Studiotyöskentely ›

1) Voisitteko suositella jotain pienikokoista yhden pisteen x/y tai M/s stereomikrofonia, jossa hyvä hinta / laatusuhde. Esim AKG, Bauer, Audio-Technica, RODE tms. Mitä mieltä olette esimerkiksi AUDIO TECHNICA AT8022 :sta tai RODE RDE NT4 :sta?
 
x/y tai M/s stereomikrofoni setupin helppouden vuoksi. Haluaisin äänittää läheltä 12 nauhaa yhdellä stereomikillä.
 
Ja kyllä, tiedän miten akustinen kitara äänitetään kahta erillistä mikkiä käyttäen. Olen käyttänyt aikaisemmin mm. kahta AKG C1000S -mikkiä, joista toinen suunnattu kaikukopan aukon alareunan tai sitten kitaristin hartoiden korkeudelle alaspäin ja jälkimmäinen lähelle 12. nauhaa. Mielestäni ekan mikin sijoitus lähelle mikrofonin kaikukoppaa on vaikeaa ja siinä korostuu esim. kitaristin oikean käden liike. Miten olette hoitaneet mikityksen kahta mikkiä käytettäessä?
 
Yhtä kaikki, mielestäni kahden mikin asetteluun menee liikaa aikaa ja jos ne eivät ole tarkalleen kohdallaan niin tulos on huonompi kuin yhdellä mikillä monona äänitetty. Neutraalein tai ainakin helpoin sijoitus olisi laittaa yksi mikki lähelle 12 nauhaa mutta haluaisin kokeilla sitä yhdellä stereomikillä onnistuis se sitten tai ei. Onko kellään kokemusta stereomikeistä?
 
Mielellään XLR -liitäntä, ei miniplugia. Äänittävä laite Fostex FR-2LE, jossa XLR -sisääntulot Phantom -virtasyötöllä.
 
Käyttötarkoitus omien harjoitusten ja pienempimuotoisten esiintymisten tilapäinen äänitys (akustinen kitara).
 
2) Täysin suljetut budjettiluokan kuulokkeet äänityksen tarkkailua varten, äänittävä laite sama kuin edellä.
 
Suositelkaa jotain, jossa olisi hyvä hinta / laatusuhde, mutta ovat käyttökelpoisia (=ei romuja). Mielipiteitä Beyerdynamic DT 770M :stä?
 
Kiitos.

Tuo DT770M taitaa olla lähinnä rumpaleille tarkoitettu malli, tavallinen DT770/80ohm riittää noissa hommissa aivan hyvin. Itellä nuo on toiminu vuosikaudet "kotistudion" tarkkailuluureina - hyvin löytyy sweetspotit niin kitarakaapista kuin akustisestakin noiden avulla.

sikki-six: Tuo DT770M taitaa olla lähinnä rumpaleille tarkoitettu malli, tavallinen DT770/80ohm riittää noissa hommissa aivan hyvin.
 
Siltikin mä hommaisin noi M:t mieluummin. Joskus vielä tulee se tilanne vastaan, kun noiden muiden mallien vaimennukset eivät riitä alkuunkaan ja sit sapettaa. Samantien voi ostaa ne vaimentavammatkin. Jos haluaa taas jotain "käyttömukavuusluureja", niin ehkäpä suljettujen rinnalle kannattaa ostaa toisetkin.
 
Ite noista DT 770M sen verran, että keskiäänet on kovin pehmeitä ja bassontoisto korostunut. Ne on sellaiset mukavat kuunnella, muttei mitenkään älyttömän tarkkasoundiset. Käy toki metelin seuraamiseen ihan hyvin, mutta soundiin pitää tietenkin oppia, että voi luottaa kuulemaansa.

Mutta miten olette mikittäneet akustista kitaraa?
 
Suuri- tai pienikalvoista konkkamikkiä? Millaisille etäisyyksille?
 
Itse olen käyttänyt pienikalvoisia konkkamikkejä pareina noin 20-30 cm etäisyydellä kitaran kaula- tai tallapuolelta siten, että mikkiparin etäisyys on vähintään kolme x mikkien etäisyys instrumentista.
 
