Kitarat: kitarakamat ›

Kuulutko sinäkin meihin, joille tulee aika ajoin eteen tilanne, että humbukkerin soundi on joskus liian tuhnu ja/tai splitattuna liian aneeminen ja mietit uuden "paremman" mikin hankkimista? Not so fast! Kitarassa jo olevasta humbukerista irtoavaa soundia voi tuunata pienellä vaivalla ja rahalla, jos tietää mistä päästä kolvia kannattaa pitää kiinni ja humbukkeri on splitattavissa. Mitään sinänsä mullistavaa uutta siinä ei ole, mutta siitä harvemmin puhutaan, että splittaamalla humbukkeri vastuksen läpi voidaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon toista kelaa otetaan soundiin mukaan, ja sopivalla vastuksella humbukkerin soundia voi kirkastaa tai splitattua soundia tanakoittaa oman mieltymyksen mukaan. Muutaman kilo-ohmin vastus tanakoittaa jo kivasti alunperin aneemista splitattua soundia ja kymmenen kilo-ohmin vastus taas kirkastaa tumpua humpparia. "Oikeat" humppari-/käyttäjäkohtaiset arvot löytää vain kokeilemalla, mutta onneksi vastukset ei maksa juuri mitään, etenkin jos tilaa vaikka Aliexpressistä ison pussillisen eri arvoisia, ja jos kytkee splitin ensin vaikka 50k potikan kautta niin sillä voi etsiä sopivat vastusarvot. Jos et käytä tonepotikkaa niin sen voi korvata tällä splittipotikalla, jolloin käytössä on kaikki soundit (liki) täyden humpparin ja splitatun väliltä. Toinen vaihtoehto jos haluaa enemmän soundivariaatioita, on käyttää vaikka stratoista tuttua viisiasentoista kytkintä (täytyy olla sellainen, missä on joka asennolle oma juotoskorvake) tai neli-/kuusiasentoinen kiertokytkin, tai jos pari vaihtoehtoa riittää niin ihan perus nostopotikkaa ja erillisiä vastuksia. Kytkimen kautta splitattaessa etuna on, että jos kytkimessä on useampi napa (esim. pushpull kytkimessä 2, 6-asentoisessa kiertokytkimessä 2, 4-asentoisessa 3), niin yhdellä ja samalla kytkimellä voi splitata yhtä monta mikkia. Esim. stratoon kolme humpparia ja 4-asentoinen kiertokytkin (=neljä soundia per mikki), niin jää reiät vielä vola ja mastertone potikoille.
 
Omia kokeiluja tähän mennessä:
Skujun jazzmasteriin kahdella humpparilla pistin 4-asentoisen kiertokytkimen, millä saan ykkösasennossa molemmista mikeistä täydet humpparit, kakkosessa splitattuna 10k:lla, kolmosessa 6,8k:lla ja nelosessa 3,3 k:lla.
 
Pala-Esquireen pistin tallaan jonkun DiMarzion yksikelaisen kokoisen humpparin ja viisiasentoisen stratokytkimen ykkösasennossa on täysi humppari, kakkosessa splitattu 10k:lla, kolmosella 6,8k:lla, nelosessa 3,3k:lla ja vitosessa täyssplitti.
 
Em. Esquiressa splitti 50k audiopotikan kautta. Käyttökelpoisia soundeja löytyy miltei koko säätovaran mitalta, aivan nollissa eli täysin splitattuna toki hyvin ohut.
 
Jos näillä konsteilla ei vielä löydy kitarassa jo olevasta humpparista mieleistä soundia, niin ainahan voi kytkentään sujauttaa sopivia konkkia sopiviin väleihin, mikä avaakin jo sitten uuden matopurkin..

Mun mielestä kitara, mikä ei ole soundillisesti hyvä, niin se ei ole hyvä muutenkaan. Jos kitara on hyvin tehty, niin siitä saa myös hyvän soundin siitä mikistä mikä siinä on.
Jos jostain telestä pitää saada sama soundi kuin jostain Jacksonista, niin se tele on jo muutenkin väärä kitara siihen juttuun.
Mutta saahan noita kitaroita modata ja mikkejä vaihtaa, jos niin haluaa. Minusta se on täysin turhaa. Parempi kun hommaa sellaiset vehkeet, että niissä on myös soundipuoli kunnossa.

mpekkanen: Mun mielestä kitara, mikä ei ole soundillisesti hyvä, niin se ei ole hyvä muutenkaan. Jos kitara on hyvin tehty, niin siitä saa myös hyvän soundin siitä mikistä mikä siinä on.
Jos jostain telestä pitää saada sama soundi kuin jostain Jacksonista, niin se tele on jo muutenkin väärä kitara siihen juttuun.
Mutta saahan noita kitaroita modata ja mikkejä vaihtaa, jos niin haluaa. Minusta se on täysin turhaa. Parempi kun hommaa sellaiset vehkeet, että niissä on myös soundipuoli kunnossa.
 
