Kitarat: kitarakamat ›

Jep, tällainen tilanne (tuli postattua vahingossa väärälle alueelle joten jatketaan täällä).

Kitaransoitto ei ole pitkään aikaan motivoinut ja käytännössä olen ollut kohta vuoden soittamatta. Lähes kaikki soittokamat myyty lukuunottamatta yhtä sähkistä ja Pod XT:tä. Akustisenkin aikoinaan möin pitkin hampain koska se oli ohutkoppainen Yamaha jota ei mielestäni ollut kiva soittaa koska se ei kuulostanut ilman sähköjä kovin kummoiselta.

Pari vuotta on mielessä häämöttänyt ajatus ostaa kunnollinen akustinen "loppuelämäksi" mutta olen aika pihalla siitä, mitä haluan. Kuvaavaa on, että kaksi mielessä pyörivää merkkiä ja mallia ovat Martin D-16 sekä Ibanez EP9 (se Steve Vai-malli). Toinen on niin perus Dreadnought kuin voi olla mutta ilmeisen laadukas. Toinen on koristeellinen, muodoltaan tiedä mikä, Fishmanin elektroniikalla, virittimellä, soololovella ja ties millä.

Euphoriaa olen joskus soittanutkin mutta se oli kaverin juuri kaupasta hakema tehdaskielillä. Ulkonäkö nyt ei ole pääasia, mutta noista täytyy sanoa, että Ibanezi miellyttää silmää, Martin ei. Ibanezissa olisi myös tuo ylänauhojen saavutettavuus ihan eri luokkaa, jonka itselleni koen sen (ja vastaavien) suurimmaksi vahvuudeksi perinteiseen koppaan verrattuna. Iban elektroniikat ovat plussaa mutta uskon aika vakaasti, että viritintä lukuunottamatta en niille tulisi paljoa käyttöä löytämään. Akustisissa Martin on nimenä paljon enemmän uskoa luova mutta toisaalta Steve soittaa itse noilla EP9:illään, joten ei niiden pitäisi lähtökohtaisesti olla kai mitenkään alakynnessä, joskin taitaa soitella sähköillä.

Kokeilemaanhan näitä tietty pitää kauppoihin lähteä mutta ajattelin, että olisiko näkemyksiä tai muita saman hintaluokan vaihtoehtoja.

Suomikauppaa tarkoitus tukea mutta tuossa referenssiksi:
http://www.thomann.de/fi/ibanez_ep9rrb.htm
http://www.thomann.de/fi/martinguitars_d16gt_western.htm

Vaikken olekaan testannut koskaan tuota Ibanezia, niin epäilisin, että se on vähän samankaltainen kitara kuin vanha Yamahasi. Todennäköisesti tuo Ibanez on suunniteltu enemmän sähköiseen soittoon isojen äänenpaineiden kanssa. Tämä on pelkkää mutua, mutta uskoisin äänen olevan hyvin tasapainoinen ja kliininen. En usko, että kitarasta irtoaa kovinkaan suurta dynamiikkaa verrattuna esim. Martinin akustisiin. Epäilisin, että kitara on tatsiltaan kohtuullisen lähellä sähkismaailmaa Tämä ei ole haukkumista, kyse on enemmänkin makuasioista. Toiset tykkäävät rouheammasta ja toiset kliinisemmästä...
 
Suosittelisin testaamaan myös Larriveen halvimman mahonkisen mallin. Se vaikutti erittäin hyvältä. Kalliimmat Larriveet tuntuivat melkeinpä huonommilta kuin tuo halvin malli.
 
Kannattaa myös katsastaa Taylorit.
 
Seagullit ovat ihan ok kitaroita myös. Omasta mielestäni kylläkin huonompia kuin Martinit, Larriveet ja Taylorit.
 
Millbrookista löytyy myös Eastmanin kitaroita. Mandoliinit ovat olleet erittäin vakuuttavia. Kitaroita en ole testannut.

Itse en todellakaan ole asiantuntija minkään kitaroiden kanssa, mutta huomaako eron, jos on 500e:n tai 1000e:n akustinen?

kloppis: Itse en todellakaan ole asiantuntija minkään kitaroiden kanssa, mutta huomaako eron, jos on 500e:n tai 1000e:n akustinen?
 
Viidensadan ja tonnin sähkiksissä olen kyllä eron huomannut ja mielestäni akustisissa eron huomaa vielä helpommin.
 
Onko sillä suurta väliä jos maksaa "lopullisesta ratkaisusta" viisisataa euroa vai tonnin? Voin kyllä sanoa, että minun elämässäni ei verrattaen pienet säästöt ole ikinä koituneet oikeaksi säästöksi. Jos viidellä sadalla saa "ihan hyvän" ja tonnilla "erinomaisen ilman koristeluita", niin menen tonnin linjalla ;)

Yamahoista olen kuullut oikeastaan pelkästään hyvää jat tuossa hintaluokassa varsinkin laatu pitäisi olla kohdallaan. Tompalta löysin tämmösen pelin: http://www.thomann.de/fi/yamaha_llx16_bs.htm

Akustisissa, jos missä puhutaan alyttömästi makuasioista ja "hyviä" on monenlaisia, riippuen käyttötarkoituksesta. Se mikä on hyvä äänityskäyttöön ei välttämättä soundaa yksinään mehevimmältä. Mieti mitä haluat, mene ja testaa.