Mitään muita mielipiteitä?
 
Nyt haluttaisi kokeilla yhden pisteen stereomikillä.

Oletko koettanu XYtä niitten C1000sien kanssa? Mun mielestä nuo yhden pisteen stereotekniikat on vaan vähän tylsän kuuloisia...Hiukan kun tekee rakoa mikkien väliin, niin alkaa tapahtumaan...No, ehkä mono saattaa olla vielä tylsemmän kuuloinen taikka sitten jopa parempi, jos sattuu olemaan käsillä juuri sopiva mikki, soittaja ja soitin. Pari päivää sitten äänitin kahta laulajaa MS-tekniikalla, joka oli kasattu kahdesta isokalvoisesta konkkamikistä. Olihan se kivemman kuuloinen, kun vähän avasi S-kanavaa, ihan laidoille laulajia ei voinut panoroida, kun olivat solisteja, joitain kööriraitoja kenties.
 
No siis, asian vierestä ollaan sujuvasti menty, mutta ei noita laadukkaita XY/MS-mikkejä hirveästi ole. Entäs Soundfield-mikit ja vanha Blumlein-metodi? Jokin aika sitten Riffissä Viksten ja Kantola esittelivät omia suosikkimetodejaan akustisen kitaran äänittämiseen.

Röden NT5 pari tai AKG 214 pari on ollu käytössä. Akkariäänityksiä on tosi vaikee saada kuulostaa huonolta. Cap-stereopari(90asteen kulmassa äänilähdettä kohti) osoittamaan 12. nauhaan, etäisyys mahd pieni, n. 30 senttiä. Vaikein homma on saada soitettua ilman ylimääräsiä soittajan ääniä kuten hengitystä, nenän vikinää, maiskuja, kannen kopahduksia jne.
 
Kuulokkeiksi suosittelen senkun HD25:sia..pienet, mutta sulkee hyvin ja saundaa hyvälle.

Moi.
 
Kiitos kommenteista.
 
Olen joo koittanut x-y :tä C1000 :sien kanssa. Se on mielestäni helpoin setuppi saada toimimaan nopeasti ja kohtuullisen hyvin, lukuun ottamatta tietysti yhdellä mikillä monona äänittämistä. Siinä tulee vaan sähläämistä niiden mikkien ja ripustuksien kanssa. Sen vuoksi halausinkin kokeilla jotain hyvää x-y mikkiä vaikka RÖDEN NT-4 :sta, jolloin pääsisin eroon hankalasta kahden mikin johdotuksesta ja x-y asettelusta. Äänitän usein vain omaan käyttöön "fast and dirty", enkä halua sählätä mikkien kanssa.
 
Mutta, palatakseni vielä mikkeihin ja niiden sijoitteluun, millaisia kokemuksia teillä on ollut isokalvoisen ja pienikalvoisen konkkamikin sekoittamisesta äänityksessä, isompi vähän kauemmas tallan puolelle ja pienempi lähelle nauhoja?
 
Mitä isokalvoisia konkkamikkejä suosittelisitte?

-jss-: Äänitän usein vain omaan käyttöön "fast and dirty", enkä halua sählätä mikkien kanssa.
 
Tota... Miks tässä ei olis ihan kylmä mono paikallaan?

Komppaan. Monona ja sit levitellään jos on tarves. Ja akustisessametsässä tulee tarpeeksi paljon "stereoasiaa" jos joku tietää termin. ;)
 
Oon käyttänyt viime aikoina C451:stä ja siinä on "valmiimpi saundi" sen yläpään takia kuin esim KM184:ssa. Isokalvosissa siellä on ollu AT4047:skasta lähtien milloin mitäkin. Ja tietenkin plekuhan vaikuttaa tosi paljon saundiin niinkuin itse kitara ja sen soittaja. Kenttäkokemus on osoittanut että 60-70 luvulla kilpikonnasta duunatut plekut saundaa parhaimmalle stockki plekuihin verrattuna.