Minä olen aina suhtautunut tähän toisin. Olen mielelläni kokeillut erilaisia kytkentöjä. Ja jos olen halunnut vaikka humbuckerin puolitukset, olen tehnyt sen itse, en käynyt ostamassa kitaraa, jossa puolitus on valmiiksi.
 
Alkuperäiselle vinkille annoin plussan. Pitää kokeilla kunhan saan saan aikaiseksi jatkaa tuon Höfnerin kasaamista.

Halvempaa viä säädellä napapalojen korkeutta (siis mikissä..) ja koko mikin korkeutta. Napapalalla saa lisää/vähempi kilinää ja koko mikkiä siirtämällä enempi vähempi myös matalia taajuuksia
 
Näil saa jo aika paljon jänniä juttuja :D ennenkö tarvii ees omaa kolvia kaivaa esiin.

Penasol: Minä olen aina suhtautunut tähän toisin. Olen mielelläni kokeillut erilaisia kytkentöjä. Ja jos olen halunnut vaikka humbuckerin puolitukset, olen tehnyt sen itse, en käynyt ostamassa kitaraa, jossa puolitus on valmiiksi.
 
Alkuperäiselle vinkille annoin plussan. Pitää kokeilla kunhan saan saan aikaiseksi jatkaa tuon Höfnerin kasaamista.
 
Mulla on ollut muutama BC Richin kitara, jossa on ollut perus mikkikytkin, volume, tonen lisäksi mikkien puolitus, vaihesoundi, boosteri ja varitone. Kyllä niillä erilaisilla soundeilla voi aluksi jonkun aikaa leikkiä, mutta bändikäytössä ja kotonakin riittää kyllä volume, tone ja mikkikytkin.
Itse tykkään aika perus jutuista ja minusta erilaisia kytkimiä ja soundeja ei tarvitse kauhean monta.
 
Sitten vielä semmoinen juttu, että jos kitarassa on kaikki osat alkuperäisiä ja siinä on huono soundi, niin se johtuu yleensä siitä, että se mikki on yhtä laadukas kuin se muukin kitara. Siksipä sitä huonoa mikkiä ei kannata vaihtaa, koska ei se soittimen muuta laatua paranna. Johonkin satasen kitaraan, ei minusta kannata satasen mikkiä laittaa muutenkaan.

Penasol: Minä olen aina suhtautunut tähän toisin. Olen mielelläni kokeillut erilaisia kytkentöjä. Ja jos olen halunnut vaikka humbuckerin puolitukset, olen tehnyt sen itse, en käynyt ostamassa kitaraa, jossa puolitus on valmiiksi.

 
Joskus muinaisuudessa tein lukuisia ns. tri-sound modeja humppareille, eli yhdellä 3-asentoisella miniswitchillä sarjaan-single-rinnan kytkentöjä. Sittenhän nuo jaappanilaiset laittoivat noita ihan vakioiksi joihinkin Ibaneeseihin. No, onhan sitä tullut "vähän" kaikenlaista muutakin tungettua eri skeboihin, omiin ja "vieraisiin". Ja ainahan voi sinne tonekonkan puolellekin laittaa vaikka mitä, varitonea tai decadeswitchiä.
Brittilässä ja jenkeissä oli jokusia monipuolisten kytkentöjen spesialisteja, Birch, John Judge, ja tietty Bernie Chavez Rico tai Alembicin väet.
Jos on kiinnostusta lähteä seikkailemaan noille jännittäville alueille, kannattaa tsekkailla nettiä (tai jostain kaivaa pari kirjaa, vaikka Don Brosnackin "Electric Guitar Workbook" tai sitten Adrian Leggin "Customizing Your Electric Guitar"...
 
Tuossa on Bernie Chavez Rico seniorin pajasta tullut yksilö. Kytkimistä on turha säästellä.
 
https://lehmo.com/fox/lataamo/Bich10full.jpg
 
Toki tuossa on vähän muutakin kuin humpparien puolituksia, 2 etuvahvistinta Desert Eaglen hylsyissä ja niille erilliset kytkimet.. ;)

Guitarfreak: Halvempaa viä säädellä napapalojen korkeutta (siis mikissä..) ja koko mikin korkeutta. Napapalalla saa lisää/vähempi kilinää ja koko mikkiä siirtämällä enempi vähempi myös matalia taajuuksia
 
Näil saa jo aika paljon jänniä juttuja :D ennenkö tarvii ees omaa kolvia kaivaa esiin.
 
