Kitarat: kitarakamat ›

Mun mielestä kulunut kitara on hieno ja mukavampi kädessä kuin ihan uutuuttaan kiiltelevä. Taannoin täällä käytiin keskustelua siitä onko reliikistä järkeä maksaa enemmän kuin relikoimattomasta. Silloin yksi vahvimpia argumentteja oli, että reliikki on pintakäsittely siinä missä mikä tahansa muukin, mutta se on erittäin työläs ja sitä kautta kallis valmistaa ja siksi on vähintäänkin kohtuullista, että siitä maksetaankin enemmän.
 
No menemättä siihen mikä kenenkin mielestä on tyylikästä, niin minulla on itselläni kaksi aika kivasti relikoitunutta/relikoitua kitaraa. Ne ovat oikeasti vanhoja ja soittamalla relikoituja. Ostin joskus kymmenen vuotta sitten uuden telecasterin ja soittelin sillä muutaman vuoden. Vaikka keikkailin ja käytin sitä ihan roimasti, niin muutaman vuoden käytön jälkeen myytäessä se oli edelleen kuin uusi, ihan naarmuton eikä minkäänlaisia kulumisen merkkejä ollut missään. Tajusin, että mun vanha strato on nelkytvuotias samoin kuin tuo ibanezikin ja että mulla menisi oikeasti ikä ja terveys, että soittaisi mitään uutta kitaraa reliikiksi. Näin ollen ainoa vaihtoehto on ostaa sellainen valmiina (kuten tein tuon Ibanezin tapauksessa). Silloin vaihtoehtona olisi etsiä uskottavasti kulutunut käytetty yksilö ja toivoa, että se on myytävänä ja hinta jotenkin sovittavissa tai sitten ostaa taitavasti relikoitu uusi kitara.
 
Jotenkin jos joku on soittanut nelkytvuotta kitaraa että se on kulunut uskottavasti, niin siinä on ollut hirveä homma ja mahtaisiko hän myydä sitä enää halvalla. Toisaalta tehtaalla relikoidutkin maksaa mansikoita. ..
 
Mietin, että mahtaako keräilijöiden arvostama "minttiys" olla sen takana, että jotkut ei relikointia arvosta? kuitenkin soittamiseen se kulunut on melkein aina tai ainakin useinmiten miellyttävämpi. Ja etenkin kun tietää että niissä on ihan helvetillinen soittaminen että saa soitettua ne reliikeiksi.
 
No itse olen alkanut ajatella, että saattaisi olla valmis maksamaan paitsi taitavasti relikoidusta kitarasta vähän enemmän, mutta myös käytettynä uskottavasti kulunut kitara voisi olla kriteeri maksaa vähän enemmän siitä. Olen toria katsellut ja useinmiten ne vähän kuluneet ja soitetut skitat tuntuu vetoavammilta.
 
En nyt ole ostamassa kitaraa joten älkää tarjotko omianne, mutta kunhan vielä halusin tästä aiheesta sanasen sanoa, kun mä olen alkanut ajatella vähän tälleen kerettiläisesti :-)

hallu: Jotenkin jos joku on soittanut nelkytvuotta kitaraa että se on kulunut uskottavasti, niin siinä on ollut hirveä homma ja mahtaisiko hän myydä sitä enää halvalla. Toisaalta tehtaalla relikoidutkin maksaa mansikoita. ..
 
Mulla on sellainen käsitys, että nykyiset paksusti lakatut (ei nitro vaan se toinen) eivät relikoidu edes sadassa vuodessa, vaan lakka halkeilee. Mulla on basso, jolla olen veivannut aktiivisesti keikkaa kymmenisen vuotta, ja siinä ei vielä näy minkäänlaista jälkeäkään.

Hankkimalla nitrolakatun Gibsonin jollakin tummalla värityksellä kuten Trans Ebony ja irrottamalla pickguardin saat vahvasti hiusnaarmuilla relikoidun kitaran parissa vuodessa pienelläkin soittomäärällä.