moi taas
 
Kiitos edellen kaikille kommenteista. Taisikin jäädä tuolla ketjun alkupuolella kertomatta, että instrumentti on klassinen kitara. Ja että nämä äänitystekniikat on mulle jäänyt vähän vieraaksi, mutta sen te varmaan jo huomasittekin :D Tässä on tosiaan tarkoitus äänitellä pääasiassa omaan käyttöön... Olen ollut tilaisuudessa tehdä muutamia äänityksiä ammattimiesten kanssa, mutta ne on ollut liikkeellä niin eritasoisella kalustolla ja osaamisella,että sitä kokemusta on vähän vaikea ulosmitata minun tarpeisiin. :D
 
Joku kirjoitti tässä ketjussa, että akkariäänityksiä on tosi vaikee saada kuulostamaan huonolta. Mutta mä kyllä onnistun saamaan ne kuulostamaan surkeilta... Niin kaun kun äänitän yhdestä pisteestä monona tai x-y kytkennässä stereona, yleensä minor problems, mutta heti kun mikkien etäisyyttä toisistaan alkaa kasvattamaan niin ongelmia alkaa kasautua. Kahdella erillisellä mikillä stereona äänittäminen on mun kokemuksella suunnattoman vaikeaa ja jo pienetkin muutokset mikkien paikoissa kuuluu heti äänikuvassa. Mikkien asetteluun menee mun osaamisella tosi paljon aikaa ja niitä saa hieroa loputtomasti... Huoneen akustiikka on mulle mysteeri (siis sen huomioon ottaminen soittajan ja mikkien sijoittelussa) ja soittajan käsien liikkeet, hengitysäänet jne. ovat vaikeasti hallittavia kun mikit tuodaan lähelle kitaraa.
 
Mono äänitettynä vähän kauempana kitarasta niin kuin täällä ehdotettiinkin poistaa isoimman osan ongelmista ja sitä mä olen ehkä eniten käyttänyt. Sanotaanko, että mun tapauksessa nämä stereoäänitykset tulee lähinnä opettelemisen halusta ja omasta mielenkiinnosta...
 
Jos joku vielä viitsii, niin kertokaa hyviä budjettiluokan mikkejä klassisen kitaran äänitykseen, ihan kaiken tyyppisiä mistä vaan on ollut hyviä kokemuksia ja myös millaisessa setupissa ne on toiminut hyvin. Kiitos.

Itse tuossa viimeksi käytin xy-parina Röden NT5-paria ja lisänä senkun 606:sta, joka nyt on dynaaminen, mutta olen aina tykännyt sen lämpimästä soundista. Sijoittelu oli siinä 12-14 nauhan kodilla 20cm päässä about. Nyt kalustoon tuli hankittua myös Röden NT1-A joka nyt kyllä toimii yksinäänkin kuin häkä.
 
NT5 ja 606 yhdistelmän tulosta voi kuulostella: www.mikseri.net/jussiw kappaleessa Kolmas muuttuja.

Harsu: Itse tuossa viimeksi käytin xy-parina Röden NT5-paria ja lisänä senkun 606:sta, joka nyt on dynaaminen, mutta olen aina tykännyt sen lämpimästä soundista. Sijoittelu oli siinä 12-14 nauhan kodilla 20cm päässä about. Nyt kalustoon tuli hankittua myös Röden NT1-A joka nyt kyllä toimii yksinäänkin kuin häkä.
 
NT5 ja 606 yhdistelmän tulosta voi kuulostella: www.mikseri.net/jussiw kappaleessa Kolmas muuttuja.
 
Hmmm.... mielenkiintoista. Kiitos.

Yhden pisteen stereo- tai monomikityksellä tuntuu saavan aikaan neutraaleimman lopputuloksen, johon äänitystila vaikuttaa vähiten. Tunnetteko kirjallisuutta akustisten instrumenttien äänityksestä, mielellään ääninäytteiden kanssa? Kiinnostava aihe olisi äänitystilan ominaisuuksien huomioiminen soittajan ja mikrofonien sijoittelussa, jos sellaisesta yleensä jotain infoa löytyy. Esim. kirjasta Bartlet et Bartlet: Practical Recording Techniques, ei löydy kovin paljon tietoa aiheesta.
 
Kiitos.