Kitarat: kitarakamat ›

Avataan nyt tällainenkin ketju. Eli onko Kemper tai Helix vaihtunut putkivahvistimeen? Mooer vaihtunut Strymoniin? Harley Benton vaihtunut Gibsoniin? Moderni kitara Telecasteriin? Halpa aasialainen vaihtunut amerikkalaiseen?
 
Itse olen ollut aina "perinteisten" kitarakamojen ystävä eikä mitään kummoista vaihtumista ole tapahtunut kokeiluista huolimatta.
 
EDIT: Jokainen varmasti päivittänyt soittouransa ensimmäiset kamat parempiin, mutta kiinnostaa tietää kuinka monella yleensäkin soittokamoissa filosofia muuttunut.
 
Esimerkiksi hommannut vahvistimien tilalle Kemperin mutta vaihtanutkin takaisin putkivahvariin. Tuskin kenelläkään Kemper on ensimmäinen laite ollut, mutta käyhän se niinkin että ensimmäinen Kemper on vaihtunut putkivahvariin...
 
Ei saakeli jaksa selittää kilometrin tekstiä, kyllä tosta aloituksesta tajuaa jos haluaa mitä tarkoitan.
 
EDIT2: tuossa kun on downshifting-ketju niin jos tämä on samassa hengessä back to perinteinen shifting.

Mä vaihdoin diskon vanhaan bebopiin.

Jucciz: Mä vaihdoin diskon vanhaan bebopiin.
 
No sehän on kiva juttu sitte.

Varmaan jokainen on joutunu siihen, että ainakin silloin kun ne ensimmäiset kitarakamat hommattiin, niin ne on myöhemmin päivitetty parempiin.
Itselläni oli ensimmäinen sähkökitara joskus kasarilla niin huono, että nämä nykyajan Harley Bentonin on oikeaa luksusta niihin verrattuna. Eka vahvistin oli myös sellainen trankkucombo, jota ei kauheasti ikävä kyllä ole.

mpekkanen: Varmaan jokainen on joutunu siihen, että ainakin silloin kun ne ensimmäiset kitarakamat hommattiin, niin ne on myöhemmin päivitetty parempiin.
Itselläni oli ensimmäinen sähkökitara joskus kasarilla niin huono, että nämä nykyajan Harley Bentonin on oikeaa luksusta niihin verrattuna. Eka vahvistin oli myös sellainen trankkucombo, jota ei kauheasti ikävä kyllä ole.
 
Jep. Siskon ukolta sain lainaan 80-luvun alun kiinalaisen Sunsmile stratokopion, joka oli ollut kylmällä ullakolla 10v ajan. Sillä opettelin kitaransoiton. Kaula oli paksuudeltaan jotain klassisen kitaran ja straton kaulan välimallia. Siksi varmaan nytkin tykkään soitella PRS Wide fat-kaulaprofiililla varustetulla kitaralla. Noiden kahden kitaran välillä on sanoinkuvaamattoman suuri ero soitettavuudessa ja laadussa. Mutta niin on kyllä hinnassakin. Toki ei ole nyt sitä Sunsmileä että voisi tehdä suoraa vertailua jenkki-PRS:n kanssa. Muistikuvan perusteella yhdyn mpekkasen mielipiteeseen siitä, että Harley Benton on luksusta verrattuna niihin 80-luvun kiinalaisiin kitaroihin.

Eikö se ole harrastuksen ja ihmisluonnon mukaista että vaihdetaan kamoja? Ihan hyvin saattaa mieli muuttua ja alkaa vituttaan kaikki rassaaminen digivehkeiden kanssa. Siinä sitten nuuhkitaan 10 vuotta putkenkantoja ja kondensaattoreita kunnes taas vaihtuu kamat digiaikaan. Syitä tietysti keksitään että rouva/perhe/talous/politiikka/terveys jne. Ei se väärin ole. Kuuluukin vaihdella kamoja ja vehkeitä. Jos ei nyt vuosittain niin joka kymmenes vuosi täysin erilaisella tekniikoilla?
 
Jos olisi joku kitaravehjekuluttajien keskusliitto, se varmaan painostaisi jäseniään hankkimaan mahdollisimman uudet ja nykyaikaiset kamat. Autoilijoilla on jo autoalan ja autokauppiaiden keskusliitto. Missä kitara-alan?