The Jack: Hankkimalla nitrolakatun Gibsonin jollakin tummalla värityksellä kuten Trans Ebony ja irrottamalla pickguardin saat vahvasti hiusnaarmuilla relikoidun kitaran parissa vuodessa pienelläkin soittomäärällä.
 
Mulla oli Gibson LesPaul standard vuodelta -95 ja tykkäsin kyllä että se lähti relikoitumaan nätisti ja helpommin kuin nämä muovilakatut joita nykyisin käytetään. Mutta kyllä muovilakattukin relikoituu ajan kanssa. Mulla on vuoden 79 strato joka on kulunut ihan soittamalla vaan (toki siihen on tullut vähän dingejäkin). Sitten on Ibanez AR300 vuodelta -81 ja on siinäkin reliikkiä takapuolella varsinkin vyönsoljestä mutta vähän muuallakin. Samoin tuo Yamaha AS2200 on sellainen että lähtee kyllä kulumaan komeasti, mutta mulla oli Samick JZ2 joka ei kyllä kulunut millään ja samoin Baja Tele oli samalla tavalla lakattu kuin tuo strato, että kestää varmaan sen nelkytvuotta aktiivista menoa ennenkuin alkaa kuluminen näkyä.
 
Mutta joo mulla on myös tuntuma, että nitrolakka on reliikin kannalta kaikkein paras tai sitten näitä muita pintakäsittelyjä (mitä niitä on bassopuolella nähty öljyämisiä sunmuita vahattuja, ne varmaa myös relikoituu kivasti). Mä luulen, että muutkin kuin nitrolakat kyllä relikoituu, mutta paksu ja kova lakkakerros ei taida relikoitua ainakaan helposti.
 
Mutta joo olen vasta alkanut ymmärtää, että kuluminen kitaroissa on hyvä juttu :-D (tekniikka tietty pitää olla kunnossa ja soitin tikissä, mutta noin muuten).

Haeroe: Mulla on sellainen käsitys, että nykyiset paksusti lakatut (ei nitro vaan se toinen) eivät relikoidu edes sadassa vuodessa, vaan lakka halkeilee. Mulla on basso, jolla olen veivannut aktiivisesti keikkaa kymmenisen vuotta, ja siinä ei vielä näy minkäänlaista jälkeäkään.
 
Niin polylakan kanssa käy, se halkeilee ja lohkeilee pois palasina mutta ei kulu sillä lailla kivan näköisesti kuin nitrolakka. Kitaran kaulassa pitkä lakkahalkeama on masentava, se imee likaa ja näyttää muuta kaulaa tummempana huolestuttavammalta kuin onkaan.

Miksi aina puhutaan vain lakoista, puun pintakäsittelyistä yms. himmeät/patinoituneet metalliosat tekevät relikoidusta tai relikoituneesta kitarasta vasta oikeasti silmää miellyttävän kokonaisuuden.

Mulla on kaksi Suhria, joista toisessa on nitro ja toisessa poly. Nitro versiota roudaa mieluummin treeniksellä ja muualla, koska tietää että dingit vaan kaunistaa, kun taas polya yrittää varjella. Sinällään nurinkurista, koska noista kestävämpi on tietysti tuo poly.
 
Seuraava kitara on palatele johon ehdottomasti halusin nitro bodyn ja enemmän relikointia (kaula on ilman pintakäsittelyä, roasted maple). Valmiiksi vanhennettuja metalliosia tuntui myös löytyvän mukavasti.
 
Joitakin tuntuu kyllä relikointi ärsyttävän suunnattomasti, mikä aina jaksaa huvittaa.

MadMatt: Miksi aina puhutaan vain lakoista, puun pintakäsittelyistä yms. himmeät/patinoituneet metalliosat tekevät relikoidusta tai relikoituneesta kitarasta vasta oikeasti silmää miellyttävän kokonaisuuden.
 
