäi toivomisen varaa. Tällä kertaa pitää varata aikaa ihan sikana enemmän tuohon akkarisoundin hakemiseen.

Tossa toinen vähän erilainen esimerkki. Kuulostaa aika pirun paljon akustiselta kitaralta mun mielestä. Omat yritykset on ollu aika kaukana tästä tasosta.
 
http://www.last.fm/music/Richard+Thompson/_/Coyotes

Muista myös haku, koska aiheesta on ollut paljonkin ihan hyvää jutustelua. mm:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=51&t=152832&o=0
 
Edelleen oma suosikkimikki on Neumann KM54a, joskin moni muukin hyvä mikki toimii kyllä. Kitara, kielet, tila, soittajan ja mikkien sijoittelu vaikuttaa myös kovasti paljon asiaan...

jos sattuu löytymään kolme samanlaista isokalvoista herttakonkkaa (tai miksei erilaistakin, voi saada mielenkiintoisia kombinaatioita), omaksi suosikiksi akkareille on muodostunut CAP-pari ryyditettynä center-mikillä. jos tila on kovapintainen eikä mahdollisuuksia ole dempata, keskelle huonetta ja rumpumatto alle demppaamaan etuheijasteet. lähin mikki 12. nauhan kohdalle mahd. lähelle ja varsinainen CAP kyynervarren mitalle tästä sekä toisistaan muodostaen tasasivuisen kolmion. uittamalla center-mikkiä hiljempaa miksaukseen mukaan, se vaiheistuu leikaten 200Hz:n muhjua veke.
tässä vielä raakademoa kiviseinäisestä eteisaulasta C414:lla: http://media.putfile.com/ac_gtr_CAP-demo

jos sattuu löytymään kolme samanlaista isokalvoista herttakonkkaa (tai miksei erilaistakin, voi saada mielenkiintoisia kombinaatioita), omaksi suosikiksi akkareille on muodostunut CAP-pari ryyditettynä center-mikillä. jos tila on kovapintainen eikä mahdollisuuksia ole dempata, keskelle huonetta ja rumpumatto alle demppaamaan etuheijasteet. lähin mikki 12. nauhan kohdalle mahd. lähelle ja varsinainen CAP kyynervarren mitalle tästä sekä toisistaan muodostaen tasasivuisen kolmion. uittamalla center-mikkiä hiljempaa miksaukseen mukaan, se vaiheistuu leikaten 200Hz:n muhjua veke.
tässä vielä raakademoa kiviseinäisestä eteisaulasta C414:lla: http://media.putfile.com/ac_gtr_CAP-demo
 
Viitsitkö avata vähän viel lisää, CAP-mikitys ei oo terminä tuttu?
1 mikki 12. nauhan kohdalle, toinen tallan takapuolelle ja 1 näiden väliin s.e. mikkien etäisyys toisiinsa on sama?
 
Kuinka lähelle kitaraa nuo lähimikit?

Viitsitkö avata vähän viel lisää, CAP-mikitys ei oo terminä tuttu?
1 mikki 12. nauhan kohdalle, toinen tallan takapuolelle ja 1 näiden väliin s.e. mikkien etäisyys toisiinsa on sama?
 
Kuinka lähelle kitaraa nuo lähimikit?
 
normi Common Audio Point -muodostuu, kun kaksi herttakuvioista mikkiä kohdistetaan samaan pisteeseen äänilähdettä, ja ovat yhtä kaukana toisistaan kuin tästä pisteestä.
paintilla en tähän hätään alkanut röytämään, mutta näin http://img56.imageshack.us/img56/4015/acousticguitarmikingvw7.png sillä erotuksella, että 1 ja 3 -mikkejä kitarasta kauemmas.

Mun lempimikki on myös Km54. (Kiitos Mikael lainasta viime kerralla.) Mä oon tykästynyt myös MS-asetteluun. Sillä saa kkivasti vähän stereoa mukaan. Kompura pitää olla LA-2a -henkinen. Kitaran pitää tietysti olla mahdollisimman kallis. Se on tärkeintä. Plektravalinta on seuraavaksi tärkein.

(Kiitos Mikael lainasta viime kerralla.)
 
Kappas, moi. Eipä kestä & anytime.