Ennen vanhaan oli niitä, jotka teki "bisnestä" vaihtamalla hevosia ja sitten oli niitä, jotka opetti hevosen varsasta ja teki sen kanssa töitä niin kauan kuin se eli. Jotenkin vähän samaa on näiden soittokamojenkin kanssa. Joillekin harrastuksesta vähintään toinen puoli tuntuu olevan se kamojen kierrättäminen. Mutta mikäs siinä, kukin tavallaan.
 
Itse en ole oikeastaan vaihtanut koskaan mitään mutta uusia on hankittu tarpeeseen tai hajonneiden tilalle.
 
Eka, käytettynä ostettu, Asama-sähkis on mulla edelleen. Tanakka vehje, mutta mikit kiertää niin peevelisti ja kaula pikkuisen ropelilla... Yritin joskus oikaista otelautaa, mutta ei riittänyt ja otelaudassa ei oikeastaan oo enää varaa ohentaa. Sitten hommasin (käytetyn ja hyväksi havaitun) Arian, jolla soitan edelleen. Sitten perheeseen tuli Harley Bentonin Rickenbacker mukaelma. Kömpelö vehje kuin mikäkin mutta sen ainoa tarkoitus onkin olla slide kitarana. Ja joukkoon liittyi myös Brian May kitara. Punainen tietysti. Harmillisesti BM:n tallasyteemi ei ole ollenkaan samanlainen kuin oikeassa Red Specialissa pitäisi olla.
 
Eka vahvistin oli Marhallin trankkucombo, joka vanhaksi tultuaan rupesi menemään enemmän ja enemmän epäkuntoon, kunnes lakkasi kuulumasta ollenkaan. Sitten, pitkällisten tutkimusten jälkeen, tuli tilalle juuri julkaistu Engl Screamer. Marsu kelpasi kaverille, joka käytti sen kotelon omassa vahvistinprojektissaan. Englistä on nyt yksi rele rikki (alkaa silläkin olla ikää). Uusi rele on kirjahyllyssä odottamassa. Sitä ihan samanlaista relettä ei tehdä enää, mutta toisilla tehtailla on vastaavaa mallia.
 
80-luvulla ostettu Boss Flanger on käytössä edelleen. Jossain vaiheessa oli Zoomin moniefektilauta, joka ei oikein kestänyt käyttöä. Se päätyi lopulta tarpeeksi hajottuaan (ja osin sen takia, että muistipaikkojen selaaminen kesken soittamisen on aivan p****stä) SER-laatikkon ja tilalle tuli iso kasa irtopedaaleja.
 
Näillä on sitten pärjätty jo melko kauan. Jotain pikku modiksia on tehty matkan varrella, mutta perussetti on sellanen, joka tekee kaiken mitä tarttee.

Tavallaan. Mulla on ollut Fractal Audion laitteita vuosikaudet, ja nehän ovat monella tavalla aivan mahtavia vempaimia, joissa soundit ovat lähinnä kiinni säätäjän osaamisesta ja äänentoistolaitteista. Kaikkeen ne pystyy, mutta editointi on vähän työlästä.
 
Jossain vaiheessa tajusin, että veivaan aika lailla mistä laitteesta tahansa ne kaksi soundia: Pleksi-Marsu säröille ja Fender Blackface cleanit.
 
Siirryin takaisin vahvariin ja kajariin, jossa Greenback-tyylisiä skobeja. Vahvistimeksi valikoitui moderni BluGuitar Amp 1 Mercury Edition. Se on kavalkadi Marsu-pohjaisia soundeja Fender puhtaiden kanssa. Kulkee kätevästi vaikka repussa, ääntä lähtee niin vähän tai paljon kuin tarvii.
 
Tietysti GAS kasvaa aina jossain vaiheessa, niin sen kaveriksi on tullut sitten liuta Strymonin pedaaleja. Näistä ehkä tulee jotain karsittua pois ensi vuonna.
 
Ostin taannoin kokeiluun Hotone Ampero 2 Stompin, josta olen tykännyt kovasti, vaikka se ei soundeissa pärjääkään mallintavien parhaimmistolle. Mutta hintaakin on about kolmannes esim Fractal FM3:sta, joten hintaansa nähden se on aikamoisen hyvä.
 
Ensi vuodelle silmissä siintää tietysti BluGuitar Amp X, jos sen nyt joskus saavat ulos, ja se ei tunnu ihan aataminaikaiselta käyttää...

mpekkanen: Varmaan jokainen on joutunu siihen, että ainakin silloin kun ne ensimmäiset kitarakamat hommattiin, niin ne on myöhemmin päivitetty parempiin.
Itselläni oli ensimmäinen sähkökitara joskus kasarilla niin huono, että nämä nykyajan Harley Bentonin on oikeaa luksusta niihin verrattuna. Eka vahvistin oli myös sellainen trankkucombo, jota ei kauheasti ikävä kyllä ole.
 
