Studiotyöskentely ›

On enemmänkin livepuolen tilanne, mutta täällä nyt oletettavasti porukka on tuskaillut joskus saman ongelman kanssa about samanlaisilla kalusteilla.
 
Eli siis olen nyt jonkin verran tehnyt yhdelle bilepändille etupäätä ja kaikki muu sujuu kuin unelma, paitsi että laulajalla on tavattoman terävä ääni. Sen äänen kyllä huomaa melkein välittömästi kun kanavan avaa, kiitos terävyyden, mutta selvän alkaa siitä saamaan vasta kun terävyys alkaa jo selkeästi häiritä. Mikkeinä on tähän mennessä kokeiltu sm58:a, beta58:a ja e935:ttä, eikä ongelmaan tunnu hirveästi kykenevän mikinvalinnalla vaikuttamaan. Kunnollinen BSS:n lauluprosessorikaan ei tuonut autuutta. EQ:ta on tietenkin yritetty heti ensimmäisenä, mutta sillä saa laulun kuulostamaan lähinnä huopahanskan läpi tulevalta terävältä ääneltä.
 
Itse olen miettinyt että kokeilisin tuolla lexiconin multiefektillä ajaa laululle detunea esim. terssin alaspäin ja ajaa vähän sekaan sitä tavaraa, kuitenkin sen verran vähän ettei efektiä varsinaisesti kuule.
 
Onko muilla siis ollut vastaavanlaisia ongelmia ja jos on niin miten olette ongelman ratkaisseet?

A) Suoravasteinen mikki (nuo mainitsemasi eivät sitä ole)
 
B) Täysparametrinen EQ, jolla kapealla Q:lla haet sieltä 2,5khz:sta ylöspäin sen terävän piikin, luultavasti se ei niin leveä ole, että vaikuttaisi merkittävästi muuten soundiin

Nenäresonanssi 3.5k - 4k. Tsekkaa sieltä kapealla Q:lla.

Toi viiskasi on kuitenkin yks parhaista just terävääänisten immeisten kans.
Kokeile myös s-limitteriä rankalla kouralla yläpäiden hallintaan.

Jos naisen äänessä on hirveästi "puukkoa", niin sitä ei välttämättä kannata eq:lla alkaa korjaamaan. Siinä tulee yleensä korjanneeksi äänen ihan kummalliseksi, vaikkei ongelma erikoisen hyvin katoakaan.
 
Mikkivalinnalla kannattaa pelleillä enemmänkin. Naisäänelle ei välttämättä sovi ne perinteisimmät mikkivalinnat, koska ne ovat jokseenkin optimoituja miehen äänelle.
Rohkeasti siis vaan kasa mikkejä mukaan ja tsekissä sitten kierrättelee ne kaikki läpi.
 
Omia kokemuksia sen verran, että se mikkivalinta riippuu aika paljon pa:sta. Tällaisia mikkejä on kuitenkin tullut käytettyä perinteisien lisänä:
Opus 69, B57, i5, e840

Mikä se pa-laite sit olikaan? Veikkaan ongelman löytyvän siitä päästä signaaliketjua.

Kappas, Ossi itse?
 
Satunnaisesti on tullut vastaan todella preesenssirikas ääni (näin kauniisti). Sanoisin samaa mitä aiemmat, e935 ja B58 eivät ole ehkä se paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Kummassakin on aika rouhea yläpää. Tai ehkä ennemmin just 2-5kHz alueen preesenssikorostus, Senkussa ja Betassa preesenssipiikki on hiukan ylempänä, normi 58ssa on nimenomaan tossa 2K:n paikkeilla ja nää on ne mitkä tällasella laulajalla ensimmäisenä riipii. Ite ratkaisin ko bändin kanssa tekemällä varsin brutaalin kuopan kahteen ja puoleen kiloon PA:n master Eq:lla max oktaavin leveydellä, ei ortodoksinen tapa, mutta kanavakorjaimella lähtee samalla monta litraa hyötyääntä ja lopputulos on kaameaa komotusta, tai sitten tosiaan se laadukas parametrinen.
 
AKG:n C535 oli yllättäjä tällasessa tilanteessa, oman kokemuksen mukaan varsin kiertoherkkä mikki, mutta siinä toisaalta ei ole niin isosti piikkiä yläkeskialueella(vai onko? joku tietää?), ehkä Audix tai AT vois tarjota hyviä vaihtoehtoja?

ehkä Audix tai AT vois tarjota hyviä vaihtoehtoja?
 
Audix om7 menis mulla testiin. Se on yläpäästään kohtuu runsaanpuoleinen mikki, mutta sellasta hillitöntä pomppua ei oo preesenssialueella.