Kokeilepa tehdä tuo kesken biisin ;)

PIM: Kokeilepa tehdä tuo kesken biisin ;)
 
Skujun jazzmasteriin kahdella humpparilla pistin 4-asentoisen kiertokytkimen, millä saan ykkösasennossa molemmista mikeistä täydet humpparit, kakkosessa splitattuna 10k:lla, kolmosessa 6,8k:lla ja nelosessa 3,3 k:lla.

Pala-Esquireen pistin tallaan jonkun DiMarzion yksikelaisen kokoisen humpparin ja viisiasentoisen stratokytkimen ykkösasennossa on täysi humppari, kakkosessa splitattu 10k:lla, kolmosella 6,8k:lla, nelosessa 3,3k:lla ja vitosessa täyssplitti.

Em. Esquiressa splitti 50k audiopotikan kautta. Käyttökelpoisia soundeja löytyy miltei koko säätovaran mitalta, aivan nollissa eli täysin splitattuna toki hyvin ohut.
 
Nostan hattua jos noiki teit kesken biisin. Tosin tietty joku loputon sinivalas soundtrack youtubesta ehkä mut :D

Guitarfreak: Nostan hattua jos noiki teit kesken biisin. Tosin tietty joku loputon sinivalas soundtrack youtubesta ehkä mut :D
 
Kjäh, kjäh. Tarkoitin tietysti, että kun kytkentä on tehty niin soittaessa pystyy valitsemaan helposti monesta tarjolla olevasta soundista tilanteeseen sopivimman.
 
Eilen tein pari uutta kokeilua.
 
Jet JS-500 tuplahumbukkeristratoon pistin 4-asentoisen kiertokytkimen, millä saa mikeistä valittua neljä eri "tehoaluetta". Yhteensä 12 eri soundia, toisessa ääripäässä telen keskiasentosoundi kun mikeistä on vain yhdet kelat käytössä ja mikkikykin keskiasennossa, toisessa täysi tallahumppari. Alkuperäinen kolmen soundin paletti monipuolistui muutamalla eurolla aika huimasti.
 
Vielä paremmin onnistui, kun laitoin HSS stratoon tallamikiksi suosikkihumpparini eli Seymour Duncanin P-Railsin, missä on kaksi erilaista kelaa eli P90 kela ja stratomikkimäinen rails kela. Pistitin siihen 4-asentoisen kiertokykimen ja master toneksi nostopotikan 50's kytkennällä, joilla yhdestä P-Railsista saa yhteensä 8 eri soundia. Nostopotikka ala-asennossa mikki on P90 moodissa, jolloin kiertokytkimellä voi valita kuinka paljon P90 kelan lisäksi haluaa Rails kelaa mukaan aina täyteen humbukkeriin asti, ja yläasennosta kuinka paljon vastaavasti P90 kelaa tulee mukaan pelkästä Rails kelasta liki täyteen humbukkeriin. Nyt kitarasta irtoaa 8 tallamikkisoundia, 8 talla + keskimikkiyhdistemää + loput 3 eli yhteensä 19 soundia alkuperäisten 5 sijaan. Kiertokytkimeen jäi vielä yks lohko käyttämättä jos hommais vaikka HSH pleksin ja pistäisi kaulaan normihumpparin niin sieltä saisi neljä kaulamikkisoundia, jolloin kokonaismääräksi tulisi äkkiä laskien 25.

PIM: Kjäh, kjäh. Tarkoitin tietysti, että kun kytkentä on tehty niin soittaessa pystyy valitsemaan helposti monesta tarjolla olevasta soundista tilanteeseen sopivimman.
..
 
Toki tiesin mitä tarkoitit :D
 
Hyviä kokeiluja kuitenk

mpekkanen: Mun mielestä kitara, mikä ei ole soundillisesti hyvä, niin se ei ole hyvä muutenkaan. Jos kitara on hyvin tehty, niin siitä saa myös hyvän soundin siitä mikistä mikä siinä on.
Jos jostain telestä pitää saada sama soundi kuin jostain Jacksonista, niin se tele on jo muutenkin väärä kitara siihen juttuun.
Mutta saahan noita kitaroita modata ja mikkejä vaihtaa, jos niin haluaa. Minusta se on täysin turhaa. Parempi kun hommaa sellaiset vehkeet, että niissä on myös soundipuoli kunnossa.
 
