Kitarat: kitarakamat ›

Mitä kokemuksia otsikon kitarasta? Ostin vuosi sitten kun myytin "vie helvettiin" -hintaan EU-alueelta. Kampe tuli ja soittelin tiiviisti pari viikkoa kunnes huomasin että messinkinen talla oli urautunut. Pyysin ja sain uuden titaanisen tallan tilalle. Pari kuukautta lisää soiteltuani panin merkille että robovirittimen a-kielen tappi ei virittänyt kunnolla vireeseen. Nö, viesti myyjälle-> uusi tappi tilalle. Pari kuukautta soiteltuani huomasin että roboviritin ei aina viritä sataprosenttisesti kalibroinneista huolimatta.
Tilasin siis Groverit ja laitoin paikoilleen.
Pointtini: Siitä eteenpäin aivan mahtava kitara! Leveämpi kaula sopii meikäläisen "lapio"-tyyppiseen kouraan erinomaisesti. Soolobuusti toimii varsinkin jazz-blues -meiningissä loistavasti. Ero testaamiini yli 2000€:n standardeihin on selvä tämän hyväksi (tosin otanta n. 5 kitaraa)
Eli olen tyytyväinen hankintaani, miten muut saman kitaran ostaneet?

Itsellä on 2015 Standard eikä Classic joten heti meni offtopiciksi ;)
 
Omaan kitaraan vaihdoin myös messinkisatulan tilalle titaanimallin tosin jo ennen kuin messinkinen urautui. Satulasta ei ole kyllä enää mitään pahaa sanottavaa. Leveä kaula sopii myös omaan käpälään niin hienosti että sen jälkeen muut kaulat ovat tuntuneet jotenkin rimpuloilta. Profiilithan stankussa ja classicissa ovat erit mutta tuo leveys kait se eniten ihmisiä tuossa vuosimallissa närästää (sekä lavan leoBoull00, morjenstava holo-Les, robovirit, metallisatula, candymaali ja mitä vielä).
 
Robovirittimet ovat itsellä toimineet hienosti. Kitara on ollut talossa nyt noin 9kk enkä ole koskenut virittimiin käsin kuin yhden kerran. Kalibroinnin olen tehnyt vain kieltenvaihdon yhteydessä. Tällaiselle kotisoittelijalle tuo on mainio kapistus kun yhden soittosession aikana vireet vaihtelee E-Eb-D-dropD välillä täysin satunnaisesti. Ennen oli rivi kitaroita eri vireissä mutta nyt kun ne on myyty niin on kiva roplata napista vireet kohdalleen. Ei ole kyllä käsin virittelyä ollut ikävä. Toisaalta jos tuo systeemi alkaa kiukuttelemaan niin ilman muuta vaihtuu normivirit tilalle, vielä mennään kuitenkin roboilla.
 
Huikean hyvä kitara tuo on ja aivan naurettaviin hintoihinhan noita myytiin.

Olettaisin että tämä 2015 robotimalien halpuutus tulee näkymään myös käytettyjen markkinoilla ja vaihtohyvityksissä hintaa alentavana tekijänä, aika näyttää...

a72t: Mitä kokemuksia otsikon kitarasta? Ostin vuosi sitten kun myytin "vie helvettiin" -hintaan EU-alueelta. Kampe tuli ja soittelin tiiviisti pari viikkoa kunnes huomasin että messinkinen talla oli urautunut. Pyysin ja sain uuden titaanisen tallan tilalle. Pari kuukautta lisää soiteltuani panin merkille että robovirittimen a-kielen tappi ei virittänyt kunnolla vireeseen. Nö, viesti myyjälle-> uusi tappi tilalle. Pari kuukautta soiteltuani huomasin että roboviritin ei aina viritä sataprosenttisesti kalibroinneista huolimatta.
Tilasin siis Groverit ja laitoin paikoilleen.
Pointtini: Siitä eteenpäin aivan mahtava kitara! Leveämpi kaula sopii meikäläisen "lapio"-tyyppiseen kouraan erinomaisesti. Soolobuusti toimii varsinkin jazz-blues -meiningissä loistavasti. Ero testaamiini yli 2000€:n standardeihin on selvä tämän hyväksi (tosin otanta n. 5 kitaraa)
Eli olen tyytyväinen hankintaani, miten muut saman kitaran ostaneet?
 