Koska relikoitunut Gold Top nyt on vaan aika helvetin makian näköinen kun se lohkeilee. Toki kun siihen lisätään hien ja kusen polttamat osat, niin toki ollaan hyvän äärellä, jos nyt tommosista mojo-jutuista tykkää. ;)

Lepinkäinen:
Joitakin tuntuu kyllä relikointi ärsyttävän suunnattomasti, mikä aina jaksaa huvittaa.
 
Chandler Bingiä mukaillen lainaten: "Relic guitars are cool and you know it!"

Haeroe: Mulla on sellainen käsitys, että nykyiset paksusti lakatut (ei nitro vaan se toinen) eivät relikoidu edes sadassa vuodessa, vaan lakka halkeilee. Mulla on basso, jolla olen veivannut aktiivisesti keikkaa kymmenisen vuotta, ja siinä ei vielä näy minkäänlaista jälkeäkään.
 
Mulla on nyt lähemmäs 40 vuotta vanha Yamahan SA-1200S. Se on ES-335 tyyppinen skeba, mutta koverretulla kuusikannella ja takaosa sekä sivut ovat pyökkiä. Kaula mahonkia. Itse olen omistanut sen n. 15 vuotta. Ostin sen aikoinaan Japanin reissulta ja sen jälkeen skebaan on vaihdettu mikit sekä nauhat ja kaula suoristettu.
 
Mutta ulkoisesti siinä ei ole mitään suurempaa kulumaa. Lavasta on vähän lohkeillut maali ja näissä oli tyyppivikana, että lakka nousee puusta irti. Tämä näkyy kaulassa ja rungossa alueina, joissa väri harmaantuu. Muuten kitaran ikää olisi vaikea silmämääräisesti sanoa.
 
Vastaavasti mulla on n. 13v vanha LP-tyyppinen skeba nitrolakalla. Paria pientä naarmua lukuun ottamatta se on ihan kuin uusi. Väittäisin, että nykyiset nitrolakatkin on parempaa kamaa kuin niissä ikivanhoissa Fenkuissa ja Gibsoneissa jos ajatellaan kestävyyden ja värin säilymisen kannalta.
 
Tahtoo siis sanoa, että jos relic ulkoasua diggaa, kannattaa ihan suosiolla ostaa keinotekoisesti vanhennettu tai muuten edessä voi olla vuosikymmenien homma tai saa itse olla tieten tahtoen kurittamassa kitaran pintoja. Omasta mielestäni se voi olla ihan makea ulkonäkö ja sopii mielestäni paremmin vintage-tyyppisiin kitaramalleihin. Esim. joku valmiiksi relikoitu tele voisi kelvata minullekin - siinähän olisi sitä "työmiehen" fiilistä niin kitaran yksinkertaisen designin kuin myös ulkonäön perusteella.

Huonosti tehty relikointi vaan on säälittävintä ikinä! Siitä se marina kai tulee. Jos on vakuuttavan näköisesti kulunut, niin sehän on ihan hieno.

hallu: Ja etenkin kun tietää että niissä on ihan helvetillinen soittaminen että saa soitettua ne reliikeiksi.
 
Meinaatko, ettei ole kovempi hommaa pitää sitä kitaraa kovassa käytössä 40 vuotta minttinä kuin tehdä siitä relikoitu..? *tässä pitäisi olla sellainen tuumailuemoji*
 
Mutta totta tuo, mitä Kefiiri kirjoitti. Polylakka relikoituu eri tavalla kuin nitro, siksi polylakattu ei voi vanheta yhtä hienosti kuin nitro. Mielestäni polysta tulee jotenkin "suttuisempi" kuluneena, sellainen vähemmän hieno. Ja itsellä on myös polylakka lähtenyt palasina, eikä se kulu samalla tavalla kuin nitro.

Kefiiri: Huonosti tehty relikointi vaan on säälittävintä ikinä! Siitä se marina kai tulee. Jos on vakuuttavan näköisesti kulunut, niin sehän on ihan hieno.
 
Kansa vaatii esimerkkiä.

Kefiiri: Huonosti tehty relikointi vaan on säälittävintä ikinä! Siitä se marina kai tulee. Jos on vakuuttavan näköisesti kulunut, niin sehän on ihan hieno.
 