Audix om7 menis mulla testiin. Se on yläpäästään kohtuu runsaanpuoleinen mikki, mutta sellasta hillitöntä pomppua ei oo preesenssialueella.
 
Eli se saattais olla tohon tilanteeseen juuri oikea väline, jos selkeyttä ei ole ja terävyyttä on, eli ei preesenssiä vaan "ilmaa"? Kuvauksen "huopasukan läpi tuleva terävä ääni" perusteella vaikuttaa siltä, että apua on haettu yläpäätä ronkkimalla, eikä niinkään yläkeskialueelta missä se vika yleensä on.
 
Komppia myös sille, että kaiuttimessa saattaa olla osa ongelmaa. Tolle alueelle osuu ainakin tietyissä komerotyypeissä jakotaajuudet, jotka aiheuttaa aina ongelmansa mm. vaiheiden ja säröjen osalta. Usein siis kaksitieyläpäissä. Yksikin esimerkki oli sellanen, missä speksien mukaan 18 tuumaisen elementin ja kompressiodriverin jakotaajuus on 1,8 kHz, ilmoitetussa käyrässä oli ankara kuoppa juuri silla alueella, ja korvamääräisesti katsoen ankarasti säröä molemmin puolin taajuden.
 
Tää alkaa olla kyllä jo ihan täysin livepuolen tavaraa, eikös tämä sinne olis ihan suoraan kuulunutkin?

Eli se saattais olla tohon tilanteeseen juuri oikea väline, jos selkeyttä ei ole ja terävyyttä on, eli ei preesenssiä vaan "ilmaa"?
 
Näin mä epäilisin ja väittäisin. Tietty saattaa olla ettei toimi, mutta kokeilematta ei tiedä.

Näin mä epäilisin ja väittäisin. Tietty saattaa olla ettei toimi, mutta kokeilematta ei tiedä.
 
Kyllä nämä ratkaistaan ainoastaan käppyrää katsomalla :P

Olet vinkannut laulajalle ongelmasta? Laulu- ja mikkitekniikkaa muuttamallakin voi saada hommaa kuriin ilman reissua mikkikauppiaan luo. Mutta silloin jää uudet lelut hankkimatta.

kokeile seuraavia:
 
1)pyydä lintusta livertämään huuloset lähempänä mikkiä. tästä saadaan lisää alapäätä proximity-efektin ansiosta. sitten kun kompressoit sopivasti lyttyyn, massaan sekoittuu lisää alataajuuksia joiden pitäis pehmentää myös ylämiddleä.
 
2)tee juuri niin kuin et missään nimessä tekisi: leikkaat alamiddleä. joskus nää on semmosia henkimaailman asioita kun taajuuspuuroa keitellään. sitten kaiutat aika lyhyellä kaiulla vähän pehmoisemmaksi.
 
jos ei mikään auta laita sille earit nenään.

Kannattaa opetella kuuntelemaan äänilähteen ongelmia niin, että selvittää, onko kyseessä resonanssiongelma vai laajempi yleissoudiongelma. Resonanssit esiintyvät monesti silloin tällöin joillain tietyillä äänillä tai tietyissä tilanteissa. Resonanssit johtuvat äänilähteen akustisista tai sähköisistä ominaisuuksista. Akustisessa kitarassa on kopparesonanssi, joka saattaa häiritä riippuen siitä, mitä ääniä kitaralla soitetaa. Laulajilla syntyy esimerkiksi nenäonteloissa erikoisia resonansseja, jotka voivat kuulostaa ikävältä. Sähkökitaran mikit yhdessä muun elektroniikan kanssa synnyttävät sähköisen resonanssin, joka saattaa kuulostaa ikävältä. Tämän kaltaiset ongelmat on syytä erottaa esimerkiksi äänilähteen tunkkaisuusongelmasta, ässäongelmasta ja vastaavista. Tämä sen vuoksi, että lääkkeet näitä ongelmia vastaan ovat erilaiset. Resonansseja vastaan ei voi kauhean hyvin taistella mikrofonivalinnoilla eikä laajakaistaisilla ekvalisoinneilla, hyllykorjaimista puhumattakaan. Niillä keinoilla mukaan lähtee aina myös sitä hyvää soundia, ja korjauksesta tulee epätyydyttävä. Ainoa järkevä keino poistaa resonansseja on käyttää hyvin kapeita leikkauksia. Silloin tartutaan vain ongelmaan eikä hyötysignaaliin. Kaikkein vaikeinta on nimenomaan tunnistaa jä löytää nämä ongelmat. Väittäisin, että se vaatii vuosien treenausta -nimenomaan kuulon treenausta. Tämän lisäksi kannaattaa opetella muistamaan, missä mitkäkin resonanssit yleensä esiintyvät. Missä on tyypillisen yksikelaisen mikin resonanssi? Missä taas on kaksikelaisen mikin resonanssi? Entäpä 6,5" matalalle viritetyn snaren resonanssit? Vastaavasti kannattaa opetella kuuntelemaan, mistä se laulajan terävä ääni johtuu. Mitä taajuuksia siinä on yleensä tällöin liikaa? Analysaattori on hyvä kaveri näissä tutkimuksissa. Tämän tiedon, kun sitten yhdistää tietoon mikrofonien taajuusvasteista, mikrofonifonivalinnoistakin tulee paljon järkevämpi toimenpide. Mutu-valiinnat kun aina ovat sellaisia, joista on hyvin vaikea oppia mitään tulevaisuutta varten. Esimerkiksi puheet naisille ja miehille sopivista mikrofoneista on juuri sellaista hölynpölyä. Tsorge vaan.