Eikä se hintakaan oikeastaan aina kerro yhtään mitään. Mä päädyin aikanaan naikkaria ostaessani Alhamban yhteen tiettyyn, vähän halvempaan yksilöön, kun olin kiertänyt monen kaupan kaikki abouttiarallaa ostettavissa olevan hintaiset kitarat huolellisesti läpi. Se oli vain yksinkertaisesti kaikkein parhaimman kuuloinen ihan kevyesti.

koponen: Akustisissa, jos missä puhutaan alyttömästi makuasioista ja "hyviä" on monenlaisia, riippuen käyttötarkoituksesta. Se mikä on hyvä äänityskäyttöön ei välttämättä soundaa yksinään mehevimmältä. Mieti mitä haluat, mene ja testaa.
 
Näinhän se on. Kannattaa ensin miettiä mitä siltä kitaralta haluaa.
 
Mä kyllä itse kallistuisin näiden ns. akustisten merkkien puoleen: Martin, Larrivee, Taylor. Eastman, Seagull. Mutta se on toki makuasia.
 
Niin juu. Alhambroistakin olen kuullut hyvää.

K Yairi olisi myös erittäin kova vaihtoehto, saako niitä vaan enää nykyään uutena mistään... No torilla on ainakin pari budjettiin sopivasti. Ne on tosi kovia kitaroita hintalaatusuhteeltaan. Mutta akkarit on aina yksilöitä, testaa! Hyvänkin saa helposti huonoon kuntoon huonolla kohtelulla jopa melko nopeasti, enkä nyt tarkoita suoranaista rikkomista.
 
EDIT: Ainakin yairin halpamallit eli alvarez-merkkiset ovat mahtavia pelejä, sanoisin ehkä akustisen maailman tokaita (verrattuna siis sähkismaailmaan). Hyviä ja suht halpoja. Esim. Ibanezin halvat akkarit ovat sen sijaan mielestäni aikamoista tuubaa ja tunkkaista yninää. Kertooko halpapuolen mallit sitten mitään paremmista, en ota kantaa, kun en kallista ibaa ole testannut.

Minulla on Larrivée D-03R. Suosittelen! Sointi on Martiniin (D-28) verrattuna tasaisempi. Alapäätä vähemmän. Plektralla Martin vie voiton, mutta sormilla Larrivée on ihan oikeasti parempi. Tosin tässä nyt oli vastakkain uusi Martin ja monta vuotta kovassa käytössä ollut Larrivée. Harmillisesti näiden hinnat on noussut aika paljon viime vuosien aikana (ainakin Suomessa).
 
Jos voi omistaa vain yhden akustisen ja soittaa sekä plektralla että ilman, ei tuota parempaa diiliä ole vastaan tullut. Itse en kuitenkaan maksaisi nykyhintaa, vaan tilaisin kylmästi ulkomailta.
 
Eräs sopiva merkki voisi olla saksalainen Lakewood? Myydään ainakin F-musiikissa.

Kävin kokeilemassa D-16GT Kitarapajalla sekä EP9:n Levytukussa. EP9 oli oikeastaan tuollainen litteäkoppainen mitä en ollut hahmottanut joten se on pois laskuista. Painava kuin mikä ja tietenkin hävisi soinnissa Martinille. Soitettavuus sen sijaan oli arvattavasti parempi (sähkökitaramaisempi) ja Ibassa oli ruuvilla säädettävä kaulakulma mistä voi olla paljonkin iloa. Mutta kuitenkin pois laskuista tuo EP9.
 
Tartuin sitten kokeeksi toiseen kokopuiseen Ibaneziin, AWS1000:een: http://www.thomann.de/fi/ibanez_aws1000ecent.htm
 
Tuossa on samanlainen kaulakulman säätö kuin Euphoriassa ja pakko sanoa, että paras actioni mitä olen akustisessa kokeillut. Kielet olivat kauttaaltaan hyvin matalalla eikä särinää silti esiintynyt missään. Sointi selvästi parempi kuin EP9:ssä vaikkei varmaan Martinille pärjääkään (kauhean vaikea sanoa kun ei voi rinnan verrata, hyvältä kumpikin silti kuulosti). Ihan kunnon isokoppaisen akustisen kitaran fiilis muutenkin kaikin puolin. Tuossa olisi viritin mukana, soololovi josta oikeasti oli apua sekä tietty mikki kaiken varalle. Tosin reipas akryylilakkaus, jonka sointia tappavasta vaikutuksesta martinikauppias varoitteli, mutta jos se kuulostaa omaan korvaan hyvältä silti...
 