Saitko aloituksesta käsityksen että kyselen onko jengi päivittänyt ekan anttilakitaransa parempaan? Tarvitsee ilmeisesti tarkentaa aloitusta.

samiko: Avataan nyt tällainenkin ketju. Eli onko Kemper tai Helix vaihtunut putkivahvistimeen? Mooer vaihtunut Strymoniin? Harley Benton vaihtunut Gibsoniin? Moderni kitara Telecasteriin? Halpa aasialainen vaihtunut amerikkalaiseen?
 

 
Eikös se ole ihan luonnollista, että se Harley Benton vaihtuu Gibsoniin tai että halpa aasialainen vaihtuu amerikkalaiseen tai moderni vaihtuu telecasteriin. Noinhan minä tuon ensimmäisen postaukseni tein, että kerroin jo ne ensimmäiset kitarakamat, jotka vaihtui samalla tyylillä, eli maksettiin välirahaa ja vaihdettiin parempiin.
Ja aika monelle käy niin, että niitä kamoja vaihdellaan vuosia parempiin ja jossain vaiheessa se roots osasto ja jonkinlainen vintage alkaa kiinnostaa enemmän. Eli silloin saatetaan vaihtaa niitä moderneja kitaroita telecastereihin jne.

samiko: Saitko aloituksesta käsityksen että kyselen onko jengi päivittänyt ekan anttilakitaransa parempaan? Tarvitsee ilmeisesti tarkentaa aloitusta.
 
En minäkään kyllä oikein tajunnut sitä aloitusta. Oletko mielestäsi ensin maininnut pularatkaisun ja sitten optimivaihtoehdon niissä esimerkeissäsi?
 
Jaa sitä alkua on editoitu... juu että kohti perinneratkaisua? No tavallaan joo.

Kefiiri: En minäkään kyllä oikein tajunnut sitä aloitusta. Oletko mielestäsi ensin maininnut pularatkaisun ja sitten optimivaihtoehdon niissä esimerkeissäsi?
 
Jaa sitä alkua on editoitu... juu että kohti perinneratkaisua? No tavallaan joo.
 
Juu kohti perinneratkaisua. Ja downshiftauksen sijaan jos joku olisikin alkanut upgreidailla.
 
Siis kunnon boomer/hammaslääkäriketju.

Vähän toisin päin menny omat. Alottelin Telecaster-kopiolla ja oon vieläkin vakuuttunu että se on huonoin kitaradesign mitä on olemassa. Kuus Lespaa oon omistanu, joista paras oli oikeesti hyvä ja kallis Gibson. Kuitenkin sen kuudennen jälkeen ymmärsin ettei noi perinnekepit oo meikäläistä varten kun ne vintagespeksit ei vaan sovi omaan lapaan yhtään.Nykyään seinällä roikkuu Mannisen tekemä RR, yks MIJ Soloist, yks USA Dinky ja yks USA ML. Noissa on kaikki mitä kitaroilta tarvii ja GAS loppu siihen.
 
Vahvareissa oon livenä soittanu jo pitkään täysin diginä, mutta omistuksesta viimsen putkarin myin tänä kesänä pois kun ei sitä käyttäny missään muualla ku studiossa reampeissa ja niihinkin hommiin voi vuokrata sit aina kaikkee jännää sessioon jos tarve vaatii. Silloin kun vahvareita oli, niin totta kai piti alottaa Marshallista. Kuitenkin kahden Marsun jälkeen tajusin ettei ne oo omaan korvaan ees hirveen hyvän kuuloisia ja että mun soundi-ihanteet on amerikan vahvareissa. "Perinteisistä" kitarakamoista mulla jäljellä enää muutama irtospedu äänityksiä varten ja Mesan 412 Recto-kaappi. Se puoltaa täysin vielä paikkansa ja on käytössä aina bändin kaa. Mulla on mallintavista ja IEMeistä huolimatta mulla on aina myös kaappi mölisemässä ja antamassa tulitukea. On myös ihan helvetin hyväsoundinen kaappi, enkä ihmettele yhtään miks Rectokaappi on standardi särösoundeilla.

Jucciz: Mä vaihdoin diskon vanhaan bebopiin.
 
