Studiotyöskentely ›

Miksasin pari vuotta sitten kavereiden black metal -eepoksen, joka alunperin tavan mukaan masteroitiin CD:ksi (eli dynamiikkaa on länätty aikas tavalla). Nyt kyseisestä albumista pitäisi tehdä vinyyli-versio ja kysymys kuuluu että pitäisikö materiaali masteroida uusiksi tätä varten. Prässäämö haluaa materiaalin audio CD:llä ja masterin pitää olla vaihekoherentti eikä siinä saa olla asiaa 18 kHz:n yläpuolella (eli prässäyslafka ei ilmeisesti RIAA-EQ:ta kummempaa masterointia enää tuotannossa tee).
 
Vaihtoehtoja siis on:
 
a) Pistää kylmästi CD-master prässättäväksi ja toivoa parasta.
b) EQ:ta > 18 kHz pois ja monottaa alapää CD-masterista, pistää prässätäväksi ja toivoa parasta.
c) Masteroida uusiksi vinyyliä varten, pistää prässättäväksi ja toivoa parasta.
 
Kaipailisin valistuneita arvauksia siitä, miten tässä kannattaisi toimia. Oma käsitykseni on, että aika monet nyky-vinyylit on tehty CD-mastereista ja näin on ollut tilanne myös omien tuotosten osalta tähän saakka - useimmat niistä on olleet sen verran lo-fi ettei asialla ole suuremmin ollut väliä. Tässä projektissa vaan olisi kerrankin mahdollisuus olla menemättä siitä missä aita on matalin.
 
Mikäli päädymme erillisen vinyylimasterin hoitamiseen, niin kenen puoleen asiassa kannattaa kääntyä?
 
Etukäteen opista ja ojennuksesta kiittäen.

Kannattaa ehdottomasti tehdä erillinen vinyylimasterointi, jossa kannattaa myös miettiä sitä tosiasiaa että ura ei ole läpi levyn sama - levypuolen alkuun enemmän dynamiikkaa sisältävät kappaleet, loppupuoleen tasaisemmat, molemmille puolille mahdollisimman tarkkaan sama minuuttimäärä (tai vaihtoehtoisesti B-puoli pidempi mutta matalammalla uralla).
 
Mä olen usein teettänyt masteroinnin yhteydessä erillisen vinyylimasteroinnin ihan vaikka vain "kaiken varalle", mikäli musatyyli on sellaista ettei vinyylijulkaisu oo poissuljettu vaihtoehto. Siinä on yleensä vähän erilainen dynamiikka, eri EQ:t, eri kappalejärjestys ja M/S-matriisilla vedetty alakerta aika ylös asti täysin monoksi (vaikkei masteroija sitä vaatisikaan). Goniometrilla tsiigataan myös tarkkaan, ja tarvittaessa testataan lopuksi ihan kuuntelemalla ja kanavien vaihetta kääntäen ettei vaihe-eroa pääse livahtamaan mukaan.
 
Kaikki vanhan liiton masteroijat osaa tehdä vinyyliä, mutta esim. täälläkin tavattava Virtalähde olis ehkä mun valintani, jos työstettävä musa on sellaista kuin arvelen.
www.virtalahde.com on muistaaksein osoite.

Jos minä olisin teidän housuissanne ja minulla olisi rahaa, ilman muuta tekisin uuden masteroinnin. CD:tä varten tehty nykyaikainen tason nosto on turha vinyylyä ajatelle. Energia jakautuu hyvin erilailla RIAA-korjauksen jälkeen, kun alapäätä lasketaan ja yläpäätä nostetaan. Jos vinyylin taso haluttaisiin tämä jälkeen maksimoida, mahdollinen limitointi/klippaus pitää tapahtua tämän eq:n jälkeen. Näin tehdään esimerkiksi FM-radiossa. Siksi vinyyli(esi)masteroinnissa ei kannata kauheasti klippailla. Normaalit basson monotukset ja ässien vahtiminen kannattaa tietenkn tehdä.
 
Svante Forsbäck ainakin juuri äskettäin masteroi Ramsteinin koko tuotannon vinyylille. Hänellä nyt ainakin on hyvin viimeaikaista kokemusta tästä aiheesta.