Search goes on, AWS1000 on vakava ehdokas eikä pahan hintainenkaan...

Onko muuten tuollaisen Grand Concert sekä Dreadnought kopan välillä yleensä merkittäviä sointieroja? Huomasin, että tuosta Iban Artwood Studiosta on myös GC-kopallinen versio vähän kovempaan hintaan. En huomannut katsoa, olisiko tänään ollut Levytukussa, mutta ovatko nuo isompia kuin Dreadnoughtit?

PekkaM: Onko muuten tuollaisen Grand Concert sekä Dreadnought kopan välillä yleensä merkittäviä sointieroja? Huomasin, että tuosta Iban Artwood Studiosta on myös GC-kopallinen versio vähän kovempaan hintaan. En huomannut katsoa, olisiko tänään ollut Levytukussa, mutta ovatko nuo isompia kuin Dreadnoughtit?
 
GC koppa on pienempi kuin D koppanen. 000 tai GC soi yleensä hieman tasapainoisemmin verrattuna D-koppaseen. Äänitettäessä ero vielä korostuu. Itse en pidä ollenkaan D-koppasista vaan oma suosikki on 12 nauhanen OO tai OOO. 12 nauhan kaulaliitoksella olevat kitarat vaan soivat paremmin ja tasapainoisemmin kuin 14 nauhan versiot...

Larrivee on vähän budjetin yli, erityisesti kun katsoo halvimpien mallien ominaisuuksia. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä kivemmalta integroitu viritin sekä soololovi tuntuvat (ja jopa mikki jos haluaa joskus äänittää jotain).
 
Missä on Helsingissä hyvin Seagulleja testattavana?

Matonin akustisia kannattaa kokeilla, jos nyt vaan jossain täällä suomessa pääsee kokeilemaan. Tosi hyvän tuntusia on ja rahalle kyllä saa vastinetta.
En tiedä, että onko paljo plussaa, mutta kyllähän Tommy Emmanuel ja Joe Robinsonki niit käyttää ym. kaikki muut aussit.. :D

Itse itselleni vastaten: Seagullia näkyy myyvän Millbrook. Webbisivujen perusteella valikoima keskittyy valitettavasti enemmän noihin soololovettomiin. Hinnatkin vaikuttavat pikaisesti aika röyhkeiltä, paljonkohan tuolla voisi kuvitella saavansa tingattua?
 
Vertailuna elektroniikalla ja soololovella varustettu SEAGULL STUDIO CW QII Tompalla 1250 euroa koteloineen: http://www.thomann.de/fi/seagull_studio_cw_qii.htm
 
Sama malli Millbrookilla ilman lovea ja elektroniikkaa 1600 euroa, ei mainintaa kotelosta: http://www.millbrook.fi/tuotteet.ph … 22564&hakustr=seagull#a_-151232
 
Kitarapajan Martinit ovat Thomannin hinnoissa ja Levytukun Ibanezinkin uskoisin ainakin tutun myyjän kanssa saavani siihen hintaan...

Viritysmittareita ja mikkejä saa kaupasta erikseenkin. Kyseisiin ominaisuuksiin ei ole mielestäni syytä kiinnittää kovin suurta huomiota. Eikä niistä kannata maksaa paljoa.
 
Soololoven tarpeellisuuden tietää vain soittaja itse. Sen vaikutuksesta akustiseen ääneen voidaan olla montaa mieltä. Ruma se ainakin on.
 
Pitäisin vallan poikkeuksellisena, jos koteloa ei tulisi mukana.

Soololoven tarpeellisuuden tietää vain soittaja itse. Sen vaikutuksesta akustiseen ääneen voidaan olla montaa mieltä. Ruma se ainakin on.
 
Onneksi tuo on makuasia. Mielestäni Dreadnought-runko on rumin kitaramalli mikä löytyy mutta lovi tuo siihen vähän särmää. Pahimpia on D-rungot, joissa ei ole kunnon "kurveja" sivuissa vaan kyljet on lähes suorat ;)

Pitäisin vallan poikkeuksellisena, jos koteloa ei tulisi mukana.
 
Seagulleissa ei välttämättä tule koteloa mukana. Ainakaan entisessä 12-kielisessä ei tullut koteloa mukana.

PekkaM: Larrivee on vähän budjetin yli, erityisesti kun katsoo halvimpien mallien ominaisuuksia. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä kivemmalta integroitu viritin sekä soololovi tuntuvat (ja jopa mikki jos haluaa joskus äänittää jotain).
 
Ei noilla akustisten sisäisillä mikeillä kannata mitään äänitellä. Ulkoinen mikki toimii 1000 kertaa paremmin.
 
Klipsi-viritysmittareita saa musiikkikaupoista, siis niitä jotka kiinnitetään kitaran lapaan kiinni. Mitä vähemmän kitarassa on sisäänrakennettua elektroniikkaa sen parempi. Tai no makuasioitahan nämäkin.