Aika samanlainen tarina itselläni. Tilasin tuon classicin, kun Saksan market myi puoleen hintaan. Satula vaihtui parin kuukauden jälkeen luiseen ja robottivirit Grovereihin. Tuon jälkeen olen ollut todella tyytyväinen keppiin. Itselläni on lyhyet sormet mutta silti tuo leveämpi kaula toimii loistavasti.
 
Robottivirittimet toimivat ihan ok kotisoitossa mutta keikoilla esim. soundcheckin aikana oli välillä hankaluuksia muun metelin seassa. Pelkkään kotisoitteluun olisin varmaan pitänyt nuo robot kiinni.
 
Kaikkiaan olen tosi tyytyväinen ja tästä on tullut yksi eniten käytössä olevista kepeistä itselläni.

Ehkä näinkin vanhaan ketjuun saa kirjoittaa nyt, kun on liittynyt "kerhoon".
 
Ykkösviisikossa on laitahyökkääjän paikka ollut auki jonkin aikaa ja vuoden aikana siinä on käynyt monenlaista ehdokasta. Nyt sitten vaihtokauppahommien jälkeen kokelaaksi saapui otsikon kitara Heritage Cherry Sunburst -värissä. Tokihan ei hankkimatta testata, joten paljon oli etukäteen kysymysmerkkejä. Näitä on melko huolella ruodittu kansainvälisillä forumeilla, joten toki ne minuakin mietityttivät. Seuraavaksi muutamia ensimmäisen viikon havaintoja.
 
Mielestäni skeban viimeistely on onnistunut hienosti ja loimua on kivasti kannessa menemättä överiksi. Ihan sellainen luonnollinen fiilis.
 
Suuresti huolta ovat keskusteluissa aiheuttaneet Les Paulin hologrammi ja se nimmari siinä lavassa. Melko mauttomia toteutuksia, mutta kumpaakaan en oikeastaan soitellessa näe. Pystyy siis elämään näiden kanssa.
 
Boost-toiminto vaikuttaa toistaiseksi ihan toimivalta. Aika äkäinenhän se on eikä sovi ihan joka hommaan. Vipukytkintä vielä käpälä etsii, ei ihan normiratkaisu tämä, jatkoon kuitenkin.
 
Mikkien puolitukset ovat ihan perustoteutuksia. Ei se ihan Fenderiltä puolitettuna kuullosta, mutta ehkä ei ole tarkoituskaan. Saatan käyttää.
 
Robovirit. Vaikea näistä on innostua, vaikka vähän aluksi meinasin. Toistaiseksi en ole vielä poistanut näitä, mutta aika lienee melko lähellä. Vinkkejä suoraan näihin sopivista koneistoista saa tarjota.
 
Messinkinen 0-nauha/satula -ratkaisu. En oikein osaa olla tästä vielä mitään mieltä, ostan kokeeksi GraphTechin ja kokeilen eroavaisuuksia.
 
Otelauta. Tätä jännitin eniten ja voihan että, tämä on sangen mainio kltara soittaa. Onhan se erilainen, mutta ei missään nimessä huono eikä häiritsevä. Omat käpälät eivät ole kovinkaan kookkaat, mutta siitä huolimatta levennetty otelauta rokkaa mainiosti. Olen hyvinkin positiivisesti yllättynyt ja tästä syystä annan anteeksi robovirit ja hologrammit. Tatsi on erikoinen, mutta minun kohdallani vahvasti hyvässä mielessä.
 
Kaiken kaikkiaan olen hyvinkin iloinen tästä laitahyökkääjästä ja tämä saanee jäädä huusholliin. Kotona on vertailukohtana '88 Les Paul Standard ja CS Goldtop '56. Onhan tämä kovasti erilainen noihin verrattuna mutta niin ne ovat keskenäänkin. Nyt on siis kolme hyvin erilaista Les Paulia ja uskon kaikille löytyvän oman juttunsa.