Studiotyöskentely ›

Netistä ei (aika jännä juttu sinänsä) löytynyt mitään de facto -ohjetta Leslie-raitojen jälkieditoinnista. Kuppikuntia löytyy monia välillä: "älä missään nimessä mene rähläämään raitojen kanssa; pidä ne luonnollisina" versus raamatullinen litanja ohjeita millä mikität, miten sijoitat mikit, missä tilassa äänität, millä kamoilla vedät jne jne. Haukotus.
 
Kuulisin mielelläni kokemuksia ja mielipiteitä mitä teette äänitetyille Leslie-raidoille.

Enempi itellä on sitä soundia tullut juurikin säädettyä äänitettäessä. Miksatessa aika perus eq/kompura/särö/tila-hommaa biisin tarpeiden mukaan.

Samat ohjeet kuin muissakin raidoissa, eli tehään sitä mitä kulloinkin tarvitaan :D
 
Viimeksi kun äänitin leslietä, niin käytin kahta nauhamikkiä. Ihan vain siksi että ne sattui olemaan mulla lainassa testailua varten. Miksauksessa piti sitten kaivella preesensiä aika paljon ja leikata alapäätä, kun mikit oli niin tasaiset. Tätä ei olisi tarvinnut tehdä ehkä ollenkaan, jos olisi valinnut tilanteeseen sopivan mikin. Tämä oli anekdootti äänitysmokan korjauksesta, ei mikään yleisohje.
 
Kuppikuntia löytyy monia välillä: "älä missään nimessä mene rähläämään raitojen kanssa; pidä ne luonnollisina" versus raamatullinen litanja ohjeita millä mikität, miten sijoitat mikit, missä tilassa äänität, millä kamoilla vedät jne jne. Haukotus.
 
Ei tuossa kyse ole ehkä mistään kuppikunnista, vaan ihan siitä että ei yleisohjeita oikein ole. Jokainen sitten kertoo omat niksinsä tai jättää kertomatta ja kehottaa äänittämään paremmin.

Hirveen tapauskohtaisiahan nää on: mitä (tai kuinka isoa soundia) ollaan vailla, mimmoinen soundi miksaukseen ylipäätään mahtuu ja mitä kenties pitää leikellä pois muiden tieltä. Viimeksi äänitin pyörivää urkukaiutinta Shure SM81 -parilla (yläkerta) + AKG C414:llä (alakerta), ja siinä kontekstissa soundi oli hyvinkin valmis sellaisenaan. Bassopäätä leikkasin hieman pois, mutta en muista muuten equttaneeni mitenkään erityisesti. Sillä kertaa tuli tämmöistä: https://masaorpana.bandcamp.com/track/blue-lights

oksatboys:Ei tuossa kyse ole ehkä mistään kuppikunnista, vaan ihan siitä että ei yleisohjeita oikein ole.
 
Näin mäkin tän näen. Leslie on vain yksi asia muiden joukossa ja kaikki riippuu kontekstista. Turha maalata itseään nurkkaan millään vahvoilla teeseillä tai säännöillä.

Jos urkua äänittää niin äänikerrat ja miten urkuri niitä käyttää on Se soundi mikä tulee nauhalle, hyvässä tai pahassa. Jos lähtösoundi ei istu musaan / on liian tunkkainen tai puskee liikaa yli tai taajuudet ei muuten istu kokonaisuuteen niin minkäs teet..
 
On äänitetty upean kuuloista urun soittoa yhdellä 57:lla metrin päässä kaapista, ei sitä tarvinnut miksailla.

Alkuun iso kiitos kommenteista ja mielipiteistä!
 
Aloitin ketjun huomatessani miten kitaroiden, bassojen, rumpujen ja laulujen äänittämisestä ja äänitystekniikoista + etenkin niiden editoinneista on netissä ohjeita läjäpäin mutta todella vähän Hammondeista ja niiden äänityksistä.
 
Kohta talviloman alkaessa onkin mukavaa kokeilla viesteissä mainittua metrin päästä tapahtuvaa blues-henkistä mono-äänitystä sekä myöhemmin mainittavaa, samasta etäisyydestä tapahtuvaa studio-äänitysmetodiani jolloin huoneen luonnollinen (eli puolidempattu) tilakaiku pääsee oikeuksiin. Ja äänitettyjen raitojen jälkikäsittelyä. Mistä aiheeni alunperin alkoikin :-)
 
Kaikki netistä löytyneet master-class editointi-videot on tyyliin etsi-VIIMEISEKSI (really???) -hammondin-huippukohdat-ja-SOVITA-NE (siis REALLY?) -biisiin. Eli laulu ja etenkin skitat on ne keiden ehdoilla mennään? Not!
 
No niin. Seuraavaksi millä mikitätte Leslie-kaiuttimen? Itse käytän studiossa tekniikkaa jossa yläkerrassa on leban riisutulta puolelta (irroitettu paneeli) joko X/Y-sijoituksella Shuren 57:t tai 90 asteen kulmaan konkat 50 cm:n päähän torvista ja alakertaan (äänitettävästä materiaalista riippuen) 52A betan taikka konkkamikin samalle etäisyydelle. Antaa luonnollisen ja eläväisen kuvan.
 