Etenkin näin vasenkätisenä on todettava että on tullut vastaan paljon kitaroita joissa puut ja hardware on ensiluokkaisia mutta mikit ja muut sähköt täyttä kuraa. Pienellä vaivalla saanut useammankin ensiluokkaisen soittopelin kun laittanut sähköt uusiksi.

uimahallinvalvoja: mikit ja muut sähköt täyttä kuraa
 
Kerrotko esimerkkejä? Oisko peräti kuvia?

mpekkanen: Mun mielestä kitara, mikä ei ole soundillisesti hyvä, niin se ei ole hyvä muutenkaan. Jos kitara on hyvin tehty, niin siitä saa myös hyvän soundin siitä mikistä mikä siinä on.
 
Otatko pitseriassakin aina jonkin valmiin pitsan listalta? Hyvä pitsa on hyvä pitsa, mutta se voi muuttua erinomaiseksi pitsaksi kun päälle tulee juuri ne täytteet mitkä itse haluan.

Peten seikkailut humbukkerimaailmassa jatkuu.... Tällä kertaa vuorossa osa "Splitti kondensaattorin kautta".
 
Tällä viikolla tuli kaukomailta mm. kattava lajitelma kondensaattoreita väliltä 10pF (numerokoodi 100) - 10 uF (106) 24 eri arvoa 50 kpl kutakin sekä B250k tuplapotikoita (kaksi vastusrataa samalla akselilla), joista väsäsin HB 550 lespan Tesla humppareille portaattoman puolituksen molemmille mikeille yhdellä potikalla. Pistin väliin 10nF (103) konkan suodattamaan maahan menevästä signaalista bassopäätä sillä idealla, että humppari tappaa vielä verkkohurinat, muttaa yläpäässä soundi tulee enää toisesta kelasta. 10nF konkan sanottiin jossain nettijutussa tarjoavan parhaan hurinanvaimennuksen ja P90:stä emuloivan taajuusvasteen ja tuntuikin toimivan aika kivasti. Koska B250k on turhan iso splittipotikaksi ja linearisena ei niin toimiva tässä tapauksessa, laitoin rinnalle 51k vastukset, mikä toi kaivattua logaritmia ja sopivan max. 40k maksimivastuksen, minkä ansiosta soundi muuttuu aika tasaisesti P90->HB välillä hyödyntäen potikan koko liikeradan eika vain yhtä kymmenesosaa.

mpekkanen:
Sitten vielä semmoinen juttu, että jos kitarassa on kaikki osat alkuperäisiä ja siinä on huono soundi, niin se johtuu yleensä siitä, että se mikki on yhtä laadukas kuin se muukin kitara. Siksipä sitä huonoa mikkiä ei kannata vaihtaa, koska ei se soittimen muuta laatua paranna. Johonkin satasen kitaraan, ei minusta kannata satasen mikkiä laittaa muutenkaan.
 
Kyllä hyvissäkin kitaroissa on usein joko huonoja mikkejä, tai sitten mikkejä jotka eivät toimi oman soittotyylin/soittokamojen kanssa. Ibanez RG550 ja tietyt vanhat Jacksonit/Charvelit ovat esimerkkejä kitaroista joissa laatu oli muuten loistavaa, mutta tehdasmikit olivat kehnoja.
 
Itsellä esimerkiksi japanilaisessa laatu-Ibanezissa oli Dimarzion Tone Zone, jota yleisesti pidetään laatumikkinä, mutta joka ei vain toimi itsellä. Vaihdoin sen Dimarzion Nortoniin, myin Tone Zonen. Käytännössä ilmaiseksi ja hyvin pienellä ajankäytöllä sain muokattua itselle muuten täydellisen kitaran myös soundillisesti itselle sopivaksi. Huomattavasti kalliimpaa ja hankalampaa olisi lähteä ostamaan uutta kitaraa - välttämättä markkinoilla ei edes ole kitaraa joka täyttää kaikkia toiveita.
 
Voin myös kuvitella esimerkin, että joku tykkää modernista soittotuntumasta (vibratalla, radius jne), mutta vintage stratosoundista (tai toisin päin). Tuolloin voi olla vaikea löytää kitaraa jossa olisi kaikki halutut speksit tehtaalta, mutta helpolla mikinvaihdolla saa just sellaisen kitaran jonka haluaa.
 
Edit: itse aiheeseen, niin mielestäni kaulassa oleva Air Norton oli liian lämmin ja vähän tunkkaisen soundinen. Kun sen kytki rinnakkaiskytkentänä sarjakytkennän sijaan, soundista tuli kirkkaampi ja itselle paljon toimivampi.

