Studiotyöskentely ›

Niin, tarkoitus olisi äänitellä jatsibändiä treenikämpillä livemeiningillä. Kitaristi haluaisi kuitenkin avata vahvistimensa volumea sen verran enempi, että rupeaa kuulostamaan vähän makeammalta. Tämä on kuitenkin liikaa muulle bändille, ja etenkin muita instrumentteja kuulostelevien mikrofonien kiinni saamalle äänekselle, eli kitaraa tulee silloin vähän liikaa joka paikkaan ja raitaan.
Mitä ehdotatte, laitetaanko äänitettävä vahvari toiseen huoneeseen, ja tuodaan joku toinen soittotilaan ihan vaan kontrollia varten? Minkälaiset piuhojen vedot ja kytkennät olisivat järkeviä ja teknisesti terveitä?

Helpoimmallahan tietysti pääsee kun vahvistin siirretään toiseen tilaan ja kitaristille järjestetään miellyttävä kuuntelu esim. monitoroimalla mikitettyä vahvistinta tai käyttämällä rinnakkaista vahvistinta kuten ajattelit. Riippuen äänityslaitteistosta kumpi vain saattaa toimia tilanteeseen paremmin. Tietokoneen kautta monitoroidessa kannattaa varautua latenssiin joka voi olla häiritsevän suurta harrastelijalaitteistoissa.
 
Kuvailemasi kahden vahvistimen rinnakkainen käyttö onnistuu esim. A+B kytkennän mahdollistavalla pedaalimallisella reititimellä jonka olisi syytä olla aktiivinen jotta signaali säilyy muuttumattomana heikentymättä splittauksessa. Mahdollisesti myös aktiivinen DI-boxi voi käydä ensihätään splitteriksi.

anapena: Kitaristi haluaisi kuitenkin avata vahvistimensa volumea sen verran enempi, että rupeaa kuulostamaan vähän makeammalta.
 
Jonkun asteista särösoundia ilmeisesti haetaan?
Keinokuormaa voisi harkita varsinkin jos kitaristi ja kamat halutaan pitää samassa huoneessa muun bändin kanssa. Tällä saadaan vahvistimen tuottama särö esiin ilman tolkutonta äänenpainetta. Ainakin Uraltonesta löytyy Hot Mama keinokuormia.
 
-Paavo

Da Make:Tietokoneen kautta monitoroidessa kannattaa varautua latenssiin joka voi olla häiritsevän suurta harrastelijalaitteistoissa.
 
Ihan sellainen fiksu tapa on ohittaa äänittävän ohjelman monitorointi eli latenssia ei ole tipan tippaa. Ainakin Sonarissa on tälläinen toiminto.

Ukko: Ihan sellainen fiksu tapa on ohittaa äänittävän ohjelman monitorointi eli latenssia ei ole tipan tippaa. Ainakin Sonarissa on tälläinen toiminto.
 
Toki, en näkisi mitään syytä ajaa niitä softamonitorointeja muutenkaan. Varmasti kaikista varteenotettavista softista löytyy ja voihan olla että tässä ollaan vetämässä ihan perinteisellä kalustolla jolloin kuuntelu olisi helppo järjestää suoraan mikseristä sopivaan monitoriin.

Sitä jäin miettimään, että kun laitan esim Behringerin halvan splittaavan di-boksin kitaran jälkeen, niin piuha toiseen huoneeseen äänitettävän vahvistimen luokse on aika pitkä. Kummalla se vedetään, plugipiuhalla vai XLRllä? Entä miten se kytketään vahvistimeen, eikö kitaravahvistimen liitännät ole tarkoitettu kitaran liittämiseen? Minkälaista signaalia XLRstä tulee pihalle? Eihän vahvistimen liitäntä balansoitu ole? Luulisi, että kovin pitkä plugipiuhakin rupeaa vaikuttamaan soundiin. Behringerin DI20 olisi halpa splittaava purkki. Varsinaiset kitaralle tehdyt splitterit maksavat 6kympistä ylöspäin
Varsinainen särösoundi ei ole haussa, vain hiukan lämpöisempi soundi, joka tulee siirrettäessä volaa 2sesta 3seen...
Latenssiton monitorointi onnistuu, joko tietsikasta taikka sitten tarvittaessa mikserin kautta.
Hmm, tuolla Uraltonen Hotmamalla voisi olla muutenkin käyttöä...
Kiitokset tähän astisista avuista!