Eija Kantola.
 
Itse aiheesta, MIKSI vtussa pitäisi tehdä elämästään vaikeampaa? En mä jaksa raahata jotain putkivahvaria ja hirveetä eturauhastoa harvoille keikoille saati että himassa pitäisi luukuttaa lujaa kun digivermeilla saa hyvän soundin hiljempaakin.
 
Se on sitten eri juttu jos on treenis ja soittaa musaa jossa tarvii luupään, elukan lailla paukuttavan rumpalin (kun ei osaa soittaa hiljempaa) kaa vetää hevijä, siellä täytyy olla marshalit ja mesäpöökit, kuin myös ko genren keikoilla. Äänimies voi tässä kohtaa joskus nostella käsiä ylös kun ei pysty tekeen yhtään mitään, lavamökää ei pysty tiputtamaan pöydästä.
 
Musaa jossa on edes vähän nyansseja ja dynamiikkaa ja on kiva kuulla kanssasoittajiaan ja laulajia ja omaakin soittoa selkeästi niin digi hoitaa asiansa paremmin kuin ok ja korvat kiittää. Takoitan sitä että kun bandissa on esim moniäänistä laulua, kiippareita ja mahdollisesti puhaltajia niin lava mökän kannalta digi on jees, kitarahan on vain osa bandia ja musaa vaikka kitarasankaruuteen vaipuneet tilu/hevipetterit ovatkin toista mieltä.

WanhaWetäjä: Eija Kantola.
 
Itse aiheesta, MIKSI vtussa pitäisi tehdä elämästään vaikeampaa? En mä jaksa raahata jotain putkivahvaria ja hirveetä eturauhastoa harvoille keikoille saati että himassa pitäisi luukuttaa lujaa kun digivermeilla saa hyvän soundin hiljempaakin.
 
Se on sitten eri juttu jos on treenis ja soittaa musaa jossa tarvii luupään, elukan lailla paukuttavan rumpalin (kun ei osaa soittaa hiljempaa) kaa vetää hevijä, siellä täytyy olla marshalit ja mesäpöökit, kuin myös ko genren keikoilla. Äänimies voi tässä kohtaa joskus nostella käsiä ylös kun ei pysty tekeen yhtään mitään, lavamökää ei pysty tiputtamaan pöydästä.
 
Musaa jossa on edes vähän nyansseja ja dynamiikkaa ja on kiva kuulla kanssasoittajiaan ja laulajia ja omaakin soittoa selkeästi niin digi hoitaa asiansa paremmin kuin ok ja korvat kiittää. Takoitan sitä että kun bandissa on esim moniäänistä laulua, kiippareita ja mahdollisesti puhaltajia niin lava mökän kannalta digi on jees, kitarahan on vain osa bandia ja musaa vaikka kitarasankaruuteen vaipuneet tilu/hevipetterit ovatkin toista mieltä.
 
Muuten samaa mieltä, mutta pitää vähä puolprovolla heittää että mikään ei oo niin paskaa ku hevirumpali joka hiplaa niitä rumpuja ku kipeetä vittua. Jos rimshotti ei lähe niin kovaa ku hauiksesta lähtee niin sehä nauretaa ulos. Nykyää toki on kaikkia triggereillä ja sampleilla hiplaavia nössöjä, mut se soundaa kirjotuskoneelta. Meidänkin bändissä molemmilla kitaristeilla on QC:t ja koko bändillä IEMit, mut silti pääte ja full stackit lavalla kun ei noissa Tavastiaa pienemmissä mestoissa riitä PA:ssa löyly tuutata kitaraa tarpeeks lujaa. Ja jostain syystä äänisepätki miksaa basarin ja basson niin kovalle ettei skeboista kuitenkaa kuulu mitää. Pakko siis paikata vähä lavalta, jos ei muute niin ees sen verta että eturivi kuulee jotai muutaki pelkän kickin.

WanhaWetäjä: Musaa jossa on edes vähän nyansseja ja dynamiikkaa ja on kiva kuulla kanssasoittajiaan ja laulajia ja omaakin soittoa selkeästi niin digi hoitaa asiansa paremmin kuin ok ja korvat kiittää. Takoitan sitä että kun bandissa on esim moniäänistä laulua, kiippareita ja mahdollisesti puhaltajia niin lava mökän kannalta digi on jees, kitarahan on vain osa bandia ja musaa vaikka kitarasankaruuteen vaipuneet tilu/hevipetterit ovatkin toista mieltä.
 
