Onkohan joku muu törmännyt siihen, ettei nämä uudet magneetit kestä lämpötilan vaihteluita tai kolhaisuja yhtään?
Esim 1. Jensen neodynium 10 oli käytössä noin puoli vuotta soiden hyvin. Yhtenä pakkasyön jälkeisenä iltapäivänä(vahvistin siis autossa yön) päräytin sen käytännössä suoraan keikalle, kiire kun oli taas, ja kaiutin alkoi särisemään aina kun kitaraa oikeasti komensin. Jensen meni kaatikselle ja Legend tilalle, ongelma on pysynyt pois.
Esim 2. Weber Neodog, 12 50W, käytetty, oli noin muutaman kk käytössä Music Man RD50 vahvarissa jossa magneetti tulee aika lähelle pääteputkia. Putket on tosi kuumia loppukeikasta, ei kestä koskea.. Kävi juuri samanlailla. Nyt Weber on tallessa, mutta yhä ihmettelen näiden kestoa.
Harmi, kun pidän niiden soundista. Keveys on niiden paras plussa. Borium-rautaoksidi magneetti kun on noin 10 kertaa äkäisempi magneetti, mutta ainekset kuulemma irtoaa toisistaan helposti kolhujen tai lämpötilan vaihtelujen takia.
Onko neodynium -kokeilut siinä? "...ai nuinko se menee?..." |
Demagnetoituminen iskusta ja kuumuudesta (Curie-lämpötila) on mahdollista. Oletan kuitenkin, että kaiutinelementit vioittuivat syystä tahi toisesta. Olen nähnyt iskusta murtuneita rakenteita. Jos puhekela liikkuu vaivattomasti urassaan, rakenne on luultavasti ehjä. Vähäinenkin kitka viittaa joko kelan sulamiseen, pohjaamiseen tai rakenteen pettämiseen.
Nd on suomeksi neodyymi. |
Nd-magneettien paras toimintalämpötila on itse asiassa jossain -135 C asteen paikkeilla jossa ne ovat vahvimmillaan. Siitä kylmempään mennessä magneettisuus heikkenee voimakkaasti. Toki noita magneetteja esim. N42 vahvuusluokassa on erilaisia maksimikäyttölämpötilansa suhteen; N42 80 astetta on maksimi, N42H 120 ja N42SH 150 astetta. Periaatteessa noita magneetteja pitäisi tehokäytössä jotenkin jäähdyttää (vaikka passiivisesti) jos lämmöt ovat vaarassa nousta noihin lukemiin. Ehkä kalliimmissa PA-elementeissä, varsinkin subwoofereissa, asiaan on kiinnitetty enemmän huomiota kuin kitaraelementteihin. |
paakja-c
ituvirtanen
mhelin