Joskus ratkaisu voi olla myös käänteinen! Eli jos otatkin tuosta kirkkaudesta erottuvuutta irti ja vaikka saundaat sitä hivenen, esim. nopeasti tummuvalla kaiulla. Kannattaa ehkä equttaa bändistä samoja taajuuksia pois, kuten pelleistä ja kitarasta. Kokeile !
Tämä siksi ettei aina kannata leikata juoksijan jalkoja, vaikka ne näyttäisivät katsomon puolelta liian kookkailta.

Mulla on myös semmonen kokemus että jos jonkun ääni on todella erikoinen jollain tavalla, esim. tosi nasaali tai terävä, on sitä erittäin vaikea lähteä eqlla tai mikkivalinnalla korjaamaan.
Yleensä vain siitä tulee todella kummallisen kuuloinen mutta tämä perusluonne ei ole poistunut.
 
Helpompaa saattaa olla melkein muun miksauksen rakentaminen siihen ympärille. Eli niin että muista instrumenteista otetaan puuttuvaa aluetta ja tätä erikoisominaisuutta kaunistetaan raivaamalla sille tilaa miksauksessa, kaiuilla tms.
 
Myös se PAn vireen muuttaminen kyseiseltä alueelta voi olla ihan käypä keino. Jos sitä ylämidleä hieman ottaa PAn vireestä pois, sitä voi antaa helpommin käsiteltäville instrumenteille lisää kanavakohtaisesti.

Jotenkin mulla on semmoinen tunne, että tästä tulee pitkä topicci... :)
 
Mulla on myös semmonen kokemus että jos jonkun ääni on todella erikoinen jollain tavalla, esim. tosi nasaali tai terävä, on sitä erittäin vaikea lähteä eqlla tai mikkivalinnalla korjaamaan. Yleensä vain siitä tulee todella kummallisen kuuloinen mutta tämä perusluonne ei ole poistunut.
 
"...sori, ei oo mitään tehtävissä kun sulla on tollanen ääni, mut toivottavasti seuraavassa bandissä ois paremman kuulonen laulaja!..."

Ootko kokeillut MD441:stä? Siinä on aika pehmeä ja mukava yläpää, voisi toimia. Sitten on Beyerin M81 joka on melkoisen tumppu mikki, mutta kuitenkin hyvällä tavalla. Näitä näkyy aina välillä ebayssä liikkuvan.
 
Niin, D12 on kanssa kokeilemisen arvoinen.

Ootko kokeillut MD441:stä? Siinä on aika pehmeä ja mukava yläpää, voisi toimia. Sitten on Beyerin M81 joka on melkoisen tumppu mikki, mutta kuitenkin hyvällä tavalla. Näitä näkyy aina välillä ebayssä liikkuvan.
 
Niin, D12 on kanssa kokeilemisen arvoinen.
 
Soundin puolesta ehkä MD441, ulkonäön puolesta tuskin. Kukin toki punnitkoon sen mikä sen todellinen visuaalinen haitta on.

Itse saman ongelman lähteillä tapelleena:
 
Opus69 ja vieno komennus laulajalle laulaa siten, että mikki on kohti leukaa alaviistosta. Ne sellaiset mermaidit, jotka pitää tuota - ai niin ihanaa - sointia ovat oikeasti olemassa. Eritoten näissä miksaajalle vaikeimmissa kohdissa, kannattanee laulajan opetella myös käsikompuran käyttö; se kun on minun mielestä ansioikseen laulavalle kohtuullinen vaatimus.