Tokihan ne rumpalit ja pillitkin voivat osallistua lavatasapainotalkoisiin.
 
Joku modulaatiosukka digipuolelta oli ollut ihmeissään, kun putkivahvistin oli lyöty huoneessa kovalle:
 
https://youtu.be/H24CSdvhhic?t=685

WanhaWetäjä: Eija Kantola.
 
Itse aiheesta, MIKSI vtussa pitäisi tehdä elämästään vaikeampaa? En mä jaksa raahata jotain putkivahvaria ja hirveetä eturauhastoa harvoille keikoille saati että himassa pitäisi luukuttaa lujaa kun digivermeilla saa hyvän soundin hiljempaakin.
 
Se on sitten eri juttu jos on treenis ja soittaa musaa jossa tarvii luupään, elukan lailla paukuttavan rumpalin (kun ei osaa soittaa hiljempaa) kaa vetää hevijä, siellä täytyy olla marshalit ja mesäpöökit, kuin myös ko genren keikoilla. Äänimies voi tässä kohtaa joskus nostella käsiä ylös kun ei pysty tekeen yhtään mitään, lavamökää ei pysty tiputtamaan pöydästä.
 
Musaa jossa on edes vähän nyansseja ja dynamiikkaa ja on kiva kuulla kanssasoittajiaan ja laulajia ja omaakin soittoa selkeästi niin digi hoitaa asiansa paremmin kuin ok ja korvat kiittää. Takoitan sitä että kun bandissa on esim moniäänistä laulua, kiippareita ja mahdollisesti puhaltajia niin lava mökän kannalta digi on jees, kitarahan on vain osa bandia ja musaa vaikka kitarasankaruuteen vaipuneet tilu/hevipetterit ovatkin toista mieltä.
 
Jos bändi lääppii soittokamojaan niin onko se hevi- tai rockbändi alkuunkaan? Ihme vetelä on nykyään vakio.

samiko: Jos bändi lääppii soittokamojaan niin onko se hevi- tai rockbändi alkuunkaan? Ihme vetelä on nykyään vakio.
 
Ei tarvitse soittaa löysästi vaikka ei tuottaisikaan saatanallista meteliä :D
 
Hitsi kun en muista kuka tämän on sanonut, mutta se meni jotenkin niin että "melu antaa moukalle vaikutelman voimasta ".

Olen käynyt parin bändin treeneissä, joissa ei kuulu ilman kuulokkeita kun rumpua vain ja satunnaista karjahtelua. Kuulokkeista helvetin hyvä soundi ja voi laitella itselleen stereona mitä haluaa. Ei ainuttakaan perinteistä vahvarilaatikkoa. Uskon kyllä kun vanhemmat herrat sanoo että eivät osaa soittaa tuommosen homman kanssa. Lähes levykelpoisilla soundeilla kyllä huomaa kun sormi heittää niin eipä enää särö tai melu peitäkään. Vanhemmat muusikot ovat myös kertoneet että eivät luota digilaitteisiin vaan haluavat raahata silti mukanaan samanlaista digihommaa sisältävää kaiuttimellista laatikkoa. Temusta tilaavat silti "luotettavaa" elektroniikkaa ja kehuvat vielä päälle.

iec: Jep. Siskon ukolta sain lainaan 80-luvun alun kiinalaisen Sunsmile stratokopion, joka oli ollut kylmällä ullakolla 10v ajan. Sillä opettelin kitaransoiton. Kaula oli paksuudeltaan jotain klassisen kitaran ja straton kaulan välimallia. Siksi varmaan nytkin tykkään soitella PRS Wide fat-kaulaprofiililla varustetulla kitaralla.
 
Minkä klassisen? Klassisen kaulahan ei ole välttämättä mitenkään paksu. Mittailin tuossa parista omastani, kaulan paksuudet 1. nauhan tuntumassa n. 20,3 ja 21,5 mm. Ohkaisempia kuin monessa sähkökitarassa.
 
Itse suosin aiemmin putkivahvistimia, koska vanhempi roju sattuu pääsääntöisesti kiinnostamaan minua. Siirryin sittemmin niistä perinnevehkeisiin ja soitan nykyään melkeinpä pelkästään akustisia vehkeitä. Löytyy kyllä vielä Carslbro Top 50 ja sille omavalmisteinen 1x18" bassokaappi. Sähkökitarapuolelta on 1960-lukuinen Höfner, joka pitäisi laittaa kuntoon, jäänyt se homma vähän kesken.