Kitarat: kitarakamat ›

parek: Merkillä ei ole itselle mitään väliä. Lähinnä vain kiinnostaisi, että onko "aidossa" ES 335 jotain etua näihin muihin verrattuna (siis ihan soittimena, ei lasketa jälleenmyyntiarvoa tms.). No, nitrolakkauksesta pitäisin huomattavasti enemmän kuin polystä.
 
Eikös tuo kannattaisi vierailla vaikkapa jossain alan liikkeessä testaamassa kyseisiä kitaroita, ennenkuin ryntää vaihtamaan :) (tässäkohden piti mukamas sanoa että ainakin tampereen seudulta luulisi löytyvän testikappaleita paristakin liikkeestä, vaan eipä näemmä ole ainuttakaan onttoa iso G:tä tyrkyllä tällä hetkellä...)

korvaoo: Eikös tuo kannattaisi vierailla vaikkapa jossain alan liikkeessä testaamassa kyseisiä kitaroita, ennenkuin ryntää vaihtamaan :) (tässäkohden piti mukamas sanoa että ainakin tampereen seudulta luulisi löytyvän testikappaleita paristakin liikkeestä, vaan eipä näemmä ole ainuttakaan onttoa iso G:tä tyrkyllä tällä hetkellä...)
 
Viimeksi kun tarkistin niin muutaman sadan km säteeltä löysin yhden ES mallin liikkeistä. Ja enhän minä vaihtamaan ala, vaan Yamahan _lisäksi_ Gibson :)

Vielako tama elaa!!
 
En ole ehtinyt tanne paljon kirjoitella mutta tama seisoo tuossa vieressa. Otin sen varitonen pois mutta pidan jemmassa.
 
Ibanez 2457 1976 vuodelta.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/171502.jpg

Jokohan mää oon kertonut, että Epiphonen Lucille oli kyllä yksi harmin paikka kun tuli myytyä, korealainen ja siihen aikaan vielä kohtuu halvalla... Mutta se oli hyvä varsinkin kun päivitti konkat...

korvaoo: Jokohan mää oon kertonut, että Epiphonen Lucille oli kyllä yksi harmin paikka kun tuli myytyä, korealainen ja siihen aikaan vielä kohtuu halvalla... Mutta se oli hyvä varsinkin kun päivitti konkat...
 
Helevetin painava rohjo vaan, ja siksi päätyi myyntiin, vaikka BB fani olenkin. Hofnerin Verythin painaa tasan kolme kiloa ja on paras (tai ainakin eniten olen tykännyt) ES-355 reseptillä tehty kitara mitä mulla on ollut. Ja niitähän on ollut ainakin nyt ulkomuistista heittäan ekana Epi Sheraton II 80-/90-lukujen taitteessa, sittemmin Westone Rainbow, Epi Tom Delonge 335, Gibson Es-335 Custom -88.

Vissiin noiden Gibsonin 335-mallienkin paino vaihtelee? Yllättävän painava oli se jota kokeilin joskus 80-luvulla.
 
Indie-merkkinen kopio oli tavattoman siron ja kevyen tuntuinen. Ilman sähköjä vaan pikaisesti rimpautin, oli erittäin mukavan tuntuinen kokonaisuus. Epiphone tuntui siihen verrattuna melkoiselta brontosaurukselta.