Studiotyöskentely ›

Tuli ajatus, että pitäisi kohtapuoliin investoida omaan mikkiin kun nauhoitettiin kitarat kaverin mikeillä ja..no, cleanit nyt ei tuota ongelmia kitaran ansiosta, mutta särösoundi mikä meni nauhalle oli aivan jotain muuta mitä tuli vahvistimesta ulos. Lopulta piti tehdä niin, että "sokkona" syötettiin soundeja vahvistimeen ja katsottiin mikä kuulostaa vähiten huonolta nauhalla. Ei hyvä.
 
Tämä on hyvä esimerkki minkälaista särösoundia haen:
http://www.youtube.com/watch?v=u0417OyyfhE
 
Ja tämä on about mitä saatiin:
http://www.youtube.com/watch?v=1aAdYpv7zE4
 
Ei huono, Kyuss kova bändi ja sitä rataa, mutta kys.soundi ei ole sitä mitä haen (eikä toimi kovin hyvin meidän musiikissakaan).
 
Niin ja kamat, joilla soitan:
Fender 1960s Classic Telecaster
Hughes & Kettner Tour Reverb (100W)
 
Saan käytännössä saman kuuloiset säröt vahvistimesta ja Bossin Mega Distortion-pedaalista ja livenä kuulostaa aika pitkälti tuolta Maximum the Hormonen tyyppiseltä, erottelevalta ja kirkkaalta, mutta vahvasti rouhivalta, modernilta metalli-säröltä.
 
Olisiko siis mitään ehdotuksia minkälaista mikkiä kannattaisi käyttää särökitaroiden nauhoittamiseen? Vai kenties minkälaisia mikkejä?
 
Kiitos etukäteen.

Ensinnäkin vähemmän säröä, esimerkissäsi on sitä aika vähän, lisäksi aggressiivista otetta siihen soittoon. Sormet tekee paljon tässä tapauksessa.
 
Dynaaminen mikki (SM57) kartion keskelle niin lähelle kaiutinkalvoa kuin saat, osoittamaan keskikohdasta vähän sivuun. Konkkamikki (miel. laajakalvoinen) 30-40 cm päähän kaapista. Kauempaa lisää tilaa, lähempää vähemmän. Dynaamisen kanssa kannattaa puljata huolella että saa sitä terävyyttä mukaan soundiin. Konkkamikille joutunet tekemään vaiheenkääntöä riippuen kuinka kauas sen laitat.

Niq:
Dynaaminen mikki (SM57) kartion keskelle niin lähelle kaiutinkalvoa kuin saat, osoittamaan keskikohdasta vähän sivuun. Konkkamikki (miel. laajakalvoinen) 30-40 cm päähän kaapista. Kauempaa lisää tilaa, lähempää vähemmän.
 
Okei, nyt vähän ihmetyttää:
Käytetyt mikit nimittäin on SM57, SM52 Beta ja Oktava mk012-01.
 
Kokeiltiin kaikennäköisiä säröasetuksia kevyestä raskaaseen (vähän vs. paljon säröä/bassoa/trebleä/middleä jne), kolmea eri pedaalia, vahvistimen komppi- ja lead-säröjä.
 
Itse en nauhoittamisesta tiedä juuri mitään joten voisiko vika sitten olla jossain muualla kuin mikeissä ja itse kitarasoundissa mitä vahvarista tulee ulos?

Olis hyvä saada näyte siitä mitä te teitte ja saitte aikaan, muuten on neuvominen aika hyödytöntä. Noiden "näytteiden" perusteella kuitenkin nyt on aivan liikaa säröä ja se on säädetty vähän väärin. Runsaasti keskiääniä, melko vähän säröä ja agressiivinen soittotyyli. Sit tietty täytyis osata soittaa tarkan konemaisesti.
 
Mikkinä mä käyttäisin ainoastaan sitä 57:aa sitkeästi just niin kauan, kunnes se haettu soundi löytyy sillä. Varmasti löytyykin, ei tuossa mun mielestä ole mitään mitä moisella ei saa talteen. Helposti useammalla mikillä vaan aiheuttaa enempi ongelmia, kun ei tuu välttämättä hierottua sitä mikin sijaintia yms. Lisäksi siinä on niin paljon muuttujia mukana, että menee huomattavasti vaikeammaksikin.
 
Vahvarista siis sellainen middlekäs näkkärisärö, volaa niin että kartiot rupeavat liikkumaan, 57 käteen ja systemaattisesti haette kaikilta kolmelta akselilta sen parhaan soundin. Aina se paras vaihtoehto ei oo kuitenkaan ihan siinä kartiossa kiinni, eikä varsinkaan keskellä, vaikka kuinka agressiivista ja kirkasta soundia hakisi.
 
EDIT: Niin tosiaan, kyllä se nyt on enempi siellä käyttäjissä vika varmasti, kuin noissa mikeissä. Mä miettisin vähän, että jos jostain vaikka lainais hyvän putkinupin ja kaapin kitaraa varten. Eihän sekään oo mikään oikotie onneen, mutta usein helpompi tie kuitenkin, kuin ihmetellä noita mättösoundeja trankulla ja säröpurkeilla.

Ok. Voin postata klippiä jahka saadaan edes jotain miksausta tehtyä kun saatiin vasta voksut purkkiin.
 
Mutta joo, ilmeisesti ollaan sit vaan niin käsiä, pitää jatkaa kokeilua kun vahvarista tuleva ääni kyllä on hyvä (tai siis mun korvaan). Anyway, kiitosta, selvensi jo vähän missä vika piilee.

Jinxed: Ok. Voin postata klippiä jahka saadaan edes jotain miksausta tehtyä kun saatiin vasta voksut purkkiin.
 
Mutta joo, ilmeisesti ollaan sit vaan niin käsiä, pitää jatkaa kokeilua kun vahvarista tuleva ääni kyllä on hyvä (tai siis mun korvaan). Anyway, kiitosta, selvensi jo vähän missä vika piilee.
 
Yleensä 97% tilanteista, jossa kitaran soundi on itsekseen todella makea ja hieno (tai jos tarkkoja ollaan, harjaantumattoman korvaan makea ja hieno), kääntyy siihen että se soundi ei toimi miksauksen kanssa, menee puuroksi tai epäselväksi. Äänittäessä kannattaakin aika räikeästi jo säädöissä "korostaa" sitä mitä on hakemassa, jotta lopullinen tuotos leikkaa miksauksesta läpi. Voi myös tehdä jälkikäteen EQ:lla. Laita iso Q-arvo, gainia +10db ja sit alat taajuussäädöllä etsiä niitä mutaisempia ja ei-tarpeellisia taajuuksia, joihin sitten voi laittaa varovaista vaimennusta, loivalla Q:lla. Monta ottoa erilaisilla soundeilla päällekkäin on hyvän rokkisoundin perusta. Toiseen vähän enemmän säröä ja toiseen vähemmän, sit pari diskanttisempaa raitaa enemmän laidoille. Todella harvassa lienee modernit rock-kappaleet joissa soi vain yksi kitararaita vaikka ne saattaa tietämättömän korvaan siltä kuulostaa.