Keikoilla onkin astetta rankempi mikitys: ylhäällä 5 cm:n (!) päässä 2 x Senkun E-906:t ja alakerrassa Shure 57. Raaka ja erotteleva soundi mutta auttaa erottamaan Leslien kitaravallista.
 
Hienoa päästä keskustelemaan näin näin harvaan puhutusta aiheesta :-)

Mulla on ollut yleensä lähtökohtana yläkerta kahdella isokalvoisella kondensaattorimikrofonilla 90 asteen kulmassa mikit kaiuttimen pyörimissuuntaan siten, ettei ne pillit puhalla suoraan mikkiin. Mikit n. 15-30cm etäisyydellä kaapista. Alakerrassa yleensä sellaineen dynaaminen joka soveltuu basson äänittämiseen. Sit jos mahdollisuutta on, tila hyvä ja lepan rooli musassa erityisen merkittävä, niin joku ambienssipari vielä lisäksi. Joskus on ollut konkkien tilalla sit dynaamisia ja ribboneita fiiliksen ja tarpeen mukaan... Monesti on tosin sitten lopulta ollut mikastessa käytössä vain se yläkerran pari, johon normaalisti tulee botneakin aivan riittävästi.

Hammond/lepa on muuten erinomaisen dynaaminen instrumentti joka helposti puskee yli äyräiden ja sille on syytä jättää headroomia tai helposti huomaa olevansa väärällä tapaa säröllä. Kompura on suositeltava asia äänitttäessä.

Leslietä tulee välillä mietittyä, kun siinähän on yleensä vain yksi pilli, se toinen on tasapainottava dummy, eikö? Sitten kun sulla on kaks mikkiä stereoparina siinä pitkällä sivulla, niin suurimman osan ajasta se ääntä tuottava torvi on tavallaan mikeistä pois päin...sit taas jos mikit olisivat vastakkaisilla puolilla, niin tulis varmaan vaihehommaa, mut jos sen taltuttais jotenkin.

Lepahan on muutenkin ihan täydellistä vaihehässäkkää joten ei siinä mun mielestä sen kanssa mitään ongelmia tule. Joskus aikanaan kun noita testailin niin jotein toi 90 astetta tuntui paremmalta kuin 180 astetta tai sit just tollanen AB-stereo edestä tai vaik M/S... mut siis monella tapaa tota on aikojen saatossa hyvin (ja huonoin) tuloksin äänitetty.

anapena: sit taas jos mikit olisivat vastakkaisilla puolilla, niin tulis varmaan vaihehommaa, mut jos sen taltuttais jotenkin.
 
Onhan siinä silloin myös iso ero amplitudissa eli ei tule kumoutumisongelmaa.

Dynaamisilla yleensä 57 tullut äänitettyä ab tyylillä kaapin läheltä 10cm päästä tai sitten just että vierekkäisillä sivuilla mikit. Molemmat hyviä, riippuu vähän miltä halunnu pyörinnän stereona kuulostavan. Alakerrassa ollu joku mikki missä suht selkeä basson toisto. Jotkut sanovat että pitäis vaan antaa olla mikkien monona miksauksessa että siitä vaihevirheestä tulee Se oikea lepasoundi. Kokeiltu on ja tykkään kyllä mielummin vähän levittää, kivan kuuloinen stereona ja mukavasti täyttää.
 
Mainittakoon että ehkä kerran pari äänittäny isompaa hammondin leslietä, sen sijaan oma Elkaleslie ollut vakituisena käytössä, jossa kuitenkin myös erikseen pyörivät ylä ja alakerta. Mutta samat jutut ne on pätenyt äänitykseen oli sitten laite minkä merkkinen tahansa.
 
Vaikka on mielestään toisinaan useinkin saanut onnistuneesti hyvää urku/lepa saundia äänitettyä niin edelleen siinä on joku mysteeri että aina kun alkaa äänittämään niin kokeilee ja miettii että onko tämä nyt sitten paras mikitys ja helposti lähtee kokeilumoodi päälle.

Mahtavia kommentteja, kiitos!
 
Lyhyesti oma näkemykseni mikkien asettelusta. Mikeille (yläkertaan) max 90_ kulma avatulta pitkältä sivulta tuntuu omaan korvaan mieluisimmalta. Mikit aavistuksen torvesta ulospäin suunnattuina. Kuulostaa kuin seisoisi leslien edessä.
 
Välillä näkee asetteluja joissa mikit on sijoitettu kaapin vastakkaisille puolille. Hmmm... Lopputulos lienee lähinnä kuin vatkaisi päätään olkapäältä toiselle :-)
 
Ja 2 + 1 -mikityksellä. Helpottaa loppumiksausta ja onhan meillä kuitenkin kaksi korvaa.