Pakko kompata. Eikä se relikointi ole suoraan kiinni edes hinnasta. Yllättävän moni CS Fenderkin on rumasti reloikoitu. Sellainen epäaito loppuun raiskattu, mistä näkee heti, että se on liioiteltu feikki...
 
Sellainen hienovarainen relikointi taas on todella hieno onnistuessaan. Mutta jostain syystä se relikointi pitää aina viedä yli. Kai sen relikointiosastonkin pitää sitten leipänsä tienata ja käyttää "koko viikko" hakaten sitä kitaraa vanhaksi...

Haeroe: Mulla on sellainen käsitys, että nykyiset paksusti lakatut (ei nitro vaan se toinen) eivät relikoidu edes sadassa vuodessa, vaan lakka halkeilee. Mulla on basso, jolla olen veivannut aktiivisesti keikkaa kymmenisen vuotta, ja siinä ei vielä näy minkäänlaista jälkeäkään.
 
Mulla on basso ja kitara 80-luvun alusta, keikkaa on molemmilla tehty ammattimaisesti noilta ajoilta asti ja eipä noissa juuri relikoitumista ole havaittavissa, pieniä kolhuja toki löytyy molemmista. Bassolaukku on kyllä relikoitunut pahasti ja kitaralaukkukin kohtuullisesti. https://muusikoiden.net/dyn/users/70123.jpg
 
En ymmärrä MITEN joku saa kitaran näyttämään siltä että sitä on raahattu narussa auton perässä JOS sitä käsitellään normaalisti, säilytetään asiallisesti, huolletaan ja putsataan.
No, jos soittaja on relikoinut itseään viinalla ja muilla piristeillä vuosikausia ja on muutenkin mistään välittämätön lähes pultsarilta näyttävä rockrenttu niin kai se kitarakin voi samalta näyttää, otelaudassa vuosien ruoka/juoma/röökijäämät ja ties missä kuppasten huorien persiissä pesemättömät sormet ovat lionneet joten TÄSSÄ voidaan puhua jo uskottavasta relikoinnista ;-)
 
Jumalauta, olen nähnyt joskus laivalla sellasen kitaran että siihen koskeminen olisi ollut leikkimistä terveydellä, laulumikeistä nyt puhumattakaan, vihreän ruskea smegmakerros ritilässä, hyissss...
 
Sori off topic.

Haeroe: Kansa vaatii esimerkkiä.
 
Kummasta tapauksesta? No vaikka tässä Reverbissä myytävänä ollut Tele. Eihän kitara tuollaisista paikoista kulu, ja jos kuluu, ei puu näytä vasta rälläköidyltä.
 
https://reverb.com/item/408772-fend … relic-tv-jones-pine-telecaster-2013

Kefiiri: Kummasta tapauksesta? No vaikka tässä Reverbissä myytävänä ollut Tele. Eihän kitara tuollaisista paikoista kulu, ja jos kuluu, ei puu näytä vasta rälläköidyltä.
 
https://reverb.com/item/408772-fend … relic-tv-jones-pine-telecaster-2013
 
Tämä on kyllä hyvä esimerkki täydellisen epäuskottavasta karmeasta feikistä.

Kefiiri: Kummasta tapauksesta? No vaikka tässä Reverbissä myytävänä ollut Tele. Eihän kitara tuollaisista paikoista kulu, ja jos kuluu, ei puu näytä vasta rälläköidyltä.
 
https://reverb.com/item/408772-fend … relic-tv-jones-pine-telecaster-2013
 
Myönnetään. Tuo ei näytä kovin uskottavalta tai edes hyvältä.

Laulava Kylätohtori: Tämä on kyllä hyvä esimerkki täydellisen epäuskottavasta karmeasta feikistä.
 
Ei siinä, mut joku on mennyt ostamaan ton...öh

Onhan noi relikoituneet hienoja soittimia ja kertoo myös että ei ole käsitelty kun kipeetä vittua.