Makelele: Kyllä hyvissäkin kitaroissa on usein joko huonoja mikkejä, tai sitten mikkejä jotka eivät toimi oman soittotyylin/soittokamojen kanssa. Ibanez RG550 ja tietyt vanhat Jacksonit/Charvelit ovat esimerkkejä kitaroista joissa laatu oli muuten loistavaa, mutta tehdasmikit olivat kehnoja.
 
Itsellä esimerkiksi japanilaisessa laatu-Ibanezissa oli Dimarzion Tone Zone, jota yleisesti pidetään laatumikkinä, mutta joka ei vain toimi itsellä. Vaihdoin sen Dimarzion Nortoniin, myin Tone Zonen. Käytännössä ilmaiseksi ja hyvin pienellä ajankäytöllä sain muokattua itselle muuten täydellisen kitaran myös soundillisesti itselle sopivaksi. Huomattavasti kalliimpaa ja hankalampaa olisi lähteä ostamaan uutta kitaraa - välttämättä markkinoilla ei edes ole kitaraa joka täyttää kaikkia toiveita.
 
Voin myös kuvitella esimerkin, että joku tykkää modernista soittotuntumasta (vibratalla, radius jne), mutta vintage stratosoundista (tai toisin päin). Tuolloin voi olla vaikea löytää kitaraa jossa olisi kaikki halutut speksit tehtaalta, mutta helpolla mikinvaihdolla saa just sellaisen kitaran jonka haluaa.
 
Edit: itse aiheeseen, niin mielestäni kaulassa oleva Air Norton oli liian lämmin ja vähän tunkkaisen soundinen. Kun sen kytki rinnakkaiskytkentänä sarjakytkennän sijaan, soundista tuli kirkkaampi ja itselle paljon toimivampi.
 
Jos kitarassa on Dimarzio mikki ja sen soundista et tykkää, niin kyllä se mikki on kuitenkin laadukas. Se on vain soundillisesti jotain muuta kuin mistä sinä tykkäät.
Enemmän mä tarkoitin noita halvemman luokan kitaroita tyyliin HB ja niiden mikkejä. Eli ei satasen kitaraan kannata vaihtaa satasen mikkiä kun se kitara ei parane kuin pelkän mikin osalta.
Mulla oli joskus cs Jackson randy jossa jacksonin oma j50bc mikki ja se oli erinomainen. Samaista mikkiä oli muutamassa halvemmassa Charvel kitarassakin, ettei se minusta ollut ollenkaan huono mikki.
On kaksi eri asiaa se että joku on laadullisesti huono tai joku on soundillisesti itselle vääränlainen. Yleensä jos se kitara on muutoin hyvä siihen soittotyyliin mihin se on rakennettu, niin kyllä ne mikit ovat myös sen tyylin mukaiset.
Esim Jackson kitaroissa on rock ja metallimusaan sopivat mikit ja jossain perinteisessä telecasterissa on taas enemmän roots mukaan sopivat mikit.

PIM: splittaamalla humbukkeri vastuksen läpi voidaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon toista kelaa otetaan soundiin mukaan, ja sopivalla vastuksella humbukkerin soundia voi kirkastaa tai splitattua soundia tanakoittaa oman mieltymyksen mukaan.
 
Minulla yhdessä kitarassa tone-potikka korvattu potikalla jolla säädetään tuota toisen kelan määrää

StJerky: Minulla yhdessä kitarassa tone-potikka korvattu potikalla jolla säädetään tuota toisen kelan määrää
 
Monenko kilon potikalla on toteutettu? Omissa kokeiluissa oon huomannut, että 30-50 kohminen on aika opitimaalinen ja sopiva konkka vielä maan ja potikan väliin niin leikkaa kivasti verkkohurinoita myös kela ohitettuna.

PIM: Monenko kilon potikalla on toteutettu? Omissa kokeiluissa oon huomannut, että 30-50 kohminen on aika opitimaalinen ja sopiva konkka vielä maan ja potikan väliin niin leikkaa kivasti verkkohurinoita myös kela ohitettuna.
 
Piirtäisitkö kaavion - kun en hoksaa nyt suoraan.
 
50k on varmaan joo aika hyvä - yksi kela on luokkaa 5k ja vanha nyrkkisääntö kytkennän yksinkertaistamisessa sanoo että yli 10 kertaa suurempi / pienempi / tarpeeton yliviivataan osa rinnalla / sarjassa / tarpeeton yliviivataan - voidaan jättää kokonaan huomiotta.